Entäpä ”apinaihmiset”?

MUTTA mitä on sanottava uutisista, jotka ovat vuosien mittaan kertoneet, että on löydetty apinan kaltaisten ihmisten fossiilijäänteitä? Eivätkö ne todista apinoitten ja ihmisten välisistä siirtymämuodoista?

Jos näin olisi, miksi sitten ”alemmat” apinat ovat yhä olemassa nykyään, mutta ei yhtään ylemmäksi otaksuttuun ”apinaihmistyyppiin” kuuluvaa yksilöä? Eikö edes yhden noihin korkeampiin tyyppeihin kuuluvista olisi pitänyt jäädä eloon alempien apinoitten kanssa? Nykyään esiintyy kuitenkin runsaasti simpansseja, paviaaneja, orankeja, gorilloja ja apinoita, mutta ei lainkaan ylempiä ”apinaihmisiä”.

Kehitysopin kannalta on outoa, että kaikki apinoiden ja nykyihmisen väliset renkaat ovat tuhoutuneet, vaikka alemmat apinat eivät olekaan. Se ei ole kuitenkaan yhtään outoa, jos tarkastelemme todistuskappaleita Raamatun kannalta. Raamattu osoittaa yksinkertaisen syyn, miksi renkaita ei ole olemassa nykyään: niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Valtava kuilu

On kieltämätön tosiasia, että havaitsemme nykyään elollisten keskuudessa valtavan kuilun ihmisen lajin ja kaikkien eläinten välillä. Kehitysopin kannattaja, professori Ernst Mayr Harvardin yliopistosta mainitsee teoksessa Populations, Species and Evolution (Populaatiot, lajit ja kehitys) seuraavaa:

”Ei voitaisi tehdä kohtalokkaampaa erehdystä, kuin että ihmistä pidetään ’pelkästään eläimenä’. Ihminen on ainutlaatuinen; hän eroaa kaikista muista eläimistä monilta ominaisuuksiltaan, kuten puheeltaan, perinteeltään, kulttuuriltaan ja valtavan pitkäaikaiselta kasvukaudeltaan sekä vanhempien osoittaman huolenpidon suhteen.”

Kehitysoppi ei pysty selittämään ihmisen ainutlaatuisuutta, sillä kehityksen tapahtumasarjan olisi pitänyt johtaa ainakin muutamiin muihin elollisiin, joilla on jonkin verran ihmisen kaltaisia ominaisuuksia. Mutta niin ei ole käynyt. Kaikista maan päällä olevista luontokappaleista vain ihminen kykenee ajattelemaan käsitteiden avulla, vain hän käyttää monimutkaisia kieliä, kokoaa tietoa ja rakentaa sille ja siirtää edistyksen lapsilleen. Vain ihmiset keksivät ja parantavat työkaluja. Vain he arvostavat kauneutta, säveltävät musiikkia ja maalaavat tauluja.

Lisäksi, päinvastoin kuin eläimillä, vain ihmisillä on synnynnäinen moraalitaju. He voivat tosin vääristää sen tai jopa toimia sitä vastaan, mutta heillä on silti omantunnon kyky. Sen tähden kaikissa ihmisyhteiskunnissa, jumalattomissakin, on lakeja, jotka suojelevat moraalia, ihmiselämää, omaisuutta ja muita oikeuksia. Mutta missään emme näe sellaisen omantunnon vaikuttavan eläinten keskuudessa.

Yleisesti myönnetään, että ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on nykyään tämä valtava kuilu. Mutta onko aina ollut niin? Miten on niiden ”apinaihmisten” laita, joiden on otaksuttu eläneen menneisyydessä?

Fossiiliset ”apinaihmiset”

Kaikista sanoma- ja aikakauslehtien ja kirjojen kertomuksista sekä museoitten näyttelyistä voisi päätellä, että on runsaasti todisteita, jotka osoittavat, että nykyihminen kehittyi apinan kaltaisista eläimistä. Niin varomaton yleisö yleensä uskoo. Mutta onko asia todellisuudessa näin?

Kenian kansallismuseon johtaja Richard Leakey, joka on tunnettu antropologi, mainitsi äskettäin: ”Tällä [antropologian] kentällä työskentelevillä on niin vähän todisteita, joihin he voivat perustaa päätelmänsä, että heidän täytyy välttämättä usein muuttaa johtopäätöksiään. Niinpä heidän tulkintansa eivät koskaan tunnu pysyviltä.”

Kehitystä puoltavien fossiilitodisteitten niukkuudesta huolimatta kehitysopin kannattajat ovat viime vuosina olleet yleensä yhtä mieltä apinasta ihmiseen johtavasta kehityslinjasta. Tärkeä rengas heidän ketjussaan oli otus nimeltä Australopithecus, jonka fossiileja löydettiin Afrikasta. Sillä oli pieni aivokoppa, lujatekoinen leukaluu ja se kuvattiin kumaraksi ja apinamaisen näköiseksi.

Kehitysopin kannattaja Ruth Moore sanoi siitä: ”Kaikkien todisteitten mukaan ihmiset olivat viimein kohdanneet kauan tuntemattomat varhaiset esi-isänsä.” Hän sanoi painokkaasti: ”Todisteet olivat ylitsevuotavat . . . puuttuva rengas oli viimeinkin löytynyt.” Vuonna 1971 New York Times -lehti julisti: ”Juuri Australopithecus . . . kehittyi lopulta Homo sapiensiksi eli nykyihmiseksi.”

Kehitysopin kannattaja Stebbins sanoi lisäksi: ”Homon [ihmisen] lähimpiä esi-isiä olivat australopithecukset.” Useimmat kehitysopin tutkijat olivat samaa mieltä. Los Angeles Times -lehti totesikin vuonna 1972: ”Nykyisen kehitysteorian mukaan Homo sapiens – nykyihminen – kehittyi menneitten miljoonan vuoden aikana Australopithecuksesta, jolla on sekä apinan että ihmisen ruumiilliset ominaispiirteet.”

Mutta koska jonkin apinamaisen otuksen ja nykyihmisen luuston rakenteessa saattaa olla samankaltaisuutta, merkitseekö se sitä, että nuo kaksi ovat ’sukua keskenään? Tilanne on paljolti samanlainen, kuin jos ihminen tutkisi nykyään äskettäin kuolleen simpanssin ja äskettäin kuolleen ihmisen luita ja päättelisi sitten toisen tulleen suoraan toisesta. Hän voisi väittää sitä, mutta se ei yksinkertaisesti olisi totta.

Järkkynyt teoria

Mutta jokainen teoria, joka perustuu hatariin tai olemattomiin todisteisiin tai hämärään järkeilyyn, romahtaa ennemmin tai myöhemmin. Näin on jo usein todettu käyvän monien aikaisemmin ”apinaihmisiksi” otaksuttujen löytöjen kohdalla. Samoin voi käydä nyt Australopithecukselle vain muutama vuosi sen jälkeen, kun sen oli dogmaattisesti vakuutettu olevan kaikkein tärkein puuttuva rengas.

Vuoden 1972 loppupuolella Richard Leakey ja hänen työryhmänsä löysivät Afrikasta pääkallon ja sääriluita, jotka kuuluivat jollekin otukselle, joka oli elänyt samanaikaisesti Australopithecuksen kanssa. Mutta sillä väitetään olleen ihmisen ominaispiirteet!

Nairobissa Keniassa ilmestyvä East African Standard -lehti kirjoitti tästä uudesta löydöstä:

”Ei ainoastaan tämän uuden löydön aivojen koko ja muoto vaan myös tämän löydön raajojen luut, jotka löytyivät arkeologisilta paikoilta, joita asiantuntijat nyt tutkivat Rudolfjärven itäpuolella, ovat huomattavassa määrin nykyihmisen vastaavien osien kaltaiset.

”Ja juuri nämä löydökset, jotka ovat luoneet uutta valoa ihmisen kehitysteoriaan, tulevat vaatimaan varhaisihmisestä aiemmin tunnettujen esimerkkien tulkinnan täydellistä uudelleen arviointia ja muuttamista.”

Tämän löydön paljastuttua Leakey kertoi lehtimiehille, että Australopithecus ”voidaan jättää pois polveutumislinjastamme”. New York Daily News -lehti kertoi: ”[Leakey] sanoi, että löydön tähden olisi välttämätöntä hylätä nykyään yleisesti hyväksytty ihmisen kehityksen teoria.” Johtopäätös oli: ”Homo sapiens [ihminen] ei kehittynyt Australopithecuksesta.”

Miten eläimellisiä?

Siitä huolimatta, mitä vanhoja fossiileja pidetään ihmisen esi-isinä, eivätkö ne ole kuitenkin apinamaisia, eläimellisiä ja typerän näköisiä? Eikö tämä osoita kehittymisen tapahtuneen apinan kaltaisista esi-isistä?

On totta, että ihmisen esi-isät kuvataan usein sellaisiksi. Mutta millä perusteella? Teoksessa The Biology of Race (Rotubiologia) meille kerrotaan: ”Olettamus eri ihmisten eläimellisyydestä ja alhaisesta moraalista käy selvästi ilmi paleontologien yrityksistä rekonstruoida fossiilinen ihminen.” Sitten siinä mainitaan: ”Sellaisiin rekonstruktioihin on täytynyt lisätä liha ja hiukset mielikuvitukseen turvautumalla.”

Varhaisihmisille annettu eläimellinen ulkonäkö ei siis perustu tosiasioihin vaan otaksumalle, että heidän on täytynyt näyttää siltä kuin he polveutuisivat apinoista. Apinamaisen rekonstruktion myönnetään johtuvan pelkästään niiden tiedemiesten mielikuvituksesta, jotka ovat päättäneet kannattaa kehitysteoriaa, vaikka se merkitseekin yleisön pettämistä.

Totuus on, että on mahdotonta päätellä kallon tai muiden luitten perusteella, miltä henkilö näytti. Näin on asian laita, vaikka ihmisen luuranko on vain neljä vuotta vanha tai vaikka se olisi neljä tuhatta vuotta vanha. Vanhojen fossiilien silmät, korvat, nenä, huulet, iho, hiukset – itse asiassa mitkään ulkonaiset piirteet – eivät ole säilyneet.

Sen tähden edellä lainattu julkaisu myöntää, että ”me emme tiedä ehdottomasti mitään esihistoriallisten ihmisten” ulkonaisista piirteistä. Miten rehellisiä sanoisit tämän valossa sellaisten eläimen näköisten rekonstruktioiden olevan?

Koska äskeiset todisteet osoittavat, että monilla varhaisihmisillä oli suhteellisen korkeatasoinen kulttuuri, käsitykset ovat kuitenkin jonkin verran muuttumassa. Kirja The Biology of Race mainitsee: ”Rekonstruoijat ovat äskettäin alkaneet ilmaista taipumusta ihmisen varhaismuotojen nostamiseksi korkeammalle tasolle.” ja New York Times -lehti kertoi:

”Nyt näyttää siltä, että ihmiset, jotka elivät kalkkikiviluolissa eri puolilla Eurooppaa vuodesta 32000 eKr. noin 10000 vuotta sitten olleeseen aikaan, olivat synnynnäisesti paljon meidän kaltaisiamme. Jotkut antropologit väittävät itse asiassa, että he olivat nykyihmistä kookkaampia ja että heillä oli suuremmat aivot.”

Niinpä todisteitten totuudenmukainen tarkastelu kertoo meille, että ihmisen ja eläimen välinen valtava kuilu, joka on niin ilmeinen nykyään, on ollut aina olemassa menneisyydessä. Kaikki yritykset panna apinamaisia otuksia ihmisen sukuhaaraan kuuluvat myyttien maailmaan. New Scientist -julkaisu sanoikin, ettei ole ”riittävästi fossiiliaineistosta saatavia todisteita, jotka kohottaisivat teoriointimme pois mielikuvitusmaailmoista”.

Totuus, jonka tosiasiat osoittavat, on, että Jumala loi ihmisen erikseen ja eläimistä erottuvaksi ja että ihminen lisääntyy vain lajinsa mukaan. Hän lisääntyy siten nykyään ja on aina lisääntynyt siten menneisyydessä. Kaikki apinamaiset otukset, jotka elivät menneisyydessä, kuuluivat apinoihin, eivät ihmisen sukuun. Todellisten ihmisten fossiilit olivat pelkästään ihmissuvun muunnoksia, samoin kuin nykyään elää monia ihmismuunnoksia eli ihmisrotuja rinta rinnan.

Siitä, mitä olemme nähneet, voimme todeta, että viimeaikaisimmat tieteelliset löydöt eivät selvästikään tue kehitysoppia. Se ei ole pystynyt kohtaamaan nykyisten tieteellisten löytöjen asettamaa haastetta, koska se ei pidä paikkaansa.

Mutta kehitysopin kohtaamaan haasteeseen sisältyy enemmänkin. Esimerkiksi kehitysopin vaikutus maailman moraaliseen ilmapiiriin ansaitsee huolellista huomiota. Entä mitä toivoa kehitysoppi tarjoaa tulevaisuudesta?

Vastaukset koskevat sinua.