Työntekijöitten tarpeeseen vastataan
SYYSKUUN 10. päivä vuonna 1973 valkeni kirkkaana ja kuulaana New Yorkin kaupungissa. Se päivä täytti odotuksella viidenkymmenen miehen ja naisen ryhmän, joka valmistui Vartiotornin Raamattukoulusta Gileadista. He olivat päättäneet 20 viikkoa kestäneen valmennuksensa, jonka tarkoitus oli varustaa heidät palvelemaan lähetystyöntekijöinä kaukaisissa maissa.
Mikä oli saanut heidät anomaan pääsyä Gilead-kouluun? Seikkailunhaluko? Ei. Jo ennen kouluun tuloaan 55. kurssin oppilaat olivat alkaneet arvostaa näiden Jeesuksen sanojen merkitystä: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.” – Matt. 9:37.
Ruotsista tullut 29-vuotias oppilas mainitsi siitä, miksi hän teki lähetyspalveluksesta päämääränsä: ’Raamatusta oppimani antoi minulle erilaisen näkemyksen elämästä ja teki siitä merkityksellisen. Siksi halusin auttaa toisia. Ruotsin Jehovan todistajat voivat huolehtia hyvin siellä olevista kiinnostuneista. Mutta koska minulla oli mahdollisuus mennä toiseen maahan, missä on vähän todistajia, halusin mennä palvelemaan.’
Tanskalainen kolmissakymmenissä oleva pariskunta suhtautui ensin jonkin verran pelokkaasti palvelemiseen lähetystyöntekijöinä vieraassa maassa. Vaimo huomautti: ’Mutta kun luimme muissa maissa suuresti tarvittavista useammista työntekijöistä, omatuntomme sanoi meille, että oli oikein vastata kutsuun. Ihmiset kestävät vaikeuksia löytääkseen kultaa. Lääkärit ovat menneet kehitysmaihin ja tehneet niistä kotinsa. Miksei Jehovan palvelija olisi halukas tekemään samaa, kun hän voi auttaa toisia löytämään iankaikkiseen elämään johtavan tien?’
Tämän pariskunnan tarvitsi ryhtyä etukäteisponnisteluihin päästäkseen Gilead-kouluun päämääränään lähetyspalvelus. Aviomies oli opiskellut englantia vuoden verran koulussa noin 22 vuotta aikaisemmin, mutta hän ei todellisuudessa osannut kieltä. Hänen vaimonsa ei osannut lainkaan englantia. Sen tähden molemmat kävivät 11 kuukautta kestävän kirjekurssin ja pystyivät oppimaan riittävästi englantia tullakseen päteviksi saamaan lähetystyövalmennusta Gileadissa.
Nämä ja 55. kurssin muut kävijät eivät todellakaan olleet mitään vasta-alkajia. He olivat jo työskennelleet ankarasti Raamatun totuuksien opettamisessa omien maittensa ihmisille. Kurssin oppilaat olivat työskennelleet siten keskimäärin yli 11 vuotta. Mutta kaikki tunsivat, että Gileadissa saatu valmennus oli varustanut heidät palvelemaan vielä paremmin.
Tässä joitakin heidän huomioitaan: ’Opetus vetosi sydämeen. Se vahvisti päätöstämme palvella ulkomaisessa määräpaikassamme.’ ’Seurustelu monista maista tulleitten ihmisten kanssa Vartiotorni-seuran päätoimistossa laajensi näkemystämme ihmisperheestä. Ulkomainen työmääräys ei vaikuttanut enää etäiseltä. Seurustelumme syvensi sydämestä lähtevää huolta toisista ihmisistä.’ ’Koko Raamatun läpikäyminen 20 viikossa oli suureksi avuksi. Toisten, kuten apostoli Paavalin, ponnistelut tekivät meihin vaikutuksen, mikä sai meidät haluamaan jäljitellä heitä.’
Samoin kuin kurssi oli ollut opettava, myös kello 14.00 alkaneissa päättäjäisissä pidetyt puheet sisälsivät käytännöllisiä neuvoja.
U. V. Glass, joka on yksi opettajista, otti esimerkin muinaisesta Israelista kannustaakseen oppilaita olemaan väsymättä ja varomaan valituksen henkeä.
Koulun kirjaaja E. A. Dunlap osoitti, että heidän lähetystyömääräyksensä oli erityispalvelusta, josta heidän ei tullut lähteä pois ilman pätevää syytä. Jos he tekisivät niin, he voisivat murehduttaa Jumalan henkeä.
Yhdysvaltain haaratoimistonvalvoja M. G. Henschel puhui realistisesti uusista ja toisinaan vaikeista olosuhteista, jotka he saattaisivat kohdata lähetystyössään. Hän kehotti heitä säilyttämään huumorintajunsa ja kannusti heitä ottamaan huomioon alueensa ihmisten tavat, niin että antavat näkemänsä kannustaa heitä saarnaamaan.
Vartiotorni-seuran Brooklynissa olevan kirjapainon valvoja Max Larson tähdensi sitä, miten tarpeellista on saavuttaa niiden ihmisten luottamus, joita he palvelevat, olla lempeä ja hellä kuin imettävä äiti lastaan kohtaan. – 1. Tess. 2:7, 8.
Vartiotorni-seuran Beetel-kodin valvoja G. M. Couch huomautti, että lähetystyöntekijöinä he saattaisivat jolloinkin kokea kirjaimellisen ruoan puutetta, mutta heillä olisi aina runsain määrin hengellistä ravintoa. Hän rohkaisi heitä jäljittelemään Jeesusta siinä, mitä tämä sanoi: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” – Joh. 4:34.
Sanoissaan kurssinsa päättävälle luokalle Vartiotorni-seuran varapresidentti F. W. Franz tarkasteli Jabesta, miestä, joka mainitaan Raamatussa vain lyhyesti, ja osoitti, että häntä koskevassa lyhyessä kertomuksessa voidaan havaita arvokkaita periaatteita. (1. Aikak. 4:9, 10) Jabes rukoili, että hänen alueensa laajenisi rauhanomaisesti, ilmeisesti jotta siihen mahtuisi enemmän Jumalaa pelkääviä ihmisiä. Hän ymmärsi, että hän ei voinut tehdä sitä omalla voimallaan, vaan hän rukoili hartaasti Jumalan apua. Soveltaen esimerkkiä F. W. Franz kehotti oppilaita työskentelemään oman alueensa laajentamiseksi ponnistelemalla innokkaasti opetuslasten tekemisessä.
Vartiotorni-seuran presidentti N. H. Knorr valotti arvostuksen tärkeyttä. Hän kannusti oppilaita arvostamaan suuresti raamatullista tietoa. Sellainen tieto varaa uskolle lujan perustan, ja sen tähden hän sopivasti neuvoi heitä säilyttämään uskonsa vahvana.
Väliajan jälkeen yleisö nautti täysin määrin ohjelman jäljellä olevasta osasta, jonka valmistuneet kurssilaiset esittivät. Siihen kuului musiikkia ja innostava raamatullinen näytelmä, joka kuvasi apostoli Paavalin voimakasta toimintaa.
Oppilaat tiesivät, että ohjelman päätyttyä he pian olisivat matkalla palvelemaan 24 eri maassa. Tuhannet olivat menneet ennen heitä ja antaneet heille erinomaisen esimerkin jäljiteltäväksi. Osuva esimerkki ovat Etelä-Vietnamissa palvelevat lähetystyöntekijät. Vaikka heille annettiin tilaisuus lähteä maasta, kun tilanne oli vaikea, he jäivät. Yksi Saigoniin määrätyistä lähetystyöntekijöistä kertoi seuraavaa:
”Oli kiinnostavaa jäädä sinne. Saatoimme lähetyskotimme katolta nähdä taistelut. Saatoimme nähdä syöksypommittajien pudottavan pommejaan. Saatoimme nähdä tulipaloja kaikkialla kaupungissa. Ja aivan lähetyskotimme edessä pakenivat tuhannet ihmiset henkensä edestä kommunistien edetessä eri puolilla kaupunkia. Kun meitä seitsemän käveli eräänä päivänä katua pitkin, tuli yksi terroristi ja heitti muovipommin. Se osui noin kuuden metrin päähän meistä. Saatoimme tuntea ilmanpaineen iskun ja kaaduimme kaikki maahan.”
Jäljittelemällä jatkuvasti niiden lähetystyöntekijöitten uskoa, jotka ovat pysyneet määräalueillaan pulmista huolimatta, 55. kurssin oppilaat ilmaisevat, että he ovat vastanneet tarpeeseen saada uusia ’työmiehiä elonkorjuuseen’.
[Kuva s. 14]
Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 55. kurssi
Rivit on numeroitu alla olevassa luettelossa edestä taakse ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) McFarland, K.; Weiss, B.; Hepworth, B.; Sorrels, D.; Taylor, B.; Hernandez, A.; Jung, I.; Labatzki, C.; Padgett, C. 2) Archibald, R.; Sekomoto, D.; Mølck, A.; Chapa, M.; Patterson, I.; Müller, M.; Shinsato, M.; Padgett, T. 3) Patterson, T.; Fook, G.; Hepworth, D.; Frandsen, E.; Rieman, A.; Nako, G.; Hernandez, R.; Melinder, A. 4) Müller, W.; Ellmark, L.; McFarland, T.; Glinka, U.; Hunter, T.; Labatzki, W.; Jensen, H.; Tabor, G. 5) Mølck, E.; Andrews, W.; Glinka, U.; Weiss, R.; Kutschke, C.; Makaike, E.; Frandsen, V.; Martensen, S. 6) Kutschke, H.; Fourcault, H.; Jung, A.; Tabor, M.; Taylor, B.; Sorrels, A.; Harrison, R.; Hunter, D.; Ray, S.