He pitävät koiria suojellakseen itseään
”VAROKAA koiraa” -tekstin, joka oli painettu kirkkaan hehkuvan oranssin värisin kirjaimin, havaittiin olevan yleisin kilpi eräässä New Yorkin kaupungin osassa. Toiseksi yleisin oli virallisemman tuntuinen teksti: ”Vartiokoirat suojelevat tätä kiinteistöä.”
Ihmisiä voidaan tuskin syyttää siitä, että he etsivät suojelua erityisesti jouduttuaan useita kertoja ryöstön tai murtovarkauden kohteeksi. Mutta ovatko koirat ratkaisu? Ehkäisevätkö ne todella tehokkaasti rikollisuutta?
Mitä koiria pitävät sanovat
Koirien kouluttaja Arthur J. Haggerty, joka vuokraa yli 70 koiraa vartioimaan öisin New Yorkin rakennustyömaita, sanoo: ”Urakoitsijat ovat kertoneet meille, että pikkuvarkaudet ja vandalismi alkavat vähetä heti, kun tontille asetetaan kilpi: ’Varoitus! Tällä alueella on vartiokoiria’. Kun koira tulee alueelle, varkaat lähtevät helpommille apajille.”
Koirat ovat osoittautuneet arvokkaiksi myös liikkeitten suojelemisessa. ”Minut ryöstettiin kahdeksan kertaa neljän vuoden aikana”, sanoi pienen alkoholimyymälän omistaja Martin Blauvelt silittäessään valtavaa saksanpaimenkoiraansa. ”Mutta ostettuani Herculeksen kaksi vuotta sitten, kenelläkään ei ole ollut rohkeutta yrittää mitään.”
Suurissa tavarataloissa erityiskoulutuksen saaneet vartiokoirat partioivat taluttajineen kerroksissa öisin. Vaikka varkaat saattavat kätkeytyä ihmisvartijoilta, heidän ei ole yhtä helppo piileksiä koiraa. Gimbelsin turvallisuuspäällikön Emanuel J. Falconen mukaan kuluneena vuonna saatiin kiinni yli 18 ihmistä koirien avulla yhdestä yrityksen New Yorkin -tavarataloista.
Myös monien kotien asukkaiden mielestä koira on nykyään tärkeä suojakeino. Esimerkiksi eräs perheenpää, joka asuu alueella, jolla esiintyy runsaasti rikollisuutta, selitti: ”Tavallisissa olosuhteissa en pitäisi kaupungissa koiraa, varsinkaan isoa. Mutta jokaiseen kotiin tässä rakennuksessa on murtauduttu, paitsi meille. Sitä paitsi en uskaltaisi antaa vaimoni liikkua ulkona yksin ilman sitä.”
Eräs nuorukainen, jota haastateltiin hänen kävelyttäessään hurjannäköistä paimenkoiraansa lähellä Brooklyn Heightsin kaupunginosaa New Yorkissa, ajatteli samalla tavoin. Hänet oli viime kuukausina ryöstetty kahdesti, ja kerran häntä oli puukotettu vakavasti. Hän sanoi: ”Sitä ei olisi tapahtunut, jos koirani olisi ollut mukanani. Nykyään menen harvoin ulos ilman sitä.”
Pienetkin koirat ovat hyödyllisiä, sanoo eläinsuojeluyhdistyksessä toimiva Diana Henley. Omista chihuahuakoiristaan hän totesi: ”Ne eivät voisi tehdä kenellekään paljonkaan vahinkoa, mutta ne hälyttävät minut heti, jos joku on ulkopuolella.” Hänellä on myös musta labradorinnoutaja, joka on murinallaan pelästyttänyt paha-aikeiset ryöstäjät, jotka seurasivat häntä hänen ollessaan ulkona koiransa kanssa.
Jopa monissa pikkukaupungeissa ja maaseutualueilla koiria pidetään nykyään tärkeinä. Esimerkiksi eräs nuorukainen, joka asuu maaseudulla Wallkillissä New Yorkin osavaltiossa, maksoi äskettäin 1400 dollaria (5300 markkaa) koulutetusta vartiokoirasta.
Vaistomainen luonteenpiirre
Tällaisia esimerkkejä voitaisiin mainita tuhansia. Yhdysvaltalaisissa kodeissa on arviolta yli 25 miljoonaa koiraa. Koirien kouluttaja Tom Nova väittää, että suurin osa niistä vaistomaisesti suojelee kotia. Hän sanoo, että lisäksi monia tuhansia koulutettuja vartiokoiria pidetään nimenomaan turvallisuuden tähden.
Useimmat koiranomistajat ovat luultavasti todenneet koiriensa suojeluvaiston. The New Dog Encyclopedia (Uusi koiratietosanakirja) sanoo siitä:
”Heti kun koira on hyväksynyt ihmisen tai perheen isännäkseen, siinä alkaa kehittyä selvä omistussuhteiden taju, ja se on valmis puolustamaan perheen jäseniä, heidän kotiaan ja omaisuuttaan kaikilta tunkeilijoilta. Tämä holhoamisen taipumus esiintyy melkein kaikissa koirissa rodusta riippumatta, vaikkakin se luonnollisesti ilmenee selvimmin rohkeammissa ja hyökkäävämmissä eläimissä. Tieteen ja koirien asiantuntijat [tunnustavat] nykyään tämän holhoamisominaisuuden selväksi vaistoksi.”
Tätä suojeluvaistoa voidaan voimistaa ja kehittää erittäin tehokkaaksi. Koirasta voi siten tulla joissakin olosuhteissa ladattua revolveria tehokkaampi ase. Tällöin tarvitaan kuitenkin erityiskoulutusta. Koira saattaa kuitenkin suojella erinomaisesti, vaikka sitä ei olekaan koulutettu siten.
Vartiotehtäviin kouluttamattomat koirat
Ammattimaiset koirankouluttajat luokittelevat mielellään koirat sen suojelun mukaan, jota ne tarjoavat. Voidaan esimerkiksi puhua pelottavan näköisestä koirasta, joka on suuri ja vaikuttavan näköinen ja kuuluu rotuun, joka on maineeltaan hyökkäävä, kuten saksanpaimenkoira. Koiran ei kuitenkaan tarvitse olla taipuvainen hyökkäämään. Se voi olla luonteeltaan lauhkea ja kiltti lapsille. Pelkästään sen ulkonäkö pitää väärintekijät poissa. On kiinnostavaa, että tummakarvaisia koiria pelätään yleensä enemmän kuin vaaleita, ja ne ovat sen tähden parempia ”pelottimia”.
”Vahtikoira” on kotikoira, jonka tehokkuus perustuu lähinnä haukkumiseen. Sopivassa tilaisuudessa se saattaa kuitenkin hyökätä. Se saattaa jopa purra tunkeilijaa, mutta koska se ei ole saanut todellista vartiokoulutusta, ei ole varmaa, että se puree. Suurta pelottavan näköistä koiraa saatettaisiin pitää parhaana vahtikoirana, mutta viattomannäköiset pienet villakoirat tai chihuahuat voivat myös olla hyviä vahtikoiria.
Vartiointikoulutusta saaneet koirat
Seuraavaksi tarkastelemme koiria, jotka ovat saaneet eriasteista koulutusta vartiointitehtäviin. Joitakin koiria on koulutettu pelkästään tottelemaan aina siinä määrin, että ne hyökkäävät käskystä tai ärsytyksestä suojellakseen omistajaansa. Puremista niille on kuitenkin opetettu ainoastaan hyvin vähän.
Toisin on täysin valmennetun ”vartiokoiran” laita. Se on koulutettu taistelemaan, ja sen leukojen voimaa on vahvistettu harjoituksella niin, että se voi murskata käsivarren tai katkaista solisluun. Se on oppinut suojelemaan itseään ja taluttajaansa puukolta, pyssyltä ja patukalta. Sellaista koiraa voisi verrata ammattisotilaaseen, joka tuntee olonsa kotoisemmaksi taistelussa kuin siviilielämässä.
Koulutettavaa koiraa pidetään talutushihnassa. Taluttaja pitää siitä kiinni apumiehen ärsyttäessä sitä erilaisin keinoin: huutamalla, härnäävillä liikkeillä, pistelemällä koiraa tylpällä kepillä nivusiin ja niin edelleen. ”Ärsyttäjällä” saattaa olla suojanaan vahvasti pehmustettu hiha, tai hän saattaa pitää edessään paksua juuttisäkkiä, jota koira puree. Koiran itseluottamus vahvistuu näissä hyökkäyksissä, sillä se ajaa aina hyökkääjän pakosalle. Se ei koskaan häviä. Siten se opetetaan uskomaan, että se voi voittaa minkä tahansa vastustajan.
Huippuluokkaa oleva vartiokoira on koulutettu hyökkäämään. Sen koulutus ei vie vain muutamaa viikkoa tai kuukautta vaan saattaa vaatia vuoden tai enemmänkin. Sellainen koira voi maksaa yli 15000 markkaa. Se ei ainoastaan suojele omistajaansa, vaan hyökkää käskystä nimenomaisen henkilön kimppuun. Tämä koira on sanan täydessä merkityksessä ase.
Ovatko vartiointitehtäviin koulutetut koirat turvallisia?
Teoriassa ne ovat, koska niiden otaksutaan hyökkäävän ainoastaan käskystä tai silloin, kun niitä todella ärsytetään. Niinpä on sattunut, että vartiokoirat ovat paenneet ja ystävystyneet ohikulkijan kanssa, joka on vienyt ne kotiinsa huomaamatta niissä mitään epätavallista. On kuitenkin sattunut myös toisenlaisia tapauksia. Vuoden 1973 syksyllä New Jerseyssä kaksi sellaista koiraa, joiden tehtävänä oli vartioida rakennustarvikkeita, pääsi karkuun ja tappoi kuusivuotiaan Hubert Russellin. Kun ne syöksyivät poliisikonstaapeleita kohti, ne ammuttiin.
Koiranomistajatkaan eivät ehkä ole turvassa. Craig Iwig maksoi 1200 dollaria (4600 markkaa) tunnetulle newyorkilaiselle koirien kouluttajalle saksanpaimenkoirasta, jonka hän otti suojelemaan televisiokorjaamoaan. Koira työskenteli hienosti noin kuusi kuukautta. Mutta sitten eräänä sunnuntaina ollessaan yksin liikkeessään Iwig kumartui ottaakseen työkalun. Koira hyppäsi iskien häntä kasvojen sivuun ja repi hänen päänahkansa hampaillaan.
”Pyssyt laukeavat vahingossa, ja samoin vartiokoiratkin”, huomautti kouluttaja Tom Nova. ”Kuten ihmiset, koiratkin tekevät virheitä. Ne tulkitsevat tilanteen väärin. Kaksi lasta saattaa mellastaa, ja vartiokoira saattaa iskeä toiseen heistä. Sellaista sattuu. Minä en ikinä pitäisi sellaista koiraa kotonani.”
Monet kouluttajat ovat samaa mieltä. He epäröivät suuresti myydä vartiokoiraa kotikäyttöön; jotkut kieltäytyvät myymästä sellaista perheisiin, joissa on lapsia. Kouluttaja Jack Healy selitti: ”Ennemmin tai myöhemmin he kiusoittelevat eläintä, ja parhainkin koira voi iskeä lapseen, jos sitä ärsytetään sopivasti.”
Ottaisitko koiran suojelemaan itseäsi?
Poliisiosastot ja ihmiset, jotka omistavat tai johtavat myymälöitä, rakennusyhtiöitä, kuljetusliikkeitä ja muita kaupallisia yrityksiä, saattavat hyvinkin päättää ottaa käyttöönsä koulutettuja vartiokoiria. Mutta onko sellainen koira sinua varten?
Saattaisit kysyä itseltäsi: Pitäisinkö käsillä ladattua pistoolia? Pitäisinkö sitä talossa, missä lapset saattaisivat leikkiä sillä? Jos et, silloin koulutettu vartiokoira ei ole sinua varten! Vaara, puhumattakaan sellaisen koiran kalleudesta, ei ole arvoisensa, paitsi ehkä äärimmäisissä olosuhteissa.
Huimaavasti lisääntyvän rikollisuuden tähden päätät ehkä kuitenkin pitää vahtikoiraa tai pelottavan näköistä koiraa. Mutta laske ensin kustannukset. Eräs New Yorkin kaupungissa asuva 35-kiloisen saksanpaimenkoiran omistaja laski äskettäin koiran ruokamenojen olevan noin 12,90 markkaa viikossa. Se on yli 670 markkaa vuodessa! Kuluja lisäävät kaulapannat ja ketjut, koiravero ja mahdollisesti eläinlääkärin laskut. Äläkä unohda, että kerrostalohuoneistossa pidettävää koiraa tarvitsee ulkoiluttaa vähintään kerran tai kahdesti päivässä.
Koirat voivat olla suurenmoisia lemmikkejä ja seuralaisia. Miten surullista onkaan, että maailman olosuhteet ovat niin pahat, että niitä on täytynyt kouluttaa hyökkäämään ihmisten kimppuun! Onneksi Jumalan sana lupaa, että pian Jumalan vanhurskaan Valtakunnan hallinnon alaisuudessa koko ihmiskunta nauttii tosi turvallisuudesta, eikä kenenkään tarvitse silloin pitää koiria suojellakseen itseään. – Jes. 11:6–9.