Mikä on Raamatun kanta?
Hyväksyykö Jumala keinohedelmöityksen?
ENSIMMÄINEN muistiin merkitty ihmisen keinohedelmöitys tapahtui vuonna 1799. Lontoolainen lääkäri John Hunter teki tällä menetelmällä erään naisen raskaaksi hänen oman miehensä siemennesteellä. Mutta vasta viime vuosina keinohedelmöitys on tullut suhteellisen yleiseksi, ja tuhansia lapsia syntyy joka vuosi sen avulla. Kun avioparit turvautuvat keinohedelmöitykseen, se johtuu yleensä aviomiehen hedelmättömyydestä, ja siemennesteen luovuttajat pysyvät tavallisesti tuntemattomina.
Vuosisatojen ajan ihmiset pitivät haureellisena naista, joka synnytti lapsen, jota hänen miehensä ei ollut siittänyt, ja lasta pidettiin aviottomana. Jotkin tuomioistuimet ovat ottaneet samanlaisen asenteen tuntemattomien luovuttajien avulla suoritettuun keinotekoiseen hedelmöittämiseen. Näkemykset kuitenkin vaihtelevat. Jotkin uskonnolliset järjestöt vastustavat sellaista raskaaksi tekemistä, kun taas toiset ryhmät hyväksyvät sen.
Raamattu sanoo, että ”miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie”. (Sananl. 14:12) Tämän valossa ja siksi, että ihmisjärkeily on usein virheellistä, on hyvä kysyä: Hyväksyykö Jumala keinohedelmöityksen? Mitä hänen Sanansa Raamattu osoittaa?
Keinosiemennystä on käytetty monien vuosien ajan eläinten jalostuksessa. Jumala antoi ihmiselle vallan sellaisiin luomuksiin nähden ja salli hänen käyttää niitä ravinnoksi, vaatetukseksi ja niin edelleen. (1. Moos. 1:28; 3:21; 9:2–4) Mooseksen laki kielsi kahden erilaisen eläimen parittamisen, mutta se ei muulla tavalla rajoittanut sitä, mitä ihminen voisi tehdä eläinten lisääntymisen säätelemiseksi. (3. Moos. 19:19) Niinpä joidenkuiden kristittyjen mielestä Raamattu ei kiellä eläinten keinosiemennystä.
Mutta miten on ihmisten keinohedelmöityksen laita tuntemattomien luovuttajien avulla? Tällöin tilanne on aivan toinen. Ensinnäkin se voi synnyttää lukuisia pulmia. Valaisemme asiaa: Syntyvä lapsi saattaa olla alituinen, jäytävä muistutin aviomiehen kyvyttömyydestä siittää lapsia. Miehen ja lapsen tai jopa miehen ja vaimon välisestä suhteesta saattaa puuttua joitakin haluttavia piirteitä. Jotkut miehet ovat tulleet ”mielettömän mustasukkaisiksi” tuntemattomille luovuttajille, ja jotkut uteliaat naiset ovat varastaneet sairaaloitten asiakirjoja saadakseen tietää lapsensa isän henkilöllisyyden. Epätietoisuus isän henkilöllisyydestä saattaa synnyttää lapsessa tunneperäisiä pulmia. Lisäksi äitien ja isäpuolten omaatuntoa saattaa vaivata se, että he ’elävät valheellista elämää’ esittämällä jälkeläisensä olevan kokonaan heidän omansa. – Ps. 40:5.
On vielä eräs, vaikkakin etäinen vaaran mahdollisuus. Tuntematon luovuttaja saattaisi olla naisen lähisukulainen, ja heidän jälkeläisensä saattaisi kärsiä ruumiillisista tai henkisistä haittavaikutuksista verisukulaisuuden tähden. Jotakin samankaltaista tapahtui muutama vuosi sitten. Eräs lääkäri koki aikamoisen järkytyksen saadessaan kuulla, että kaksi nuorta ihmistä suunnitteli avioliittoa. Miksi? Siksi, että hän oli ainoa elävä ihminen, joka tiesi, että he olivat sisar- ja velipuoli. Tämä lääkäri oli saattanut molempien nuorten äidit raskaiksi saman luovuttajan siemennesteestä. – Vrt. 3. Moos. 18:9.
Muinaisen Israelin kansaan kuuluvien ei tarvinnut kohdata kysymystä tuntemattoman luovuttajan avulla suoritetusta ihmisen keinotekoisesta hedelmöittämisestä, koska sellaista ei silloin suoritettu. Mutta kansan uskolliset olisivat karttaneet sitä täysin, sillä Jumala oli säätänyt: ”Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa [Sinä et saa antaa siemenvuotoasi toverisi vaimolle, Um], ettet siten itseäsi saastuttaisi.” Tottelemattomuuden rangaistus oli kuolema. (3. Moos. 18:20, 29) Naimisissa olevan naisen keinohedelmöitys henkilön avulla, joka ei ole hänen aviomiehensä, tekee naisen syylliseksi aviorikokseen, syntiin Jumalaa vastaan. (5. Moos. 5:18) Kristityt tietävät, että avionrikkojat eivät peri Jumalan valtakuntaa, ja heitä varoitetaan, että ”haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee” tuhoon. – 1. Kor. 6:9, 10; Hepr. 13:4.
Koska Jumala ei hyväksy tuntemattoman luovuttajaa avulla suoritettua keinohedelmöitystä, niin jos kristitty aviopari turvautuisi siihen, heidät erotettaisiin Jehovan kansan nykyisestä seurakunnasta. (Vrt. 3. Moos. 20:10.) Loppujen lopuksi tekoon myöntyvä aviomies itse asiassa antoi vaimonsa toiselle miehelle, ja vaimo antoi itsensä tuolle henkilölle tullakseen raskaaksi miehestä, jonka kanssa Jumala ei ollut liittänyt häntä avioliittoon. (Matt. 19:4–6) Se, että ei tapahdu suoranaista ruumiillista kosketusta ja että tekoon myöntyvä aviomies ottaa lapsen omakseen, ei voi tehdä aviorikkoista menettelyä hyväksytyksi. – 1. Kor. 5:1–13.
Joillekuille kristityille aviopuolisoille, jotka eivät ole kyenneet synnyttämään lapsia on kerrottu, että tämä pulma saatetaan voittaa, jos aviomies antaisi siemennestettään, joka voitaisiin panna hänen vaimoonsa keinotekoisesti. Jos sekä aviomies että vaimo täysin suostuvat tähän, se olisi heidän henkilökohtainen asiansa, koska Jumalan sana ei sano mitään siitä ja koska syntyvä lapsi olisi heidän omansa; se ei olisi aviorikoksesta syntynyt lapsi. Heidän tarvitsisi kuitenkin ratkaista kaikki henkilökohtaiset soveliaisuuskysymykset siemennesteen saamisen tavasta. Samaten heidän olisi kannettava vastuu, jos teosta koituisi mitä tahansa lääketieteellisiä tai psykologisia vaikeuksia.
Se, haluavatko naimisissa olevat kristityt adoptoida lapsen vai eivät, heidän on myös ratkaistava. On totta, että he saattavat olla hyvin pettyneitä siksi, että he eivät voi saada omia lapsia. Mutta vaikka heillä ei ole lapsia, he voivat olla vakuuttuneita siitä, että heidän Jehova Jumalalle esittämänsä vilpittömät rukoukset, joissa he pyytävät hänen pyhää henkeään ja apuaan sellaisten ominaisuuksien kuin rauhan ja ilon kehittämiseksi, eivät jää vastaamatta. – Luuk. 11:13; Gal. 5:22.
Monet ovat saaneet tosi onnellisuutta Jumalan palveluksessa, vaikka heillä ei olekaan ollut lapsia. Muinaisessa Israelissa suuret perheet olivat yleisiä ja hedelmättömät naiset tunsivat suurta pettymystä. Siitä huolimatta Jeftan tytär täytti lupauksen, jonka hänen isänsä oli antanut Jumalalle, pysymällä naimattomana ja lapsettomana koko elämänsä. Oliko hän jatkuvasti masentunut ja kurja tämän tähden? Ei, sillä Jehova antoi hänelle iloa pyhäkkönsä palveluksessa. (Tuom. 11:30–40) Myös näinä ”viimeisinä päivinä” monet kristityt aviopuolisot pitävät lapsettomuutta mahdollisuutena, joka sallii heille suuremman vapauden Jumalan valtakunnan etujen edistämiseksi.
Kristityt aviomiehet, jotka haluaisivat saada omia lapsia, mutta eivät kykene siihen, voivat saada lohdutusta Jes. 56:3–7:ssä olevasta Jehovan vakuutuksesta. Sellaisissa olosuhteissa olevat kristityt aviopuolisot voivat olla varmoja siitä, että jos he pysyvät uskollisina Jumalalle, he voivat silti saada suurimman ilon elämässä – Jumalan hyväksymyksen omaamisen ilon.