Tarvitsetko uuden jalan?

”Herätkää!”-lehden Länsi-Saksan-kirjeenvaihtajalta

TUO ei ole todellakaan mikään epätavallinen kysymys. Näin siitä syystä, että joka vuosi tuhannet ihmiset menettävät yhden tai useamman raajansa joko sairauden tai onnettomuuden tähden. Toisilla ihmisillä on jo syntyessään epämuodostuneet raajat.

On suoritettu paljon tutkimustyötä niiden auttamiseksi, joilta on amputoitu raajoja. Ensinnäkin ruumiinjäsenten kirurgisessa poistamisessa on edistytty niin, että proteesin eli tekojäsenen sovittaminen paikoilleen on entistä helpompaa. Tekojäsenen suunnittelussa ja valmistamisessa on myös paljon edistytty. Haluaisitko käydä työpajassa, jossa valmistetaan tekojäseniä? Tule kanssani. Salli minun tutustuttaa sinut joihinkin ortopedisiin välineisiin ja kuntoutukseen.

”Mitä ortopedia on?” saatat kysyä. Se on kirurgian erikoisala, jonka piiriin kuuluu luitten ja nivelten epämuodostumien, sairauksien ja vaurioiden hoito. Vaikka sana ’ortopedia’ on peräisin kahdesta kreikankielisestä sanasta, nimittäin orthós (suora) ja pais tai sen genetiivisijasta paidos (lapsi), sitä on alettu käyttää sekä lasten että aikuisten luustovikojen korjaamisesta tai ehkäisystä. Ortopedisia välineitä, joiden avulla yritetään korjata näitä vikoja, ovat mm. tekojäsenet, tukilaitteet ja -liivit. Kuntoutusta ja opetusta tarvitaan, jotta invalidit oppisivat käyttämään näitä ortopedisia välineitä ja näin lieventämään vammansa vaikutuksia.

Laitos, johon kirjoituksen alussa viitattiin, on jaettu useihin osastoihin. Esimerkiksi eräällä osastolla ammattimiehet valmistavat tekojäseniä.

Tekojalat

Älä kuvittele tekojalkaa keskiajalla käytetyn tappijalan kaltaiseksi. Nykyiset tekojalat ovat senaikaisia paljon parempia.

Valmistettaessa tekojalkaa ihmiselle, jonka alaraaja on reidestä poikki, joudutaan olemaan tavallista huolellisempia. Usein valmistetaan yhdistävä tekojäsen, ns. täystarra, joka sopii mukavasti reidentynkään ja auttaa verenkiertoa säilymään riittävänä. Siten vältetään tekojäsenen aiheuttama surkastuminen ja verenkierron estymisestä johtuvat pulmat. Polvi- ja nilkkaniveletkin rakennetaan siten, että ne jäljittelevät mahdollisimman hyvin luonnollisten nivelten liikettä.

Kun amputointi on suoritettu polven alapuolelta, potilaille voidaan sovittaa nykyään tekojäsen, joka kiinnitetään (välittömästi) säärentynkään, niin että ei tarvita edes nahkaista reisimansettia. Tässä alaraajan uudentyyppisessä tekojäsenessä on tavallisesti pehmeä syvennys, joka on vuorattu erikoiskumilla ja päällystetty nahalla. Tämä syvennys auttaa raajan tynkää kestämään epätavallisen suuren painon. Kun tekoraaja istuu hyvin, saa katsoa tarkkaan, ennen kuin voi havaita, että henkilö on jalkainvalidi. Puu on yhä tekojalan paras raaka-aine, mutta muitakin kevyitä materiaaleja käytetään.

Eräältä naishenkilöltä katkesivat onnettomuudessa molemmat jalat polven alapuolelta. Syvästi masentuneena hän tuli ortopedian laitoksellemme. Hän kysyi yhä uudelleen: ”Miten nyt käy? Kykenenkö tekemään enää taloustöitäni? Jokainen näkee, että minulla on tekojalat.”

Näytimme hänelle kuvista, miten toiset olivat saaneet uudet jäsenet. Mutta hänen epäilyksensä ja masennuksensa eivät haihtuneet. Lisäksi ensimmäisessä sovituksessa ilmeni vaikeuksia, sillä ilmaantui painaumia. Jokaisella sovituskerralla tilanne kuitenkin parani. Vähitellen hän tottui tekojäseniinsä. Kun hänen onnistui ottaa muutama askel ilman kainalosauvoja, hänen mielentilansa parani huomattavasti. Vuoden kuluttua hän pystyi jopa tanssimaan tekojaloillaan! Nykyään hän on hyvin tyytyväinen uusiin jalkoihinsa, vaikka ne ovatkin puutteellisia korvikkeita niille, jotka hän menetti.

Tekokädet ja erikoisproteesit

Vinyylihartsimuovi on osoittautunut erittäin käyttökelpoiseksi tekokäsien raaka-aineeksi. Nykyistä elektroniikan tuntemusta käytetään apuna pyrittäessä jäljittelemään ihmiskäden liikkeitä. Erikoiselektrodit tunnistavat lihasten sähkösysäykset, joita käytetään ohjaamaan sähköisen proteesin liikkeitä, niin että kämmen kääntyy, sormi liikkuu ja käsivarsi koukistuu tai ojentuu.

Tällaisista tekojäsenistä käytetään nimitystä ”ulkoisella voimalla toimivat proteesit”. On myös olemassa pneumaattisia proteeseja, joiden liikevoimana on paineenalainen hiilidioksidi. Pienen pienet venttiilit, joiden toimintaa ohjataan erikoisvaljailla, säätelevät käsivarren liikkeitä. Kuitenkaan nämä nerokkaat tekniset laitteet eivät pääse lähellekään Luojamme tekemien ihmiskäsien tehokkuutta ja helppoliikkeisyyttä.

Monilla ihmisillä on syntymästään saakka vakavia vaurioita raajoissaan, tai jokin sairaus on vioittanut niitä. Ajattelehan esimerkiksi niitä vahinkoja, joita raskaana oleville naisille määrätty talidomidi-niminen lääke aiheutti heidän sikiöilleen. Joissakin tapauksissa lasten sormet kasvavat suoraan olkapäästä tai jalkaterät ovat kasvaneet polvien tilalle. Tällaisille epämuodostuneille ihmisille on täytynyt kehittää uudenlaisia apujäseniä. Voitko kuvitella, miten onnellinen sellainen ihminen on voidessaan ensimmäisen kerran astua itse muutaman askeleen?

Uuden tekojäsenen paikoilleen asettaminen ensimmäisen kerran voi olla todellinen koetus. Voi, miten tekeekään kipeää, kun pieni jalka hieman vaivalloisesti pakotetaan proteesin syvennykseen! Kyynel vierähtää pienen pojan poskelle. Toinen poika, joka seuraa vieressä, rohkaisee häntä: ’Nousehan seisomaan. Me haluamme nähdä, miten pitkä sinä nyt olet.’ Proteesin pituuden täytyy vastata muiden ruumiinjäsenten mittoja.

Ensimmäiset askeleet ovat hieman kömpelöitä. Lasta täytyy jonkin verran auttaa. Mutta tästä huolimatta hänen ilonsa ei tunne rajoja. Ensimmäisen kerran eläissään pieni potilaamme seisoo omilla jaloillaan, ts. hänen puuttuvat raajanosansa korvaavilla tekojaloilla. Ylpeänä hän näyttää tovereilleen, että hän voi pian kävellä näiden tekojäsenten avulla. Hän haluaa niin kovin mennä kouluun, ja sen tähden harjoittelu on paljon helpompaa.

Melkein kaikkien ortopedisten välineiden valmistus aloitetaan tekemällä ruumiinjäsenen tyngästä malli. Tämän mallin ympärille muovaillaan tukilaite tai tekojäsen lääkärin ohjeitten mukaan. Yhteistyö lääkärin ja proteesipajan välillä on ehdottoman välttämätön invalidien auttamiseksi.

Todellinen ratkaisu

Mutta voidaanko kädettömiä, jalattomia ja muulla tavoin vammaisia ihmisiä todella auttaa? Tekojäsenten antama apu on todellisuudessa varsin rajallista. Ajattelehan lapsille valmistettuja tekojäseniä. Ne eivät kasva heidän mukanaan, vaan ne täytyy aika ajoin uusia, kunnes lapsi on kasvanut täyteen mittaansa. Aikuisillekin täytyy usein vaihtaa uusi tekojäsen. Se on luonnollisesti kallista. Kaikki nämä ponnistelut ovat vain korvikkeita ja tuovat mukanaan monia pulmia ja kyyneleitä.

On kuitenkin olemassa todellinen ratkaisu. Raamattu osoittaa, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, todella paransi halvaantuneita maan päällä ollessaan. (Luuk. 5:17–25) Tämä enteili tulevia tapahtumia, sitä, mitä olet anonut toistaessasi Herran rukousta: ”Tapahtukoon sinun tahtosi . . .” (Matt. 6:9, 10) Raamatun viimeisessä kirjassa esitetään seuraava lohduttava lupaus: ”Ja [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4) Tämän täydellisen kuntoutuksen toteuttaa ihmisen Luoja Jehova Jumala.