Hämmästyttävä mielemme
”MARJA, minne panit virvelini kelan?”
”Autotallin komeron ylähyllylle”, kalastajan vaimo vastasi epäröimättä. Vaikka hän oli pannut kelan sinne kuusi kuukautta aikaisemmin, hän vastasi välittömästi, ikään kuin tieto olisi ollut hänen edessään, hänen silloisessa tietoisuudessaan.
Lukemattomat tiedostamattomat impulssit vaimon näkö-, kuulo-, kosketus- ja muista aisteista olivat pommittaneet hänen hermostoaan jokaisena valveillaolon sekuntina noina menneinä kuutena kuukautena. Tutkijoitten mukaan näistä impulsseista 800 miljoonaa oli kyllin tärkeitä päästäkseen aivojen korkeampiin keskuksiin. Mielensä ”arkiston” suunnattomasta tietomäärästä hän pystyi kuitenkin valitsemaan vastauksen ja esittämään sen suullisesti. Kaiken tämän tapahtuessa yhä uudet miljoonat tiedot pommittivat häntä jatkuvasti. Samanaikaisesti mieli ohjasi häntä illallisen keittämisessä aviomiehelle, ja kaikki tämä kävi helposti, rutiininomaisesti.
On mahdotonta kuvailla niitä monitahoisia toimintoja, joita aviovaimon mielessä tapahtui hänen suorittaessaan kaiken tämän samanaikaisesti. Miten se oli mahdollista? Mitä kaikkea siihen liittyi? Todellisuudessa tiedemiehet tietävät joitakin asiaan liittyviä seikkoja, mutta eivät käytännöllisesti katsoen mitään siitä, miten mielen muistiarkisto työskentelee niin nopeasti ja täsmällisesti. Tarkastelkaamme hetkinen aivoja, mielen välinettä.
Ihmisaivot
Ihmisaivot painavat keskimäärin 1400 grammaa. Aivojen koko vaihtelee, mutta vanha teoria, jonka mukaan aivojen koko ratkaisee älykkyyden, on virheellinen. Toinen väärä käsitys on, että ihminen käyttää ainoastaan pientä osaa aivoistaan. Aivoissa ei ilmeisesti ole yhtään osaa, jota ei käytettäisi koskaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ihminen käyttää aivojensa kykyä koskaan täysin hyväkseen. Kysymys näyttää olevan siitä, miten hyvin hän käyttää aivojaan harjoittamalla mieltään ja varastoimalla siihen arvokkaita muistoja.
Aivot koostuvat pehmeästä, hyytelömäisestä kudoksesta. Kallon muodostamassa kotelossa sitä ympäröivät suojaavat limakalvot ja iskuja vaimentava aivoselkäydinneste, joka on tietyistä verisuonista ”tihkuvaa” plasmaa. Suuret valtimot kuljettavat aivoihin runsaammin verta kuin mihinkään muuhun ruumiinosaan, sillä aivot käyttävät noin neljänneksen koko ruumiin tarvitsemasta hapesta. Aivot ovat kuitenkin äärimmäisen tehokkaat. Eräs tutkija sanoo, että maapähkinän puolikas antaa riittävästi energiaa tunnin kestävään ankaraan henkiseen ponnisteluun.
Aivot koostuvat useista osista, joilla kullakin on erityistehtävänsä ja jotka suorittavat niitä toisiinsa liittyneinä ja toisistaan riippuvaisina. Osa, josta olemme tällä kertaa eniten kiinnostuneita, on aivojen ”ylempi” osa, johon kuuluvat pääasiassa isot aivot, joiden uloin kerros, kuorikerros, on harmaata ainetta. Aivojen muitakaan osia ei voida kuitenkaan jättää huomioon ottamatta tarkasteltaessa mitä tahansa mielen toimintaa.
Oppiminen
Oppiminen alkaa varhaislapsuudesta. Pienokaisen täytyy opetella muut paitsi kaikkein alkeellisimmat toiminnat. Pienokaisen aivoja voidaan tavallaan verrata tiekarttaan, johon on karkeasti hahmoteltu pääväylät, mutta vain vähän yhdistäviä sivuteitä. Lapsi on perinyt yleisen henkisen rakenteensa, mutta hänen on muodostettava useimmat muut liittymät hankkimalla tietoa hänelle täysin uudesta maailmasta.
Mitä oppimistapahtumaan liittyy? Miten esimerkiksi vaimo pani mieleensä virvelikelan sijaintipaikan, niin että se ”painui” sinne ja hän saattoi muistaa sen tarvittaessa?
Tutkijat ovat esittäneet erilaisia mahdollisuuksia. Yksi on se, että oppiminen, johon muisti liittyy, ei lisää aivosolujen määrää vaan kiihdyttää hermosoluja kasvattamaan lisähaarakkeita, jotka ovat sähkökemiallisesti yhteydessä toisiin hermosoluihin. Myös muita muutoksia saattaa tapahtua, kuten myöhemmin osoitetaan. Aivojen harjoittaminen on sen tähden henkiselle kasvulle erittäin tärkeätä. Aivojen neuronia eli hermosolua on käytettävä. Muussa tapauksessa se käyttämättömän lihaksen tavoin ikään kuin ”näivettyy”. Ei niin, että se kuolisi kokonaan, niin ettei sitä voitaisi enää käyttää lainkaan, vaan oppiminen on harjoittamattomille aivoille paljon vaikeampaa. Ne jäävät kehittymättömiksi, niissä ei muodostu tarvittavia liittymiä.
Vähän käytetyt aivot ovat kuin kirjasto, jossa on vähän kirjoja. Tietoja on todella niukasti. Yksilö on huonosti varustautunut kohtaamaan elämän haasteet. Toisaalta ihminen, joka on kasvanut rikollisessa ympäristössä, on saattanut panna mieleensä vääriä asioita ja saattaa olla erittäin etevä rikollisissa menettelyissä, mutta häneltä puuttuvat rehellisyyden, armon ja rakkauden ominaisuudet. Entä mihin voi turvautua opastuksekseen henkilö, jonka mielessä ja sydämessä asuu viha tai kateus? Samoin ihminen, joka ajattelee aina kielteisesti ja joka näkee ainoastaan toisten tekemät virheet ja erehdykset, on jättänyt kaikki hyvät ”kirjat” pois muistinsa ”kirjastosta”, ja niin hänellä on ainoastaan ”kirjoja”, jotka ruokkivat hänen vihaansa ja arvostelevaa asennettaan. Sellainen ihminen saattaa olla taitava aiheuttamaan vaikeuksia, puolustelemaan itseään jne., mutta hänen tulisi muuttua ja alkaa kehittää itsessään vilpitöntä kiinnostusta toisiin ja kaikkeen ympärillään olevaan hyvään.
Kaikki tämä valaisee, miten tärkeätä on käyttää mieltämme hyödyllisiin asioihin, todella oppia niitä. Kun ihminen käyttää aikansa turhanpäiväisiin pyrkimyksiin, hänen mielensäkin on joutilas. Tavallaan se ”haaskautuu”, samoin kuin hänen aikansakin kuluu hukkaan. Raamattu suosittelee mielen kohdistamista hyviin asioihin. (Fil. 4:8) Apostoli Pietari kirjoitti kristityille: ”Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa.” – 1. Piet. 4:3.
Jotkut puolustelevat henkistä toimettomuuttaan sanomalla: ”Olen liian vanha oppiakseni.” Se ei pidä paikkaansa. On havaittu, että ihmisen oppimiskyky jatkuu tehokkaana lähes viisikymmenvuotiaaksi asti ja että todellisuudessa monien ihmisten oppimiskyky jatkuu hyvänä heidän elämänsä loppuun asti.
Toisinaan vanhat ihmiset eivät vastaa kysymyksiin tai reagoi yhtä nopeasti kuin nuoret. Mistä se johtuu? Syynä ei ole aina hermoston hidastuminen, vaan usein se, että vanhemmat ihmiset ovat usein konservatiivisempia ja varovaisempia. He epäröivät tehdä ratkaisuja paineen alaisena. Heillä on enemmän kokemusta ja usein enemmän tietoa, ja sen tähden heillä on useampia vaihtoehtoja valittavana. Nuoret saattavat olla taipuvaisia ”pikaratkaisuihin”, kun taas vanhempien ihmisten johtopäätökset ovat tavallisesti täydellisempiä, syvällisempiä. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos vanhahko henkilö on käyttänyt hyvin mieltään nuoresta pitäen.
Miten paljon muistiimme mahtuu?
Ihmisen muisti on suunnaton, se sisältää lukemattomia miljoonia tärkeitä tietoja ja vielä useampia suhteellisen vähäpätöisiä tietoja. Sen tähden aivojen kuorikerroksen 10000 miljoonaa solua eivät pystyisi varastoimaan sitä kaikkea, jos ajattelisimme kunkin solun säilyttävän yhden tiedon jostakin tapahtumasta tai näkymästä. Ne olisivat kaikki ”täynnä” viikossa, kun otetaan huomioon se jatkuva tiedon sulkutuli, joka suuntautuu aivoihin eri aistien, pääasiassa silmien, välityksellä.
Aivoissamme on kuitenkin tuhat triljoonaa (ykkönen, jota seuraa 21 nollaa) valkuaisainemolekyyliä. Kussakin näistä molekyyleistä voi tapahtua monia rakenteellisia muutoksia, minkä jälkeen ne voivat säilyä muuttuneessa muodossaan. Tämä muuttunut rakenne saattaa edustaa uutta muistikuvaa. Kun molekyylit ajan mittaan korvautuvat uusilla, ne jakautuvat kahdeksi niin, että uudet molekyylit ovat entisen kaltaisia. Mutta ei siinä kaikki. Kun muistikuvat lisääntyvät ja hermosolujen haarakkeitten määrä kasvaa, miljoonat uudet yhdistelmät tulevat mahdollisiksi solujen lisääntyneitten liittymien ansiosta. Näin mahdollisten muistikuvien määrä tulee loputtomaksi, käsittämättömäksi. Näyttää lisäksi olevan muita, tuntemattomia tekijöitä, jotka lisäävät määrän vielä suuremmaksi.
Valaiskaamme, miten yksi ainoa tekijä, nimittäin kuorikerroksen 10000 miljoonan solun erilaiset yhdistelmät, voi synnyttää käsittämättömän määrän mahdollisuuksia: Vain 52 kortin korttipakasta voidaan saada yli 635000000000 erilaista 13 kortin bridgekättä. Tämä ei ole kuitenkaan mitään verrattuna aivojen moniin triljooniin yhdistelmiin!
Mahdollisuudet vain lisääntyvät, kun otetaan huomioon, millä tavalla muistiaines näyttää tallentuvan. Kun katselemme jotakin, sanokaamme vuoristomaisemaa, aivot eivät tallenna näkemäämme ehjänä kuvana. Ne hajottavat kuvan osiin, sähköisellä tai kemiallisella merkkijärjestelmällä ilmaistuihin osasiin, jotka muodostavat eräänlaisen ”mosaiikin”. Kun sitten näemme toisen maiseman, jotkin edellisen maiseman osaset ovat verrattavissa toiseen maisemaan. Ristikkäisvertailut auttavat muistia ja sallivat mielen suorittaa ”kokeiluja” mahdollisten rinnakkaisuuksien ja vastakohtien avulla. Vertailu saattaisi kohdistua kokoon, muotoon, väriin, keskustelunkatkelmiin, raamatunkohtiin, ajatuksiin ja periaatteisiin. Sellainen vertailu laajentaa ja vahvistaa muistia. Se synnyttää myös mielikuvitusta, harkintaa, uusia ajatuksia ja päätelmiä. Tämä tapahtumasarja ei ole mielelle pelkkää mekaanista työtä tai ”raadantaa” vaan sellaista, mistä ihminen nauttii suuresti.
Teoksen Education and Ecstasy (Koulutus ja ekstaasi) tekijä George Leonard hämmästeli aivojen neuronien keskinäisten toimintojen huikeita mahdollisuuksia sanoessaan: ”Sellaisista neuroneista koostuvat aivot eivät voi ilmeisesti koskaan tulla ’täyteen’.” Jotkut tutkijat sanovat, että kaikki, mitä olet koskaan nähnyt, kuullut tai kokenut, on mielessäsi jossakin, jotenkin. Toiset sanovat, että hylkäät tai unohdat noin 90 prosenttia – vähäpätöisiä tietoja, sellaista, minkä näet satunnaisesti vain kerran tai mitä pidät merkityksettömänä. Silmäsi saattavat nähdä rakennuksen, jossa on monia yksityiskohtia – joukko ikkunoita, liikkeitten nimikilvet jne. Mutta mielesi ei yritä säilyttää kaikkia näitä yksityiskohtia. Kuitenkin mieli toisinaan suorittaa urotekoja, jotka näyttävät tyrmäävän ajatuksen siitä, että se unohtaa. Saatat esimerkiksi kyetä muistamaan myymälän, jonka näit pikkukaupungissa, jonka läpi ajoit lomamatkallasi. Voit nähdä myymälän selvästi, auton pysäköitynä sen eteen, vaikka et ollut lainkaan kiinnostunut siitä nähdessäsi sen.
Joka tapauksessa mieli ei näytä yleensä tallentavan vaikutelmia pelkästään suuren tietovaraston keräämiseksi vaan pääasiassa, jotta niistä olisi hyötyä tarpeen tullen. Kirjassaan The Human Brain (Ihmisaivot) John Pfeiffer sanoo: ”’Tallentaminen’ saattaa olla liian kesy ilmaus. Aivot ovat dynaaminen solujärjestelmä. Ne eivät koskaan lakkaa käyttämästä yhä uudelleen mielikuviaan ja lisäämästä uusia tietoja tai kokeilemasta uusilla yhdistelmillä. Ne käyttävät luomiaan abstraktioita muun muassa auttaakseen meitä ennustamaan.” Sään ja talouselämän suuntausten ennusteet, jokapäiväiset toimenpiteemme, kuten vaatteiden ostaminen, perustuvat muistiimme siitä, mitä tapahtui eilen, viime kuussa tai viime vuonna.
Seuraavassa on esimerkki siitä, miten muisti palvelee välitöntä, senhetkistä tarkoitusta eikä ole pelkästään menneitten tapahtumien varastoaitta: Saatat olla tavaratalossa etsimässä tiettyä tavaraa, sanokaamme punaista lankarullaa. Kulkiessasi myyntipöytien ohi et kiinnitä erityistä huomiota muihin tavaroihin vaan etsit ainoastaan lankaa. Päivien kuluttua saatat kuitenkin tarvita toista esinettä, lasten koululaukkua. Muistat nähneesi sellaisen liikkeessä. Tai kysymyksessä saattoi olla kilpi ”Koululaukkuja”, johon et todellisuudessa kiinnittänyt huomiota silloin. Et ehkä muista täsmälleen, missä laukkuja oli esillä, etkä muitakaan niiden lähelle sijoitettuja myyntiartikkeleita. Mutta nyt sinulle on syntynyt tarve, ja muistikuva juuri tästä tavarasta välähtää avuksesi. Muistisi oli tallentanut tavarasta kuvan ja toi sen esille, kun sitä kipeästi tarvittiin. Jos tarvetta ei olisi syntynyt, muistikuva ei olisi ehkä koskaan tullut esiin mielesi ”arkistosta”.
Muistin pysyvyys
Muisti on ihmiselle niin arvokas, että sen täydellinen hävittäminen olisi tuhoisaa. Se tuhoaisi suuren osan ihmisen persoonallisuudesta. Mutta on olemassa tuntematon ”turvallisuustekijä”, joka tavallisesti estää sellaisen onnettomuuden. Useimmat, jotka menettävät muistinsa onnettomuuden tai loukkaantumisen tähden, unohtavat ainoastaan lähimenneisyyden. Kirja The Human Brain, johon edellä viitattiin, toistaa New York Times -lehdessä vuosia sitten kerrotun tapauksen. Se sattui Jack Sharkeylle, joka tavoitteli nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruutta. Kävellessään, valmentajansa kanssa Yankee Stadiumin sivuitse Sharkey huomautti:
”En pidä tuon taivaan väristä. Saattaa ruveta satamaan, enkä halua, että otteluani siirretään.”
”Mitä ottelua?” hänen valmentajansa kysyi.
”Oletko sinä minun valmentajani vai et?” Sharkey ärähti. ”En halua tuottaa sinulle yllätystä, mutta ottelen Jack Dempseytä vastaan stadionilla tänä iltana.”
”Tämä saattaa olla sinulle uutta, mutta olet jo otellut Dempseytä vastaan. Hän tyrmäsi sinut seitsemännessä erässä.”
Sitten kirja sanoo:
”Menneitten tapahtumien täydellinen unohtaminen on tyypillistä aivokuoren ohimolohkoihin (pään kummallakin sivulla ohimoitten alla) kohdistuneissa vaurioissa. Kun nämä alueet vahingoittuvat, muistikuvia ei synny. Sharkey tiesi täsmälleen, mitä hän teki ottelun aikana. Hän tunsi valmentajansa, noudatti tämän neuvoja ja otteli hienosti. Hän oli täysin tajuissaan ja kykeni muistamaan menneitä tapahtumia. Mutta hänen aivonsa eivät tallentaneet silloisia tapahtumia. Toisin sanoen välitön menneisyys tallentui ainoastaan lyhytaikaiseen muistiin liikuttaessaan hermosolujen virtapiirejä. Virtapiirit katkesivat tyrmäyksen jälkeen. Vaikka nyrkkeilijän aikaisemmat muistikuvat jäivät koskemattomiksi, hänen menneisyyteensä jäi väli, ’aukko’, ottelun alalta.”
Tämä tapaus valaisee sitä, että hyvin äskettäin hankitut, ”lyhytaikaisiksi” kutsutut muistikuvat voidaan pyyhkiä pois. Paljon harvinaisempaa on, että ihminen on menettänyt myös aikaisemman, pysyvämmän muistinsa, joka tosin on usein palautunut ajan mittaan. Muistin paikallistamiseen liittyy arvoituksellinen piirre: Kun ihmisen aivoja ärsytetään jostakin kohdasta sähkövirralla, hän saattaa muistaa yksityiskohtaisesti jotakin monta vuotta sitten kokemaansa. On kuitenkin outoa, että juuri samaan paikkaan kohdistunut aivovamma ei hävitä tuota muistoa. Ihmisten aivot ovat saattaneet vahingoittua suuresti, mutta se ei ole vaikuttanut kovinkaan haitallisesti heidän tallentuneeseen, pysyvään muistiinsa. Puolet eläimen aivoista on voitu poistaa, eikä toimenpide ole suuresti vahingoittanut sitä, mitä eläin on aikaisemmin oppinut. Muistilla näyttää olevan vaihtoehtoisia reittejä, tai se saattaa sijaita aivoissa ”kolmiulotteisesti”, olematta rajoittunut johonkin osaan – mikä on todellinen suoja.
On tärkeää muistaa, että mieli ei toimi itsekseen. Koko ruumis osallistuu sen toimintaan. Kaikki ruumiin elimet liittyvät toisiinsa, ovat toisistaan riippuvaisia, sopusoinnussa sen kanssa, että ihminen Raamatun mukaan on yksi, sielu. (1. Moos. 2:7; 1. Kor. 12:14–20) Jokainen elin vaikuttaa persoonallisuuteen. Aivot saavat tietonsa aistien välityksellä. Nämä aistit ovat välttämättömät aivojen toiminnalle. Niiden avulla tapahtuu myös ”takaisinkytkentä” eli ”palaute”, jota ilman aivoista olisi vain vähän käytännöllistä hyötyä. Kun poimit puusta hedelmän, vaikkapa persikan, silmäsi välittävät mielelle kätesi asennon, suunnan ja nopeuden, ja oikaisuja tapahtuu jatkuvasti. Kosketusaistisi kertoo mielelle, milloin sormet koskettavat persikkaa; ne kertovat myös, miten voimakkaasti tartut hedelmään, kyllin tukevasti pitääksesi sen sormiesi otteessa, mutta ei niin voimakkaasti, että murskaisit sen. Samanaikaisesti alkaa erittyä sylkeä ja muita ruoansulatusnesteitä hedelmän syömisen odotuksessa.
Mielen kehittäminen elämää ja onnellisuutta silmällä pitäen
Mitkä ovat joitakin tekijöitä, jotka liittyvät mielen kehittämiseen? Kieli on tärkeä tekijä. Se tekee mieleen painamisen ja opitun mieleen palauttamisen paljon helpommaksi. Se, miten tärkeä kielen käyttö on puheessa, nähdään aivojen rakenteesta. Miten niin? Tavallista suurempi aivojen alue on varattu kasvojen, erityisesti suun, kielen ja huulten, liikkeitten ohjaamiseen. Puhe auttaa mieltä varastoimaan suuret määrät tietoa tiiviissä muodossa. Sanat ovat ”merkkikielelle” käännettyä tietoa. Ajattelehan vain kaikkia merkitysvivahteita ja mielleyhtymiä, joita sana ”talo” tuo sinulle.
Näin ollen kehittämällä kielenkäyttöämme kehitämme mieltämme. Kun käytät oikeaa puhetapaa, ilmaisukykyisiä sanoja ja vältät ala-arvoista ja säädytöntä kieltä, niin rakennat hyödyllistä ”kirjastoa” mieleesi. – Ef. 4:29; Kol. 3:8, 9.
Erittäin tärkeä mielemme kehitykselle on asenteemme. Se hallitsee suuressa määrin sitä, mitä panemme pysyvään muistiimme. Jos rakastamme pelkästään sellaista, mikä vain viihdyttää mieltä, emme ehkä koskaan pääse 12-vuotiaan lapsen henkistä tasoa korkeammalle. Muistissamme ei ole sellaista, mitä se tarvitsee voidakseen yhdistellä osasia vakavien johtopäätösten tekemiseksi elämän tärkeissä asioissa. Jos kiinnitämme mieltymyksemme ja huomiomme sellaiseen, mikä on epäolennaista tai alentavaa, mielemme täyttyy ”roskasta” ja saamme sieltä esiin ainoastaan roskaa.
Kun joku puheessaan ja teoissaan toistaa joko hyvää tai huonoa, hänessä kehittyy ”henki” eli vallitseva henkinen taipumus jompaankumpaan suuntaan. Mutta vaikka olemmekin sallineet mielemme olla käyttämättömänä tai olemme askarrelleet suuressa määrin huonojen asioitten parissa, meidän ei tulisi menettää toivoamme. Ei ole liian myöhäistä ryhtyä ahkeroimaan ja elpymään, olimmepa minkä ikäisiä tahansa. Apostoli Paavali sanoi, että me voimme ’uudistua mielemme hengeltä’ eli ’mieleemme vaikuttavassa voimassa’ (Um) ja voimme ’pukea päällemme uuden persoonallisuuden’ (Um). (Ef. 4:23, 24) Kun tutkimme vilpittömästi Jumalan sanaa Raamattua, saamme apua Jumalalta. Kun ajattelemme oppimaamme ja panemme sen käytäntöön, mielemme herää toimintaan ja saa uutta tarmoa ja saamme onnellisuutta ja todellisen tarkoituksen elämällemme.
Tämä viittaa väistämättä erääseen mielen ominaisuuteen, jonka toimintaa tiedemiehet eivät ole kyenneet tarkkailemaan tutkiessaan aivoja, mutta jonka monet tunnustavat. Se on hengellisyyden kyky, Jumala-suhteen tarve. Mieleen itse asiassa luotiin tuo kyky. (1. Moos. 1:26) Kaikilla ihmisillä on palvontahalu, eivätkä edes ateistiset hallitukset ponnisteluistaan huolimatta ole kyenneet kätkemään sitä täysin. Jos tätä kykyä eli tarvetta ei tyydytetä, ihminen ei voi olla onnellinen. Jeesus Kristus toisti Jumalan muinaiselle Israelille lausumat sanat: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”, ja: ”Sinun pitää kumartaman Herraa [Jehovaa, Um], sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman.” – Matt. 4:4; Luuk. 4:8; 5. Moos. 6:13; 8:3; 10:20.
Näin ollen mieli, joka ei omaksu hengellisiä asioita, ei toimi täysin sen mukaisesti, miten se luotiin toimimaan. Mielen väärä toiminta vaikuttaa vuorostaan rappeuttavasti koko ihmiseen. (Jaak. 1:13–15) Me voimme kuitenkin muuttaa mielemme toimimaan sen Tekijän tarkoittamalla tavalla. (Room. 12:2) Koemme elämässämme suurta tyydytystä, kun toimimme siten.
[Kaavio s. 8]
(Ks. painettu julkaisu)
Toinen aivopuolisko. Suun, kielen ja käsien ohjaamiseen on omistettu aivokudoksen suurimmat alueet
JALKA
SÄÄRI
VARTALO
KÄSI
SILMÄ
NENÄ
SUU
KIELI
[Kuvat s. 9]
Se, missä ihmisen ajatukset viipyvät, varastoituu hänen muistinsa ”kirjastoon”. Kumman kirjaston sinä haluaisit ohjaamaan oikeaan suuntaan?
[Kuva s. 11]
Kun katsomme jotakin esinettä, aivomme eivät ”näe” sitä kokonaisuutena. Silmiemme verkkokalvon tuhannet hermosolut välittävät tiedon aivoihin merkkikielellä kirjoitettuina osasina, eräänlaisena mosaiikkina