Uusi vapauden aikakausi Quebecissä
MITÄ näkisit, jos kävisit Quebecissä tänään?
Näkisit yhteisön, joka on suuresti Pohjois-Amerikan muiden osien kaltainen. Poissa ovat pelko ja painostus, jotka riippuivat verhon lailla ihmisten yllä täydellisen katolisen valvonnan aikana. Ihmiset voivat tehdä omat ratkaisunsa koulutuksen, työn, perhesuunnittelun ja uskonnon suhteen eivätkä ole enää huolissaan papin hyväksynnästä.
Hallitus otti koulutuksen valvontaansa ja on parantanut sitä vuodesta 1964 lähtien. Koulutus suuntautuu nykyään pääasiassa liike-elämän ja tekniikan eikä teologian ja filosofian alalle. Kanadan ranskankielisille nuorille avautuu yhä uusia mahdollisuuksia liike-elämän ja teollisuuden palvelukseen astumiseksi.
Lehdistö ja muut tiedotusvälineet ovat vapaita tutkimaan päivän kysymyksiä ja julkaisemaan havaintojaan. Tämän päivän quebeciläinen on nykyään tietävämpi ja valistuneempi kuin koskaan aikaisemmin. Yleisön kouliintunut mielipide vaatii parempaa hallintoa.
Vähemmistöt, kuten Jehovan todistajat, ovat nykyään aivan yhtä vapaita Quebecissä kuin missä tahansa muualla. Vallitsee aivan uusi älyllisen vapauden ilmapiiri, jota ei ole koettu koskaan ennen hiljaista vallankumousta.
Quebec on äkisti sukeltautunut takapajuisuuden yöstä nykyaikaiseen maailmaan. Vaikka monet olosuhteet ovat parantuneet maalliselta kannalta, on olemassa vielä yksi tärkeä inhimillinen tarve, joka täytyy ottaa huomioon!
Kuka voi täyttää uskonnollisen tyhjiön?
Jos jokin yhteiskunnan ydininstituutio äkisti poistetaan, tilalle jää tyhjiö. Mitä siis Quebecissä on tapahtunut katolisen kirkon vallan äkillisen luhistumisen myötä?
Montreal Star -lehden kirjoittaja Ralph Surette huomauttaa: ”Katolinen kirkko on ollut kanadanranskalaisen yhteisön ydin 300 vuotta . . . Mitä tapahtuu, kun tuollainen valta katoaa? . . . sekä maallikkojen että papiston ilmaisema hätä ja välinpitämättömyys on noussut paikalle, missä kirkko kerran seisoi vankkana.”
Kuka tai mikä voi näin ollen täyttää tämän uskonnollisen tyhjiön? Ketkä ovat valmistautuneet täyttämään ihmisten hengellisen lohdutuksen ja raamatullisen opetuksen tarpeen? Useimmat Kanadan uskonnot eivät ole menneinä vuosina uskaltaneet laajentua Quebecin katolisen hierarkian vallan tähden. Niinpä ne eivät ole varustautuneet täyttämään nykyistä uskonnollista tarvetta.
On kuitenkin yksi huomattava poikkeus! Menneinä 50 vuotena Jehovan todistajat ovat järkkymattä hyvinä ja huonoina aikoina ilmaisseet jatkuvasti rakkaudellista kiinnostusta kanadanranskalaisia kohtaan. He ovat jakaneet raamatullista opetusta ja hengellistä lohdutusta kaikille, jotka sitä haluavat. Jehovan todistajilla on vankkumaton perustus Quebecissä; heitä on 130 seurakuntaa ja yli 7000 ihmistä, jotka osallistuvat toimeliaasti raamatullisen opetuksen antamiseen. He ovat valmiit ja kykenevät täyttämään uskonnollisen tyhjiön. Mutta voivatko he saada ihmisten luottamuksen?
Kunnioitus ja luottamus on ansaittu
Nyt on tullut täysin ilmeiseksi, että vastustus, jota Jehovan todistajiin aikaisemmin kohdistettiin Quebecin väestön keskuudessa, johtui noiden aikojen kirkollisten ja poliittisten johtajien alulle panemista vääristä tiedoista. Sillä välin ihmiset ovat tutustuneet Jehovan todistajiin henkilökohtaisesti, ja heillä on nyt hyvin erilainen näkemys.
Kanadanranskalainen kolumnisti André Rufiange kirjoitti Le Journal de Montreal -lehdessä 30. heinäkuuta 1973: ”Duplessis’n on täytynyt kääntyä haudassaan, hänen, joka kohteli Jehovan todistajia kuin linnunpelättimiä ja joka vakuutti meille, jotka tuolloin kävimme koulua, että he olivat joukko pahantekijöitä . . . Minä en ole todistaja. Mutta todistan siitä tosiasiasta, että todistajat antavat todistuksen tehokkuudesta ja oikeasta käytöksestä. . . . Todella hyvin miellyttäviä ihmisiä. Jos he olisivat ainoita ihmisiä maailmassa, meidän ei tarvitsisi iltaisin teljetä oviamme ja kytkeä murtohälyttimiä.”
Jehovan todistajat ja heidän rauhaisa raamatullinen opetustyönsä ihmisten kodeissa ovat nyt tunnustettu ja hyväksytty Quebecin elämän piirre. Ovenavaajat kysyvät heiltä usein: ’Kirkko on kadonnut. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Mihin me joudumme tästä?’ Menetettyään luottamuksensa kauan hallinneeseen kirkkoon monet quebeciläiset kääntyvät nyt Jehovan todistajien puoleen, koska he ovat todenneet nämä ainoiksi ihmisiksi, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita heidän henkilökohtaisista pulmistaan ja uskonnollisista tarpeistaan.
Heidän järjestönsä kasvaa määrällisesti samoin kuin laadultaan ja kypsyydeltään. Viimeisten kymmenen vuoden aikana Jehovan todistajat ovat ylläpitäneet Montrealissa ranskan kielen koulua, joka on antanut ranskan perustiedot jo yli 1200 ihmiselle, jotka ovat muuttaneet muista Kanadan osista palvelemaan tuolla kentällä, jolla tarve on suurempi.
Lisäksi kesällä 1974 Jehovan todistajat julkaisivat nykyaikaisella ranskan kielellä raamatunkäännöksen, joka on saatavana kaikille ihmisille sopivaan hintaan. Kaikki mahdollinen tehdään quebeciläisten rakentamiseksi hengellisesti. Jehovan todistajat kertovat usein, miten suuresti he nauttivat työskentelystä näiden kiinnostavien ja innostavien ihmisten keskuudessa.
Quebecin kaupungissa ilmestyvän Le Soleil -lehden kirjoittaja Georges Bherer vahvisti heitä kohtaan osoitetun kunnioituksen julkaistessaan huomionsa siellä elokuussa 1974 pidetystä ”Jumalan tarkoitus” -konventista, jossa hän oli läsnä: ”Jehovan todistajat ovat kokeneet hämmästyttävää lisäystä Quebecin provinssissa muutaman viime vuoden aikana. . . .
”Jehovan todistajalle uskonto on elämäntapa eikä joukko muotomenoja. He korostavat rehellisyyttä ja moraalista puhtautta ja saarnaavat, että Kristus on todella Jumalan Poika ja että kaikki tulevan elämän toivo riippuu uskosta häneen. He uskovat, että hyvin läheisessä tulevaisuudessa, meidän oman sukupolvemme aikana, Jumalan valtakunta hävittää nykyisen pahan järjestelmän.”
Jehovan todistajain toiminnan menestys ja tehokkuus Quebecissä on itsessään edistänyt quebeciläisten kunnioituksen ja luottamuksen saamista. Montrealilainen sanomalehti Le Petit Journal viittasi 28. heinäkuuta 1974 julkisesti toisaalta uskonnolliseen rappeutumiseen ja toisaalta edistymiseen sanoessaan: ”Samalla kun perinteelliset uskonnot heikkenevät ja kirkot tulevat aina vain tyhjemmiksi, Jehovan todistajat saavat lisää jäseniä ja jopa ostavat entisiä kirkkorakennuksia ja muita tiloja, joihin he kokoavat uudet jäsenensä.
”Kun heillä vuonna 1945 oli [Quebecissä1 vain 356 jäsentä, vuonna 1974 heidän määränsä provinssissa on noin 7000, ja heidät on jaettu 120 seurakuntaan, jotka ulottuvat 125 kaupunkiin.
”Vuonna 1973 Jehovan todistajain määrä kasvoi 22 prosenttia. Tämän todistajien suuren lisäyksen tähden Quebecin todistajat ostivat useita saleja ja kirkkoja kokouspaikoiksi. Huomattavin kiinteistökauppa Montrealin alueella on Dorémin tanssisali Saint Lucissa, johon mahtuu 1800 ihmistä.” Saint Lucin kiinteistöstä Quebecissä tuli Jehovan todistajain konventtisali.
Quebecin provinssin Jolietten kaupunki oli ennen roomalaiskatolilaisuuden huomattava keskuspaikka. Mahtava pappisseminaari oli kaupungin huomattavimpia rakennuksia. Katolilaisten mellakoidessa vuonna 1949 Jehovan todistajain lähetystyöntekijät ajettiin pois tuosta kaupungista. – Ks. Awake! 8.4.1950.
Nyt Joliettessa on Jehovan todistajain toimelias seurakunta, jolla on erinomainen valtakunnansali erään päätien varressa. Seminaari on sen sijaan myyty valtiolle ja muutettu kunnalliseksi oppilaitokseksi. Jehovan todistajat ovat käyttäneet tätä entistä pappisseminaaria kahdesti puolivuosittaisen kierroskonventtinsa pitopaikkana.
Roland Gagnon oli joliettelainen liikemies, joka vuonna 1949 oli mukana roskajoukossa, joka ajoi Jehovan todistajat pois kaupungista. Nykyään hän on Jehovan todistajain Jolietten seurakunnan jäsen.
Nyt kun Jehovan todistajat tunnetaan paremmin, monet luonnostaan ystävälliset ja eloisat kanadanranskalaiset ovat muuttuneet ja ilmaisevat luottamusta ja kunnioitusta ottamalla vastaan heille tarjotun rohkaisevan raamatullisen tiedon.
Mutta miten tämä opetus vaikuttaa niiden ihmisten elämään, jotka ottavat sen vastaan?
Ihmisiä autetaan
Tämä epävakaa maailma aiheuttaa monenlaista painetta. Pulmia esiintyy kaikkialla, mutta erityisesti nuoret tarvitsevat apua. Jehovan todistajat antavat tätä apua. Montrealissa ilmestyvän La Patrie -lehden heinäkuun 28. päivän numerossa 1974 ollut uutisotsikko kiinnittää huomion tehtävään hyvään työhön: ”JEHOVAN TODISTAJAT PELASTAVAT HIPPILIIKKEEN NUORIA HUUMEENKÄYTTÄJIÄ.”
Kirjoituksessa kerrotaan, miten neljästä nuoresta entisestä huumeitten käyttäjästä, joista kolme oli miehiä ja yksi nainen, tuli Jehovan todistajia ja miten he puhdistautuivat ulkonaisesti samoin kuin moraalisesti. Kirjoituksessa julkaistiin kuvia siitä, miltä kukin näytti ennen Jehovan todistajaksi tuloaan ja sen jälkeen. Varhaisemmissa kuvissa esiintyi pitkätukkaisia, siivottoman näköisiä nuoria; myöhemmin otetuissa kuvissa näkyi neljä miellyttävää nuorta ihmistä.
Uutistoimittaja Andrée Le Belin laatima kirjoitus huomauttaa: ”Heidän elämäntapansa on suuresti muuttunut, koska he sanovat viimeinkin löytäneensä elämälle tarkoituksen, jonka hyväksi he voivat uhrata kaiken tarmonsa . . . Kaikki Jehovan todistajat ovat yhtä mieltä siitä, että Raamatun periaatteitten noudattaminen jokapäiväisessä elämässä parantaa moraalia ja elämisen laatua.”
Eräs nuorukainen, Montrealin katolilaisia, oli joutunut uhkapelin paulohin. ”Eräänä iltana ollessani raviradalla lankoni kävi vaimoineen kotonani ja jätti vaimolleni kaksi kappaletta kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään”, hän kirjoittaa. ”Kun tulin kotiin, vaimoni selitti oppineensa, että tämän järjestelmän loppu on hyvin lähellä ja että ne, jotka eivät asennoidu Jehovan puolelle, tuhotaan. Hän ehdotti, että lukisin tuon pienen sinisen kirjan, joka oli auki sivun 94 kohdalta. Noudatin hänen kehotustaan, koska olin todella suunniltani elämantapani tähden ja tiesin, että minun täytyi muuttua. Omatuntoni vaivasi minua niin paljon, että en voinut nukkua yöllä.
”Luin pienen kirjan seuraavana päivänä, ja tuona iltana pyysin lankoani tutkimaan kanssani. Nyt olen onnellinen ollessani Jehovan todistajain yhteydessä vaimoni kanssa.”
Nämä ovat vain muutamia kokemuksia ihmisistä, joita Jehovan todistajain saarnaamis- ja opettamistyö on auttanut. Sellaisia onnellisia kokemuksia voitaisiin esittää monin verroin enemmän.
Mikä Jehovan todistajissa saavuttaa niin monien sydämet? Se yksinkertainen ja selkeä Raamatun sanoma siitä, että Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hallitus on ottamaisillaan maan hallinnon nykyisiltä murenevilta järjestelmiltä. Tämä hallitus tekee muutoksia, jotka koituvat kaikkien niiden onneksi ja elämäksi, jotka kelpuutetaan elämään sellaisessa uudessa järjestelmässä.
Quebecissä on jo tapahtunut onnellisia muutoksia, mutta Jumalan valtakunnan toteuttamat suurimmat muutokset ovat vielä edessäpäin. Jehovan todistajat esittävät kaikille kutsun liittyä heidän kanssaan hankkimaan lisää tietoa Jehovasta, rakkauden Jumalasta, ja hänen suurenmoisista tarkoituksistaan ihmiskunnan suhteen. Raamattu sanoo: ”Autuas [Onnellinen, Um] se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa . . . vaan rakastaa Herran [Jehovan, Um] lakia . . . ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.” – Ps. 1:1–3.