Mikä on Raamatun kanta?
Tulisiko sinun ”koettaa onneasi” arpajaisissa?
ARPAJAISET ovat yleistyneet monissa maissa. Tämänlaatuisessa uhkapelissä yleensä myydään arpoja pienestä rahasummasta. Arvottaessa voittaneen arvan omistaja saa jonkin palkinnon, usein paljon enemmän rahaa kuin hän käytti arvan ostamiseen.
Olet ehkä ajatellut ”koettaa onneasi” arpajaisissa. Mutta asiaan liittyy joitakin huomionarvoisia tekijöitä.
Koska arpajaiset vetoavat toivoon saada paljon vähällä, ne voivat olla suuri ansa erityisesti köyhille. Ne ovat todellisuudessa tehneet monet heistä köyhemmiksi. Jotkut käyttävät arpalippujen ostamiseen rahan, jonka he todellisuudessa tarvitsisivat ruokaan, vaatteisiin ja muihin välttämättömyyksiin. Esimerkiksi Intiassa jotkut ovat käyttäneet koko kuukauden palkkansa ja toiset ovat lainanneet rahaa korkeaa korkoa vastaan voidakseen osallistua arpajaisiin.
Mutta otaksukaamme, että joku voittaa arpajaisissa. Eikö se olisi suurenmoista? Ei välttämättä. Eräs, joka voitti 1000000 dollaria, sai kaikkialta maailmasta kirjeitä, joissa häntä pyydettiin antamaan avustusta kirjoittajalle. ”En pystynyt erottamaan aitoa pyyntöä huijauksesta”, hän sanoi.
Vaikka ihminen, joka haluaa miellyttää Jumalaa, paneekin merkille tällaiset seikat, hän on kiinnostunut ensisijaisesti siitä, mitä Hänen sanansa Raamattu osoittaa. Todennäköisesti sinäkin olet ensisijaisesti kiinnostunut siitä. Onneksi Raamattu antaa tarvittavaa tietoa sen ratkaisemiseksi, onko viisasta ”koettaa onneaan” arpajaisissa.
Luultavasti myönnät auliisti, että arpajaisten laillisuus yhdyskunnassasi ei ole tärkein tekijä, joka tulee ottaa huomioon. Valtio saattaisi laillistaa monia toimia, joita jumalinen ihminen ei tekisi. Jos esimerkiksi prostituutio laillistettaisiin, kristityllä ei varmasti olisi mitään tekemistä sen kanssa, sillä löyhä moraali ei sovellu Jumalaa kunnioittaville ihmisille eivätkä parantumattoman moraalittomat ihmiset peri Hänen valtakuntaansa. (3. Moos. 19:29; 1. Kor. 6:9, 10) Meidän tarvitsee siis katsoa arpajaisiin osallistumisen muita puolia.
Kuten luultavasti ymmärrät, arpajaiset voivat houkutella ihmisen luottamaan onneen. Sanooko Jumalan sana mitään siitä? Kyllä se sanoo. Jesajan 65:11, 12 sanoo: ”Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille [Onnettarelle, The Bible in Living English, Byington] pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille [Kohtalolle, Byington] – teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi.” Eikö olekin hyvin ilmeistä, että Jumala ei hyväksy onneen luottamista?
Arpajaiset voivat edistää myös sellaista ei-toivottavaa ominaisuutta kuin laiskuutta. Monet arpajaisiin ja muihin uhkapelimuotoihin osallistuvat haluavat voittaa niin suuria rahasummia, että he voisivat ”elää helppoa elämää”. Raamattu kuitenkin puhuu hyvin kielteisesti laiskasta ihmisestä. – Sananl. 6:6–11.
Raamattu ei tietenkään vastusta oikeista vaikuttimista annettuja ja vastaanotettuja lahjoja. Jehova Jumala itse on suurin Lahjanantaja, ja hänen esitetään ottavan vastaan hyvästä sydämestä annettuja lahjoja palvojiltaan. (Jaak. 1:17; 2. Moos. 35:21) Ei kuitenkaan voida sanoa, että arpajaisissa esiintyisi epäitsekästä, aulista lahjojen antamista. Lisäksi ensisijainen tapa, jolla jumaliset ihmiset hankkivat rahaa ja omaisuutta, on työskentely niiden saamiseksi. ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään”, apostoli Paavali sanoi. – 2. Tess. 3:10.
Meidän tulisi myös ajatella toisia. On totta, että ihmiset osallistuvat halusta arpajaisiin. Kuitenkin voittajat vievät toisten ihmisten rahan antamatta heille mitään vastineeksi. Tälläkö tavalla rakkautta osoitetaan lähimmäistä kohtaan? Ei. Se on todellisuudessa rakkaudetonta ja vastoin Raamattua. Raamattu sanoo: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne, . . . Rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa.” (3. Moos. 19:18; Room. 13:8–10) Jumaliset ihmiset ilmaisevat rakkautta, joka on epäitsekästä ja joka ”ei etsi omia etujaan”. Lisäksi apostoli Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Älköön kukaan etsikö omaa etuaan, vaan jatkuvasti toisen etua.” (1. Kor. 13:4, 5; 10:24) Eikö olekin niin, että ihminen ei todellisuudessa täytä näitä vaatimuksia osallistuessaan arpajaisiin?
Yksi huomionarvoinen tekijä on se, että arpajaiset voivat kehittää osallistujiensa sydämessä rahan rakkautta. Tällainen rakkaus ei kuitenkaan sovellu jumalisille ihmisille, sillä apostoli Paavali sanoi: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:9, 10.
Arpajaisiin osallistuminen voi kehittää ihmisten sydämessä myös ahneutta. Kuitenkin apostoli Paavali kehotti uskovia tovereitaan: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne”, koska se ei olisi sopivaa Jumalan kansalle. Apostoli kirjoitti edelleen: ”Sillä te tiedätte tämän, tuntiessanne sen itse, ettei yhdelläkään haureellisella tai epäpuhtaalla tai ahneella – joka merkitsee epäjumalanpalvelijana olemista – ole mitään perintöä Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” – Ef. 5:3–5.
Jokin liikeyritys saattaa kuitenkin mainostarkoituksissa järjestää ”arpajaiset” palkintojen jakamiseksi asiakkaille puolueettomana pidetyllä tavalla. Tarkoituksena voi olla ihmisten kannustaminen tulemaan liikkeeseen tai kiinnostuksen herättäminen jotakin tuotetta kohtaan. Siihen ei liity välttämättä uhkapeliä, koska kukaan ei osta arpalippuaan rahalla tai muulla arvokkaalla. Lipun vastaanottaminen ei myöskään merkitse sitä, että kutsuisi avukseen ”Onnetarta” tai ”hyvän onnen jumalaa” (UM). Henkilö, joka yrittää ratkaista, osallistuako vai ei, voisi kuitenkin kysyä itseltään: voisiko osallistumiseni kompastuttaa jotakuta? Loppujen lopuksi vastuullisen aikuisen täytyy tehdä henkilökohtainen ratkaisu tietoisena siitä, että ”kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle”. (Room. 14:12) Tietenkin jos hän osallistuu ja voittaa ja sitten havaitsee, että lahjana on arpajaislipuke, hänen ei ole pakko ottaa sitä vastaan.
On siis hyviä syitä, miksi ne, jotka haluavat elää Jumalan sanan neuvon mukaan, eivät ”koeta onneaan” arpajaisissa. He eivät luota onneen. He varovat laiskuutta ja rakkaudettomia tekoja. He tunnustavat, että rahan rakastaminen on hengellisesti turmiollista, eivätkä he halua joutua ahneuden valtaan, jota uhkapeli voi kehittää sydämessä. Sen sijaan he hankkivat rahavaroja ja omaisuutta rehellisin keinoin, jotka sopivat niille, jotka rakastavat Jumalaa.