Lukijoiden kysymyksiä

◼ Onko kristityn sopivaa ostaa arpalippuja vain huvin vuoksi, jos niiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen?

Raamattu ei mitenkään yritä estää nauttimasta sopivista huveista, sillä Jehova on ”onnellinen Jumala”. (1. Timoteukselle 1:11) Hänen kansansa voi iloita musiikista, säädyllisestä tanssimisesta, kohtuullisesta syömisestä tai juomisesta ja tasapainoisesta urheilusta ja peleistä. (Psalmi 150:4; Saarnaaja 2:24) Uhkapelit ovat kuitenkin selvästi ristiriidassa Jumalan viisaiden neuvojen kanssa, ja tämä pitää paikkansa raha-arpajaisiin osallistumisesta.

Millaisia raha-arpajaiset oikeastaan ovat? Niissä ostetaan lippuja, jotta olisi mahdollisuus voittaa palkintoja. Voittajat määritetään arpomalla tai valitsemalla numero jollakin satunnaismenetelmällä. Usein on yksi suunnattoman suuri palkinto, jonka määrä saattaa kohota miljooniin markkoihin, dollareihin, pesoihin tai puntiin. Tällainen jättiläismäinen palkinto on niin houkutteleva, että raha-arpajaisista on tullut ”laajimmalle levinnyt uhkapelien muoto”. (The World Book Encyclopedia) Sadat miljoonat ihmiset pelaavat uhkapelejä rahapelien muodossa.

Jotkut ovat järkeilleet, ettei raha-arpajaisissa mukana oleminen ole väärää tai pahaa, koska lipun tai kupongin (mahdollisuuden) hinta saattaa olla pieni, koska osanottajat ovat mukana vapaaehtoisesti ja koska osa tuotosta saatetaan käyttää hyväntekeväisyyteen, esimerkiksi köyhien auttamiseen. Kuinka perusteltua tällainen järkeily on?

Vaikka jotkut väittävät, että arpalipun ostaminen on yksinkertaista, halpaa huvia, ei voida kieltää sitä, että asiaan liittyy ahneus. Ihmiset ostavat arpalippuja toivoen voittavansa paljon rahaa. Tämä on varmasti vastoin Jumalan neuvoa ahneudesta, joka voi olla niin vakava pahe, että se voi estää ihmistä ’perimästä Jumalan valtakuntaa’. Jos kristitty siis ilmaisisi jatkuvasti ahneutta pelaamalla uhkapelejä, hänet voitaisiin sulkea seurakunnan ulkopuolelle. (1. Korinttolaisille 5:11; 6:10) Raamattu sanoo: ”Tavara, jota aluksi kiivaasti [”ahneudella”, UM] tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.” (Sananlaskut 20:21) Jos jossakussa kristityssä heräisi halu ’kokeilla onnea’ raha-arpajaisissa, hänen tulisi harkita vakavasti sitä ahneutta, johon rahapelit perustuvat. Efesolaiskirjeen 5:3:ssa sanotaan, ettei ’ahneutta tulisi edes mainita meidän keskuudessamme’, saati sitten että joku kristitty antautuisi siihen.

Rahapelien pelaajia on tavallisesti eniten huonotuloisten keskuudessa. Vaikka siis arpalipun hinta on pieni, rahat suunnataan muualle, sen sijaan että ne käytettäisiin perheen välttämättömiin tarpeisiin – että niillä ostettaisiin enemmän ruokaa, riittävästi vaatteita tai parempaa terveydenhoitoa. Sellainen, joka väittää olevansa kristitty, mutta laiminlyö tällaiset perheen tarpeet, ”on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa”. – 1. Timoteukselle 5:8.

Vaikka arpalipun hinta ei nielaisisikaan huomattavaa osaa jonkun omista tai perheen tuloista, tämä ei merkitse sitä, etteivät muut kärsisi vahinkoa. Miksi sanomme näin? Koska lähes jokainen arpalipun ostava haluaisi voittaa. Mistä hänen palkintorahansa tulisivat? Jos hänen lippunsa maksaa kymmenen pesoa ja palkinto on miljoona pesoa, se merkitsee sitä, että hän ottaa arpalipun hinnan sadalta tuhannelta muulta ihmiseltä. Onko tämä sopusoinnussa sen Jumalan neuvon kanssa, ettei tule himoita toisten omaisuutta? (5. Mooseksen kirja 5:21) Itse asiassa hänen palkintonsa veisi rahat paljon useammilta ihmisiltä, sillä arpalippuja täytyisi myydä paljon enemmän kuin satatuhatta kappaletta. Melkoinen summa arpalippurahoista menee hallintokuluihin sekä osa hyväntekeväisyyteen, jota toitotetaan arpajaisten tarkoituksena. Vaikka siis jollakulla voi olla nuo kymmenen pesoa oman arpalippunsa ostamiseen, mitä on sanottava monista muista? Lisäksi hänen voittoaan todennäköisesti mainostetaan, mikä saa monet aloittamaan rahapelien pelaamisen tai useampien arpalippujen ostamisen, vaikka heillä ei ehkä ole varaa siihen.

Ei voida myöskään kieltää sitä, että rahapeleihin liittyy läheisesti unelma rahan voittamisesta tekemättä työtä sen hyväksi. Arpajaiset tosiaankin kannustavat laiskuuteen tai vetoavat siihen. Raamattu kuitenkin kehottaa Jumalan kansaa olemaan säästäväinen, työteliäs ja ahkera. Se ei edistä sellaista henkeä, että ’voita jotakin ponnistelematta sen hyväksi’, vaan se neuvoo: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” – 2. Tessalonikalaisille 3:10; Sananlaskut 13:4; 20:4; 21:25; 1. Tessalonikalaisille 4:9–12.

Se että muut ovat mukana arpajaisissa omasta tahdostaan ja että se on laillista, ei tee kristittyjen osallistumista siihen oikeaksi. Jotkin hallitukset pitävät laillisina muita uhkapelien muotoja samoin kuin prostituutiota ja moniavioisuutta. Vaikka tällaiset asiat saattavat olla laillisia ja monet ihmiset ovat halukkaasti mukana niissä, se ei merkitse sitä, että ne olisivat oikeita Jumalan silmissä. Kristittyjen tulee sen sijaan pyrkiä heijastamaan Daavidin näkemystä: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” – Psalmi 25:4, 5.

Jos joku kristitty haluaa tosiaan auttaa köyhiä, vammaisia tai iäkkäitä, hän voi varmasti tehdä sen suoraan tai sellaisella tavalla, johon ei liity uhkapelejä.