Onnenpelit – miksi niin suosittuja?
MIKSI ihmiset pelaavat onnenpelejä? ”Se on mukavaa, ja se on hauskaa”, sanoo erään arpajaistoimikunnan edustaja. Saattaa olla, mutta tärkeimpänä houkuttimena ovat epäilemättä voittorahat. Lähes jokainen löytäisi kyllä käyttöä ylimääräiselle rahalle, vaikka sitä saisi vain vähän. Onnenpelit lupaavat paljon rahaa. Nykyajan epävarmassa maailmassa, jossa hinnat kohoavat, pörssikurssit putoavat rajusti ja oma työ voi olla sellainen, ettei se tarjoa etenemismahdollisuuksia, miljoonat uskovat, että veikkauspelissä voittaminen on ainut keino, jolla heistä kenties voi tulla uskomattoman rikkaita.
Onnenpelien suosiota lisää se, että ne ovat idealtaan yksinkertaisia ja niitä on helppo pelata. Onnenpelejä on monenlaisia, ja Suomessa onnenpeleiksi luettavia kuponkipelejä ovat esimerkiksi lotto, jokeri, raha-arpa ja lisäksi pika-arpa Ässä, jossa kalvon alla on numerosarja, jonka saa esiin raaputtamalla. Kaikilla näillä peleillä on kaksi huomattavaa yhtäläisyyttä. Ensimmäinen on se, että jos pelin arvonnassa saadut numerot ovat samoja kuin pelaajalla on kupongissaan, pelaaja voittaa. Toiseksi tällaiset pelit ovat sikäli erilaisia kuin muut uhkapelit, että niissä voi voittaa ilman erikoistaitoja tai erityistä asiantuntemusta. Voittaminen tai häviäminen on täysin sattuman kauppaa.
Ihmiset pelaavat arpa- ja veikkauspelejä myös sen takia, että kuponkeja on helppo ostaa. Suomalaiset ostavat niitä kioskeista, kirja- ja paperikaupoista, tavarataloista ja niin edelleen. Joissakin maissa on jopa sellainen käytäntö, että jos lähimpään veikkausmyymälään on pitkä matka, voivat pelaajat jättää veikkauksensa sisään postitse, puhelimitse tai teleksin tai telefaxin avulla.
Onnenpelit – vanha keksintö
Ovatko onnenpelit uusi keksintö? Eivät suinkaan. Vanhan Rooman juhlissa jaettiin pelivoittoina keisareitten Neron ja Augustuksen lahjoittamia orjia ja lahjoittamaa omaisuutta. Italian Firenzessä vuonna 1530 järjestetyt lotonsukuiset arpajaiset olivat tiettävästi maailman ensimmäisiä onnenpelejä, joissa voitot olivat rahaa. Sitä seuranneina vuosisatoina olivat arpajaiset Euroopassa hyvin suosittuja. Siirtomaa-ajan amerikkalaiset osallistuivat myös ahkerasti senaikaisiin arpajaisiin, ja niiden tuotolla tuettiin Jamestownin kaupungin ja Englantia vastaan taistelleen siirtokuntien armeijan taloutta ja rahoitettiin eräitten nimekkäitten yliopistojen rakentamista, joita ovat esimerkiksi Harvard, Dartmouth, Yale ja Columbia.
1800-luvulla arpajaistoiminta joutui kuitenkin vaikeuksiin. Vastustajat arvostelivat ankarasti suurten ihmisjoukkojen uhkapeliharrastuksia ja väittivät arvonnoissa harrastettavan vilppiä. Pelit kärsivät lahjonnasta, väärennöksistä ja rikollisten mukanaolosta. Yksityiset pelinjärjestäjät kaapivat itselleen rahaa kuin kuokalla. Seurauksena oli, että Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Englannissa arpajaiset kiellettiin.
Loppuiko onnenpelien tarina tähän? Selvästikään ei. Ne olivat jatkaneet kukoistustaan muualla, esimerkiksi Italiassa ja Australiassa. Espanjassa aloitti kuningas Carlos III arpajaistoiminnan vuonna 1763, ja valtio alkoi järjestää siellä rahapelejä vuonna 1812. Kun valtiot huomasivat hyvät ansaitsemismahdollisuudet, ne alkoivat toinen toisensa jälkeen järjestää omia rahapelejään.
Vuonna 1933 poisti Ranska kieltonsa ja perusti valtiolliset arpajaispelinsä. Irlantiin veikkauspelit tulivat 1930-luvulla. Japanissa pelattiin ensimmäinen takarakuji vuonna 1945. Englanti näytti vihreää valoa esimerkiksi jalkapallo-ottelujen lopputulosten veikkaamiselle. Yhdysvalloissa alettiin järjestää kuponkipelejä uudelleen vuonna 1964. Suomessa alkoi raha-arpajaistoiminta vuonna 1926 ja veikkaustoiminta vuonna 1940.
1970-luvulla muuttui veikkaustoiminta kahdella tavalla. Ensin otettiin käyttöön tietokoneet, joihin veikkausmyymälöillä on suora yhteys päätelaitteittensa avulla. Nyt kävi mahdolliseksi järjestää suuria ja nopeita pelejä, joissa pelaajat saattoivat valita omat numeronsa. Pelaajien ei tarvinnut enää odotella viikkoja tai kuukausia nähdäkseen, olivatko he voittaneet, sillä sen saattoi nyt saada selville jo muutaman päivän, tunnin tai jopa vain muutaman minuutin kuluttua.
Toinen muutoksen aiheuttaja oli nykyaikainen lotto, uusi peli, jossa voittomahdollisuudet ovat hyvin pienet. Jos jollakin lottokierroksella ei tule yhtään täysosumaa, osa jaossa olleesta voittosummasta siirretään seuraaville pelikierroksille. Tällä tavoin voittosumma voi vähitellen kasvaa ja kertyä niin sanotuksi jättipotiksi. Veikkauspelien kokonaistuoton huikea kasvu on ollut nimenomaan loton ansiota.
Pelinjärjestäjien innostus
Miksi valtiot edistävät uhkapelejä? Sen takia että ne ovat helppo rahankeräyskeino – ei tarvitse korottaa veroja. Jos pelaajat saavat peliautomaateista ja ruletista takaisin omina voittoinaan jopa 95 prosenttia kokonaispanoksesta, kuponkipeleissä rahojen palautuminen pelaajille voittoina on jo paljon heikompaa, alle 50 prosentin luokkaa. Esimerkiksi Suomessa vakioveikkauksen ja loton kokonaistuotosta palautuu voittoina pelaajille arpajaisveron vähentämisen jälkeen noin 38 prosenttia. Vuonna 1989 tuottivat veikkauspelit (raha-arpajaisten tuotto mukaan luettuna) Suomessa valtiolle 1,142 miljardia markkaa, jotka opetusministeriö jakoi urheilun, taiteen, tieteen ja nuorisokasvatustyön tukemiseen. Yhdysvalloissa kuponkipelien tuotto osavaltioille oli vuonna 1988 Suomen rahassa noin 27 miljardia markkaa.
Toisaalta valtiot eivät järjestä onnenpelejä vain ansaitakseen rahaa. Jos ne eivät järjestä niitä, ne voivat menettää rahaa. Niiden kansalaiset saattavat pelata muualla. Kun siis jokin valtio tai osavaltio alkaa järjestää kuponkipelitoimintaa, sen naapureitten on melkeinpä pakko tehdä samoin. Hyvän esimerkin lumivyöryn tavoin paisuvasta arpajais- ja veikkaustoiminnasta tarjoaa Yhdysvallat. Vuonna 1964 siellä oli vain yksi tällaisia pelejä järjestävä osavaltio, mutta vuonna 1989 niitä oli jo 30.
Unelma rikastumisesta
Tavallisen kuluttajan markalla tai dollarilla olisi luonnollisesti paljonkin ottajia. Miten pelinjärjestäjät saavat suuren yleisön vakuuttuneeksi siitä, että sen kannattaa käyttää rahojaan onnenpeleihin? Mainonnan avulla, jota suostuttelun asiantuntijat ovat olleet suunnittelemassa.
Tähdennetäänkö mainonnassa sitä, että pelin tuotosta menee osa (vaikka se olisi pienikin) erilaisiin nimeltä mainittuihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin? Päinvastoin niistä puhutaan hyvin harvoin. Sen sijaan mainonnassa tähdennetään sitä, miten hienoa olisikaan voittaa miljoonasummia. Seuraavassa muutama esimerkki:
◻ ”Voit päästä osalliseksi rikkaitten ja kuuluisien satumaisesta elämäntyylistä nyt heti – – kun pelaat Kanadan kuuluisaa miljoonien dollareitten LOTTOA 6/49.”
◻ ”FLORIDAN LOTTO – – Rikastu Yhdysvaltain rahakkaimmassa lotossa.”
◻ ”Rahaa Made in Germany. PISTÄ RAHOIKSI ja tule miljonääriksi yhdessä yössä.”
Jos tällainen ei ole häikäilemätöntä markkinointia, niin mikä sitten? Pyrkimykset mainonnan hillitsemiseksi yleensä loppuvat siinä vaiheessa, kun kupongit eivät enää mene kaupaksi. Niinpä lisätäkseen pelaajien määrää ja saadakseen vanhojen pelaajien mielenkiinnon säilymään pelinjärjestäjät koettavat kehitellä pelejään ja markkinointiaan entistä houkuttelevammaksi. Pelinjärjestäjillä täytyy olla jatkuvasti tarjottavana jotakin uutta. Oregonin osavaltion kuponkipeliyhtiön johtaja James Davey on sanonut: ”Meillä on erilaisia peliteemoja, me järjestämme ’olympialaisia’. Joulun ajalle on oma peliteemansa, samoin ihmisten horoskooppimerkkien avulla pelaamiselle. Olemme havainneet kuponkien menevän paremmin kaupaksi, jos meillä on yhtä aikaa käynnissä kolme, neljä tai viisi peliä.”
Verrattomasti parhaimpia houkuttimia ovat kuitenkin suuret voittosummat. Varsinkin lotossa saattaa voittosumma joskus kasvaa niin huikeaksi ”jättipotiksi”, että siitä tulee suuri uutinen. Esimerkiksi Pennsylvanian osavaltion lotossa kasvoi voittosumma vuonna 1989 yli 400 miljoonaksi markaksi. Tämän jälkeen ihmiset rynnistävät ostamaan kuponkeja ”uhkapelurin syömishimoa” tuntien, kuten eräs kirjoittaja asian ilmaisi. Hysterian keskellä nekin, jotka yleensä eivät osallistu tällaisiin peleihin, tapailevat rahojaan.
[Tekstiruutu s. 6]
Pelihuuma ja uskonto
”Katolinen kirkko on opettanut minut pelaamaan uhkapelejä. Bingo ja tavara-arpajaiset eivät millään tavoin eroa muista onnenpeleistä. Jos katolinen kirkko alkaisi ensimmäisenä siivota pois uhkapelejä, harkitsisin uudelleen onnenpelien pelaamisen lopettamista. Jos olen ahne, se johtuu siitä, että se on melkeinpä yksi kirkon sakramenteista.” – U.S. Catholic -lehden lukijapostia.
”Notre Damen yliopiston katolisista seurakunnista tekemä tutkimus osoittaa, että toiseksi suosituin kirkon järjestämistä tilaisuuksista sunnuntain messun jälkeen on bingo.” Useat papit kuitenkin sanovat, että useimmat niistä, jotka käyvät bingossa, eivät käy jumalanpalveluksessa. – Sanomalehti The Sunday Star-Ledger, New Jersey, USA.
”Pyhä Pancras tuotti onnea Madridille” oli otsikkona espanjalaisen ABC-viikkolehden kansainvälisessä painoksessa. Kirjoituksessa sanottiin: ”’Se oli pyhä Pancras’, huudahtivat yhä uudelleen kaksi erään veikkausmyymälän työntekijää – – He olivat myyneet ainoina koko Madridissa numerosarjan 21515, joka antoi voittona 250 miljoonaa pesetaa [noin yhdeksän miljoonaa markkaa]. [Työntekijät] myönsivät rukoilleensa tätä pyhimystä, jonka veistokuva hallitsi heidän toimistoaan ja jonka päälle he olivat panneet pienen persiljanoksan, jotta heidän onnistuisi myydä joulun päävoitto.”
”Yrittäessään löytää selityksiä hyvälle onnelleen ne, jotka ovat voittaneet aiemmin, ovat taipuvaisia uskomaan, että Jumala ja kohtalo olivat valinneet heidät voittamaan rahaa. – – ’Me haluamme uskoa, että hyvä onni ja huono onni ovat jonkin muun kuin sattuman ansiota’, sanoi psykologian professori Jack A. Kapchan Miamin yliopistosta. ’Ja minkä muun ansiota se voi olla kuin Jumalan?’” – New York Times.
Mitä Raamatulla on sanottavaa hyvästä onnesta? Jehova sanoi uskottomille israelilaisille: ”Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, jotka valmistatte Gadille [hyvän onnen jumalalle] pöydän ja vuodatatte uhrijuomaa Menille [kohtalon jumalalle].” – Jesaja 65:11.
Kuinka moni suhteellisen harvoista voittajista pysähtyy miettimään sitä, että heidän harvinainen hyvä onnensa johtuu siitä, että miljoonilla häviäjillä on ollut huonoa onnea? Onko järkevää tai Raamatun mukaista ajatella, että kaikkeuden Suvereeni Herra olisi mukana niinkin itsekkäissä paheissa kuin uhkapeleissä? Ilmentävätkö uhkapelit millään tavoin ’lähimmäisenrakkautta’? – Matteus 22:39.