Onnenpelit – Kuka voittaa? Kuka häviää?
VALTION hallussaan pitämiä kuponkipelejä puolustetaan lähinnä sillä, että niiden avulla valtio saa kerätyksi miljoonasummina sellaista rahaa, joka muutoin todennäköisesti jouduttaisiin keräämään veroja korottamalla. ’Ja miten helppoa se onkaan’! sanovat puolestapuhujat. Se on kuin vero, jota ei vaadita maksamaan. Se on täysin vapaaehtoista. Ihmiset ovat todellisuudessa innokkaita maksamaan. He jopa jonottavat päästäkseen maksamaan!
Millaisin perustein onnenpelejä sitten vastustetaan?
Yksi syy on se, että niiden pelimainokset eivät useinkaan kerro mitään asiallista tai ovat suorastaan harhaanjohtavia. Ne edistävät sellaista ajatusta, että tulet varmasti voittamaan. Esimerkistä käy kanadalainen pelimainos, jossa sanotaan: ”Me teemme helpoksi – – VOITTAA!!”
Miten helposti veikkauspeleissä sitten voittaa? Alie pelaa erästä länsisaksalaista veikkauspeliä. Mainos sanoo innostavasti: ”Voittomahdollisuutesi ovat uskomattoman hyvät.” Alie kuitenkin valittaa: ”Olen pelannut tätä peliä jo kymmenen vuotta, enkä ole tähän mennessä voittanut mitään. En tiedä, että kukaan muukaan olisi voittanut mitään.”
Jokaista suurvoiton saajaa kohti on miljoonia Alien kaltaisia häviäjiä, jotka viikosta toiseen ja vuodesta toiseen sijoittavat veikkauspeleihin rahojaan saamatta takaisin mitään. Yhdysvalloissa kuponkipelejä pelaa kaikkiaan noin 97 miljoonaa ihmistä, ja niiden osuus, jotka voittavat miljoona dollaria, on koko tästä joukosta 0,000008 prosenttia.
Mahdollisuus varman täysosuman saamiseen ei ole vain yksi mahdollisuus miljoonasta (mikä osapuilleen on sen todennäköisyys, että salama voi iskeä ihmiseen), vaan se voi olla yksi mahdollisuus monista miljoonista. Kun esimerkiksi New Yorkin osavaltion lotossa kävi eräällä pelikierroksella ilmi, että voittosumma kasvaisi todella huikeaksi, kuponkikauppa alkoi käydä entistä kiivaammin ja seurauksena oli, että kun pelikierroksen alkupuolella mahdollisuus voittaa oli ollut yksi mahdollisuus 6 miljoonasta, pieneni voittomahdollisuus pelikierroksen lopussa yhteen mahdollisuuteen 12,9 miljoonasta.
Ei ihme, että ihmiset syyttävät pelinjärjestäjiä siitä, että nämä houkuttelevat varomattomia pelaajia olemaan välittämättä äärettömän heikoista voittomahdollisuuksista. Tri Valerie Lorenz, pelihimon riivaamia auttamaan perustetun amerikkalaisen yhdistyksen johtaja, sanoo suoraan: ”Veikkauspelit? Ne ovat suurinta huijausta, mitä voi olla. Voittomahdollisuudet ovat äärimmäisen pienet.”
Entä mitä tapahtuu, kun amerikkalainen voittaa sanokaamme miljoona dollaria? Sen jälkeen kun voittosummasta on vähennetty verot, hänelle maksetaan 20 vuoden kuluessa kunakin vuonna 35000 dollaria. Käteen jäävää 700000 dollarin summaa ennättää inflaatio nakertaa melkoisesti 20 vuodessa. Suomessa voitot maksetaan kerralla.
Vaikutukset köyhiin
Toinen arvostelun aihe on se, että innokkaimpia onnenpelien pelaajia ovat köyhät eli ne, joilla siihen olisi vähiten varaa. Pelinjärjestäjät sanovat, ettei tämä ole totta ja että tutkimusten mukaan keskituloiset pelaavat onnenpelejä ahkerimmin. Heidän mukaansa onnenpelit ovat vapaaehtoisia, sillä ketään ei pakoteta pelaamaan. Oli miten oli, mainonnalla tietoisesti kuitenkin kiihotetaan pelaajien haluja ja monet näistä ovat köyhiä. Näin sanoi erään elintarvikekioskin kassanhoitaja Floridassa: ”Sama tietty joukko ihmisiä käy täällä joka viikko. Jotkut ostavat kymmenen kuponkia joka päivä. Jotkut ostavat sata kuponkia joka viikko. Vaikka heillä ei ole rahaa ruokaan, he kuitenkin pelaavat ’lottoa’.”
Joissakin vähemmän kehittyneissä maissa on tilanne usein vielä pahempi. Jokin aika sitten tutkivat viranomaiset Indonesiassa uudelleen sikäläistä Porkas-jalkapalloveikkausta sen jälkeen kun tiedotusvälineet olivat kertoneet kokonaisten kylien tulleen ”Porkas-hulluiksi”. Aikakauslehti Asiaweek kertoi: ”[Indonesialaiset] sanomalehdet olivat täynnä kauhukertomuksia: miehet pahoinpitelivät vaimojaan tai lapsiaan; lapset varastivat rahaa vanhemmiltaan; lapset tuhlasivat kovalla työllä ansaittua rahaa, joka oli tarkoitettu koulumaksuihin – kaikki tämä tapahtui Porkasin takia.”
Nyt kun onnenpelit ovat suuresti lisääntyneet kautta maailman, on myös yhä useammista tullut niiden pelaajia. Joillekuille niiden pelaamisesta tulee orjuuttava himo. Arnie Wexler, pelihimon riivaamia auttavan New Jerseyn yhdistyksen johtaja, sanoo: ”Lainsäätäjät luulevat keksineensä kivuttoman, helpon rahankeräyskeinon, vaikka todellisuudessa asia on niin, että he tuhoavat paljon perheitä, paljon liikeyrityksiä, paljon ihmisiä ja paljon ihmishenkiä.”
Vaikutus arvomaailmaan
Eräs suuri huolenaihe on se, että valtion järjestämät kuponkipelit ovat muuttaneet ihmisten suhtautumista uhkapeleihin. Monissa maissa uudet pelimuodot tarjoavat aiempaa paljon parempia voittomahdollisuuksia, mutta niiden tuotosta palautuu voittoina pelaajille vain noin 50 prosenttia. Ennen kuin valtio otti arpa- ja veikkauspelit haltuunsa, ne olivat ”paheellisia”, laittomia rahanansaitsemiskeinoja. Nyt samojen pelien pelaamista sanotaan ajanvietteeksi, huviksi, jopa kansalaisvelvollisuudeksi!
Laittomien veikkauspelien ja valtion järjestämien kuponkipelien välillä on luonnollisesti se tärkeä ero, että edellisten tuotto menee rikollisten taskuihin ja jälkimmäisten valtiovallan hyväksymiin tarkoituksiin. Monet tarkkailijat ovat silti huolissaan onnenpelien vaikutuksesta yhteiskunnan eettisiin arvoihin, jota yhteiskuntaa niiden oletetaan hyödyttävän.
Se johtuu siitä, että onnenpelit voimistavat ihmisten toivoa ja halua rikastua ilman vaivannäköä. Rahapelialan lehden Gaming and Wagering Business päätoimittaja Paul Dworin on sanonut: ”Aiemmin valtio opetti, että ihminen menestyy ainoastaan ahkeralla työnteolla. Nyt se sanoo: ’Osta kuponki, niin sinusta tulee miljonääri.’ Merkillinen sanoma valtion antamaksi.” Näin George Will Newsweek-viikkolehdessä: ”Mitä enemmän ihmiset uskovat onnen, sattuman, sattumanvaraisuuden ja kohtalon merkitykseen, sitä vähemmän he uskovat sellaisten karujen hyveitten merkitykseen, joita ovat esimerkiksi uutteruus, säästäväisyys, halujensa tyydyttämisen tuonnemmaksi lykkääminen, ahkeruus ja opinhaluisuus.”
Toinen, ihmisyhteiskunnalle keskeisen tärkeä periaate on tämä: keidenkään ei pitäisi koettaa hyötyä toisten epäonnesta. Kuponkipelien järjestäjät edistävät kuitenkin näkemystä, jonka mukaan on oikein, että ihminen saa hyötyä ja iloa toisten tappioista. Tällainen ajattelu on itsekästä eikä anna minkäänlaista arvoa seuraavalle Raamatun kehotukselle: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” – Matteus 22:39.
Monista vastarinnan äänistä huolimatta onnenpelien suosio kasvaa yhä voimakkaasti kaikkialla maailmassa. Muuan Länsi-Afrikassa käynyt näki, miten erään valtiollisen veikkausmyymälän ympärille oli kerääntynyt satoja ihmisiä. Tehtyään havaintoja hän kysyi eräältä paikalliselta asukkaalta: ”Miksi kaikki nämä ihmiset haaskaavat rahojaan veikkaukseen, varsinkin kun he vielä ovat köyhiä?”
”Ystävä kallis, he veikkaavat sen takia, että se antaa heille toivoa”, tämä vastasi. ”Monille heistä se on ainut toivo, mitä heillä on.”
Tarjoaako onnenpeleissä voittaminen sitten todellisen toivon? Pikemminkin harhakuvan, kangastuksen – unelman, jonka toteutuminen on epätodennäköistä. Tunnontarkka kristitty ei varmastikaan haaskaa aikaansa ja rahojaan uhkapeleistä saatavien rikkauksien hyödyttömään tavoitteluun. Miten paljon parempi onkaan noudattaa apostoli Paavalin neuvoa, kun hän kirjoittaa, että viisaat ”eivät pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme”. – 1. Timoteukselle 6:17.
[Huomioteksti s. 8]
”Lainsäätäjät luulevat keksineensä kivuttoman, helpon rahankeräyskeinon, vaikka todellisuudessa asia on niin, että he tuhoavat paljon perheitä, paljon liikeyrityksiä, paljon ihmisiä ja paljon ihmishenkiä”
[Tekstiruutu s. 9]
Parhaita vihjeitä uhkapelureille
”Kukaan ei hymyile yhtä kalseasti kuin vedonlyönninvälittäjä, kun hän tervehtii voittanutta asiakastaan. – – Harvoin vedonlyönninvälittäjä estää vedonlyöjää pelaamasta sen takia, että hänen asiakkaansa on menettänyt jo liikaa. – – Tulee myös muistaa, että menestyneet vedonlyöjät ovat yhtä harvinaisia kuin köyhtyneet vedonlyönninvälittäjät.” – Graham Rock Lontoossa ilmestyvässä The Times -sanomalehdessä.
”Tämän illan lottoarvonnassa jaossa oleva taattu 45 miljoonan dollarin jättipotti on tähän asti suurin New Yorkin osavaltion historiassa. Täysosuman todennäköisyys yhden dollarin panoksella on kuitenkin vain yksi 12913582:sta.” – New York Times.
”Tyhmä pääsee pian eroon rahoistaan.” 1500-luvulta lähtien pätenyt sanonta. – John Bartlett, Familiar Quotations.
”Uhkapeluri, älä riemuitse. Se joka voittaa tänään häviää huomenna.” – Espanjalainen sananparsi.