Kiehtovat planeetet – nautinnoksemme

”HEI! Olen iloinen, että pyysit minua tulemaan tänä iltana. Olen odottanut hartaasti saavani nähdä joitakin planeettoja kaukoputkellasi.”a

”Olen iloinen, että saatoit tulla. Taivas on suurenmoisen kirkas tänä iltana.”

”Onko tuo sinun kaukoputkesi? Se näyttää kovin pieneltä. Odotin näkeväni pitkän putken, joka olisi asetettu suurelle jalustalle.”

”Se onkin katadioptrinen kaukoputki, jossa on sekä linssejä että peilejä. Vaikka tämä koje on vain 23 senttimetriä pitkä, valonsäde kulkee putken sisällä edestakaisin, niin että kojeen polttoväli on yli 120 senttimetriä.”

”Vai sillä lailla se toimii. . . . Onko nyt jo kyllin pimeää aloittaaksemme?”

Venuksen vaiheet

”On, nyt ennen kuin taivas on täysin tummennut, on paras aika Venuksen näkemiseksi. Näetkö tuon kirkkaan tähden lännessä?”

”Se on tosiaan kirkas.”

”Niin, Auringon ja Kuun jälkeen Venus on kirkkain taivaankappale. Sen voi nähdä päivänvalossakin, jos tietää, mistä etsiä. Nyt näen sen tällä kaukoputkella. Istuuduhan katsomaan.”

”Tämä on siis Venus. Sehän näyttää hieman vajaalta puolikuulta. Mistä se johtuu?”

”Venus kiertää Aurinkoa radalla, joka on Maan radan sisäpuolella. Se on siksi usein meidän ja Auringon välillä. Luonnollisesti Aurinko valaisee vain puolet Venuksesta, ja tällä hetkellä voimme nähdä vähemmän kuin puolet sen päivänvalossa olevasta puolesta. Näemme siitä siis ainoastaan sirpin.”

”Muuttuuko Venuksen ulkomuoto Kuun tavoin sen eri vaiheissa, kun se liikkuu radallaan?”

”Kyllä se muuttuu. Tämänhetkisessä asemassaan Venus liikkuu lähemmäksi Maan ja Auringon välistä suoraa. Jos katsoisimme sitä esimerkiksi kuukauden kuluttua, valonsirppi olisi ohuempi. Samanaikaisesti se kuitenkin tulee lähemmäs Maata, joten se näyttää kaukoputkessa suuremmalta. Juuri ennen kuin se siirtyy Auringon eteen, se näyttää ehkä kaksi kertaa niin suurelta kuin nyt, mutta ainoastaan hyvin ohut sirppi on näkyvissä.”

”Se on todella kiinnostavaa. Millaista Venuksessa on?”

”Venus on lähes samankokoinen kuin Maa. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan nähnyt sen pintaa, sillä se on aina sankkojen pilvien peittämä. Ihmiset ovat kuitenkin lähettäneet Venukseen avaruusluotaimia, joiden laitteet lähettävät Maahan merkinantoja laskeutuessaan laskuvarjon avulla sen pintaan. Siellä on hyvin kuumaa, noin 500 Celsius-astetta. Venuksessa ei näin ollen voi olla jokia, järviä tai valtameriä. Sen ilmakehä on lähes sata kertaa niin tiheä kuin omamme ja koostuu pääasiassa hiilidioksidista.”

”Se ei vaikuta kovin miellyttävältä ilmastolta.”

”Ei, ajatus loman viettämisestä siellä ei tunnu houkuttelevalta. Vuosia sitten tiedemiehet ajattelivat, että Venuksessa saattaisi olla elämää, mutta nyt tiedämme, että se on mahdotonta.”

Vaikeasti tavoitettava Merkurius

”Alkaa olla jo aika pimeää. Mitä katsomme seuraavaksi? Voimmeko nähdä Merkuriuksen?”

”Emme tänään. Merkurius on vielä lähempänä Aurinkoa kuin Venus. Niinpä se on tuskin koskaan taivaalla kyllin kaukana Auringosta, jotta se olisi horisontin yläpuolella pimeän tulon jälkeen. Keskimäärin vain kerran tai kahdesti vuodessa siitä on helppo nähdä pilkahdus. Mutta on kaksi erityistä tilannetta, jolloin Merkurius voidaan nähdä selvästi. Toinen on silloin, kun täydellinen auringonpimennys ehkäisee auringonvalon muutamaksi minuutiksi. Toinen on, kun Merkurius tulee Auringon eteen. Yhdysvalloissa niin käy seuraavan kerran vasta vuonna 2003, kun taas Euroopassa sellainen tapaus on nähtävissä vuosina 1986 ja 1993.”

”Se on pitkä odotusaika. Voimmeko nähdä mitään muuta tänään?”

Jupiter ja sen kuut

”Käännetään kaukoputki kohti planeettoja, jotka ovat Maan radan ulkopuolella, ensiksi Jupiteriin. Jupiter on aurinkokuntamme suurin planeetta, ja vaikka se on lähes 800000000 kilometrin päässä Maasta, se näkyy erittäin huomattavana taivaallamme.”

”Miten suuri Jupiter on?”

”Sen läpimitta on noin 140000 kilometriä eli noin 11 kertaa Maan läpimitta ja jokseenkin kymmenesosa Auringon läpimitasta. Kas niin, nyt sain sen näkyviin. Katsohan ja kerro, mitä näet.”

”Se on suuri, kirkas kiekko, kuin täysikuu. Ja sen vieressä on useita kirkkaita tähtiä.”

”Ne ovat Jupiterin kuita. Neljä niistä on niin kirkkaita, että ne voi nähdä pienellä kaukoputkella. Jupiterilla on lisäksi monta paljon pienempää kuuta. Kolmastoista löydettiin vasta vuonna 1974. Ne neljä, jotka näet, ovat kuitenkin olleet tunnettuja jo siitä lähtien, kun Galilei ensimmäisen kerran suuntasi kaukoputkensa Jupiteriin. Ne ovat kaikki sangen suuria taivaankappaleita; yksi niistä on jopa suurempi kuin Merkurius.”

”Huomaan, että ne ovat melkein samalla suoralla. Yksi niistä on planeetan vasemmalla puolella ja kolme oikealla.”

”Jos katsot jälleen huomenillalla, näet niiden kaikkien olevan eri kohdassa. Ne sijaitsevat eri etäisyydellä Jupiterista ja kiertävät sen tähden planeettaa eri nopeuksin. Koska me katsomme niitä niiden ratatason suunnasta, kuut ovat jatkuvasti suunnilleen samalla suoralla. Mutta katsopa nyt Jupiteria itseään, kun muutan suurennuksen 80-kertaisesta 160-kertaiseksi. Sanoit sen näyttävän täysikuulta, mutta huomaatko nyt mitään eroa?”

”Huomaan. Se ei näytä läikikkäältä niin kuin Kuu. Mutta voin nähdä sen yli kulkevan joitakin ohuita viivoja tai sanoisinko tummemman värisiä nauhoja, jotka ovat kuiden ratatason suuntaisia. Mikä ne aiheuttaa?”

”Ne ovat luultavasti pilvinauhoja, joita Maan pasaatituulten kaltaiset tuulet ajavat Jupiterin ympäri. Jupiterin ilmakehä on ilmeisesti hyvin paksu ja tiheä. Tähtitieteilijät ovat havainneet siinä olevan metaani- ja ammoniakkikaasua samoin kuin vetyä. Pilvet saattavat hyvinkin olla jähmeitä ammoniakkikiteitä. Koska Jupiterin keskimääräinen tiheys on vain yksi neljäsosa Maan tiheydestä, tuon planeetan täytyy koostua suurimmaksi osaksi kaasuista. . . . Näetkö pinnalla mitään muuta?”

”Tarkoitatko läikkää? Alemmalla pallonpuoliskollako?”

”Tarkoitan. Se on Jupiterin kuuluisa ’suuri punainen läikkä’.”

”Mikä tuo läikkä on – savua vai jotakin muuta?”

”On esitetty monia teorioita, kuten se, että pilvien alla olisi tulivuori. Mutta se ei ole todennäköistä, koska läikkä liikkuu huomattavasti itä-länsisuunnassa. Ei vaikuta siltä, että se olisi ankkuroitunut mihinkään alla olevaan kiinteään. ’Suuri punainen läikkä’ on luultavasti Jupiterin ilmakehässä oleva jättiläismäinen myrsky. Se havaittiin ensimmäisen kerran lähes sata vuotta sitten. Sen koko, muoto ja väri vaihtelevat sangen paljon, mutta se ei katoa. Jos läikkä on todella myrsky, se on suunnaton, kyllin suuri nielemään koko Maan.”

”Voin nähdä, miksi pidät Jupiteria niin kiinnostavana. . . . Mikä tuo kaakossa oleva punertava tähti on? Voisiko se olla Mars?”

Marsin luotaantyöntävä ilmasto

”Olet oikeassa. Mars on tunnetuin naapurimme avaruudessa. Vaikka Venus tuleekin meitä lähemmäksi, Mars on saanut osakseen enemmän huomiota ja julkisuutta. Syy on se, että kun Mars on meitä lähinnä, Aurinko valaisee sen täysin ja sitä on helppo tutkia ja tarkkailla. Saatat kuitenkin pettyä, kun katsot Marsia kaukoputkella, sillä se ei näytä pienellä kaukoputkella katsottaessa yhtä vaikuttavan näköiseltä kuin suuremmat kiertotähdet. Siitä näkyy nyt kuitenkin eräs piirre, joka on katsomisen arvoinen. Katsohan.”

”Se näyttää tosiaan pieneltä. Mutta sen punainen väri erottuu hyvin. Ja sen yhdellä sivulla on selvästi valkoinen läikkä. Onko se napajäätikkö?”

”On. Nykyisessä asemassaan Marsin etelänapa on meitä kohti, ja voit nähdä siellä napajäätikön. Vaikka Mars on paljon pienempi kuin Maa – sen läpimitta on vain noin 6800 kilometriä – se on joissakin suhteissa samanlainen kuin Maa. Ensinnäkin sen akseli on noin 24 astetta kallellaan ratatasoon nähden eli suunnilleen saman verran kuin Maan akseli. Sen tähden Marsissa esiintyy Maan tavoin vuodenajat sen kiertäessä Auringon ympäri. Toinen samankaltaisuus on, että Mars kiertää akselinsa ympäri vain hieman yli 24 tunnissa.”

”Siksikö jotkut ajattelevat, että Marsissa voisi olla elämää?”

”Ehkäpä, mutta muissa suhteissa Mars on hyvin erilainen kuin Maa. Sen ilmakehä on tiheydeltään vähemmän kuin yksi prosentti Maan ilmakehän tiheydestä ja se on suurimmaksi osaksi hiilidioksidia. Marsissa on hyvin vähän tai ei lainkaan vettä, niin että näkemäsi napajäätikkö ei ole tavallista jäätä vaan jähmeää hiilidioksidia, jota kutsutaan kuivajääksi. Marsin eteläisellä pallonpuoliskolla on nyt kesä, ja sen napajäätikkö pienenee. Koska Aurinko paistaa siihen 24 tuntia päivässä, se hupenee muutamassa. viikossa olemattomiin.”

”Siellä täytyy olla tosi kylmää, koska sinne muodostuu kuivajäätä. Mutta eikö Marsin lauhkeilla vyöhykkeillä ole lämpimämpää?”

”On, korkein lämpötila, jonka luotaimet ovat ilmoittaneet Marsin päiväntasaajalta, on noin 20 Celsius-astetta, mutta yöllä lämpötila laskee keskikesälläkin –70 Celsius-asteeseen.”

”Miten luotaantyöntävä ilmasto! Planeetat ovat todella kiehtovia. Mitä katsomme seuraavaksi?”

Eros, pieni avaruuden saari

”Aurinkokunnassamme on niin monia mielenkiintoisia piirteitä. Näetko nuo kaksi kirkasta tähteä, jotka ovat päällekkäin? Ne ovat Kaksoset, Castor ja Pollux. Alemmasta tähdestä vinottain alas oikealle on kolmas tähti, joka ei ole yhtä kirkas. Tähtitieteilijät sanovat sitä Kappa Geminorumiksi. Katselin eilen illalla kaukoputkellani sitä ja sen lähellä olevaa kahta vähemmän kirkasta tähteä, joista toinen oli sen vasemmalla puolella ja toinen alapuolella, niin että ne muodostivat Kappan kanssa suorakulmaisen kolmion, jossa Kappa oli suoran kulman kärkipisteenä. Katsohan sitä nyt ja kerro minulle mitä näet.”

”Näen kirkkaan tähden ja kaksi muuta mainitsemaasi tähteä, mutta näen myös neljännen tähden, joka on samalla suoralla noiden kahden vähemmän kirkkaan tähden kanssa.”

”Hyvä. Se ei ollut siellä eilen illalla, joten sen täytyy olla planeetta. Pidä mielessäsi, että perusero tähden ja planeetan välillä on se, että tähti pysyy paikoillaan taivaalla vuoden toisensa jälkeen, mutta planeetta eli kiertotähti liikkuu.”

”Mikä planeetta se on?”

”Se on yksi pikkuplaneetoista eli planetoideista, nimittäin Eros. Se on sangen epätavallinen siinä, että se tulee lähelle Maata, ja se liikkuu nopeasti taivaalla. Kuten sanoit, juuri nyt se on noiden kahden tähden välisellä suoralla, mutta se liikkuu nopeasti, niin että tunnin kuluttua se ei ole enää samalla suoralla toisten kanssa.”

”Se ei ole kiekkomainen, kuten toiset planeetat. Ellei se liikkuisi, sitä ei voisi erottaa tähdistä.”

”Se on hyvin pieni, eikä se ole edes pyöreä. Eros on noin 35 kilometriä pitkä ja 16 kilometriä leveä. Niinpä koska se kiertää akselinsa ympäri kerran viidessä tunnissa, päivä ja yö vaihtuvat siellä kahden ja puolen tunnin välein. Eros on todellakin kuin saari avaruudessa, se on jokseenkin samankokoinen kuin puolet Kemiön saaresta.”

”Tuleeko Eros lähelle usein?”

”Ei, on todella harvinaista nähdä sellainen pienen pieni planeetta. Jos Eros liikkuisi pelkästään Marsin ja Jupiterin välisellä alueella, missä useimmat planetoidit ovat, me emme näkisi sitä koskaan. Mutta se on radalla, joka tuo sen perihelissä, se on, Aurinkoa lähinnä olevassa radan pisteessä, sangen lähelle Maan rataa. Sattumalta juuri tässä kuussa se on ainoastaan 22 miljoonan kilometrin päässä. Mutta kestää 81 vuotta, ennen kuin se tulee jälleen yhtä lähelle.”

”Voin hyvin käsittää, että tähtitieteilijän täytyy olla erittäin kärsivällinen. Mutta miten aika onkaan kiitänyt tänä iltana! Onko meillä vielä aikaa katsoa mitään muuta?”

Saturnuksen ihmeelliset renkaat

”On vielä yksi seikka, jonka olen säästänyt viimeiseksi. Salli minun näyttää sinulle sellaista, mikä on mielestäni taivaitten kaunein näky. Se on Saturnus. Suuntaan kaukoputken sitä kohti, ja suurennus on 80-kertainen. Kas, siinä se on ja levittää upeat renkaansa ihailtavaksesi.”

”Voi! Mikä hämmästyttävä näky! Se on todella vaikuttava. Mutta voin nähdä vain yhden renkaan. Tarkoititko, että sillä on monta rengasta?”

”Tarkoitin. Kaksinkertaistamme nyt suurennuksen. Katsohan jälleen, voitko nyt nähdä sisemmän ja ulomman renkaan ja kapean mustan tilan niiden välissä.”

”Tosiaan, näen nyt kaksi rengasta, ja sisempi on kirkkaampi. Niiden täytyy olla suunnattomia kooltaan.”

”Ne ovat – suurempia kuin mikään planeetta aurinkokunnassamme. Vaikka Saturnus itse on hieman Jupiteria pienempi, sen renkaitten suurin läpimitta on 270000 kilometriä. Lisäksi vielä suuremmalla kaukoputkella voi nähdä kolmannen, paljon heikomman renkaan näkemiemme renkaitten sisäpuolella.”

”Mikä suurenmoinen näky!”

”Saturnuksen renkaat ovat ainutlaatuisia koko näkyvässä kaikkeudessa. Planeetan kiertäessä Auringon ympäri kerran 30 vuodessa kulma, josta näemme renkaat, muuttuu. Viidentoista vuoden ajan näemme ne etelästä, kuten nyt, ja sitten yhtä pitkän aikaa pohjoisesta. Ja kahdesti kierron aikana näemme ne kohtisuoraan syrjästä. Jos katselee Saturnusta silloin, ei voi aavistaakaan renkaitten olemassaoloa. Renkaat ovat tavattoman ohuita, vain alle 20 kilometriä paksuja. Lisäksi ne ovat täysin ympyränmuotoisia, litteitä ja tasa-aineisia, vaikka niitä katsoisi suurimmillakin kaukoputkilla.”

”Mistä nuo renkaat koostuvat?”

”Ne eivät voi olla mitään kiinteää massaa, sillä jos ne olisivat, renkaan ulkoreuna liikkuisi nopeammin kuin sisempi. Tosiasia kuitenkin on, että renkaitten sisäosat liikkuvat nopeammin. Niiden nopeus on sama, joka voitaisiin olettaa Saturnuksesta vastaavalla etäisyydellä liikkuvien satelliittien nopeudeksi. Sen tähden Saturnuksen renkaitten täytyy muodostua miljardeista tai biljoonista pienistä osasista, joista kukin kiertää omalla radallaan Saturnuksen ympäri. Renkaitten massan ja heijastuskyvyn perusteella on päätelty, että osasten täytyy olla pienen pieniä, ehkä tomuhiukkasia.”

”Mutta miten niin monet miljardit osaset joutuivat sinne noin hämmästyttävään muodostelmaan? Miten ne pysyvät jatkuvasti radoillaan, niin etteivät yhteentörmäykset riko renkaita?”

”Kukaan ei tiedä sitä. Minusta vaikuttaa siltä, että se on jälleen yksi esimerkki siitä, mitä näemme niin usein Maan kasvi- ja eläinkunnassa. On kuin Luoja, Jehova, ei olisi nauttinut ainoastaan suunnattoman voimansa ja ymmärryksensä vaan myös loputtoman vaihtelevan mielikuvituksensa ilmaisemisesta luodessaan sekä elollisen että elottoman luomakunnan niin suunnattoman moninaiseksi. Ajattele Jumalan rakkaudellista huomaavaisuutta hänen asettaessaan ihmisen Maahan, planeetalle, jossa on niin kirkas ilmakehä, ja suodessaan ihmiselle älyn ja uteliaisuuden, niin että tämä keksi kaukoputken ja saattoi kääntää sen kohti taivasta.”

”Tarkoitatko, että Saturnuksen renkaat ja kaikki nämä muut ihmeelliset seikat, joita olen tänä iltana katsellut, saatettiin olemaan pelkästään ihmisen tutkittavaksi ja nautittavaksi?”

”Vain Jumala tietää, miksi hän teki kaiken tämän. Mutta voisiko ihmisen näkökannalta katsoen olla parempaa syytä? Eikö se, mitä olet nähnyt aineellisesta kaikkeudesta, saa sinut tuntemaan kunnioittavaa pelkoa sen suurenmoista Luojaa kohtaan? Eikö se synnytä arvostusta hänen meille osoittamaansa rakkautta kohtaan, kun hän antoi meidän nautittavaksemme sellaista samoin kuin muita elämän siunauksia?”

”Kyllä varmasti. Mutta minulla on vielä muutama kysymys sen suhteen, mitä olen tänä iltana oppinut. Eivätkö tähtitieteilijöitten monet sukupolvet ole penkoneet vasta pintakerroksia kaikesta siitä, mitä kaikkeudesta voidaan oppia? Ja koska monet ilmiöt, joista olet puhunut, esiintyvät niin harvoin, ehkä vain kerran tai kahdesti ihmisiässä, eikö se saa ihmistä tuntemaan itseään ikään kuin puijatuksi, koska hän ei voi elää kyllin kauan nähdäkseen kaikkia luomakunnan ihmeitä?”

”Se on jälleen yksi syy siihen, miksi ei ole järkeä siinä, että Luoja olisi tehnyt ihmisen vain muutamien kymmenien vuosien elämää varten. Vaikka eläisimme tuhat kertaa näin kauan, Jehovan tekemissä ihmeellisissä taivaissa riittäisi jatkuvasti nautittavaa katseltavaa ja opittavaa. Miten järkevä näin ollen onkaan se Raamatun kanta, että Jumala pani ihmisen maan päälle ikuista elämää varten.” – Ilm. 21:4.

”Olet antanut minulle paljon ajateltavaa. Kiitos unohtumattomasta illasta.”

[Alaviitteet]