Tutkimusmatkoja kiertotähtiin

SEKÄ Yhdysvallat että Neuvostoliitto ovat lähettäneet avaruusluotaimia muidenkin taivaankappaleiden kuin Kuun läheisyyteen. Onko ilmennyt mitään, joka osoittaisi elämää kehittyneen näillä planeetoilla? Mitä niistä on saatu selville?

Mariner 9 -projektiin osallistunut tiedemies sanoi Marsia koskevista Yhdysvaltain avaruustutkimuksista: ”Mars on aivan omalaatuinen. Se ei ole Maan eikä Kuun kaltainen, se on Marsin kaltainen.”

Millainen Mars sitten on? Marinerin värisuodatinten läpi ottamat kuvat osoittavat, että Marsin pinta on väriltään punaista. Tämä vahvistaa maasta kaukoputkilla tehdyt havainnot, joiden mukaan Mars on ”punainen planeetta”.

Marsista on löydetty luotainten Maahan lähettämien tuhansien kuvien avulla neljä huomattavaa ”geologista aluetta”. Ensimmäinen näistä alueista on planeetan läntisellä pallonpuoliskolla oleva tuliperäinen seutu. Tällä alueella on ainakin yhdeksän jättiläismäistä tulivuorta. Niistä hallitsevin on suunnaton Nix Olympica, jonka läpimitta on juurelta 500 kilometriä; sen yläreunan arvioidaan olevan enemmän kuin kolme kertaa niin korkealla kuin yli 8800 metriä korkean Mount Everestin huippu.

Toinen näistä alueista on maastoltaan hyvin epätasaista, ja siinä on monia kanjoneita. Tämän alueen suurimman kanjonin kerrotaan olevan kymmenen kertaa niin pitkä ja noin neljä kertaa niin syvä kuin Yhdysvalloissa sijaitseva Grand Canyon. Rotko on toisin sanoen noin 4000 kilometriä pitkä, 120 kilometriä leveä ja 6 kilometriä syvä.

Kolmas seutu on kraattereiden runsaasti kirjoma. Tämä rokonarpinen alue muistuttaa Kuuta.

Neljäs seutu on huomiota herättävä laaja alue, jolla on porrasmaisia pengermiä ja etelänapaseudulta säteileviä syviä uurteita.

Havaittiin myös, että lähellä etelänapaa on sydänkesälläkin pieni noin 300 kilometrin läpimittainen ”napakalotti”. Jotkut tiedemiehet uskovat, että tämä jääpeite ei ole kokonaisuudessaan jäätynyttä hiilidioksidia (kuivajäätä), vaan että se saattaa osittain olla jäätynyttä vettä.

Entä Marsin ilmakehä? Neuvostoliiton Mars 2 ja Mars 3 -luotaimet paljastivat, että planeetan kaasukehä on 2000 kertaa niin kuiva kuin Maan ilmakehä, mikä tekee Marsista ”kuivemman planeetan kuin Maassa olevat havainnoijat olivat odottaneet”, kertoi Neuvostoliiton uutistoimisto TASS. Aivan planeetan pinnan lähellä kaasukehä koostui havaintojen mukaan pääasiassa hiilidioksidista, ja se oli niin ohut, että sen tiheys oli vain sadasosa maan ilmakehän tiheydestä.

Onko mitenkään mahdollista, että Marsissa olisi vettä nesteenä? Tiedemiehet uskovat, että siellä on saattanut joskus olla vettä, koska veden katsotaan todennäköisesti uurtaneen kanjonit ja harjanteet. Mutta ihmisen tieto on rajallista, ja muut voimat saattaisivat kyetä synnyttämään samanlaisia kanjoneita. Joka tapauksessa tiedemiehet pitävät fysikaalisesti mahdottomana, että vettä olisi Marsin pinnalla nykyään. Miksi? Koska Marsin hiilidioksidikaasukehä on niin ohut, että sen kaasunpaine ei riitä pitämään vettä nestemäisessä olomuodossa. Niinpä pisara vettä haihtuisi välittömästi.

Neuvostoliittolaisten tutkimukset osoittivat Marsin lämpötilan vaihtelevan –100 asteesta +13 asteeseen Celsiusta. Amerikkalainen Mariner 9 -luotain osoitti lämpötilan kohoavan +27 asteeseen varhain iltapäivällä.

Marsin kaasukehän tuulet saavuttavat 185 kilometrin tuntinopeuden. Marsin pinnalla raivoavien pölymyrskyjen aikana tuulen ajatellaan saavuttavan 480 kilometrin tuntinopeuden.

Marsin kiistellyistä ”kanavista” eräs tähtitieteilijä väitti vuonna 1895, että älykkäät olennot olivat rakentaneet ne veden kuljettamiseksi Marsin napajäätiköiltä päiväntasaajan aavikoille. Kanavat ovat kauan olleet arvoitus. Mitä Mariner 9 sitten sai selville? Yli 7000 televisiokuvan tutkiminen ei paljastanut yhtään kanavaa. Salaperäiset ”kanavat” olivat optinen näköharha. The National Observer -lehti esitti 25. marraskuuta 1972: ”Marsin raivoisat tuulet puhaltavat kevyttä hiekkaa ja pölyä pitkin planeetan pintaa ja siten tehdessään paljastavat ja jälleen peittävät tummaa ainesta olevia alueita. Se riittää saamaan sellaisen, joka haluaa löytää kanavia, näkemään niitä.” Marsin kanjonit lienevät myös osaltaan aiheuttaneet sen käsityksen, että ”punaisella kiertotähdellä” olisi kanavia.

Mutta miten on nyt sen toiveen laita, että Marsissa olisi kehittynyt elämää? Mariner 9 -projektiin osallistunut tiedemies tri Rudolph A. Hanel Goddardin avaruuslentokeskuksesta Greenbeltistä Marylandista Yhdysvalloista sanoi: ”Me emme ole nähneet merkkiäkään Marsissa olevasta elämästä.”

Entä muut planeetat?

Neuvostoliitto on lähettänyt ainakin kymmenen luotainta Venukseksi kutsuttua pilvien verhoamaa planeettaa kohti. Venus 8 -luotaimensa avulla Neuvostoliitto kykeni laskemaan planeetan pinnalle laitteiston, joka heinäkuussa 1972 lähetti merkkejä 50 minuutin ajan. Mitä saatiin selville?

”Venus-luotaimen paljastuksista merkittävin”, kuten Time-lehti kertoi 25. syyskuuta 1972, ”on se, että pinta on kemialliselta koostumukseltaan ainakin paikoittain samanlainen kuin Maan pinta. Venus-luotaimen gammaspektrometrin mukaan laskeutumisalueella oli radioaktiivista kaliumia, uraania ja toriumia suurin piirtein samassa suhteessa kuin niitä on monissa vulkaanisissa kivilajeissa Maassa. Tämä vuorostaan osoittaa, että Venus on Maan, Marsin ja Kuun tavoin ’differentioitunut’ eli eriytynyt, so. planeetta oli kerran niin kuuma, että siinä oleva aine oli pehmeää ja nestemäistä. Tuona ajanjaksona raskaammat ainekset painuivat planeetan sydäntä kohti, kun taas kevyemmät yhdessä radioaktiivisten aineksien kanssa nousivat pintaa kohti muodostamaan kuoren.”

Planeetan kaasukehän havaittiin koostuvan pääasiassa hiilidioksidista. Venuksen kaasukehän paine on 90 tai yli 90 kertaa niin suuri kuin Maan.

Yksi Venusta koskeva havainto liittyy planeettaa ympäröiviin pilvikerroksiin, jotka ovat niin sankkoja, että tähtitieteilijät eivät ole koskaan nähneet sen pinnalle edes voimakkailla kaukoputkillaan. On kiistelty kauan siitä, voiko planeetan pilvipeitteen läpi tunkeutua yhtään auringonvaloa. Neuvostoliiton Venus 8 -luotain vei mukanaan fotometrin, joka pystyi havaitsemaan laajoissakin rajoissa vaihtelevan valoisuuden. Scientific American -lehti sanoi marraskuussa 1972: ”Fotometri osoitti, että ilmakehä pidättää suuren osan auringonvalosta, . . . ja että jonkin verran auringonvaloa pääsee päiväsaikaan tunkeutumaan [planeetan] pintaan.” Time-aikakauslehti sanoi: ”Neuvostotiedemiehet saattoivat päätellä, että noin kaksi kolmasosaa Venukseen osuvasta auringon säteilystä tunkeutuu paksun pilvipeitteen läpi ja saavuttaa [planeetan] pinnan.”

Venuksen tuulten havaittiin puhaltavan noin viidenkymmenen kilometrin korkeudessa 180 kilometriä tunnissa. Ne ovat suunnilleen yhtä nopeita kuin Maan suihkuvirtaukset. Lähellä pintaa tuulet puhalsivat vain noin kuusi kilometriä tunnissa.

Vielä yksi havainto oli se, että planeetan pinnan lämpötila ei yöaikaan laske. Planeetan kaasukehä toimii ”kasvihuoneen” tavoin, mikä estää kuumuutta kaikkoamasta yöllä. Mikä Venuksen lämpötila sitten on, ja voisiko Venuksella sen huomioon ottaen olla elämää?

Venus 8 -luotain lähetti viestejä, jotka osoittivat Venuksen pinnan lämpötilan olevan noin +470 °C, mikä on yli 140 astetta lyijyn sulamispisteen yläpuolella! Ei ihme, että vuoden 1972 Science Year -vuosikirja esitti: ”Sanomat vahvistivat aikaisemmat merkit, jotka viittasivat siihen, että ihminen ei voisi säilyä hengissä Venuksella korkean lämpötilan ja kaasukehän murskaavan paineen vuoksi.”

Jupiteriin, joka on aurinkokuntamme yhdeksästä planeetasta suurin, on nyt matkalla avaruusluotain. Kyseessä on Cape Kennedystä 2. maaliskuuta 1972 lähetetty Pioneer 10 -luotain. Pioneer 10:n on laskettu saapuvan Jupiterin lähelle vasta joulukuussa 1973, koska matka on 1 miljardi kilometriä. Lisää lentoja Jupiteriin on suunnitteilla. Eräs uutinen kertoo: ”Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallitus aikoo etsiä planeetalta elämää luotaimella, jonka on määrä lentää sen ohi vuonna 1979.”

Kiertotähdistä on tähän mennessä opittu avaruuskokeiden avulla pääasiassa se, että ne eivät sovi ihmisen asuinpaikoiksi eikä niistä ole löytynyt elämää. Mutta kehitysopin kannattajat jatkavat elämän etsimistä avaruudesta.

Onko olemassa arvovaltaista tietoa avaruudessa olevasta elämästä? Voimmeko tietää varmasti, onko Maan ulkopuolella elämää?

[Kuvat s. 10]

OIKEALLA: Valtava 120 kilometriä leveä ja 480 kilometriä pitkä rotko ja siitä haarautuvia kanjoneita Marsissa. Kuva perustuu Mariner 9:n ottamaan valokuvaan. YLHÄÄLLÄ: Taiteilijan esitys yhden tällaisen Marsin kanjonin 3 kilometriä syvästä kapeikosta. Eräässä selonteossa sanotaan: ”Mars on paljon mutkikkaampi taivaankappale kuin olimme ajatelleet.”

[Kuva s. 11]

Ihmiset ovat kauan pohtineet, voiko jonkin verran auringonvaloa tunkeutua Venuksen sankkojen pilvien läpi. Neuvostoliiton Venus 8 -luotain laskeutui Venukseen ja paljasti salaisuuden