Suurenmoinen toivo

TULEEKO kuolema jatkuvasti kaikkina aikoina vaatimaan uhreja ja aiheuttamaan murheen ilmauksia? Vai onko toivoa siitä, että kuolema poistetaan ja ne, jotka nyt ovat sen lujassa otteessa vapautetaan?

Koska Jehova Jumala antoi elämän ensimmäisille ihmisille Aadamille ja Eevalle, siitä seuraa johdonmukaisesti, että hän voi myös palauttaa elämän niille, jotka nyt nukkuvat kuolemassa. Tähän muinainen patriarkka Job uskoi. Kertomuksessa hänen kestämistään ankarista kärsimyksistä hän esitti Jumalalle seuraavat sanat: ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan [hautaan], piilottaisit minut, . . . panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! . . . Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.” – Job 14:13–15.

Toivon peruste

Koska Jumala loi Aadamin ja Eevan ja antoi heille lisääntymiskyvyn, ihmiset ovat ’Jumalan kätten tekoa’. Synnintekijä Aadamin jälkeläisinä he ovat epätäydellisiä ja kuoleman alaisia. Jumala ei kuitenkaan halua nähdä koko ihmiskunnan joutuvan palaamaan elottomaan tomuun, josta hän loi ensimmäisen ihmisen Aadamin. Hän ikävöitsee ja kaipaa päivää, jona hän on päättänyt palauttaa miljardit kuolleet elämään.

Jotta meillä voisi olla luottamus Jehova Jumalan kykyyn herättää kuolleet, hän on aika ajoin antanut ihmisille voiman herättää kuolleita. Hän henkeytti myös miehiä kirjoittamaan luotettavat muistiinpanot menneistä kuolleista herättämisistä. Tämä selonteko on Raamatussa. Mitä me saamme tietää siitä?

Heprealainen profeetta Elia herätti Sarpatin kaupungissa asuvan lesken ainoan pojan. (1. Kun. 17:21–23) Suunemissa Israelin pohjoisosassa Elian seuraaja Elisa herätti kuolleista erään huomattavan, vieraanvaraisen naisen ainoan pojan. – 2. Kun. 4:8, 32–37.

Monia vuosisatoja sen jälkeen Jeesus Kristus tuotti suurta onnea monille ihmisille, jotka olivat menettäneet omaisensa. Lähellä Galileanmerta olevan synagogan esimies Jairus koki ilon saadessaan tyttärensä takaisin kuolemanunesta. Nainissa Galileanmeren lounaispuolella asunut leski näki ainoan poikansa tulevan eloon paareilla, joita kannettiin parhaillaan kaupungin ulkopuolella olevalle haudalle. Martta ja Maria Betaniasta läheltä Jerusalemia saivat veljensä takaisin tämän oltua kuolleena neljä päivää. – Mark. 5:22, 35, 41–43; Luuk. 7:11–17; Joh. 11:38–45.

Myöhemmin kahta Jeesuksen apostoleista käytettiin herättämään kuolleita. Apostoli Pietari herätti Dorkaksen (Tabitan) Välimeren rannikkokaupungissa Joppessa. (Apt. 9:36–42) Troaassa Rooman provinssissa Aasiassa apostoli Paavali herätti kuolleista Eutykuksen. – Apt. 20:6–12.

Kaikkien aikojen huomattavin ylösnousemus oli Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Tuo ylösnousemustapahtuma todistettiin täysin. Yli viisisataa todistajaa näki ylösnousseen Kristuksen. Todisteita oli niin runsaasti, että apostoli Paavali sanoi ylösnousemuksen kieltämisen merkitsevän koko kristillisen uskon kieltämistä. Hän sanoi: ”Ellei tosiaankaan kuolleiden ylösnousemusta ole, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, niin saarnaamisemme on varmasti turhaa ja uskomme on turhaa. Lisäksi meidät todetaan myös vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei kuitenkaan herättänyt, ellei kuolleita kerran herätetä.” – 1. Kor. 15:13–15.

Erilaisia ylösnousemuksia

Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus erosi kuitenkin suuresti kaikkien muiden ylösnousemuksesta, jotka palautettiin elämään ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ja sitä aikaisemmin. Hän koki luonnon muutoksen. Raamattu kertoo, että hänet ”saatettiin kuolemaan lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”. (1. Piet. 3:18) Ainoastaan ne ihmiskunnan jäsenet, jotka valitaan hänen hallitsijatovereikseen, saavat hänen ylösnousemuksensa kaltaisen ylösnousemuksen, ylösnousemuksen kuolemattomaan henkielämään taivaissa. Näistä Raamattu sanoo: ”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” – Ilm. 20:6.

Huomaa, että tällaista ylösnousemusta kutsutaan ”ensimmäiseksi ylösnousemukseksi”. Näin ollen täytyy olla toisenlainenkin ylösnousemus, joka koskee miljardeja kuolleita ihmisiä, jotka tulevat Jeesuksen Kristuksen ja hänen kuningas-pappi-tovereittensa hallitusvallan alaisuuteen. Tätä jälkimmäistä ylösnousemusta apostoli Johannes kuvailee saamansa näyn mukaisesti: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades [hauta] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” – Ilm. 20:13.

Mutta minne kaikki nuo kuolleet herätetään? Heidät herätetään elämään maan päälle, samoin kuin nekin, jotka heprealaiset profeetat sekä Jeesus ja hänen apostolinsa herättivät kuolleista. Sen, että on oleva ylösnousemus maalliseen elämään, vahvistaa myös se, mitä paljastettiin Johannekselle niistä muuttuneista olosuhteista, jotka tulevat vallitsemaan maan päällä ihmiskunnan keskuudessa. Me luemme: ”Jumalan teltta on ihmisten luona, . . . Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilm. 21:3, 4.

Mutta eikö kuoleman poistaminen ihmiskunnan keskuudesta aiheuttaisi lukemattomia ongelmia maan liikakansoituksen tähden? Ei. Miksi ei? Siksi, että Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että maa täytettäisiin, sitä ei liikakansoitettaisi. (1. Moos. 1:28) Voimme siis olla varmat siitä, että Sen, jolla on kyky palauttaa kuolleet elämään, ei ole vaikeata pitää huolta siitä, että maa on jatkuvasti ihmiskunnan ihastuttava koti.

Mikä herätetään?

Ihmisten herättäminen kuolleista on todellakin häkellyttävä ihme. Koska ihmisten persoonallinen olemassaolo näyttää erottamattomasti kuuluvan yhteen heidän aineellisen ruumiinsa kanssa, monista on vaikea käsittää, miten ylösnousemus on mahdollinen. Useimmissa tapauksissa kuolleen ihmisen elimistöstä ei jää mitään jäljelle. Ruumis on jopa saatettu polttaa, tai ehkä linnut, kalat tai petoeläimet ovat syöneet sen. Miten ne, jotka herätetään, voivat todella olla samoja ihmisiä, jotka kuolivat?

Aadamin luominen osoittaa selvästi, että Aadamin teki yksilöksi Jumalan teko. Niillä aineksilla, joista Aadam tehtiin, ei ollut persoonallisuutta. Kuitenkin kun Jumala elävöitti maan aineksista muodostetun elottoman ruumiin, Aadamista tuli yksilö, jolla on toisista erottuva persoonallisuus. Sen elämän hengen omaaminen, jonka Jumala pani elottomaan ruumiiseen, teki Aadamista elävän sielun. – Vrt. 1. Moos. 1:21, 24; ”olento” = ”sielu”, UM.

Aadamin jälkeläisiä ei tee persoonallisuuksiksi se aine, josta heidän ruumiinsa koostuu, vaan perinnöllisyys, joka siirtyy tuon aineen mukana – perinnöllisyys, joka koostuu ominaisuuksista, luonteenpiirteistä ja kyvyistä, jotka erottavat niiden omistajan toisista ihmisistä. Sitä paitsi eläessäänkin ihmisruumis jatkuvasti kokee muutoksia. Ihmisen ruumiin muodostavat molekyylit eivät ole nykyään samat kuin ne molekyylit, jotka muodostivat hänen elimistönsä noin seitsemän vuotta sitten. Mutta vaikka ihmisen molekyylit vaihtuvat, yksilö on yhä sama yksilö. Miksi? Siksi, että ruumiin elimet ja ominaispiirteet ovat yhä olemassa molekyylien vähittäisestä vaihtumisesta huolimatta; sormenjäljetkin ovat pysyneet samoina.

Ylösnousemus ei näin ollen selvästikään riipu samojen molekyylien säilymisestä. Kuolleista herätetty yksilö voi olla todellisuudessa aivan eri olemusta, kuten on niiden tapauksessa, jotka herätetään henkielämään taivaaseen. Apostoli Paavali kirjoitti taivaallisesta ylösnousemuksesta: ”Sitä, minkä sinä kylvät, ei tehdä eläväksi, ellei se ensin kuole, ja minkä kylvät, et kylvä sitä vartta, joka sitten kehittyy, vaan paljaan jyvän, kenties vehnän tai minkä muun tahansa, mutta Jumala antaa sille varren, niin kuin hän on tahtonut, ja kullekin siemenistä sen oman varren. . . . Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten ruumiiden kirkkaus on yhtä lajia ja maallisten ruumiiden eri lajia. . . . Sellainen on myös kuolleiden ylösnousemus. Kylvetään turmeltuvuudessa, herätetään turmeltumattomuudessa. Kylvetään kunniattomuudessa, herätetään kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, herätetään voimassa. Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis.” (1. Kor. 15:36–44) Mutta jotta ylösnousseet olisivat samoja yksilöitä, heillä täytyy olla entisen elämänsä henkilöllisyys.

Tuo, jota ei voida käsin koskea – ominaisuudet ja luonteenpiirteet, jotka tekevät järjestäytyneestä aineesta yksilön – on riippuvainen Jumalasta, ja hän kykenee panemaan ylösnousemusruumiiseen tuon saman persoonallisuuden. Sen tähden ylösnoussut henkilö ei ole pelkästään jäljennös. Hän on sama henkilö, jolla on kaikki samat henkiset ja tunneperäiset ominaisuudet, jotka tekevät hänestä sellaisen, mikä hän oli ennen kuolemaansa.

Tämä selittää sen, miksi Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä, joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin.” (Matt. 10:28) Ihmiset voivat tosin riistää elämän ja tehdä ruumiin elottomaksi. Mutta he eivät voi ottaa pois Jumalan ihmiselle antamaa oikeutta olla elävä sielu. He eivät voi estää ketään saamasta Jumalan heille suomaa lahjaa tulla herätetyksi kuoleman unesta. Vain Jumala voi kieltää ihmiseltä tilaisuuden elää jälleen sieluna. Siinä tapauksessa ihminen on täysin tuhottu. Vaikka ne samat molekyylit, jotka muodostavat ihmisen elimistön, voitaisiin koota yhteen, niistä ei olisi mitään hyötyä ilman Jumalan antamaa oikeutta elää jälleen. Yksin Jumala voi antaa tuon tarvittavan elämänvoiman.

Näin ollen kuolleitten herättäminen on mahdollista ainoastaan siksi, että Jumala on olemassa. Vaikka Raamattu ei esitäkään yksityiskohtia, se antaa ihmiselle riittävästi tietoa, niin että hänellä voi olla vahva usko ylösnousemukseen. Voit henkilökohtaisesti hyötyä tästä ihmeellisestä toivosta sekä nyt että tulevaisuudessa. Miten?

[Kuva s. 8]

Miten suurenmoista onkaan oleva, kun oman perheen jäsenet palaavat kuolleista!