Miten nauttia eläkevuosista
ELÄKKEELLE PÄÄSY! Pelkkä ajatuskin vetoaa moniin uutteriin ihmisiin. He ajattelevat eläkevuosiaan mielellään aikana, jolloin ei tarvitse uurastaa ja jolloin on vapaa vastuista; aikana, jolloin voi tehdä mitä haluaa; aikana, jolloin voi rentoutua ja huvitella. Juuri sellaisiksi eläkevuodet ovat osoittautuneet sangen monille, kuten kahden suuren yliopiston suorittamat laajat tutkimukset ovat osoittaneet.
Toisaalta hyvin monissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että eläkkeelle siirtyminen on osoittautunut kaikkea muuta kuin siunaukseksi. Tutkijoitten mukaan ”yhdysvaltalaisten mainostajien korostamat ’kultaiset vuodet’ ovat liian usein haluttomuuden, masennuksen ja epätoivon vuosia”. Toisen raportin mukaan eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa usein päänsärkyä, masennusta, vatsavaivoja, liiallista nukkumista, ärtyneisyyttä, mielenkiinnon puutetta ja alkoholijuomien käytön lisääntymistä.
Yksi Yhdysvaltain eläkeläisten liiton johtajista sanoo, että ”monet [eläkeläiset] ovat katkeria. He ajattelevat: ’Yhtiö halusi päästä minusta ja pani minut viralta.’” Jokseenkin samaa mieltä heidän kanssaan on 91-vuotias tri F. H. Cookinham, joka on Kalifornian vanhin toimiva lääkäri ja joka 58 vuotta työskenneltyään tekee yhä kotikäyntejä. Hän sanoo: ”Moni mies, joka siirretään eläkkeelle 65-vuotiaana, on parhaassa työkunnossa. Eläkkeelle siirtäminen on rikos 50 prosenttia kohtaan heistä.” Eräs tutkijapariskunta, joka kiersi maapallon ympäri tutkiessaan eläkeläisten osaa Euroopan maissa (myös Neuvostoliitossa), Kiinassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, tuli siihen johtopäätökseen, että ”yksinäisen vanhuksen ongelma esiintyy useimmissa maailman kehittyneistä maista, olipa niiden hallitusmuoto mikä tahansa”.
Tultuaan 65 vuoden ikään mies voi odottaa elävänsä vielä keskimäärin 13 vuotta; nainen voi toivoa elävänsä vielä 17 vuotta. Niille 25 prosentille (Yhdysvalloissa), jotka jatkavat työntekoa, eläkeikä ei aiheuta välitöntä ongelmaa, mutta se saattaa aiheuttaa pulman niille, jotka jäävät eläkkeelle. Eläkkeelle siirtyminen merkitsee suurta muutosta ihmisen elämässä, ja sen tähden jokaisen tulisi tehdä suunnitelmia ja valmistautua sitä varten samoin kuin he tekivät suunnitelmia ja valmistautuivat avioliittoa ja elämänuraa varten. Eräs asiantuntija sanoo tästä: ”Tulisi sopeuttaa itsensä [sitä varten] tunneperäisesti, taloudellisesti ja jopa fyysisesti . . . Jos laadittaisiin hyvä suunnitelma ennen eläkkeelle siirtymistä, monet näistä pulmista voitaisiin välttää.” Eräs huomattava rahalaitos, The Royal Bank of Canada, suosittelee eläkeikään liittyvien seikkojen opettelemisen aloittamista 40-vuotiaana. Uusi Kansainvälisen työjärjestön julkaisema Encyclopædia of Occupational Health and Safety (Työterveyden ja -turvallisuuden tietosanakirja) mainitsee, että suunnittelu tulisi aloittaa vähintään viisi vuotta ennen eläkeiän saavuttamista. Eräs australialainen työvoimajulkaisu suosittelee onnelliseen vanhuuteen varustautumista jo teini-ikäisenä siten, että omaksuu tasapainoisen ruokavalion.
Raha-asioiden suunnitteleminen
Eläkevuosia suunniteltaessa on otettava huomioon monia tekijöitä. Aloittakaamme toimeentulosta. Nykyään useimmat kehittyneiden maiden kansalaiset voivat odottaa jonkinlaista ”sosiaaliturvaa”. Tällainen eläke saattaa riittää toimeentuloon, vaikka sen määrä onkin ehkä vain puolet ansaituista palkkatuloista. Tuletko saamaan työeläkkeen? Siitä on apua. Suunnittelu saattaa merkitä myös rahan säästämistä pankkiin, sijoittamista vakuutuksiin sekä osakkeisiin, arvopapereihin tai kiinteistöihin. Kaikki tällaiset keinot ovat sopusoinnussa Raamatun käskyn kanssa tarkata muurahaista, joka hankkii kesällä ja elonkorjuuaikaan ruokaa tulevan talven varalle. – Sananl. 6:6–8.
Eläkevuosien suunnitteleminen ja niihin valmistautuminen voi merkitä myös mielessään totuttautumista vaatimattomampiin olosuhteisiin. Valmistaudu käyttämään vähemmän rahaa ruokaan, vaatteisiin, asuntoon ja huvituksiin. Laadi luettelo ja ratkaise, mikä on sinulle tärkeätä ja mikä vähemmän tärkeätä. Tähänkin soveltuu vanha sanonta: ”Ei ole koskaan kysymys siitä ottaako tämän JA tuon, vaan tämän TAI tuon.” Jos havaitset tarvitsevasi lisätuloja, tutki mahdollisuuksiasi. Niitä on monia, ja ratkaisevia tekijöitä ovat kykysi, kekseliäisyytesi ja asuinpaikkasi. Saattaisit ehkä ryhtyä pieneen liikeyritykseen, kuten kasvattamaan maustekasveja tai sieniä, tai saattaisit toisten tavoin kyetä perustamaan vaatimattoman siivoustoimiston.
Onko sinulla harrastus, josta voisit eläkkeelle siirtyessäsi saada tuottoisan ammatin? Esimerkiksi eräs veturinkuljettaja harrasti viulujen rakentamista – hän oli näet viuluntekijäsukua. Nyt eläkeläisenä hän valmistaa viuluja koko ajallaan sydämensä halusta. Eräs eläkkeellä oleva naishenkilö valmistaa räsynukkeja ja myy niitä; eräs eläkeläispariskunta valmistaa vanhan ajan postivaunujen puisia pienoismalleja myyntiin. Yhdysvaltalaiset maanviljelijät saattaisivat harkita osallistumista ”vihreä peukalo” -hankkeisiin, joissa on jo mukana tuhansia eläkkeelle siirtyneitä maanviljelijöitä. Kolmena päivänä viikossa he kylvävät ruohoa ja istuttavat puita, perkaavat järviä ja lampia sekä rakentavat pöytiä ja tulisijoja retkeilijöitä varten, mistä he saavat palkkaa noin 40 dollaria (160 mk) viikossa.
Edessäsi on siis monia teitä toimeentulopulman ratkaisemiseksi siirryttyäsi eläkkeelle, jos vain teet realistisia suunnitelmia ja valmisteluja.
Asuinpaikkasi suunnitteleminen
Eläkevuosien suunnittelemiseen kuuluu myös sen ratkaiseminen, missä haluat asua eläkkeelle siirryttyäsi. Yhdysvalloissa monet eläkeläiset muuttavat johonkin osavaltioon, jonka ilmasto on suotuisa, esimerkiksi Floridaan, Kaliforniaan tai Arizonaan. Siten he eivät ainoastaan vältä ankaraa talvea, joka aiheuttaa paljon hankaluutta kaikille vanhuksille, vaan he myös mitä todennäköisimmin säästävät lämmitys- ja vaatekustannuksissa.
Jotkut pohjoisamerikkalaiset muuttavat eläkkeelle päästyään latinalaisen Amerikan maihin. Näin he voivat nauttia paitsi leudosta trooppisesta ilmastosta myös taloudellisista eduista, joita sellaiset dollareita haluavat maat tarjoavat eläkeläisille verovapauden muodossa. Ne Jehovan todistajat, jotka ovat käyttäneet hyödykseen sellaisia eläkeläiselle tarjottuja etuja, ovat lisäksi nauttineet tilaisuudesta viedä ’Jumalan valtakunnan hyvää uutista’ näihin maihin, joissa tarve on ehkä suurempi kuin kotiseudulla.
Sekä työn että kulujen säästämiseksi saattaa lisäksi olla viisasta muuttaa pienempään taloon tai huoneistoon. Mutta jotakin on sanottava sellaiselle alueelle muuttamista vastaan, jossa asuu vain eläkeläisiä. Tämän ovat huomanneet ainakin eräät eurooppalaiset yhdyskuntasuunnittelijat. On myös hyvä harkita etuja ja haittoja, joita kaupungissa, esikaupungissa tai maaseudulla asumiseen liittyy. Muita harkittavia tekijöitä ovat liikenneyhteydet ja se, että voi asua lähellä ystäviään, sukulaisiaan, palvontapaikkaansa ja ostoskeskuksia.
Kunnon ylläpitäminen eläkeläisenäkin
Kun olet siirtynyt eläkkeelle, sinun on ensiarvoisen tärkeää pitää hyvää huolta terveydestäsi. Kukapa haluaisi kuolla? Terveys antaa sinulle elämänhalua ja auttaa sinua elämään mahdollisimman kauan. Ruumiillisen kuntosi suhteen kaksi huomion arvoista seikkaa ovat ruokavalio ja liikunta, toiminta. Vanhetessasi tarvitset vähemmän ruokaa, varsinkin siksi, että todennäköisesti vietät vähemmän toimeliasta elämää. Jos sinulla kuitenkin on runsaasti aikaa ja vähän kiinnostuksen kohteita, saatat syödä enemmän ja näin viet itsesi ennenaikaiseen hautaan.
Jos kuitenkin asut yksin, pulmasi saattaa olla päinvastainen. On olemassa sanonta, että nauttiakseen ruoastaan miehellä täytyy olla joku, joka valmistaa sen hänelle, ja naisella joku, jolle hän voi sen valmistaa. Jos asut yksin, et ehkä nauti riittävästi ravitsevaa ruokaa. Varmistaudu siitä, että saat tarpeeksi valkuaisaineita sekä vitamiineja ja kivennäisaineita. Saat viimeksi mainittuja ehkä riittävästi hedelmistä ja kasviksista, mutta toisaalta saatat havaita hyödylliseksi nauttia niitä erikseenkin.
Aivan yhtä tärkeä kuin oikea ruokavalio, ehkä tärkeämpikin, on riittävä liikunta. Niinpä vanhenemista tutkivan Yhdysvaltain lääkäriliiton komitean puheenjohtaja huomautti kerran: ”Joutilaisuus voi tappaa. . . . Kun jäät eläkkeelle, lopetat työsi ja menet kotiin. Juuri siitä pulmat alkavat.” Ne, jotka ovat jatkuvasti toimeliaita 65 vuotta täytettyäänkin, elävät kauemmin. Tähän johtopäätökseen tuli tiedemies, tri R. M. Hamblin, joka johti aihetta koskevaa tutkimusta Yhdysvaltain rintamamiesten asioita hoitavan hallintoelimen toimeksiannosta. Edesmennyt huomattava suoliston ja vatsan häiriöiden asiantuntija tri J. F. Montague esitti samankaltaisia ajatuksia. Hän pysyi toimeliaana, kunnes kuoli pitkälti yli 70-vuotiaana. Hän oli sitä mieltä, että vahvan ja terveen miehen ’ei koskaan tulisi siirtyä eläkkeelle’. Hän sanoi, että ”ihminen voi luopua joistakin toiminnoista ja ryhtyä toisiin, jotka ovat helpompia ja häntä enemmän miellyttäviä, mutta mielestäni ihmisen ei tulisi koskaan jäädä pelkästään eläkkeelle”. Tässä suhteessa on huomion arvoista, että Jumala ei Eedenin puutarhassa sanonut Aadamille mitään eläkkeelle siirtymisestä ja työnteon lopettamisesta. Hänen tuli jatkaa työntekoa, ”kunnes tulet maaksi jälleen”. – 1. Moos. 2:15; 3:17–19.
Sinulla täytyy olla jotakin ruumiillista toimintaa, jotta voisit pysyä yhä terveenä eläkkeelle siirryttyäsi. Voit harrastaa jonkinlaista liikuntaa, kuten uimista, kävelemistä tai pienen pallon lyömistä pitkin golf-rataa. Olisi ihanteellista, jos voisit saada liikuntoa jonkin hyödyllisen tai tarkoituksenmukaisen toiminnan sivutuotteena. Lääketieteen huomattavan asiantuntijan tri Walter C. Alvarezin mukaan sellainen toiminta saattaa auttaa välttämään sydänveritulpat tehokkaammin kuin ruokavalion tarkkaaminen. Hän sanoo: ”Parin kilometrin päivittäinen kävely auttaa kenties enemmän kuin itsensä nälkiinnyttäminen. . . . pahinta keski-iän sivuuttaneelle on se, ettei saa riittävästi liikuntaa. Vihollisemme ei ole niinkään paljon ylensyöminen kuin velttous.”
Pysyminen nuorekkaana
Hyvä ruumiillinen kunto on vain mitalin toinen puoli. Toinen puoli on mielen ja tunteiden hyvä kunto, pysyminen nuorekkaana. Se vaatii, että sinulla on harrastuksia, että pysyt jatkuvasti uteliaana, halukkaana oppimaan, kiinnostuneena ja sellaisena, joka haluaa tehdä jotakin. New York Times -lehdessä 23. tammikuuta 1974 ilmestyneessä kirjoituksessa ”Vanhuus: mieliala- eikä ikäkysymys” osoitettiin, että nämä ominaisuudet voivat jatkua vanhuuteen saakka. Siinä kerrottiin viidestä newyorkilaisesta naisesta, jotka ovat kaikki yli 75 vuoden ikäisiä ja viettävät toimeliasta ja täyteläistä elämää. Eräs heistä matkustelee ja esittää ohjelmaa naisten kerhoissa sekä korkeakoulu- ja kirkkoryhmille kertomalla tarinoita; toinen huvittaa vieraita kuutena tai seitsemänä iltana viikossa ja opiskelee espanjaa; kolmas osallistuu vapaaehtoiseen työhön nuorten kanssa kahtena päivänä viikossa eikä pidä pahana kävellä viittä kilometriä osallistuakseen tähän työhön, ja niin edespäin. Yksi heistä sanoikin: ”Olen niin kiinnostunut siitä mitä teen, että en ehdi vanhenemaan.”
Ne, jotka ovat kiinnostuneita eläkeläisten osan parantamisesta, tähdentävätkin sitä, että tulee säilyttää kiinnostus asioihin ja tiedonhalu. He kertovat, että monet eläkkeellä olevat, jotka valittavat olevansa ikävystyneitä, ovat usein liian laiskoja tehdäkseen mitään, mikä muuttaisi heidän elämänsä kiinnostavaksi heille itselleen ja hyödylliseksi toisille. Niinpä monet, jotka valittivat olevansa ikävystyneitä, olivat niin laiskoja, etteivät viitsineet käydä vanhuksille tarkoitetussa toimintakeskuksessa, vaikka se oli kävelymatkan päässä. Ja kun heille tarjottiin antoisaa tehtävää, joka ei ollut lainkaan liian rasittavaa, he väittivät, että heillä oli liian kiire – liian kiire minkä tekemisessä? Pelkässä vetelehtimisessä!
On totta, ettei voi käyttää kaikkea aikaansa rentoutumiseen sen enempää, kuin voi käyttää kaikkea aikaansa syömiseen tai lepäämiseen ja nukkumiseen. Nämä ovat vain keinoja jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Tämän vuoksi eräs eläkkeelle jäänyt lääketieteen professori vastustaa nimenomaan ilmaisua ”eläkkeelle jääminen”, joka merkitsee vetäytymistä työelämästä ja viittaa siihen, että ei tee mitään. Sen asemesta hän käyttäisi sanaa ”valintavuodet”, koska silloin ihminen on vapaa valitsemaan sen, mitä hän haluaa tehdä, samoin kuin sen, milloin ja kuinka paljon hän sitä tekee.
Rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin
Ne, jotka ammatikseen auttavat eläkeläisiä tulemaan onnellisemmiksi ja tyytyväisemmiksi, kertovat, että kaikkein onnettomimpia eläkeläisiä ovat ne, jotka viettävät äärimmäisen itsekästä, itsekeskeistä elämää, ne, joiden kiinnostuksen pääkohteet ovat materialistisia. Nyt kun he eivät enää kykene pyrkimään ahneisiin päämääriinsä, heidän täytyy oppia ajattelemaan toisia, mikäli he aikovat olla onnellisia ja tyytyväisiä. On sanottu, että tärkein ohje eläkeläiselle kuuluu: ”Pysy toimeliaana.” Mutta täytyy olla toimelias jossakin antoisassa, sillä Luoja antoi meille moraalitajun, omantunnon, kyvyn tehdä johtopäätöksiä ja oikeita ratkaisuja. Tästä on havaintoesimerkki lääkäri, joka 91 vuoden ikäisenä yhä tekee kotikäyntejä. Hänen ei varmasti taloudellisten seikkojen vuoksi tarvitse tehdä niin, mutta hänen sydämensä ja mielensä vaativat häntä palvelemaan jatkuvasti toisia. Tämän vahvistukseksi tri Hamblin totesi, että eläkeläiset elävät niin kauan kuin he tuntevat, että heitä tarvitaan.
Samaa seikkaa tähdentää eläkkeelle vetäytynyt entinen suhdetoimintamies Henry Legler. Kirjassaan How to Make the Rest of Your Life the Best of Your Life (Miten teet elämäsi jäljellä olevista vuosista sen parhaat) hän sanoo: ”Eläkeläinen, joka avaa mielensä ja sydämensä jonkinlaiselle palvelukselle kirkon tai yhdyskunnan yhteydessä, voi saada tyydytyksen, joka on paljon kestävämpää kuin liikemiehen uran saavutukset.” Hän muuten puhuu kokemuksesta.
Suuri Opettaja Jeesus mainitsi myös, että ’ihminen ei elä yksistään leivästä’, vaan hänellä on myös hengellisiä tarpeita. (Luuk. 4:4) Niinpä kerrotaankin, että ”Valkoisen talon konferenssi, jossa tarkasteltiin vanhenemista, antoi ymmärtää, että kirkot – jotka saattavat tehdä enemmän iäkkäiden hyväksi kuin mikään muu järjestö – eivät tee riittävästi . . . Raportti vihjasi, että kirkot pitävät parempaa huolta iäkkäiden yhteiskunnallisista tarpeista kuin heidän hengellisistä tarpeistaan. Ne tarjoavat esitelmätilaisuuksia, elokuvia, linja-autokiertomatkoja ja illallisia kirkossa, mutta tekevät liian vähän ’iäkkään väestönosamme hengellisen elämän ravitsemiseksi’.” – The Cleveland Press, 5.1.1974.
On kuitenkin yksi uskonnollinen ryhmä, joka ei tee tätä erehdystä, nimittäin Jehovan kristityt todistajat. He tähdentävät elämän hengellistä puolta: henkilökohtaista Raamatun tutkimista, osallistumista kristillisiin kokouksiin sekä Jumalan ja ihmisen palvelemista. Kaukana siitä, että Jehovan todistajien eläkeläiset olisivat ikävystyneitä, he ovat onnellisia, toimeliaita ja tuottoisia. Vartiotorni-seuran päätoimistossa Yhdysvalloissa on noin 40 yli 65-vuotiasta jäsentä, ja 13 heistä on yli 80 vuoden ikäisiä. (Suomen haaratoimistossa on 58 jäsenestä 6 täyttänyt 65 vuotta.) Nämä työskentelevät jatkuvasti lukuisia tunteja joka päivä ja ovat niin tehdessään onnellisia, sillä heidän hengellisistä tarpeistaan huolehditaan hyvin. Samaten noin viisi prosenttia Yhdysvalloissa toimivista 20000 kokoajan tienraivaajajulistajasta on yli 65 vuoden ikäisiä. Eräs heistä, joka kuoli vuonna 1973, oli pysynyt toimeliaana aina 99-vuotiaaksi!
Voit tosiaan tehdä ”elämäsi jäljellä olevista vuosista sen parhaat” vuodet. Sen edellytyksenä on kuitenkin valmistautuminen ja suunnittelu ja se, että pidetään huolta sellaisista käytännön seikoista kuin toimeentulo, asuinpaikka ja ruumiin kunto. Lisäksi edellytyksenä on ennen kaikkea se, että palvelee epäitsekkäästi Jumalaa ja lähimmäistään.