Iloitse eläimistä – oikealla tavalla
NUORI aviopari oli ensimmäistä kertaa käymässä Berliinissä Saksassa. Mies ja vaimo kävivät katsomassa monia paikkoja: oopperataloa, järviä, museoita ja historiallisia nähtävyyksiä. Kuitenkin heidän rakkaimpia muistojaan oli se, mitä he näkivät eläintarhassa.
Jääkarhujen laajassa aitauksessa eräs karhu hyppeli veteen ja siitä ylös leikkiessään pitkävartisella lapiolla. He katselivat, miten se heitti oudon lelunsa ilmaan ja sitten sukelsi veden alle hakemaan sitä. Sillä oli epäilemättä hauskaa. Ja miten hauska sitä olikaan katsella!
Etkö sinäkin ole nauttinut eläinten katselemisesta ja niiden kanssa olemisesta? Ehkä olet paljon kärsivällisyyttä osoitettuasi saanut maaoravan tai oravan tulemaan lähellesi ja ottamaan pähkinän kädestäsi. Tai ehkä hymyilet yhä itseksesi muistellessasi, miten silitit kesyä peuraa tai katselit, miten hankkimasi kissanpentu ajoi takaa tuulessa kieppuvaa lehteä.
Lähes kaikki ihmiset nauttivat eläimistä. Luonnollisesti sinulla saattaa olla joitakin epäilyksiä käärmeitten, hämähäkkien, lepakkojen ja muiden sellaisten eläinten suhteen. Yleensä kuitenkin useimmat meistä pitävät eläimiä nautittavina ja kiinnostavina.
Nauttiaksemme eläimistä täysin määrin meidän tarvitsee kuitenkin pitää ne omassa suhteellisessa ja oikeassa asemassaan. Eräs esimerkki – vaikkakin äärimmäistapaus – valaisee tätä tehokkaasti.
Eräs mies piti suunnattomasti lemmikistään, lähes kaksimetrisestä boakäärmeestä. Vaikka vaimo pelkäsi sitä, mies halusi välttämättä ottaa sen vuoteeseen heidän kanssaan ja nukkua käärme kietoutuneena ruumiinsa ympärille. Hän alkoi ottaa boakäärmeen mukaansa ruokapöytään, missä se oli kietoutuneena hänen hartioilleen. Kun hän lopulta alkoi ruokkia käärmettä pöydässä elävillä hiirillä, hänen vaimonsa ei enää kestänyt. Vaimo sai eron. Entä mies? Hän hankki toisenkin boakäärmeen ja toivoi käärmeitten parittelevan. Ilmeisesti hän nautti eläimistä, ainakin tämänkaltaisista. Mutta nauttiko hän niistä järkevässä määrin ja oikealla tavalla?
Yllin kyllin lemmikkejä
Ellet asu maatilalla, eläimistä nauttimisesi rajoittunee pääasiassa koiriin, kissoihin, pikkulintuihin tai kaloihin. Joillakuilla on kuitenkin lemmikkeinä kilpikonnia, hamstereita tai joitakin hyönteisiä, kuten kirppuja tai torakoita. Lemmikkieläinten luettelo on tosiaan pitkä. Japanilaislapset usein kesyttävät hiiriä. Jotkut australialaiset ottavat kengurun lemmikikseen. Entä sitten mungo, sammakko, apina ja saukko? Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaneekin, noin 10000 amerikkalaisella on lemmikkinä iso kissaeläin, kuten leijona tai leopardi!
Erään äskettäin ilmestyneen kirjan mukaan Länsi-Saksassa on noin 8 miljoonaa ja Ranskassa noin 16,5 miljoonaa koiraa ja kissaa. The London Times -lehti (9. syyskuuta 1967) sanoi, että yhdessä ainoassa vuodessa britit kuluttivat 95555304 puntaa (noin 710 miljoonaa markkaa) yli 5 miljoonan koiran, 4,5 miljoonan kissan ja 3,5 miljoonan linnun, kalan ja pikkueläimen ruokkimiseen. Yhdysvaltojen tilanteesta Time-aikakauslehti sanoi:
”Eläinten määrä kasvaa nykyään Yhdysvalloissa räjähdysmäisesti. . . . Yhdysvaltain noin 100 miljoonaa koiraa ja kissaa lisääntyvät nykyään 3000:lla tunnissa, kun taas ihmisten keskuudessa syntyy samana aikana 415 vauvaa. Arviolta 60 prosentilla Yhdysvaltain 70 miljoonasta taloudesta on lemmikkieläimiä.”
Jos sinäkin iloitset eläimistä – olipa sinulla lemmikki tai ei – olet ehkä ajatellut joitakin niitä erilaisia etuja, joita eläimistä on.
Eläinten arvo
On aivan luonnollista, että useimmat ihmiset pitävät eläimiä ilon aiheena ja tärkeinä, sillä Jehova pani ne maan päälle sen ekologian arvokkaaksi osaksi. Hän tiesi, että ihminen voisi hyötyä siitä, että maapallollamme olisi sekä ”villieläimiä” että ”kotieläimiä”. (1. Moos. 1:24, UM) Meille on esimerkiksi hyötyä vaatteista, jotka on valmistettu miellyttävästä ja kestävästä villasta. Villasta hyötyi jo Aadamkin perheineen, sillä hänen poikansa Aabel oli ”lampuri”. – 1. Moos. 4:2.
Mutta eläimet ja erityisesti lemmikit ovat usein hyödyllisiä myös muilla tavoilla. Ne saattavat suojella isäntänsä omaisuutta ja elämää. Monet ovat välttyneet joutumasta ryöstetyksi tai pahoinpitelyn kohteeksi, koska heidän rinnallaan kulkee uskollinen koira, joka haukkuu vaaran uhatessa ja puolustaa isäntäänsä. Eräs naishenkilö, joka asuu Brooklynin miellyttävässä osassa, sanoi ymmärtäväisesti hymyillen, että vaikka monien naapureitten koteihin oli murtauduttu, hänen kotiinsa ei ollut. Hänen perheensä omistaa 50 kiloisen tanskandogin, jonka murahdus saisi kenet tahansa murtautujan ajattelemaan kahdesti – jopa kolmesti ja neljästi! Kuitenkin tuo mustavalkoinen tanskandogi on niin lempeä ja kiintynyt perheeseen ja sen ystäviin, että kaikki nauttivat siitä suuresti.
Jos olet isä tai äiti, saatat pitää eläintä kodissasi, koska uskot lemmikin kuuluvan tärkeänä osana lapsen elämään. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja sanoo tästä:
”Lemmikkieläinten pitäminen tarjoaa tilaisuuden opettaa lapsille edun mukanaan tuomaa vastuuta samoin kuin jotakin sukupuoliasioista; parittelutapahtuma pannaan pian merkille, ja sitä seuraavat tiineys ja erilaiset synnyttämiseen ja poikasten huolehdintaan liittyvät pulmat.”
Jos päätät ottaa lemmikin lastesi tähden, he saavat parhaan hyödyn, kun heitä valmennetaan omaksumaan vastuu. Osoittaisitko syvää kiinnostusta lapsiasi kohtaan tai lemmikkieläintä kohtaan, jos sallisit eläintä laiminlyötävän heti kun ensi innostus on haihtunut eikä lemmikki enää ole suloisen pehmeä poikanen? Autat lapsiasi edistymään, kun opetat heitä osallistumaan lemmikkieläimen puhdistamiseen, ruokkimiseen, ulkoiluttamiseen ja opettamiseen etkä tee kaikkea sitä itse. Silloin kaikki nauttivat lemmikistä enemmän.
Lemmikkieläin ja siitä huolehtiminen ovat auttaneet monia henkisesti jälkeenjääneitä ja tunne-elämän vaikeuksista kärsiviä lapsia. Yksi syy siihen on, että heissä syntyy vastavaikutus, kun he havaitsevat Jumalan luomakuntaan kuuluvan elollisen olevan heistä riippuvainen. Lemmikki saattaa myös auttaa heitä suhteessa ”ulkopuoliseen maailmaan”. Eräs lontoolainen psykologi kertoi häiriintyneestä pojasta, jolla oli kanssakäymisvaikeuksia ja pakkomielteenomainen likaisuuden pelko. Kun poika kiinnostui koirasta nimeltä Daisy, hänen kanssakäymisyhteytensä paranivat hänen alkaessaan puhua vanhemmilleen lemmikistään. Kun Daisy sai viisi pentua, poika auttoi niiden hoitamisessa ja voitti puhtautta koskevan pakkomielteensä.
Ei luonnollisesti tarvitse potea tunne-elämän pulmia nauttiakseen lemmikkieläimen seurasta. Oletko koskaan istunut hiljaa tuolissa silitellen kehräävää kissaa? Oletko koskaan kuunnellut kanarialinnun soinnukasta laulua, tai onko koirasi iloinen haukunta toivottanut sinut tervetulleeksi kotiin? Jos näin on, tiedät, että eläimet voivat tuottaa paljon iloa.
Järkevyyttä tarvitaan
Nekin, jotka nauttivat eläimistä suuresti, tavallisesti ymmärtävät, että niiden suhteen tarvitaan järkevyyttä. Jos sinulla on lemmikkieläin tai aiot hankkia sellaisen, sinun ei tulisi unohtaa eräitä tärkeitä seikkoja, jotka liittyvät eläimistä ja erityisesti lemmikeistä nauttimiseen.
Kustannukset ovat varmasti tärkeä tekijä. Lemmikkieläin maksaa rahaa. Rahaa maksaa luonnollisesti myös jalkapallo-ottelussa tai teatterissa käynti tai esimerkiksi öljyvärimaalauksen harrastaminen. On näin ollen järkevää punnita saatu nautinto kustannusten valossa. Time-aikakauslehti sanoi:
”Amerikkalaiset kuluttavat vuosittain 2,5 miljardia dollaria [lähes 10 miljardia markkaa] kaupallisesti valmistettuihin lemmikkieläinten ruokiin, joilla he ruokkivat lemmikkejään; se on yli kuusi kertaa niin paljon kuin he käyttävät rahaa vauvanruokaan, ja se riittäisi varsin hyvin ravitsemaan kolmanneksen maailman nälkäisistä ihmisistä. . . . Jokaista lemmikkieläinten ruokaan käytettyä dollaria kohti amerikkalaiset tuhlailevat ainakin yhtä paljon muihin lemmikkieläimille tarkoitettuihin tuotteisiin ja palveluihin.”
Monet, jotka hankkivat lemmikkieläimen, eivät ole valmistautuneet suuriin kuluihin. Menoilla on kuitenkin taipumus kasaantua. Ehkä erikoisruokavalio vaikuttaa suositeltavalta. Lemmikki sairastuu ja tarvitsee hoitoa. Tarvitaan lupa, häkki, talutushihna ym.
Leskeksi jäätyään rouva E osti sealyhaminterrierin. Hän kiintyi siihen kovin. Vuoden lopussa hän kuitenkin laski, miten paljon lemmikki oli tullut maksamaan. Hän oli vähitellen alkanut ruokkia sitä erikoislihalla ja koirille tarkoitetuilla välipaloilla, mikä teki 547,50 dollaria vuodessa. Ruiskeet ja lääkkeet olivat 50 dollaria; trimmaus ja tarvikkeet (suihkutteet, kaulahihnat, lelut ym.) 291 dollaria; koiran hoitomaksu rouvan ollessa matkoilla 126 dollaria. Mainittuaan tämän esimerkin eräs lemmikkieläimiä käsittelevä kirja sanoi lopuksi:
”Kun rouva E havaitsi, että hän oli kuluttanut yhdessä vuodessa [1014,50 dollaria (noin 4000 mk)] koiraansa, mikä vastasi Kaliforniassa työskentelevän siirtotyöläisen vuosituloja, hän ajatteli, että eläinten kohtelussa ihmisiä paremmin oli jotakin perusteellisesti vialla, miten paljon joku niitä sitten rakastikin.”
Hän tuli tuohon johtopäätökseen. Joku toinen saattaisi päätellä, että hänelle lemmikistä koituva hyöty peittää kulut. Joka tapauksessa ihmisen tulisi punnita kuluja ja olla järkevä päättäessään, mikä hänelle on parasta. Eri ihmiset pitävät eri asioita tärkeinä, ja olosuhteetkin ovat erilaiset. Eräs afrikkalainen sanoi:
”Afrikan kehitysmaiden yleisessä taloudellisessa ilmapiirissä ihmisten on hyvin vaikeata ymmärtää, miten yhdyskunnan korkeapalkkaiset jäsenet voivat kuluttaa rahaa koirien, kissojen ja hevosten ruokkimiseen yhtä paljon, elleivät enemmänkin, kuin keskitason kansalainen käyttää koko perheensä ruokkimiseen.”
Niinpä monissa Afrikan osissa koirat saavat etsiä ruokansa jätteitten joukosta. Nekin koirat, joita jotkut pitävät vartioimassa kotiaan, ovat ”niin tuskallisen laihoja, että niiden kylkiluut ovat laskettavissa”.
Sinä et ehkä haluaisi lemmikkisi joutuvan siihen tilaan. Oletko siksi valmis maksamaan sen ruokkimisen ja terveydenhoidon kustannukset? Yhä useammat lemmikkieläinten omistajat havaitsevat, että he eivät kykene pitämään holhokeistaan hyvää huolta. Niinpä humanistisille seuroille tuodaan monia riutuneita lemmikkejä lopetettaviksi. Jotkut hylkäävät eläimet kadulle tai luontoon, vaikka nämä eivät ehkä kykene säilymään elossa. Se ei ole luonnollisestikaan oikea tapa iloita eläimistä.
Se, jolla on järkevä näkemys lemmikkieläimistä, tunnustaa myös mahdolliset vaarat, samoin kuin hän tunnustaa vaarat, jotka saattavat liittyä mihin tahansa urheilu- tai virkistysmuotoon. Puremat ovat yksi lemmikkieläinten aiheuttama vaara. Toronto Star -lehti sanoi: ”Tohtori Bruce Feldman [lemmikkieläinten erikoistuntija] huomauttaa, että Yhdysvalloissa vuosittain suunnilleen yksi ihminen 170:stä joutuu koiran puremaksi, ’ja ainakin yhtä monta tapausta jätetään ilmoittamatta’. Kun nämä luvut sovelletaan Kanadaan, mahdollisesti jopa 100000 kanadalaista sai eläimen pureman” vuonna 1974.
Mutta eivät ainoastaan koirat aiheuta tätä vaaraa. Erään eläinlääkäriyhdistyksen entinen puheenjohtaja tohtori Harvey Rhein sanoi:
”Minun mielestäni mikään villieläin ei ole sopiva lemmikiksi. Apinat ovat liian lähellä ihmistä; ne voivat sekä saada tartunnan että levittää ihmisten sairauksia. Olen myös pesukarhuja, haisunäätiä ja oravia vastaan. Niiden ihmisten väitteistä huolimatta, jotka ovat kesyttäneet näitä eläimiä ja sanovat niitä ihastuttaviksi lemmikeiksi, on aina olemassa vaara piilevästä vesikauhuviruksesta. Kaikki nämä eläimet ovat purijoita – ja ne purevat lujaa.”
Puremien lisäksi jotkut lääkärit varoittavat lemmikkieläinten kantamista taudeista. Eräässä sanomalehtikirjoituksessa, jonka otsikkona oli ”Uudet lemmikkieläinten tuomat taudit haaste lääkäreille”, lueteltiin kilpikonnista, hamstereista, kissoista ja koirista saatuja tartuntatauteja. Monet näistä taudeista, joita oli vakavuudeltaan eriasteisia nuhakuumeen kaltaisista oireista tappaviin tulehduksiin, leviävät eläinten virtsan ja ulosteitten välityksellä. Time-lehti huomautti:
”Joka päivä Yhdysvalloissa koirat erittävät arviolta 4 miljoonaa tonnia ulosteita ja 40 miljoonaa litraa virtsaa kaupunkien kaduille ja puistoihin. . . . Eläimet voivat saada yli 100 ihmisten sairautta kurkkumädästä tuberkuloosiin, ja ne voivat siirtää ne omistajilleen. Koiran uloste sisältää myös runsaasti sukkulamatoja, jotka voivat aiheuttaa lapsissa sokeutta.”
Merkitseekö tämä sitä, että sinun tulisi karttaa pelokkaasti kaikkia eläimiä? Ei sen enempää kuin vaara, että joku ihminen hyökkää kimppuumme tai saamme tarttuvan taudin joltakulta, saisi meidät karttamaan kaikkea ihmisten seuraa. Ihmisen tulisi kuitenkin harkita näitä lemmikkeihin liittyviä seikkoja ratkaistessaan, millä tavalla ja missä määrin hän haluaa nauttia eläimistä.
Järkevyys kiintymyksen osoittamisessa
Kuten olemme todenneet, eläimet voivat olla hyödyllisiä monella tavalla. On runsaasti todisteita siitä, että lemmikkieläin voi olla miellyttävä, virkistävä ja uskollinen toveri. On ymmärrettävää, että ihmiset ilmaisevat puolestaan kiintymystä ja ystävällisyyttä lemmikkieläintä kohtaan ja haluavat huolehtia siitä.
Kuitenkin sen, että jotkut epätäydelliset ihmiset menevät äärimmäisyyksiin erilaisissa nautinnoissa ja harrastuksissa, tulisi valpastuttaa meidät, niin että emme mene liiallisuuksiin eläinten suhteen.
Tiedätkö, että jotkut ovat antaneet lemmikeilleen kultaisia nilkkarenkaita, mustia pitsihousuja, iltapukuja ja järjestäneet syntymäpäiväkutsuja? He ovat hankkineet papukaijoilleen soljilla kiinnitettäviä vaippoja, puudeleilleen irtoripsiä ja lomaileville lemmikeilleen aurinkolasit. Erään newyorkilaisen naishenkilön kahta koiraa tulee joka päivä noutamaan autonkuljettaja loistoautolla; koiria ajelutetaan hitaasti ympäri puistoa, ”niin että ne saavat hieman raitista ilmaa ja näkevät jonkin verran luontoa”.
Joidenkin ihmisten tunteet kietoutuvat niin lemmikkieläinten ympärille, että ne hallitsevat heidän elämäänsä. Eräs mies aikoi vaimoineen muuttaa siirtolaiseksi Australiaan. He olivat jo lähettäneet huonekalunsa edeltä. Mutta kun heidän saksanpaimenkoiransa ei läpäissyt lääkärintutkimusta eikä sille myönnetty maahansaapumislupaa, he peruivat siirtolaisuutensa ja maksoivat 500 puntaa (3700 mk) huonekalujensa palauttamisesta. He sanoivat: ”Uusi elämä olisi ollut merkityksetöntä, jos olisimme uhranneet koiramme sen hyväksi. Se kuuluu osana avioliittoomme.”
Kuten oli miehen ja hänen boakäärmeensä laita, joillekuille lemmikistä tulee aviositeitä tärkeämpi. Eräällä naishenkilöllä oli kuusi siaminkissaa, vaikka hänen miehensä oli allerginen kissoille ja oli useita kertoja ollut tukehtumaisillaan. Vaikka nainen odotti ensimmäistä lastaan, hän oli halukkaampi avioeroon kuin elämään ilman kissojaan. Kerrotaan hänen ”vain toivoneen, että lapsi ei perisi isänsä allergisuutta”.
Kun eläimiä kohtaan osoitettua kiintymystä ei pidetä järkevyyden rajoissa, lemmikit voivat tulla ihmiselämää tärkeämmiksi. Hysteeriset lemmikkieläinten omistajat kerääntyivät palamaan syttyneen eläinsairaalan ulkopuolelle. Kerrotaan, että ”naiset kirkuivat, repivät hiuksiaan, useat pyörtyivät ja kaksi yritti murtautua poliisiketjun läpi huutaen, että he halusivat kuolla lemmikkiensä kanssa”.
Järkevyyttä siis tarvitaan. Muutoin eläimet saattavat vähitellen vallata yhä tärkeämmän sijan ihmisen elämässä ja tunteissa. Kuten olemme nähneet, sellaista voi tapahtua ja sellaista tapahtuu. Joku saattaa ensin ajatella, että olisi mukava pitää kotona lemmikkiä, mutta jos hän ei ole järkevä, hän voi alkaa omistaa suhteettoman paljon rahaa, aikaa ja huomiota lemmikille. Tai vaikka hän olisikin puhtautta rakastava, hän voi sallia kissan ”suukotella” itseään, vaikka se olisi juuri nuollut sukupuolielinten ja peräaukon seutua tai syönyt jotakin saastaista. Äärimmäisyyksiä tulee varmasti varoa.
Ihmisen tulisi lisäksi harkita, mikä hänen tarkoituksensa on, kun hän hankkii lemmikin. Onko hänen tarkoituksensa täyttää kiintymyksen ja seuran tarpeensa eläimen välityksellä, sen sijaan että hän etsisi ihmisten seuraa ja kiintymystä? Kirjassaan Tiere sind ganz anders (Eläimet ovat aivan erilaisia) Hans Bauer huomautti: ”On täysin typerää ’paeta eläinten maailmaan’ siksi, että on ’pettynyt’ ihmisiin.” Hän totesi edelleen, miten surullista on, että ihminen ’kohdistaa kiintymyksensä koiraan tai kissaan toivoen löytävänsä eläimistä sellaista, mitä hän ei ole löytänyt oman lajinsa keskuudesta’, vaikka eläimen ”koko luonto estää sitä koskaan suomasta” tätä hänelle.
Eläimistä iloitseminen oikealla tavalla
Raamattu osoittaa, että todellisuudessa tulisi olla aivan päinvastoin. Tehtyään kaikki eläinelämän muodot Luoja totesi lopuksi, että se, mitä hän oli tehnyt, oli ”sangen hyvää”. (1. Moos. 1:20–31) Ensimmäinen ihminen Aadam yhtyi epäilemättä koko sydämestään tuohon johtopäätökseen. Mutta millainen osa eläimillä oli Aadamin elämässä?
Koska me saamme nykyään niin paljon iloa eläinten lähellä olemisesta ja niiden katselemisesta, voimme kuvitella miten paljon Aadam iloitsi eläimistä erityisesti silloin, kun Jumala toi ne kaikki hänen luokseen, jotta hän antaisi niille nimet. (1. Moos. 2:19, 20) Job sanoi myöhemmin, että ilon tuottamisen lisäksi eläimet voivat opettaa meille paljon Luojasta. (Job 12:7–9) Aadaminkin on täytynyt tajuta se. Kuitenkin Raamatun kertomus sanoo, että tarkastettuaan kaikki eläimet ja iloittuaan niistä Aadam ei löytänyt niiden keskuudesta itselleen täydellistä toveria eli täydennystä. Aadam oli Jumalan kuvaksi tehty älyllinen ihminen ja tarvitsi samoilla lahjoilla varustetun luomuksen täydennykseksi. Miten nautittavia, uskollisia, opettavia, huvittavia tai kiinnostavia eläimet voivatkaan olla, Jumala ei ole koskaan tarkoittanut niitä ihmisten korvikkeeksi. Arvostammeko tätä? Jos arvostamme, se lisää eläimistä saamaamme iloa, sillä me näemme ne oikeassa valossa ja pidämme ne Jumalan niille tarkoittamassa asemassa.
On kuitenkin kysymyksiä, jotka koskevat eläinten elämää ja kuolemaa, kuten onko ihmisillä oikeus tappaa eläimiä, miten meidän tulisi suhtautua eläimen kuolemaan tappaessamme sen ruoaksi ja muita kysymyksiä. Tarkastelemme näitä kysymyksiä jossakin myöhemmässä numerossa.