Miten paljon sinun tulisi luottaa tieteeseen?
Herätkää!-lehden Länsi-Saksan-kirjeenvaihtajalta
TIETEEN eri aloilla otetut edistysaskeleet ovat varmasti parantaneet ihmiskunnan hyvinvointia. Erilaiset lääketieteelliset keinot ovat auttaneet pidentämään elämää ja vähentämään kärsimystä. Teknologian kehitys on jossakin määrin parantanut elämämme laatua ja helpottanut työntekoa.
Sellaisten edistysaskelten tähden monet ihmiset suhtautuvat tieteeseen lähes palvovaa kunnioitusta tuntien. Astronauttien onnistuneet laskeutumiset kuuhun voimistavat tätä tunnetta. Tästä on seurannut, että monet ihmiset kunnioittavat suuresti tiedemiesten myös muissa asioissa ilmaisemia näkökantoja. Lisäksi uskotaan yleisesti, että kohtaapa ihmiskunta mitä pulmia tahansa, ne tullaan lopulta ratkaisemaan tieteen ja teknologian avun turvin.
Tästä vallitsevasta mielialasta tehtiin muutama vuosi sitten yhteenveto raportissa, joka julkaistiin Baselissa Sveitsissä sijaitsevan tunnetun J. R. Geigyn lääketehtaan perustamisen 200-vuotisjuhlan yhteydessä. Yhden puhujista, saksalaisen fyysikon, professori C. F. von Weizsäckerin, kerrotaan huomauttaneen:
”Nykyään tiede on ainoa, mihin kaikki ihmiset uskovat: se on aikamme ainoa yleismaailmallinen uskonto . . . Tiedemies on siten joutunut salaperäiseen asemaan: hän on tämän uuden uskonnon pappi, joka on perillä sen salaisuuksista ja ihmeistä; sillä mikä toisille on käsittämätöntä, outoa tai salattua, on hänelle selvää.”
Mutta onko olemassa perusteet luottaa sillä tavoin tieteeseen? Ei von Weizsäckerin mukaan. Hän toteaa, että jokaisen tiedemiehen, joka on virkansa arvoinen, tulisi ymmärtää, ”että hänen tietonsa on vain murto-osa siitä, mitä hänen tarvitsee tietää ollakseen todella pätevä kantamaan vastuuta ihmisten elämästä”. Hänen tulisi käsittää, että hänen omalla erikoisalallaankin on paljon sellaista, mitä hän ei tiedä. Lisäksi rehelliset tiedemiehet ymmärtävät, että vaikka tiede on tuottanut paljon sellaista, mikä on parantanut elämää, se on tuottanut myös päinvastaista. Se on vastuussa sellaisen tuottamisesta, mikä on kurjistanut miljoonien ihmisten elämän.
Tämän vuosisadan maailmansotien hävitys ja verenvuodatus ovat yksi esimerkki. Yksistään toisen maailmansodan ilmoitetaan surmanneen yli 50 miljoonaa ihmistä. Monet näistä uhreista kuolivat hirvittävillä tavoilla tieteen ja teknologian keksintöjen vuoksi, joita olivat pommit, joita syöksyvät lentokoneet pudottivat monien rauhaa rakastavien siviilihenkilöitten päälle, sekä raketit, hyökkäysvaunut, liekinheittimet, konetuliaseet, torpedot, atomipommit ja muut tuhoaseet. Nämäkin olivat tieteellisen ja teollisen ”edistyksen” tuotteita.
Aivan viime aikoina tiede ja teknologia ovat joutuneet osavastuuseen sellaisen valmistamisesta ja käyttämisestä, mikä on johtanut saastumiseen, vahingollisen melun lisääntymiseen, tungokseen ja stressiin. Kaikkien näiden seikkojen tulisi tehdä tiedemiehet vaatimattomammiksi väitteissään ja muut ihmiset varovaisemmiksi siinä, mihin he panevat luottamuksensa.
Kemian tuotteiden synnyttämät pulmat
Jopa sellaiset tiedemiehet, jotka ovat yleensä antautuneet parantamaan ihmisten elämää, ovat kohdanneet pelottavia ongelmia, kuten voidaan nähdä esimerkiksi lääketeollisuudesta. Uusia lääkkeitä ilmestyy jatkuvasti markkinoille, mutta sellaisten lääkkeitten valvonta ja tarkastus ei ole aina ollut kyllin perinpohjaista.
Se, mitä tapahtui muutamia vuosia sitten Länsi Saksassa (ja vähäisemmässä mitassa Ruotsissa, Kanadassa ja Brasiliassa), valaisee murheellisia seurauksia, joita voi aiheutua lääkkeitten väärinkäytöstä. Talidomidi-nimistä lääkettä käytettiin laajalti rauhoittavana lääkkeenä. Myös odottavat äidit käyttivät sitä. Jotkut heistä havaitsivat kuitenkin kauhukseen, että heidän vastasyntynyt lapsensa oli lääkkeen vaikutuksesta epämuodostunut. Tuhannet sellaisten äitien lapset olivat ruumiillisesti vammaisia tai henkisesti jälkeenjääneitä ja ovat sellaisia yhä tänä päivänä. Länsisaksalainen aikakauslehti Der Spiegel sanoi näistä lapsista:
”He ovat tuhoisan vahingon uhreja, onnettomuuden, joka valmistettiin tieteen pauloihin joutuneen sukupolven koeputkissa; he ovat niitä, jotka joutuivat väkisin kärsimään salaperäisen tehokkaan mekanismin tähden, joka sisältyi gramman kymmenesosaan valkoista ainetta: talidomidi-unitabletteihin.”
Der Spiegel -lehti mainitsi tätä rauhoittavaa lääkettä myydyn 310000000 annosta vuosina 1957–1961. Sitä oli mainostettu ”myrkyttömäksi”, ”vaarattomaksi” ja ”täysin myrkyttömäksi”. Lehdessä mainittiin lisäksi: ”Yhdeksän miestä pantiin syytteeseen. Syytteeseen ei panna tieteen pauloissa olevan sukupolven halukkuutta niellä tonneittain lääkkeitä siitäkin huolimatta, että tiedemiehet eivät vielä nykyäänkään useimmissa tapauksissa tiedä täsmälleen, miten ne vaikuttavat ihmiselimistöön.”
Tuosta ajasta lähtien lääkkeitten tarkastusvaatimuksia on tiukennettu. Tehtaista ulos virtaavien lääkkeitten määrä on kuitenkin pöyristyttävä. Kaikkialla maailmassa ihmiset nielevät miljardeja erilaisia lääketabletteja vuosittain. Lisäksi yhä uusia lääkevalmisteita tuodaan jatkuvasti markkinoille. Terveysvauriot saattavat ilmaantua vasta pitkäaikaisen käytön jälkeen, kuten tupakoinnin yhteydessä on osoitettu. Niinpä H. Weicker, joka on Bonnin yliopiston perinnöllisyysopin professori ja yksi niistä huomattavista lääketieteen asiantuntijoista, jotka kutsuttiin todistamaan talidomidioikeudenkäynnissä Länsi-Saksassa, sanoi: ”Talidomidionnettomuuden kaltainen tuho voi yllättää meidät jälleen milloin tahansa.”
Länsisaksalainen Naturwissenschaftliche Rundschau -julkaisu mainitsi vuoden 1975 syyskuun numerossaan: ”Ei ainoastaan pelätty talidomidi vaan ilmeisesti myös monet muut lääkeaineet voisivat aiheuttaa epämuodostumia vastasyntyneissä lapsissa, jos äidit nauttivat niitä raskauden kuuden ensimmäisen viikon aikana, jolloin alkio on erityisen herkkä.”
Berkeleyssä Kaliforniassa sijaitsevan terveydenhuoltoinstituutin yhteydessä toimivat L. Milkovich ja B. J. van den Berg tutkivat lääkkeitten vaikutuksia 19044 vastasyntyneeseen lapseen. Niillä, joiden äidit eivät nauttineet lainkaan rauhoittavia lääkkeitä raskauden ensimmäisten 42 vuorokauden aikana, oli epämuodostumien määrä keskimäärin 2,7 prosenttia. Niillä vastasyntyneillä, joiden äidit olivat nauttineet erästä suosittua rauhoituslääkettä (Equanil), epämuodostumien määrä oli 12,1 prosenttia. Erästä toista suosittua lääkettä (Librium) nauttineiden kohdalla epämuodostumia oli 11,4 prosenttia. Äideillä, jotka nauttivat muita rauhoittavia lääkkeitä, oli noin kaksi kertaa niin suuri määrä epämuodostuneita lapsia kuin äideillä, jotka eivät nauttineet lainkaan lääkkeitä.
Vuonna 1972 ilmestyneessä kirjassaan Thalidomide and the Power of the Drug Companies (Talidomidi ja lääketehtaitten valta, s. 279) H. Sjöström ja R. Nilsson vakuuttivat: ”Kaikista varoituksista huolimatta meidän on ilmeisesti odotettava ’geneettistä’ onnettomuutta tapahtuvaksi, ennen kuin viranomaiset ja kemian teollisuus havahtuvat. Kun sellainen onnettomuus tapahtuu sen tähden, että jonkin laajalti käytetyn kemikaalin kykyä aiheuttaa perinnöllisiä muutoksia ei tarkistettu, saamme varmasti kuulla viranomaisilta ja teollisuudelta, että ’kukaan ei tullut ajatelleeksikaan sellaista mahdollisuutta’ ja että ’tämä suuronnettomuus oli väistämätön’.”
Kuitenkin jo vuosisatamme alussa tiedemiehet kykenivät kemikaalien avulla aiheuttamaan epämuodostumia alemmissa eläinlajeissa. Lisäksi kaikesta sen jälkeen saadusta tiedosta ja kokemuksesta huolimatta kemikaaleja (joiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ihmisruumiiseen ei vielä täysin ymmärretä ja joita esiintyy tableteissa samoin kuin ruoassa, vedessä ja ilmassa) käytetään aina vain enemmän. Vaikka muutkin tekijät on otettava huomioon, ei ole mikään ihme, että niin monet sairaudet, kuten syöpä ja sydäntaudit, ovat lisääntymässä.
Nämä muutamat lääketieteen ja farmasian historiasta otetut esimerkit riittävät osoittamaan, että on perusteetonta uskoa sokeasti ja ehdottomasti tieteelliseen ”edistykseen”.
Sama pitää varmasti paikkansa myös eräästä toisesta tieteenalasta, missä herkkäuskoisuus on vieläkin ilmeisempää ja aiheettomampaa.
Ihmisen alkuperän jäljittäminen
Viimeisten sadan vuoden aikana useimmat tiedemiehet ovat laajalti hyväksyneet kehitysteorian ja työskennelleet sen hyväksi. Tämän teorian mukaan ihmisten uskotaan kehittyneen apinankaltaisista eläimistä miljoonien vuosien kuluessa. Vaikka jotkut tiedemiehet hylkäävätkin kehitysteorian ja uskovat Raamatun kertomukseen, jonka mukaan ihminen on suoranaisesti Jumalan luoma, tiedemiesten enemmistö puhuu kehityksestä ikään kuin se olisi kiistaton tosiasia.
Näin ei suinkaan ole. Jos olisi, monet tiedemiehet eivät yhä kuluttaisi suurta osaa ajastaan kehityksen todistamisyrityksiin. He eivät konttaisi vuosikausia Afrikan helteessä ja muualla yrittäen löytää fossiileja teoriansa tueksi.
Monet kehitysoppia kannattavat tiedemiehet syyllistyvät kuitenkin hyvin epätieteellisiin menettelyihin suuressa itsevarmuudessaan, joka perustuu vähäisille tai olemattomille todisteille. Mikä vielä pahempaa, he ovat toisinaan syyllistyneet räikeisiin petoksiin yrittäessään saada yleisön vakuuttuneeksi teoriansa todistettavuudesta.
Oli esimerkiksi surullisen kuuluisa ”Piltdownin ihminen”. Sen vakuutettiin olevan tärkeä ”puuttuva rengas” ihmisen ja eläimen välillä. Sen ”löysi” Charles Dawson Piltdownista Englannista tämän vuosisadan alussa. Vuosikymmeniä myöhemmin se kuitenkin paljastui huijaukseksi, väärennökseksi. Kävi ilmi, että se koostui nykyihmisen kallosta ja apinan leukaluusta, joita oli ”tohtoroitu” kemikaaleilla, jotta ne vaikuttaisivat hyvin vanhoilta.
Länsi-Saksassa esitettiin vuonna 1975 radio-ohjelma, joka käsitteli tiedettä ja koulutusta ja jonka nimenä oli ”Tieteen väärentäjiä”. Se käsitteli viimeaikaisempia huijauksia. Kiinnostava esimerkki oli ruumis, johon Belgian kuninkaallisen tiedeakatemian huomio kiinnitettiin vuonna 1969. Ruumis oli säilynyt jään sisällä ja siitä tuli ensi luokan tieteellinen sensaatio. Eläintieteilijä ja Brysselin akatemian jäsen tri Bernard Heuvelmans sanoi, että se oli kehitysteorian todiste. Hän esitti akatemialle käsityksenään, että apinan kaltainen otus oli ihmisen ja apinan välinen ”puuttuva rengas”.
Otusta säilytettiin sitten pakastimessa Minnesotassa Yhdysvalloissa. Eläintieteilijät käyttivät päiväkausia tämän jäisissä varuksissa olevan ihmisen esi-isäksi väitetyn tutkimiseen ja kehuskelemiseen. Tutkimusten jälkeen saatiin kuitenkin selville, että tämä apinan kaltainen otus ei ollutkaan ollut jäätyneenä miljoonia vuosia vaan ainoastaan muutamia vuosia!
Minkä johtopäätöksen tri Heuvelmans ja muut luonnontieteilijät tekivät? Eivät sitä, että se oli huijausta. He päättelivät sen sijaan, että nykyisenä aikanamme maan päällä oli täytynyt olla elossa joukko esihistoriallisia ihmisiä! Belgian luonnontieteellisen akatemian tiedotteessa tri Heuvelmans yritti todistella itsevarmaa teoriaansa monin piirroksin. Hän jopa antoi otukselle ”tieteellisen” nimen homo pongoides, ’apinan kaltainen ihminen’.
Akatemia oli kuitenkin hämmentynyt ja epäluuloinen. Suoritettiin lisää laajoja ja vaikeita tutkimuksia. Mikä oli johtopäätös? Oliko kysymyksessä vuosisadan biologinen löytö? Saksan radiossa kerrottiin: ”Ei lainkaan. Väärentäjät olivat jälleen kerran pilailleet tiedemiesten kustannuksella. Yleisölle esitettiin komedia, jota oli vaikea havaita siksi, mutta ilmeisesti näyttämöllepano oli onnistunut hyvin. Pääosan esittäjiä olivat, vaikkakin tahtomattaan, eläintieteilijät, antropologit, paleontologit ja muut tiedemiehet.”
Kyseisen radio-ohjelman laatinut W. R. Lützenkirchen sanoi: ”Ihmisen ja ihmisenmuotoisen apinan välinen ’puuttuva rengas’ on huijausta, silkkaa väärennöstä. Alkukantainen ihminen . . . saatiin syntymään Hollywoodin elokuvateollisuuden temppujen avulla.” Hän mainitsi, että ”trikkien erikoistuntijat . . . valmistivat ’puuttuvan renkaan’”.
Muita petoksia
Vaikka tämä väärennetty ”esihistoriallinen ihminen” oli viime vuosien näyttävimpiä petoksia, se ei ollut ainoa. Radio-ohjelmassa lausuttiin ajatuksia löydöistä, joita väitettiin ’esihistoriallisen Neandertalin ihmisen’ taideteoksiksi Dithmarschenissa, Pohjanmereen rajoittuvalla maaseutualueella Saksan liittotasavallan pohjoisimmassa osavaltiossa Schleswig-Holsteinissa. Pohjois-Saksan historioitsijoista tuntui, että he olivat tehneet sensaatiomaisen löydön. Dithmarschenin valtion museoon Meldorfin kaupunkiin järjestettiin nopeasti näiden ihmiskätten töiden näyttely.
Mitä sen jälkeen tapahtui? Herra Lützenkirchen kertoo: ”Tunnettu professori Herbert Kühn, jonka erikoisalana on esihistoria ja joka on esihistoriallisten luolamaalausten asiantuntija, puhui näyttelyn avajaispäivänä Meldorfissa ’arkeologian tähtihetkestä’. Ylitsepursuavana ja hyvänolon tunteen innoittamana tiedemies kuulutti julki ’löytöjä’, jotka voisivat ’vetää vertoja Galileo Galilein’ löydöille. Todellisuudessa hän oli joutunut mukaan väärennöskomediaan.”
Löydöt oli määritetty 100000 – 180000 vuoden ikäisiksi. Kävi kuitenkin ilmi, että nämä taideteokset, joiden oletettiin olevan Neandertalin ihmisen tekemiä, olikin valmistettu aivan äskettäin! Koko jutusta oli vastuussa muuan ”Albersdorf”-nimisen kylän myyntimies. Se oli sopiva yhteensattuma, sillä saksan kielessä ’albern’ merkitsee ’hölmöä’. Myyntimies oli ottanut vanhoja puunpalasia ja eläinten luita ja muokannut niitä taitavasti.
Jotkin tällaisista väärennöksistä ovat paljastuneet jo muutamien kuukausien kuluessa, mutta joidenkin, kuten Piltdownin väärennöksen, paljastamiseen on kulunut vuosikymmeniä. Toinen esimerkki, jonka paljastumiseen kului vuosia, liittyi primitiiviseksi väitetyn ’Steinheimerin ihmisen’ otaksutusti käyttämiin ’työkaluihin’. Niitä on viime aikoihin saakka pidetty museoissa ja näyttelykaapeissa.
Kehitysopin kannattaja, professori K. D. Adam, joka on valtion luonnontieteellisen museon pääintendentti Stuttgartissa, totesi Stuttgarter Beiträge zur Naturkunde -nimisessä julkaisussa toukokuussa 1974, että 250000 vuotta vanhoiksi väitetyt ’homo steinheimensiksen’ kätten työt eivät olleet todiste kehityksestä vaan luonnontieteellisestä erehdyksestä. Hän sanoi lisäksi: ”Tarkastellun tutkimuksen perusteella todetaan, että yhdenkään lukemattomista, näennäisistä kivi- ja luutyökaluista ei voida todistaa olleen ihmisen valmistama ja käyttämä väline: ne ovat kalkkikiven ja vähäisemmässä määrin hiekkakiven ja dolomiitin palasia sekä enimmäkseen epämääräisiä luunpalasia.”
Mihin voidaan luottaa
On tietenkin olemassa ihmisen alkuperää koskevia löytöjä, jotka on todistettu paljon paremmin luotettaviksi kuin väärennökset. Ne osoittavat selvästi, että ihmisen ’historiallinen aika’ alkoi 5000–6000 vuotta sitten. Lisäksi tiedon hankkimisessa maapallosta ja siinä olevan elämän järjestelmistä on tapahtunut vakaata tieteellistä edistymistä. Tiedemiehet ovat myös muilla alueilla vaikuttaneet osaltaan aidolla tavalla ihmiskunnan parhaaksi, mikä kaikki on kiitettävää ja suuresti arvostettua.
Mutta tieteen historia osoittaa myös selvästi, että tiedemiehet ovat vain epätäydellisiä ihmisiä. He erehtyvät samoin kuin kuka tahansa muu. He saattavat lisäksi usein kuuluisuuden tavoittelun tai ylpeyden ja itsepäisyyden vuoksi pitää kiinni ajatuksista, jotka eivät ole totta ja joista voi jopa koitua vahinkoa ihmisille.
Yhä useammat ihmiset, myös tiedemiehet, alkavat myöntää näin olevan. Näin tapahtuu varsinkin meidän päivinämme, jolloin luonnontieteiden ja teknologian kielteiset hedelmät ovat käyneet ilmeisemmiksi ja niistä aiheutuu monesti takaiskuja, jotka vaivaavat ihmisperhettä. Siksi pitäisi olla selvää, että me emme voi luottaa täysin ihmisiin ja uskoa heihin järkkymättömästi, ovatpa he sitten tiedemiehiä tai muita.
On vain Yksi, joka on täyden luottamuksemme ja järkkymättömän uskomme arvoinen. Hän on Luojamme, Jehova Jumala. Raamatun Sananlaskujen kirjoittaja sanoo: ”Herran [Jehovan, UM] silmät ovat joka paikassa.” (Sananl. 15:3) Mikään ei ole piilossa Luojalta. Koska hän pani alulle maailmankaikkeuden ja kaiken siinä olevan elämän, hän tietää varmasti, mistä ihminen on tullut ja minne hän menee. Hän asettaa lisäksi häneen luottavien saataville täsmällistä tietoa näistä asioista.
Uskon miesten ja naisten on lohdullista tietää, että heidän tulevaisuutensa ei riipu siitä, mitä pelkät ihmiset voivat tehdä. He ymmärtävät, että ihmisten menneiden vuosisatojen epäonnistumisten historia ei tarjoa perustaa luottamukselle. Sen sijaan usko luotettavaan Luojaan herättää luottamusta myös tulevaisuuteen. Lisäksi Hänen lupaamansa tulevaisuus on vapaa sairauksista ja surusta. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” – Jer. 29:11.
[Kuva s. 5]
Tieteen tuotteet surmasivat yli 50000000 ihmistä toisessa maailmansodassa
[Kuva s. 6]
”Talidomidilapset” olivat seurausta siitä, että tieteeseen luotettiin liikaa
[Kuva s. 7]
Piltdownin ihminen, ”tieteellinen” petos
[Kuva s. 9]
Luojaan luottaminen ei johda pettymykseen