Kun pulmana on verkkokalvon irtauma — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Kun pulmana on verkkokalvon irtauma

VAIVA saattaa ilmaista itsensä äkillisinä valonvälähdyksinä tai näkökenttäsi poikki kulkeutuvana utuisena tai aaltomaisena harsona. Esineet eivät näy muodoltaan täsmällisinä. Näköäsi saattavat huonontaa täpläparvet.

Kaikki nämä oireet eivät itsessään ole merkkejä vakavasta silmävaivasta. On luultavasti kuitenkin viisasta kääntyä silmälääkärin puoleen, jos mitkä tahansa niistä jatkuvat. Pulmana voi olla irtautunut verkkokalvo. Mitä se merkitsee?

Silmiesi suurenmoinen rakenne

On valaisevaa tarkastella hetkinen silmiesi suurenmoista rakennetta. Silmämuna on pyöreä paitsi etuosastaan, jossa on pullistuma. Kirja Living with Your Eye Operation (Sopeutuminen silmäleikkaukseesi) mainitsee: ”Tämän pullistuman sisällä ovat silmän valoa kokoavat osat. Koko silmämunan ’kuori’ on opaakki [valoa läpäisemätön] lukuun ottamatta tätä pullistumaa, jossa on tavallisesti kirkas ja pyöreä ikkuna, jota nimitetään sarveiskalvoksi.”

Sarveiskalvon takana on värikäs iiris eli värikalvo, jonka keskellä on reikä, mustuainen. Värikalvo suurentaa tai pienentää automaattisesti mustuaista säädelläkseen silmään tulevan valon määrää.

Välittömästi värikalvon takana on mykiö. Tämä toimii yhdessä sarveiskalvon kanssa valon kohdistamiseksi silmämunan takaosaan, jossa se muuntuu sähkösysäyksiksi, jotka välittyvät aivojen näkökeskukseen. Näkeminen tapahtuu todellisuudessa aivoissa eikä silmissä.

Mykiön takana oleva silmämuna on täynnä lasiaista. Tämä on läpinäkyvää hyytelömäistä ainetta, joka muodostuu pääasiassa vedestä ja jossa on vain pieni määrä kiinteitä aineita.

Silmämunan ainutlaatuinen ”kuori”

Silmämunan ”kuori” muodostuu kolmesta kerroksesta. Uloin kerros on kovakalvo. Se on sitkeää, sidekudoksista ja useimmista kohdista läpinäkymätöntä, mikä estää valoa pääsemästä silmään. Etuosastaan kovakalvo kuitenkin muuttuu läpinäkyväksi sarveiskalvoksi.

Silmän kuoren keskimmäinen kerros on erittäin monimutkainen. Silmämunan etuosassa se jakautuu eri osiin, joihin kuuluu mm. värikalvo eli iiris. Mutta se kattaa yli neljä viidesosaa silmämunasta käytännöllisesti katsoen jatkuvana kerroksena, jota kutsutaan suonikalvoksi.

Huomiomme kohdistuu kuitenkin erityisesti silmämunan kolmikerroksisen kuoren kolmanteen eli sisimpään kerrokseen. Se on verkkokalvo. Amerikkalainen lääketieteen aikakausjulkaisu MD selitti vuoden 1970 heinäkuun numerossaan, että verkkokalvo on ”paperinohut kalvo, joka antaa silmään saapuville valon muodostamille kuville sellaisen muodon, värin ja rakenteen, jonka aivot ymmärtävät”. Vaikka verkkokalvo on ”paperinohut”, se muodostuu useista erillisistä kerroksista. The World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan ”se muodostuu pääasiallisesti kolmesta solukerroksesta: 1) silmämunan keskustan puolella olevista hermosoluista, 2) valonherkistä soluista keskellä ja 3) pigmentoituneista soluista uloimmaisina lähinnä suonikalvoa”.

Verkkokalvossa on monia miljoonia valonherkkiä soluja. MD-julkaisussa oleva kirjoitus tähdentää: ”Kummassakin silmässä on noin 130 miljoonaa sauvasolua, jotka reagoivat hämärään valoon ja välittävät ainoastaan harmaan eri sävyjä; 7 miljoonaa tappisolua, jotka keskittyvät suurelta osin verkkokalvon keskikuoppaan, reagoivat kirkkaaseen valoon ja saavat aikaan värien näkemisen.” Keskikuoppa on muuten pinta-alaltaan vain noin yhden neliömillimetrin suuruinen.

Kaikkialla silmässä olevista sauvoista ja tapeista lähtee ohuita hermosäikeitä. Nämä yhdistyvät toisiinsa silmämunan takaosassa näköjuosteeksi, joka on yhdysside aivoihin. Nobelin palkinnon saanut silmäspesialisti Santiago Ramón y Cajal huomautti verkkokalvosta kirjassaan Recollections of My Life (Muistelmia elämästäni):

”Verkkokalvo on aina kiehtonut mieltäni, koska uskon, että elämä ei ole koskaan onnistunut rakentamaan niin kekseliäästi suunniteltua ja täydellisesti tarkoitukseensa sopeutuvaa konetta. . . . Kun tutkin tätä kalvoa, niin se ensimmäisen kerran heikensi uskoani Darwinin hypoteesiin luonnonvalinnasta, sillä ei ainoastaan selkärankaisten verkkokalvossa ja valoa taittavassa elimessä, vaan myös vaatimattomimman hyönteisen silmässä ilmenevä äärimmäinen rakenteellinen nerokkuus hämmästytti minut ja saattoi minut ymmälleni. . . .”

Uhka hyvälle näölle

Terve verkkokalvo on hyvän näön edellytys. Sen terveys on kuitenkin usein jollakin tavoin uhattuna. Miten? Verkkokalvo irtautuu sen takana olevasta suonikalvosta, joka ravitsee sitä. Tämä aiheuttaa verkkokalvon rappeutumisen ja todennäköisesti sokeuden.

Tämä tauti vaivaa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Medical Tribune -lehti kirjoitti 25. huhtikuuta 1973, että ”[Yhdysvalloissa] arvioidaan sattuvan vuosittain noin 15000 – 20000 verkkokalvon irtaumaa ja näistä ainoastaan 15–16 prosenttia on jonkin vamman aiheuttamia; loput tapahtuvat itsestään”.

Verkkokalvon irtaumaa esiintyy tavallista useammin 50 vuotta täyttäneiden keskuudessa. Yhdellä potilaalla neljästä vaiva esiintyy molemmissa silmissä. Sokeritautia sairastavilla on 20 kertaa tavanomaista suurempi todennäköisyys tulla sokeiksi verkkokalvon sairauksien vuoksi kuin niillä, jotka eivät sairasta sokeritautia.

Miten verkkokalvo irtautuu?

Mikä saa verkkokalvon irtautumaan sen takana olevasta ja sitä ravitsevasta suonikalvosta? Vaikka suonikalvossa olevat verisuonet ravitsevat verkkokalvoa, ne eivät yhdistä sitä siihen. Näiden kahden kerroksen välillä on hyvin vähän sideainetta. Kirja Living with Your Eye Operation selittää: ”Verkkokalvo lepää todellisuudessa suonikalvoa vasten kuin jokin silkinohut tapetti, jota ei ole liisteröity rappaukseen, vaan jonka tuuli painaa seinää vasten.” Terveissä silmissä lasiainen painaa verkkokalvon tiiviisti suonikalvoa vasten. Mutta jos verta tai jotakin muuta ainetta pääsee verkkokalvon taakse, verkkokalvon ja suonikalvon väliin, se pyrkii irrottamaan verkkokalvon sen ravinnonlähteestä.

Tavallisesti vaiva alkaa verkkokalvossa olevasta repeämästä, rikkoumasta, haavasta tai jostakin muusta sille sattuneesta vahingosta. Tämä päästää nesteen tihkumaan verkkokalvon taakse, mikä saa sen ajautumaan irralleen suonikalvosta. Verkkokalvolle aiheutuneen alkuperäisen vamman syyt voivat olla ”traumaattisia”, kuten iskun saaminen päähän. Mutta nähtävästi täytyy olla olemassa piilevä heikkous, joka tekee verkkokalvon herkäksi repeytymään vamman kohdistuessa siihen.

Miksi verkkokalvon irtautuminen saattaa todennäköisemmin vaivata iäkkäitä ihmisiä? Medical Tribune -lehti huomauttaa: ”Ihmisen täytettyä 40 vuotta lasiainen, liimamainen hyytelö, vetäytyy kokoon ja irrottautuu verkkokalvon sisäpinnasta; se, että hyytelö jatkuvasti vetää verkkokalvoa itseensä päin, saattaa lopulta aiheuttaa sen repeytymisen joillakin ihmisillä, jolloin nestettä vuotaa verkkokalvon taakse, mikä saa sen irtautumaan suonikalvosta.”

Miksi sokeritautia sairastavat ovat paljon alttiimpia saamaan verkkokalvon irtauman? Koska sokeritauti aiheuttaa usein veren vuotoa verkkokalvossa. Kuten edellä mainittiin, niin veri tai mikä tahansa muu neste, joka pääsee vuotamaan verkkokalvon taakse, voi saada sen irtautumaan.

Pyri säilyttämään näkösi

Onko sinulla tällä hetkellä hyvä näkö? On järkevää, että teet kaiken voitavasi säilyttääksesi sen. On syytä välttää saattamasta silmää pitkäksi aikaa alttiiksi kirkkaalle valolle, jollaista usein on päiväsaikaan merenrannalla. Eläinkokeet ovat osoittaneet, että alttiina oleminen kirkkaalle valolle pitkään aiheuttaa pysyviä silmävaurioita. Se voi olla silmälle yhtä vaarallista kuin auringonpimennyksen tuijottaminen.

Optical Developments -julkaisu (helmi-maaliskuu 1957) mainitsee erään tärkeän seikan hyvän näön säilyttämisessä: ”Oikea ravitsemus on erittäin tärkeä näkemisessä. On selvää, että tarvitaan välttämättä täysi määrä vitamiineja, mineraaleja ja aminohappoja, jotta jokaisessa iässä estettäisiin näön vioittuminen ja korjattaisiin erilaiset virheelliset toiminnat, mikäli ne ovat vielä palautuvia.”

Tiedemiehet ovat esimerkiksi osoittaneet, että verkkokalvo sisältää suuret määrät A-vitamiinia. ”Näköpurppura”-niminen pigmentti, jota on valoa aistivissa sauvoissa ja joka auttaa silmiä sopeutumaan hämärään tai himmeään valaistukseen, muodostuu valkuaisaineista ja A-vitamiinille kemiallisesti sukua olevasta aineesta. B-vitamiinit samoin kuin C- ja D-vitamiinit ovat myös välttämättömiä terveille silmille. Tavallisesti näitä välttämättömiä aineita saadaan tasapainoisen ja ravitsevan ruokavalion välityksellä.

Jos olet täyttänyt 40, on muutakin, josta voi olla apua. Koska tässä ikäryhmässä esiintyy useammin silmävaivoja, suositellaan, että silmälääkärillä käydään ainakin joka toinen vuosi. Lääkärisi tieto ja taito voivat jopa estää verkkokalvoa irtautumasta. Kuinka?

Käyttämällä oftalmoskooppia eli silmäpeiliä ja muita laitteita lääkäri voi tutkia silmämunasi takaosaa. Hän kirjaimellisesti valaisee silmämunasi sisäosaa ja katsoo sinne mustuaisen ja mykiön läpi. Näillä laitteilla voidaan havaita sekä verkkokalvon irtautuminen että verkkokalvossa olevat repeytymät tai haavat, jotka voivat edeltää sen irtoamista. Nopea hoito saattaa estää vakavat seuraukset. Mutta entä jos verkkokalvo on irronnut? Mihin toimiin lääkäri saattaisi ryhtyä hoitaakseen tätä vaivaa? Kuinka hyvät toiveet sinulla on näkösi palautumisesta?

Hoito erittäin menestyksellistä

Jos verkkokalvo on irtautunut suonikalvosta, se pyritään saamaan tarttumaan siihen jälleen kiinni. Miten? Bernard Seeman selittää kirjassaan Your Sight – Folklore, Fact and Common Sense (Näkösi – kansantietoutta, tosiseikkoja ja tervettä järkeä): ”Sveitsiläinen lääkäri Jules Gonin ehdotti vuonna 1919, että verkkokalvon irtauma voitaisiin korjata polttamalla verkkokalvossa olevaa repeymää ja aiheuttamalla siten arpi, joka jälleen kiinnittäisi verkkokalvon suonikalvoon. . . . Goninin perusajatus on käytössä vielä nykyäänkin, mutta menetelmät ovat parantuneet huomattavasti.”

Nykyisin kiinnittymisen aikaansaava arpi tehdään usein diatermialeikkauksessa. Siinä käytetään neulaa, johon vaikuttaa suurtaajuinen sähkövirta. Kun sillä kosketellaan kovakalvon eri kohtia, syntyy ärsytyskohtia, jotka saavat arpikudoksen muodostumaan. Arpikudos tarttuu verkkokalvoon kiinni takaa ja pitää sen tiukasti kiinni suonikalvoa vasten.

Myöhemmin on päästy samaan tulokseen käyttämällä valoa. 1950-luvulla kehitettiin menetelmä irronneiden verkkokalvojen ”pistehitsaamiseksi” käyttämällä tavattoman kirkasta valonsädettä, joka saatiin ksenon-valokaaresta. Seuraavalla vuosikymmenellä edistyttiin vielä pitemmälle käyttämällä laser-sädettä.

Eräässä irtautuneiden verkkokalvojen hoitomenetelmässä käytetään kylmäkärkeä. Tämä on erittäin pienikokoinen kärki, joka on yhdistetty jäädytysyksikköön. Tässä tapauksessa erittäin alhainen lämpötila eikä kuumuus tai valo synnyttää kiinnittävän arven. Bernard Seeman mainitsee: ”Kylmäkirurgialla, joka on uusimpia menetelmiä verkkokalvon irtauman hoitamisessa, on useita etuja muihin kirurgian muotoihin verrattuna varsinkin siksi, että se vähemmän todennäköisesti aiheuttaa vahinkoa lasiaiselle kuin sähköinen diatermia tai äärimmäisen voimakas valo, joka tunnetaan lasersäteenä.”

Toisinaan suuret verkkokalvon repeymät kääntyvät sen alle ja kielekkeet tarttuvat kiinni takaa. Mitä sellaisessa tapauksessa voidaan tehdä? On käytetty leikkauspöytiä, jotka kääntävät potilaan ylösalaisin, niin että painovoima saa kielekkeet irtautumaan. Vaikeissa tapauksissa silmään on työnnetty neula, jonka päässä on hyvin pieni ilmapallo. Tämä pannaan käänteen alle ja palloon puhalletaan ilmaa, mikä varovasti irrottaa mahdollisesti muodostuneet kiinnikkeet. Sen jälkeen lääkäri käyttää tavanomaisia menetelmiä kiinnittääkseen verkkokalvon uudelleen paikoilleen.

Eräs uusi hoitomenetelmä verkkokalvon irtauman hoitamiseksi on yleistynyt paljon viime vuosina. Se tunnetaan kovakalvon taivuttamisena. Siinä kovakalvoon leikataan kapea uurre kohtaan, josta verkkokalvo on irtautunut. Tämän jälkeen lääkäri kiinnittää uurteeseen pienen silikonikumista valmistetun letkun, joka taivuttaa kovakalvoa sisäänpäin ja työntää sen ja suonikalvon verkkokalvoa vasten. Medical Tribune -julkaisu mainitsee tästä hoitomenetelmästä:

”Kovakalvon taivuttaminen vähentää lasiaisen verkkokalvoon kohdistamaa vetoa, koska kovakalvon painaminen eli pullistaminen sisäänpäin pienentää lasiaista sisältävän ontelon kokoa. Sen jälkeen käyttämällä diatermiaa, kylmäkirurgiaa tai valonsäteellä hyydyttämistä aiheutetaan arpi, joka sulkee verkkokalvon repeymät, mikä saa verkkokalvon jälleen tarttumaan kiinni.”

Tri Charles L. Schepens, Bostonin verkkokalvosäätiön puheenjohtaja Yhdysvalloissa, mainitsee irronneiden verkkokalvojen korjaamismenetelmien tehokkuudesta seuraavaa: ”Irtoaman korjaaminen kirurgisesti onnistuu noin 85 prosentissa tapauksista, mutta 10–20 prosenttia potilaista joutuu leikattavaksi useammin kuin kerran.” Sitten tri Schepens lisää vakavan huomautuksen: ”Jos verkkokalvo on ollut täysin irronneena kaksi vuotta tai kauemmin, ei ole mitään mahdollisuuksia sen toiminnan palauttamiseksi.”

Vaivaako sinua irronnut verkkokalvo? On järkevää ottaa asiasta selvää, ja mitä pikemmin etsit apua sitä parempi.

[Kaavio s. 17]

(Ks. painettu julkaisu)

Silmä, jonka verkkokalvo on normaali

VÄRIKALVO

SARVEISKALVO

MYKIÖ

LASIAINEN

KOVAKALVO

SUONIKALVO

VERKKOKALVO

NÄKÖJUOSTE

[Kaavio s. 18]