Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g 1/11 s. 15
  • Nurinkurinen verkkokalvo

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Nurinkurinen verkkokalvo
  • Herätkää! 2011
  • Samankaltaista aineistoa
  • Kun pulmana on verkkokalvon irtauma
    Herätkää! 1977
  • Silmä – ”kateuden kohde tietokoneiden kehittelijöille”
    Herätkää! 1988
  • Pilkkuja näkökentässä?
    Herätkää! 2000
  • Erittäin herkkiä soluja
    Herätkää! 1971
Katso lisää
Herätkää! 2011
g 1/11 s. 15

Suunnittelun tulos?

Nurinkurinen verkkokalvo

● Ihmisen silmän verkkokalvossa on suunnilleen 120 miljoonaa näköreseptoreiksi kutsuttua solua, jotka vastaanottavat valoa ja muuttavat sen sähkösignaaleiksi. Aivot tulkitsevat nämä signaalit kuviksi. Evoluution kannattajien mukaan selkärankaisten verkkokalvon rakenne todistaa, että silmällä ei ole ollut suunnittelijaa.

Mieti: Selkärankaisilla näköreseptorien valoon reagoivat osat ovat verkkokalvon takaosassa, joten valon on läpäistävä useita solukerroksia. Evoluutiobiologi Kenneth Miller sanoo, että tämän vuoksi ”valo hajoaa, minkä johdosta näkömme ei ole niin tarkka kuin se voisi olla”.

Evoluutioteoreetikot siis väittävät, että verkkokalvon nurinkurinen rakenne kertoo huonosta suunnittelusta – tai oikeastaan sen puuttumisesta. Muuan tutkija jopa sanoi, että verkkokalvon rakenne on ”sen toiminnan kannalta typerän takaperoinen”. Lisätutkimukset kuitenkin osoittavat, että selkärankaisten verkkokalvon näköreseptorit ovat ihanteellisessa kohdassa pigmenttiepiteeliksi kutsutun solukerroksen edessä. Pigmenttiepiteelin välityksellä verkkokalvo saa happea ja ravintoaineita, jotka ovat terävän näön kannalta välttämättömiä. Jotkut asiantuntijat sanovat, että jos järjestys olisi päinvastainen eli jos pigmenttiepiteelikerros olisi verkkokalvon edessä, näköaistimme olisi paljon heikompi.

Nurinkurinen verkkokalvo on erityisen hyödyllinen pienisilmäisille selkärankaisille. Professori Ronald Kröger Lundin yliopistosta Ruotsista sanoo: ”Silmän mykiön ja näköreseptorien on oltava tietyllä etäisyydellä toisistaan, jotta kuva olisi tarkka. Koska – – [verkkokalvo] on täynnä hermosoluja, selkärankaisten silmä mahtuu pieneen tilaan.”

Lisäksi koska verkkokalvon hermosolut on pakattu tiiviisti ja ne ovat lähellä näköreseptoreita, visuaalista tietoa voidaan tulkita nopeasti ja luotettavasti.

Mitä ajattelet? Onko nurinkurinen verkkokalvo vajavainen ja pelkän sattuman seuraus, vai onko se suunnittelun tulos?

[Kaavio s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

Näköreseptorisoluja

Valo

Pigmenttiepiteeli

Valo

Verkkokalvo

Näköhermo

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa