Miksi masennus vaivaa miljoonia?
MASENNUKSEN oireet eivät ehkä aluksi näytä kovinkaan vakavilta. Joku voi kärsiä uupumuksesta, vatsanväänteistä tai rintakivuista. Hän saattaa huomata heräävänsä aamun pikkutunneilla ilman mitään näkyvää syytä. Tai hänen on ehkä vaikea päästä uneen. Mahdollisesti ruokahalun puute on saanut hänet laihtumaan, tai sitten ongelmana on äkillisestä syömähimosta johtuva liikapaino.
Kukapa meistä ei olisi joskus kokenut tällaisia oireita. Ne saattavat pelkästään olla merkkejä ruumiillisista sairauksista. Mutta entä jos ne jatkuvat ja jos lääkärintutkimus paljastaa, ettei ruumiissamme ole mitään vikaa? Olisiko silloin kyseessä vain kuviteltu vaiva? Ei Välttämättä.
Uupumus, ruumiilliset kivut ja muutokset syömä- tai nukkumistavoissa voivat muodostaa ”masennuksen somaattisen naamion” kuten lääkärit sitä kutsuvat. Mitä masennus on? Miksi se vaivaa niin monia?
Masennuksen tunnusmerkit
Jokainen tuntee silloin tällöin olevansa ”maassa”. Tämän ei pitäisi hermostuttaa ketään, sillä puhuessaan masennuksesta lääkärit eivät tarkoita tällaisia huonoja päiviä. Tunnettu psykiatri, tri Bertram S. Brown selitti U.S. News & World Report -lehdelle antamassaan haastattelussa tuon sanonnan merkitystä: ”Puhuessamme masennuksesta sen kliinisessä merkityksessä tarkoitamme jotakin vakavampaa. Masennuksen keskinkertaisen vaikea aste, jonka aikana sen uhrit tuntevat voimattomuutta ja välinpitämättömyyttä, saattaa jatkua joitakin päiviä tai viikkoja ja vaikuttaa heidän elintoimintoihinsa.”
Masentuneesta ihmisestä saattaa tuntua, että kaikki tavanomainenkin, kuten pukeutuminen, hampaiden harjaaminen, aamiaisen valmistaminen tai jokapäiväisten päätösten tekeminen, on liian vaikeata. Tri Brown jatkaa: ”Kolmannessa vaikeusasteessa, jolloin kyseessä epäilemättä on masennustila, ihminen kirjaimellisesti istuu nurkassa miltei halvaantuneena ja tuijottaa tyhjyyteen.”
Tavallisesti masennukseen liittyy eräs toinenkin luonteenomainen piirre. Selittäessään tri Aaron Beckin tutkimusten tuloksia New York Times Magazine kirjoitti:
”Kuten Beck kertoo kirjassaan ’Depression: Causes and Treatment’ [Masennuksen syyt ja hoito], hän huomasi, että [masentuneiden ihmisten] unissa toistuvat yö yön jälkeen alemmuuden, epämiellyttävyyden, menetyksen ja kykenemättömyyden tunteet. . . . Beck havaitsi, että nämä synkät unikuvat olivat aivan samanlaisia kuin se kielteinen ajattelu, joka vaivasi masentuneita päiväsaikaan. Esimerkiksi eräs masentunut nainen, jonka ystävä myöhästyi tapaamisesta, tuli vakuuttuneeksi siitä, että tuo ystävä ei enää välittänyt hänestä, ettei kukaan pitänyt hänestä ja ettei kukaan voisikaan pitää hänestä.
”Beck esitti ajatuksen, että melkein kaikkia masentuneiden potilaiden ajatuksia hallitsee ’masennuksen ajatuskolmio’: kielteiset ajatukset maailmasta, heistä itsestään ja tulevaisuudesta. Hän huomasi, että masennukseen taipuvaiset ihmiset liioittelivat pienimpiäkin vastoinkäymisiä tehden niistä ylittämättömiä esteitä, ajattelivat olevansa typeriä tai toivottoman kykenemättömiä ja näkivät tulevaisuutensa olevan täynnä vain toinen toistaan katkerampia epäonnistumisia.”
Lääkärit sanovat usein masennuksen olevan joko ”akuuttia” tai ”kroonista”. Akuutti eli äkillinen masennus saa alkunsa jostakin ulkoisesta tekijästä, kuten omaisen kuolemasta, avioerosta tai muusta vakavasta menetyksestä. Akuutti masennustila voi syyn vakavuudesta riippuen kestää viikkoja tai jopa kuukausia, mutta sitten se katoaa. Toisaalta kroonisissa tapauksissa masennuksen lamauttavat vaikutukset jatkuvat kuukaudesta toiseen.
Yksi masennuksen laji on ”maanisdepressiivisyys”. Siitä kärsivä häilyy ”maanisen” tilan (kreikkalaisesta sanasta manikos ’hullu’) ja masentuneisuuden välillä. Maanisen vaiheen aikana ihmisestä tulee yliaktiivinen, hetken mielijohteesta toimiva ja hän alkaa usein puhua ja ajatella sekavasti. Sitten seuraa ”normaali” kausi, minkä jälkeen hän vajoaa masennukseen. Joillakuilla maaninen vaihe kestää miltei jatkuvasti ja masennuskaudet ovat vain lyhyitä. Toiset taas ovat aivan päinvastoin masennuksissa enimmän aikaa. On myös niitä, jotka enimmäkseen pysyvät tasapainossa lukuun ottamatta lyhyitä mielentilan nousu- ja laskukausia.
”Mielenhäiriöiden nuhakuume”
Kuinka laajalti vakavaa masennusta esiintyy? New Yorkin osavaltion mielenterveysosastolla työskentelevän tri Nathan S. Klinen mukaan ”arviolta 15 prosenttia Yhdysvaltain aikuisväestöstä kärsii masennuksesta, joka on kyllin vakavaa vaatiakseen hoitoa. Näin ollen on kysymys 20 miljoonasta ihmisestä, ja siksi masennus ei ole ainoastaan kaikkein useimmin esiintyvä psykologian alaan kuuluva vaiva, vaan kuuluu kaikista vakavista sairaustiloista yleisimpiin.” Masennus on niin yleistä, että sitä on kutsuttu ”mielenhäiriöiden nuhakuumeeksi”.
Tutkimukset osoittavat, että masennuksesta kärsiviä naisia on noin kaksi kertaa niin paljon kuin miehiä, vaikka jotkut väittävätkin tämän johtuvan siitä, että naiset myöntävät helpommin olevansa masentuneita. Masennus vaivaa ihmisiä kaikkialla rodusta ja yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta. Vaikka tämä vakava sairaus onkin yleisintä 60–70 vuoden iässä, se vaivaa kaikenikäisiä ja nykyisin yhä useammin myös alle kolmikymmenvuotiaita.
Miksi niin monet, todella miljoonat, kärsivät masennuksesta?
Yhteiskunta yhtenä tekijänä
Masennuksen perussyitä on tutkittu paljon. Ihmisyhteiskunnan epäkohdat muodostavat yhden ongelman päälähteistä.
Tri John Schwab Floridan yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kuvailee asiaa hyvin: ”Elämme juuri nyt muutoksen aikaa. Vanhat arvot, kuten työn perinteinen arvostaminen, hylätään ja ihmiset havaitsevat olevansa aatteellisessa tyhjiössä. Nuoret näkevät, että hedelmät neljänsadan vuoden tieteellisestä edistyksestä ovat pikemmin katkeria kuin makeita, mutta he eivät tiedä mitä panna sen tilalle, ja tämä johtaa turhautuneisuuteen.” Tämän vuoksi monet toiveissaan pettyneet nuoret etsivät ”pakoa” huumeiden ja muiden keinojen avulla. Tri Schwab huomauttaa: ”Kun nuoret yrittävät päästä ’pilveen’, se johtuu usein vain masennuksen pakenemisesta.”
Osasyynä masennuksen lisääntymiseen on se, että ollaan ”aina matkalaukut käsissä”. Perheet, jotka jatkuvasti muuttavat asuinpaikkaansa ryntäillen talosta toiseen ja kaupungista toiseen, eivät ehdi olla paikallaan tarpeeksi pitkään luodakseen kestäviä suhteita toisiin ihmisiin. Eräs Massachusettsin mielenterveyskeskuksen psykiatri kirjoitti: ”Psykiatrit ovat jo jonkin aikaa tunteneet oireyhtymän, jota Bostonissa kutsutaan ’Valtatie 128:n oireyhtymäksi’ ja Floridassa ’Cape Kennedy -oireyhtymäksi’. Sitä havaitaan nuorissa perheissä, jotka ovat muuttaneet liian usein, ja sen osatekijöinä ovat työhönsä liiaksi uppoutunut mies, masentunut vaimo ja häiriytyneet lapset.”
Toisinaan masennus seuraa silloin, kun joku on vuosikausien ankaran raadannan jälkeen saavuttanut elämässään ”ylimmän portaan”. Kiivaasti eteenpäin pyrkinyt liikemies saattaa lopulta päästä yhtiössään johtoasemaan, mutta havaitsee samalla, ettei hänellä enää olekaan päämäärää elämässään. Keski-ikäiset perheenäidit kärsivät usein masennuksesta, jota psykiatrit kutsuvat ”tyhjän pesän oireyhtymäksi”. Tuohon ikään mennessä heidän lapsensa ovat jo kasvaneet aikuisiksi, miehet ovat työssä suurimman osan päivää ja niin äitien täytyy viettää aikaansa yksin tyhjässä kodissa.
Entä voisiko yhteiskunta olla vastuussa myös niistä alemmuudentunteista, jotka usein liittyvät masennukseen? Voi! Lapset esimerkiksi saatetaan juuri heidän ollessaan herkässä iässä panna tuntemaan, etteivät he ole suosittuja. Toverit voivat esittää pilkallisia huomautuksia, jos he eivät pysty sellaiseen, mikä useimpien mielestä on ”pop”. Jos nuori tuntuu olevan kömpelö tai epävarma, niin koulutoverit ja leikkitoverit voivat saada hänet ajattelemaan, että ”häneltä ei onnistu mikään”. Tällaiset lapset lisäävät yleiseen toteamukseensa: ”Olen heikko” arvion: ”On inhottavaa olla heikko.” Näin ajattelevat nuoret ajautuvat helposti masennukseen.
Biologiset tekijät
Viime vuosien huomionarvoinen tutkimustyö on paljastanut, että monissa tapauksissa masennus voi aiheutua aivojen kemiallisen toiminnan häiriöistä. Kaikkialla aivoissa on ”biogeenisiä amiineja”. Nämä kemialliset yhdisteet ovat erityisesti keskittyneet ns. ”limbiseen järjestelmään” eli siihen isojen aivojen osaan, joka vaikuttaa suuresti tunteisiin. Tiedemiesten mukaan näistä amiineista kolmen – dopamiinin, norepinefriinin ja serotoniinin – tehtävänä on ärsykkeiden siirto aivosolusta toiseen.
On kiinnostavaa havaita, että sekä eläimillä että ihmisillä suoritetuissa kokeissa amiinien määrää vähentävien lääkkeiden nauttiminen aiheutti masennusta. Toisaalta koe-eläimet jälleen vilkastuivat huomattavasti, kun niiden aivojen amiinimäärää lisättiin. New York Times Magazine huomautti:
”Vuonna 1968 kansainvälinen brittiläisistä ja amerikkalaisista tiedemiehistä koostunut tutkimusryhmä löysi uusia merkittäviä todisteita amiiniteorian tueksi, kun huomattiin, että itsemurhan tehneiden aivoissa näkyi merkkejä amiinivajauksesta. Lisäksi maanisdepressiivisistä potilaista tehty äskettäinen tutkimus osoitti, että potilaiden maanisen vaiheen aikana heidän virtsaansa erittyi runsaasti norepinefriiniä, kun taas normaalin ja masentuneen kauden aikana asia oli päinvastoin.”
Onko sinulla oireita masennuksesta? Mitä voisit tehdä voittaaksesi alakuloisuuden? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
[Huomioteksti s. 6]
Masennus kuuluu ”kaikista vakavista sairaustiloista yleisimpiin”. Se vaivaa ihmisiä kaikkialla riippumatta rodusta ja yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemasta.
[Huomioteksti s. 7]
”Masennus voi aiheutua aivojen kemiallisen toiminnan häiriöistä.”