Johtuvatko masennustilat yksinomaan mielestä?

ERÄS mies vaipui masennustilaan heti sen jälkeen, kun hän oli alkanut kunnostaa 200 vuotta vanhaa taloaan. Hän nukkui huonosti ja koki henkiset ponnistukset epätavallisen vaikeiksi. Muulle perheelle tuli jo mieleen, että mahtaako talossa kummitella. Hän pani merkille, että hän sai pahimmat oireensa – vatsakivut mukaan luettuina – aina sen jälkeen kun hän oli raapinut ovista ja seinistä vanhaa maalia. Lääkäri totesi miehen saaneen lyijymyrkytyksen. Lyijyä sisälsivät näet ne vanhat maalikerrokset, jotka hän oli raapinut pois.

Joskus voivat siis myrkylliset aineetkin aiheuttaa masennustiloja. Monille saattaakin tulla yllätyksenä se tieto, että usein depressio on saanut alkusysäyksensä aivan jostain muualta kuin sairastuneen ihmisen mielestä.

Muutama vuosi sitten tutkijat tutkivat huolellisesti sataa ihmistä, jotka psykiatristen ongelmien takia oli otettu hoitoon samaan sairaalaan. Heillä kaikilla oli myös masennusoireita. Heistä 46:lla todettiin psyykkisten oireitten olevan suoraan yhteydessä ruumiillisiin sairauksiin. Kun näitä ruumiillisia sairauksia ryhdyttiin hoitamaan, niin erään raportin mukaan 28 potilaalta ”hävisivät heidän psykiatriset oireensa dramaattisesti ja nopeasti” ja 18 muun vointi ”parani huomattavasti”. – American Journal of Psychiatry.

Ruumiillinen sairaus voi kuitenkin vaikuttaa masennustilaan monin eri tavoin. Monien lääkäreitten kokemus on, että masennuspotilaalla voi olla myös jokin ruumiillinen sairaus, josta hänen masennuksensa ei johdu mutta johon hänen ajatuksensa keskittyvät. Silti on kuitenkin usein kiinnitettävä huomiota piiloon jääneeseen depressioon ja hoidettava sitä.

Vaikka jotkin ruumiilliset sairaudet voivat aiheuttaa tai voimistaa tunne-elämän häiriöitä, psykiatrisia oireita voi kehittyä myös reaktiona johonkin aiemmin puhjenneeseen sairauteen. Esimerkiksi suurten leikkausten jälkeen – varsinkin sydänleikkausten jälkeen – toipuvat potilaat joutuvat lähes aina masennuksen valtaan. Toipumisaikana depressio yleensä häviää. Vakavan sairauden elimistölle aiheuttama rasitus voi myös vaivuttaa masennustilaan. Edelleen voi allerginen reaktio joihinkin ruoka-aineisiin tai muihin aineisiin aiheuttaa joillekuille vaikean depression.

Perinnöllisyys voi myös myötävaikuttaa joidenkin masennustyyppien kehittymiseen. Aiemmin tänä vuonna tutkijat ilmoittivat löytäneensä periytyvän geenivaurion, jonka uskotaan altistavan joitakuita maaniselle depressiolle.

Lisäksi jotkut lääketieteen asiantuntijat sanovat, että 10–20 prosenttia uusista äideistä kokee depression kaikkine sen kliinisine tuntomerkkeineen. Tutkijat eivät kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen siitä, johtuuko depression puhkeaminen synnytykseen liittyvistä hormonimuutoksista vai äidiksi tulemisen aiheuttamasta psyykkisestä rasituksesta. Viimeaikaiset havainnot viittaavat myös siihen, että niin sanottu premenstruaali tensio eli vaivat, joita monilla naisilla esiintyy kuukautisia edeltävinä päivinä, ja ehkäisypillerien käyttö aiheuttavat helposti joillekuille naisille masentuneisuutta.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet myös, että joillakuilla mieliala näyttää vaihtelevan vuodenajoittain. Ilmiötä on tutkittu enemmän Yhdysvalloissa, ja siellä se tunnetaan nimellä SAD (Seasonal Affective Disorder). Syksyisin ja talvisin tällaiset ihmiset ovat syvän masennuksen vallassa. He hidastavat tahtiaan ja nukkuvat pitkään, vetäytyvät eroon ystävistään ja perheenjäsenistään, ja heidän ruokahalussaan ja ruokamieltymyksissään tapahtuu muutoksia. Kun sitten tulee kevät ja kesä, he ovat iloisia, toimeliaita, tarmokkaita ja heidän työkykynsä on yleensä hyvä. Joitakuita on hoidettu säännöstellyllä keinovalohoidolla hyvin tuloksin.

Depression ei siis aina tarvitse johtua mielestä. Jollei masennus hellitä, on syytä käydä perusteellisessa lääkärintutkimuksessa. Entä sitten, jos tutkimuksissa ja laboratoriokokeissa ei löydy mitään, mutta ihminen silti selvästi potee depressiota?

[Tekstiruutu s. 6]

Fyysisiä depression aiheuttajia

Joidenkuiden masennustiloihin on lääketieteellisissä tutkimuksissa löytynyt seuraavanlaisia myötävaikuttavia tekijöitä:

Myrkylliset metallit ja kemialliset yhdisteet: lyijy, elohopea, alumiini, häkä ja eräät tuholaismyrkyt

Vajaaravitsemus: eräät vitamiinit ja välttämättömät kivennäiset

Tartuntataudit: tuberkuloosi, rauhaskuume, viruksen aiheuttama keuhkokuume, maksatulehdus ja influenssa

Umpirauhasten taudit: kilpirauhastauti, Cushingin tauti, alhainen verensokeri ja sokeritauti

Keskushermoston taudit: pesäkekovettumatauti (MS-tauti) ja Parkinsonin tauti

Huumausaineet: PCP, marihuana, amfetamiinit, kokaiini, heroiini ja metadoni

Lääkkeet: barbituraatit, kouristuslääkkeet, kortikosteroidit ja hormonit. Eräät lääkkeet, joilla hoidetaan korkeaa verenpainetta, niveltulehdusta, sydänverisuonisairauksia ja eräitä psyykkisiä häiriötiloja. (Kaikki tällaiset lääkkeet eivät varmastikaan aiheuta masentuneisuutta, ja silloinkin kun vaara on olemassa, se on uhkana yleensä vain pienelle osalle niistä, jotka käyttävät jotain näistä lääkkeistä lääkärin valvonnassa.)