Hirvieläimet – siroja ja kauniita luomuksia

HIRVIELÄIMET ovat hyvin siroja ja kauniita eläimiä. Niiden suuret rauhalliset silmät katselevat tarkkaan. Lyhyt kiiltävä karva myötäilee sileästi ihon pintaa ja siten osaltaan vaikuttaa niiden virtaviivaisiin linjoihin. Seisokoonpa tämä solakka pitkäjalkainen luomus liikkumattomana tai olkoonpa se juoksemassa tai hyppäämässä, se ei koskaan näytä kömpelöltä tai ympäristöönsä sopimattomalta.

Sarvet ovat varmasti hirvieläimen tunnusomainen piirre. Ne kasvavat tavallisesti vain uroksille. Mutta poroilla ja karibuilla sarvet koristavat sekä uroksen että naaraan päätä. Toisaalta kiinalaisella vesikauriilla ja aasialaisella myskihirvellä ei ole lainkaan sarvia.

Toisin kuin lehmän sarvet, jotka itse asiassa ovat kovaa ihokerrostumaa, hirvieläinten sarvet ovat luuta. Lauhkeilla vyöhykkeillä asuvat hirvieläimet pudottavat sarvensa talvella ja alkavat kasvattaa uusia varhain kesällä. Trooppisilla alueilla hirvieläimet saattavat sen sijaan pudottaa ja uusia sarvensa muinakin vuodenaikoina.

Uudet sarvet ovat pehmeät ja niitä peittää ohut nahka, josta kasvaa lyhyttä sametinhienoa karvaa. Lopulta veri lakkaa kiertämästä sarvia peittävässä nahassa. Kun näin tapahtuu, nahka kuivuu ja hirvi ”keloo” sen eli hankaa sen pois maata, puita tai pensaita vasten.

Mitä nuorempi hirvieläinuros on, sitä lyhyemmät ja pienemmät sarvet sillä on. Eläin voi saada ensimmäiset sarvensa vuoden tai kahden iässä.

Entä mikä on sarvien tarkoitus? Monet luonnontieteilijät uskovat, että niitä käytetään pääasiassa puolisoista taisteltaessa ja että niillä on myös osansa uroksen arvon vahvistamisessa. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, ettei sarvettomien urosten ole vaikea saada nuorempia tunnustamaan niiden ylempää asemaa. On myös todisteita siitä, että kiivaissa yhteenotoissa sarvilla on vähäpätöinen osa. Niinpä hirvieläinten sarvilla saattaa hyvinkin olla muita tarkoituksia.

Käsitellessään erästä uutta teoriaa alan tietosanakirja mainitsee: ”Saksanhirvestä tehdyt havainnot osoittavat, että ne näyttävät kärsivän kuumuudesta kesäisin. Öisin ne ovat vilkkaita ja käyttävät melkoisesti aikaa piehtaroimiseen. Stonehousen teorian mukaan sarvet toimivat jäähdyttiminä kesällä, koska niiden ihossa on runsaasti verisuonia ja mittausten mukaan sarvien pinnan lämpötila kohoaa, kun urokset toimivat vilkkaasti. Kesäaikana, kun urokset ovat laitumella, ne varastoivat paksun rasvakerroksen, joten tarvitaan jotakin keinoa kuumuudesta eroon pääsemiseksi. Naaraat eivät tarvitse sellaisia jäähdyttimiä, koska riittävästi energiaa kuluu sikiön kehittämiseen ja vasan imettämiseen. Sarvet ovat kömpelön malliset taistelemiseen tai arvoasteikon viestittämiseen, joten tämä teoria näyttää tarjoavan järkevämmän selityksen niiden tehtävästä, vaikka sarvia käytetäänkin toissijaisesti taisteluun ja arvoasteikon osoittamiseen.” – The International Wildlife Encyclopedia, 14. osa, s. 1928.

Hirvieläimen kyky hypätä ja sen nopeus ovat erittäin merkittäviä. Voimakkaiden reisilihastensa avulla se voi tehdä valtavia loikkia ja juosta nopeasti. Muulipeura saattaa hypätä yhdellä pitkällä loikkauksella 7–8 metriä. Tämä peura voi myös ponnistaa noin 2,5 metrin korkeuteen ja juosta 50 kilometrin tuntinopeudella. Valkohäntäpeuran tiedetään hypänneen 12 metriä, ja pisimmän hypyn otaksutaan olevan vieläkin pitempi.

Koska hirvieläimet ovat niin nopeita ja siroja eläimiä, ei ole ihme, että kaunis suulemilaistyttö sanoi rakkaastaan: ”Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran.” ”Riennä, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura.” – Kork. v. 2:9; 8:14.