Milloin Raamatun sisällys vahvistettiin?
”KATOLINEN kirkko vahvisti lopullisesti Jumalan sanan sisällyksen ja tulkinnan”, kirjoitti pappi eräälle naiselle, joka tutki Raamattua Jehovan kristittyjen todistajien kanssa. Hänen väitteensä oli täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Uusi katolinen tietosanakirja sanoo: ”Katolisen opin mukaan Raamatun kaanonin lähin kriteeri on Kirkon erehtymätön päätös. Tämä päätös tehtiin vasta melko myöhään Kirkon historiassa (Trenton kirkolliskokouksessa).” – New Catholic Encyclopedia 3. osa, s. 29.
Trenton kirkolliskokous pidettiin 16. vuosisadalla. Pitikö Raamatun sisällyksen vahvistamisen odottaa todella näin myöhäiseen ajankohtaan?
Jeesuksella Kristuksella ja hänen ensimmäisen vuosisadan opetuslapsillaan ei varmasti ollut ongelmaa sen päättämisessä, mitkä kirjat olivat Jumalan henkeyttämiä. Maanmiehiensä tavoin Jeesus Kristus hyväksyi Isänsä sanana kolme perusosaa siitä, mitä nykyään yleisesti kutsutaan ”Vanhaksi testamentiksi”: Lain, Profeetat ja Psalmit. Esimerkiksi ylösnousemuksensa jälkeen hän sanoi kahdelle opetuslapselleen: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.” (Luuk. 24:44) Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset (eli ”Uusi testamentti”) käyttävät sellaisia ilmaisuja kuin ”Raamatun kirjoitukset”, ”pyhät Raamatun kirjoitukset” ja ”pyhät kirjoitukset”. (Apt. 18:24; Room. 1:2; 2. Tim. 3:15) Näillä nimityksillä oli ilmeisesti erikoismerkitys siihen aikaan eläville ihmisille. Se, mitä nuo ”pyhät Raamatun kirjoitukset” olivat, ei varmasti jäänyt epäselväksi siihen asti, kun papit väittivät vahvistaneensa ne 16. vuosisadalla.
On huomionarvoista, että Trenton kirkolliskokous ei ollut samaa mieltä Jeesuksen Kristuksen ja hänen varhaisten opetuslastensa kanssa siinä, että se olisi hyväksynyt ainoastaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten kaanoniin vahvistetut kirjat. Tuo kirkolliskokous hyväksyi apokryfisiä kirjoja. Nämä olivat kirjoja, joista oppinut Hieronymus, latinalaisen Vulgatan kääntäjä, kirjoitti eräälle naiselle puhuessaan tämän tyttären kasvatuksesta: ”Kaikkia apokryfisiä kirjoja tulisi välttää; mutta jos hän joskus haluaa lukea niitä, . . . hänelle tulisi kertoa, että ne eivät ole niiden kirjailijoiden työtä, joiden nimillä ne tunnetaan, että ne sisältävät paljon sellaista, mikä on valheellista, ja että vaatii suurta harkintakykyä löytää kultaa saven seasta.”
Julistaessaan joidenkin apokryfisten eli deuterokanonisten kirjojen kuuluvan Raamatun kaanoniin Trenton kirkolliskokous jätti huomioon ottamatta apostoli Paavalin sanat: ”Jumala on uskonut sanansa juutalaisille.” – Room. 3:2, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Entä mitä on sanottava Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista? Kirjoitukset, jotka muodostavat Raamatun tämän osan, hyväksyttiin henkeytetyiksi alusta asti. Siihen aikaan oli kristittyjä, joilla oli henkeytettyjen ilmaisujen käsittämisen ihmelahja. (1. Kor. 12:10) Apostoli Pietari saattoi näin ollen lukea apostoli Paavalin kirjeet muiden henkeytettyjen Raamatun kirjoitusten joukkoon. Me luemme: ”Rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaisesti teille myös kirjoitti puhuessaan näistä asioista niin kuin myös kaikissa kirjeissään. Niissä on kuitenkin muutamia vaikeatajuisia asioita, joita oppimattomat ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Raamatun kirjoituksia.” – 2. Piet. 3:15, 16.
Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kaanonin varhainen vahvistaminen on varmennettu myös henkeytettyjen kirjojen luetteloissa, jotka ovat peräisin ajanlaskumme 2.–4. vuosisadalta.
Loppujen lopuksi siis uskovat hyväksyivät jokaisen Raamatun kirjan henkeytetyksi aivan alusta lähtien. Kun Raamatun kirjoittaminen päättyi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, niin sen kanonisuuden vahvistamisessa ei ollut enää mitään tehtävää vuosisatoja myöhemmin.