Kirkko alkoi Pyhien kirjoitusten pohjalla

1. Minkä väärän käsityksen se jättää, jos sanotaan kristittyjen lähteneen alkutaipaleelleen ilman Pyhää Raamattua?

ALOITTIVATKO kristityt vaelluksensa kirkkona helluntaipäivänä ilman Pyhää Raamattua? Jos vastaamme myönteisesti, niin se merkitsisi osittaisen totuuden lausumista. Siitä saisi sellaisen ajatuksen, että kristillinen kirkko alkoi ilman Pyhiä kirjoituksia ja turvautui kokonaan apostolien ja seurakunnan muiden johtavien miesten suulliseen perimätietoon ja että Pyhä Raamattu ei ole sen tähden välttämätön niille, jotka ovat tosi kristittyjä. Näin ei suinkaan ole!

2. Aloittiko Jeesus toimintansa käyttäen Pyhiä kirjoituksia, ja mikä todistaa, kuinka oli?

² Jeesus Kristuskin aloitti Pyhien kirjoitusten pohjalla. Miten hän olisi muuten torjuessaan Saatanan kiusauksen voinut sanoa kolmesti: ”On kirjoitettu” ja lainata sitten Mooseksen kirjoituksia? Kuinka hän olisi voinut myöhemmin lainata Malakian ennustusta, Heprealaisten kirjoitusten viimeistä kirjaa? Sitä paitsi hän kohtasi kuolleistanousemispäivänään opetuslapsiaan, ”ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu”. Myöhemmin hän tapasi apostolinsa ja viittasi Heprealaisten kirjoitusten kaikkiin kolmeen osaan ja sanoi: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.” (Matt. 4:1–10; 11:10–14; Luuk. 24:27, 44) Jeesus ei olisi voinut tehdä näin, jollei hänellä olisi ollut ja jollei hän olisi lukenut kaikkia henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kirjoja eli biblíaa. Saarnatessaan hän lainasi aina niistä.

3. Kun kristillinen kirkko sai alkunsa helluntaina, niin mitä sillä oli Pyhästä Raamatusta käytettävänään?

³ Kun kristillinen kirkko alkoi helluntaina, niin se alkoi samaten omistaen täydelleen kaikki heprean ja aramean kielellä kirjoitetut Pyhät kirjoitukset 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan. Sillä oli myöskin kuusi niistä kahdeksasta juutalaisesta uskovasta, joita käytettiin kirjoittamaan Pyhän Raamatun jäljellä olevat 27 kirjaa yleiskreikaksi. Ja mikä oli kaikkein tärkeintä, kristillisellä kirkolla oli helluntaina luonaan pyhän hengen välityksellä täydellisen Pyhän Raamatun kaikkien kirjojen ainoa kuolematon Tekijä, Jehova Jumala. Kristillisen seurakunnan käytettävänä oli myöskin Pyhien kirjoitusten ensimmäinen kirjoitettu käännös, Heprealaisten kirjoitusten kreikannos, mikä oli tehty kolmannella ja toisella vuosisadalla ennen kristillisen kirkon perustamista.

4. Mihin kristillinen kirkko perustui opillisesti, ja mistä se otti lainauksia arvovaltaisena lähteenään?

⁴ Kristillinen kirkko ei perustunut siis perimätiedoille. Heprealaisten kirjoitusten täydellinen kaanon edelsi kristillistä kirkkoa, ja kirkko perustettiin niiden pohjalle. Kuten Pietarin puheessa esimerkein valaistiin, kirkko nojasi noihin henkeytettyihin Pyhiin kirjoituksiin ja käytti niitä helluntaipäivästä eteenpäin. Täydellisen Pyhän Raamatun jäljellä olevien kirjojen kahdeksan juutalaista kirjoittajaa viittasivat aina noihin Heprealaisiin kirjoituksiin ja lainasivat niitä.

5. Ratkaisiko kristillinen kirkko, mikä oli Heprealaisten kirjoitusten kaanon, ja mitä historialliset tosiasiat sanovat tästä kysymyksestä?

⁵ Kristillinen kirkko ei valmistanut näin ollen Heprealaisia kirjoituksia. Se ei edes koonnut niitä. Tämä työ oli suoritettu yli sata vuotta ennen kirkon alkamista. Sen ratkaisemista, mikä oli aitojen henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kaanon eli arvovaltainen luettelo, ei jätetty kristilliselle kirkolle. Eikä se kreikkalainen käännöskään, mikä tuli tunnetuksi kreikkalaisena Septuaginta-käännöksenä, ratkaissut heprealaista kaanonia. Tämän esikristillisen käännöksen tekivät Aleksandrian juutalaiset Egyptissä sikäläistä juutalaista siirtokuntaa sekä muualla olevia kreikkaa puhuvia juutalaisia varten. Septuaginta sisälsi ensin ainoastaan henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten käännöksen, mutta myöhemmin siihen lisättiin muita kreikkalaisia kirjoja, joita on ruvettu kutsumaan apokryfikirjoiksi. Siksi Aleksandrian kreikkaa puhuvien juutalaisten pyhien kirjojen kaanon eli luettelo erosi Jerusalemin eli Palestiinan kaanonista. Jerusalemin suuri synagooga vahvisti tämän juutalaisen kaanonin juutalaisen maaherran Nehemian päivinä viidennellä vuosisadalla eKr. tai kohta sen jälkeen. – Neh. 10:1–28.

6. a) Edelsikö esikristillisten Kirjoitusten kaanonin määrääminen kreikkalaista ”Septuagintaa” vai ei? b) Miten Jeesus Kristus ja kahdeksan kirjoittavaa opetuslasta vahvistivat oikean kaanonin?

⁶ Suuren synagoogan aika jatkui noin vuoteen 300 eKr., minkä jälkeen syntyi juutalainen sanhedrin eli oikeusistuin. Näin vahvistettiin siis Jerusalemin kaanon ennen kreikkalaisen Septuagintan aloittamista. Se sisälsi vain 39 henkeytettyä heprealais-aramealaista kirjaa 1. Mooseksen kirjasta Malakiaan, ja se kielsi apokryfikirjat, mitkä lisättiin kreikkalaiseen Septuagintaan. Jeesus ja kahdeksan Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajaa vahvistivat tämän Jerusalemin 39 kirjan kaanonin, sillä he kaikki lainasivat Jerusalemin kaanonista, mutta eivät koskaan kreikkalaiseen Septuagintaan lisätyistä apokryfikirjoista. Kun nuo kahdeksan kreikaksi kirjoittavaa henkilöä lainasivat Septuagintaa, niin he jättivät apokryfikirjat huomioonottamatta.

7. a) Miten roomalaiskatolinen kirkko ”teki” mielestään Raamatun? b) Miksi sen kirjojen lukumäärä ei ole sama kuin ei-roomalaiskatolisten Raamattujen kirjojen määrä?

⁷ Kristikunnan johtava uskonnollinen järjestö on sen tähden väärässä kerskuessaan, että koska sen Karthagon kirkolliskokous vuonna 397 (jKr.) ratkaisi pyhien kirjojen kaanoninsa, niin roomalaiskatolinen kirkko teki Pyhän Raamatun. Karthagon kirkolliskokouksen päätöksen mukaan Pyhä Raamattu sisältää 73 kirjaa, jota vastoin ei-roomalaiskatolilaisten nykyään julkaisema Raamattu sisältää ainoastaan 66 kirjaa. Tämä johtuu siitä, että Karthagon roomalaiskatolinen kirkolliskokous lisäsi Raamattunsa Vanhan testamentin osaan seitsemän apokryfikirjaa, deuterokanoniset kirjat, kuten roomalaiskatolilaiset kutsuvat niitä, tehden sitä paitsi lisäyksiä kahteen alkukanoniseen kirjaan.

8. Mitä Karthagon kirkolliskokous jätti huomioonottamatta kaanonin suhteen, ja miten roomalaiskatolinen erehtymättömyysväite on osoitettu vääräksi?

⁸ Näin tehdessään Karthagon kirkolliskokous meni henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten Jerusalemin-kaanonin ohi, minkä Jeesus Kristus ja hänen kahdeksan henkeytettyä Raamattua kirjoittavaa opetuslastaan olivat vahvistaneet. Miten Vatikaanivaltion uskonnollinen järjestö voi näin ollen oikeutetusti väittää ”tehneensä” Pyhän Raamatun Karthagon kirkolliskokouksessaan vuonna 397 jKr.? Oikea Raamattu sisältää ainoastaan ne henkeytetyt kirjat, joiden Tekijä on Jehova Jumala. Se ei sisällä seitsemää apokryfikirjaa eikä lisäyksiä, mitkä ovat täynnä erehdyksiä ja mitä Jehovan muinaiset todistajat eivät ole valmistaneet. Karthagon kirkolliskokous ratkaisi tosin, mitä sen hyväksymään latinalaiseen käännökseen, latinalaiseen Vulgataan, piti kuulua, mitä Hieronymus silloin oli valmistamassa, mutta se ei ratkaissut lopullisesti, mitä piti kuulua nykyiseen ei-roomalaiskatolilaisten Raamattuun. Se ei päättänyt nykyisten Jehovan todistajain puolesta, mikä Pyhä Raamattu on, eikä tehnyt sitä heille. Roomalaiskatolisen kirkon erehtymättömyysväite Pyhän Raamatun tekemisen yhteydessä osoittautuu näin ollen paikkansapitämättömäksi ja vääräksi.

RAAMATUN SÄILYMINEN

9. a) Olisiko meillä nyt Raamattua, jos ei roomalaiskatolista kirkkoa olisi? b) Mikä osoittaa, onko sen virallinen raamatunkäännös henkeytetty?

⁹ Onko sitten totta, että jollei olisi roomalaiskatolista kirkkoa, niin meillä ei olisi nyt Raamattua? Tosiasioitten tutkiminen antaa kielteisen vastauksen. Alkuperäisen Raamatun kirjat kirjoitettiin henkeytyksestä hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Ne oli käännettävä latinaksi ja muille muinaisille ja nykyisille kielille. Käännöshän ei ole henkeytetty, ei edes Hieronymuksen latinalainen käännöskään, sillä roomalaiskatolilaiset ovat korjanneet sitä moniaita kertoja.

10. a) Kuinka moneen kreikkalaiseen käsikirjoitukseen ”Uuden testamentin” nykyaikaiset kääntäjät pääasiassa nojaavat? b) Missä Vatikaanilainen käsikirjoitus n:o 1 209 on käytettävissä, ja miten Siinailainen käsikirjoitus on joutunut käytettäväksi?

¹⁰ Raamatun kääntäjät ovat turvautuneet viime aikoina ”Uuden testamentin” osalta kolmeen kreikkalaiseen peruskäsikirjoitukseen. Yksi niistä on Vatikaanilainen käsikirjoitus n:o 1 209, mikä on peräisin neljänneltä vuosisadalta. Se on nykyään Vatikaanin kirjastossa, mutta sen on luetteloitu olleen tuossa kirjastossa vasta vuodesta 1481 lähtien. Miten se on joutunut sinne, kukaan ei näy tietävän. Toinen on Siinailainen käsikirjoitus, myös neljänneltä vuosisadalta. Sen löysi vuonna 1844 saksalainen oppinut Tischendorf, ei Roomasta, vaan Pyhän Katariinan ortodoksisesta luostarista, Siinain vuoren juurelta Arabiasta. Venäjän tsaari määräsi Tischendorfin julkaisemaan tämän Siinailaisen käsikirjoituksen vuonna 1862. Se ostettiin kommunistiselta neuvostohallitukselta vuonna 1933, ja se voidaan nyt nähdä Lontoon British Museumissa.

11. Miten Aleksandrialainen käsikirjoitus joutui nykyiseen paikkaansa, ja mitä siinä sekä Siinailaisessa käsikirjoituksessa on, mitä Vatikaanilaisessa käsikirjoituksessa n:o 1 209 ei ole?

¹¹ Kolmas muinainen käsikirjoitus koodeksin muodossa on Aleksandrialainen käsikirjoitus. Se on viidenneltä vuosisadalta. Sen toi Aleksandriasta, Egyptistä, Konstantinopoliin, Turkkiin, Kyrillos Lukaris, ortodoksi, joka vastusti jyrkästi kreikkalaisten kirkkojen yhtymistä paavin Roomaan. Lukaris tehtiin Aleksandrian patriarkaksi vuonna 1602 ja valittiin Konstantinopolin patriarkaksi vuonna 1621. Vuonna 1624 hänet taivutettiin antamaan Aleksandrialainen käsikirjoitus Englannin protestanttiselle kuninkaalle, Jaakko I:lle, mutta se ei saapunut sinne ennen kuin vuonna 1628 Kaarle I:n hallitessa. Sekin on näytteillä British Museumissa, Lontoossa. Aleksandrialainen ja Siinailainen käsikirjoitus sisältävät ne Raamatun kirjat, 1. ja 2. Timoteuksen, Tiituksen ja Ilmestyskirjan (Apokalypsin), joita Vatikaanilainen käsikirjoitus n:o 1 209 ei nykyään sisällä.

12. Uskottiinko näin ollen Vatikaanin uskonnolliselle järjestölle vanhimpien kreikkalaisten käsikirjoitusten säilytys?

¹² Täten näemme, että Vatikaanin uskonnolliselle järjestölle ei ole uskottu ns. Uuden testamentin, Jeesuksen Kristuksen kahdeksan henkeytetyn juutalaisen opetuslapsen kirjoittaman 27 Raamatun kirjan, yksinomaista säilyttämistä.

13. Minkä äsken löydettyjen muinaisten heprealaisten ja aramealaisten raamatuntekstien säilyttämisessä ei katolisella kirkolla ole ollut mitään tekemistä?

¹³ Miten on sitten esikristillisten Heprealais-aramealaisten kirjoitusten 39 käsikirjoitusten laita? Roomalaiskatolisella kirkolla ei ollut totisesti mitään tekemistä vuonna 1947 löydettyjen Kuolleen meren käsikirjoitusten säilyttämisen kanssa. Sillä ei ollut mitään tekemistä vanhassa Kairossa, Egyptissä, olevan juutalaisen synagoogan genizan eli varastohuoneen kanssa, minkä Solomon Schechter löysi vuonna 1890 ja mistä on saatu hämmästyttävä määrä raamatullista aineistoa sekä muita uskonnollisia asiatietoja, mitkä on levitetty eri kirjastoihin ja käsikirjoituskokoelmiin.

14. Mistä lähtien alkoi Heprealaisten kirjoitusten kaanonin jäljentäminen, ja mitkä tosiasiat osoittavat, oliko juutalaisilla Raamattunsa Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä?

¹⁴ Roomalaiskatolinen kirkko ei ollut ainoa uskonnollinen järjestö, jolla oli pyhien Kirjoitusten jäljentäjiä. Juutalaisen Jerusalemin maaherran Nehemian aikaisen Esra-nimisen papin päivistä lähtien jatkui kanonisten Heprealaisten kirjoitusten jäljentämistyö. Juutalaiset kirjurit suorittivat jäljentämistä niihin maihin rakennettujen juutalaisten synagoogien käyttöön, joihin juutalaisia oli hajaantunut. Jeesus luki Nasaretin synagoogassa Jesajan kääröstä. Apostoli Paavali puhui Pisidian Antiokian synagoogassa kuunneltuaan lain ja profeettojen julkista lukemista. (Apt. 13:15) Ja apostolien ja koko seurakunnan vanhempien miesten kokous sanoi Jerusalemissa noin vuonna 49 jKr. antamassaan julistuksessa: ”Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa; luetaanhan häntä synagoogassa jokaisena sapattina.” (Apt. 15:21) Seuraavana vuonna tutkivat ne juutalaiset, jotka kuulivat apostoli Paavalin saarnaavan heidän synagoogassaan Bereassa, Makedoniassa, joka päivä Pyhiä kirjoituksia nähdäkseen, olivatko ne asiat, joita apostoli kertoi heille, tosia Raamatun ennustuksen mukaan. (Apt. 17:11) Kun Paavali oli saapunut Roomaan noin vuonna 59, niin hän yritti saada sikäläiset juutalaiset vakuuttuneiksi Jeesuksesta Kristuksesta heidän omien Mooseksen laista ja profeetoista tehtyjen jäljennöksiensä perusteella. (Apt. 28:16–23) Juutalaisilla oli kieltämättä silloin Raamattunsa.

15. Mitä tapahtui Heprealaisten kirjoitusten jäljentämistyölle, kun koko Raamatun 66 kirjaa oli kirjoitettu?

¹⁵ Senkin jälkeen kun Raamatun 66 henkeytetyn kirjan kaanon oli täydellinen ensimmäisen vuosisadan loppuun tultaessa, juutalaiset kirjanoppineet valmistivat käsinkirjoitettuja jäljennöksiä Pyhistä kirjoituksistaan, 39 henkeytetystä heprealaisesta kirjasta. Ajan mittaan omaksuivat jäljentämistyön masoreettiset kirjanoppineet, jotka olivat hyvin tunnollisia Heprealaisten kirjoitusten kanonisen tekstin säilyttämisen suhteen. Masoreetit, joiden etunenässä oli ben Naphtali idässä ja ben Asher lännessä, toimivat kuudennelta vuosisadalta yhdeksännelle vuosisadalle meidän ajanlaskuamme.

16. Miten juutalaisia ja heidän Heprealaiset kirjoitukset käsittäviä aarteitaan kohdeltiin pimeinä keskiaikoina, mutta mikä jäljennöstyö jatkui kuitenkin?

¹⁶ Roomalaiskatolisen kristikunnan pimeitten vuosisatojen synkeys lisääntyi, ja roomalaiskatolisen pappisvallan juutalaisiin kohdistama vaino jatkui sen kauheissa ristiretkissä ja uskonnollisessa inkvisitiossa. Juutalaisia synagoogia poltettiina Heprealaisia kirjoituksia käsittävine aarteineen ja juutalaisia ajettiin pois maista. Heidät karkotettiin pois Espanjasta vuonna 1492, jona vuonna Kolumbus löysi Amerikan. Heidät suljettiin ghettoihin ja paavin Roomassa oleva juutalainen ghetto avattiin vasta vuonna 1870, jolloin italialaiset vapauttajat valloittivat kaupungin ja ottivat hallituksen paavin käsistä. Kaikesta tästä kristikunnan juutalaisiin kohdistamasta kauheasta kohtelusta huolimatta juutalaiset jatkoivat Pyhien kirjoitusten jäljentämistä varatakseen jäljennöksiä juutalaisten synagoogien ja yksityishenkilöiden käyttöön.

17, 18. a) Miten juutalaiset käyttivät hyväkseen jo varhain kirjanpainamiskeksintöä? b) Milloin ja kenen toimesta ilmestyi ensimmäinen täydellinen heprealainen Raamattu, ja miten eräs protestanttinen uskonpuhdistaja käytti heprealaista Raamattua?

¹⁷ Vuonna 1450 keksittiin Saksassa kirjapainotaito. Ensimmäinen painettu kirja oli latinalainen Vulgata-Raamattu. Juutalaiset tarttuivat nopeasti tähän keksintöön painaakseen Raamattuaan hepreankielellä yksityiskäyttöään varten, vaikka kirjakääröjä valmistettiinkin yhä juutalaisten toimesta synagoogien palvelusta varten. Vuonna 1473 perustettiin heprealainen paino, ja vuonna 1477 painettiin 300 kappaletta osa-Raamattua.

¹⁸ Sitten julkaisi helmikuun 23. päivänä 1488 Soncinossa, Milanon herttuakunnassa, Joshua Solomon Israel Nathanin juutalainen kirjapaino heprealaisen Raamatun ensimmäisen täydellisen painoksen, missä oli vokaali- ja korkomerkit. Gerson ben Moses Soncino perusti painon Bresciaan, ja se julkaisi toukokuussa vuonna 1494 täydellisen heprealaisen Raamatun. Uskonpuhdistaja Martti Luther käytti tätä hepreankielistä Raamattua laatiessaan raamatunkäännöksensä saksaksi vuonna 1534.

19. Mikä uskonnollinen teos juutalaisilla on näin ollen yhä, ja mille he eivät ole kiitollisuuden velassa tässä asiassa?

¹⁹ Juutalaisilla on ollut tähän päivään saakka Raamattunsa, mikä on yhtäpitävä protestanttisten eli ei-katolisten Raamattujen Vanhan testamentin osan kanssa. Tämä Heprealaisten kirjoitusten henkeytetyn tekstin säilyminen ei ole kiitollisuuden velassa roomalaiskatoliselle kirkolle, joka väittää olevansa Jumalan määräämä Pyhän Raamatun omistaja, selittäjä ja säilyttäjä huolimatta häpeällisestä maineestaan Raamattujen hävittäjänä.

20. Kenen kunniaksi on luettava Pyhän Raamatun henkeytetyn tekstin säilyttäminen, ja keiden välityksellä se aikaansaatiin ja keille säilytettiin?

²⁰ Pyhän Raamatun säilymisestä ei voida antaa kunniaa kristikunnan millekään uskonnolliselle järjestölle. Jehova Jumala on tunnustettava Pyhän Sanansa henkeytetyn tekstin säilyttäjänä, sillä Hän on sen yksinomainen Tekijä. Hän kirjoitutti Jesajan kirjakääröön (40:8): ”Meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” Hän valmistutti koko Pyhän Raamatun uskollisten todistajiensa välityksellä. Hän on säilyttänyt sen Jehovan todistajain maailmanlaajuiseen käyttöön nykyään. (1. Piet. 1:25) Kaikki kiitos hänelle Jeesuksen Kristuksen välityksellä!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 576]

Osa Kairon koodeksista, mikä esittää masoreettisen kirjanoppineen Moses ben Asherin vuonna 895 jKr. valmistaman kolofonin.