Mitä voidaan tehdä harmaakaihelle?
YLI miljoona ihmistä saa sen joka vuosi. Pulma esiintyy naisilla kaksi kertaa niin usein kuin miehillä. Tavallisesti se ilmenee noin kuudenkymmenen iässä, mutta se voi ilmaantua missä iässä tahansa, jopa ennen syntymää. Mistä oikein on kysymys?
Näön menetyksestä harmaakaihen vuoksi. Olet varmaan usein kuullut harmaakaihesta, mutta tiedätkö, mikä se todella on? Mitä voidaan tehdä näön palauttamiseksi harmaakaihen kehittyessä? Aloittakaamme tarkastelemalla lähemmin silmiäsi.
Silmämuna on monimutkainen kolmiulotteisia kuvia ottava värielokuvakamera. Se on muodoltaan pallomainen, ja suurimman osan siitä täyttää hyytelömäinen läpinäkyvä aine, jota nimitetään lasiaiseksi. Tätä puolittain nestemäistä ainetta ympäröi kolmikerroksinen kuori. Uloin kerros tunnetaan kovakalvona, keskimmäinen suonikalvona ja sisin kerros verkkokalvona. Mikään näistä kolmesta kalvosta ei kuitenkaan ympäröi koko silmämunaa. Ne kaikki jättävät etuosan paljaaksi.
Kovakalvo liittyy silmämunan etuosassa kuperaan läpinäkyvään kudokseen, jota nimitetään sarveiskalvoksi. Se muistuttaa muodoltaan silmän eteen pantua pikkuriikkistä kulhoa, jonka pohja suuntautuu ulospäin. Sarveiskalvon takana on värikalvo (iiris), lihaskudoksesta muodostunut ohut kehämäinen verho, joka muodostaa silmän värillisen osan. Värikalvon keskellä oleva aukko tunnetaan mustuaisena. Kaksi värikalvossa olevaa lihasryhmää voi muuttaa mustuaisen kokoa ja säädellä näin sisään saapuvan valon määrää. Sarveiskalvon ja värikalvon välisen tilan täyttää kirkas neste, kammiovesi.
Oletko tullut ajatelleeksi, että silmäsi eivät itsessään ’näe’ mitään? Sen sijaan ne taittavat ja tarkentavat valonsäteitä, jotka silmämunan takaosaan kiinnittynyt näköjuoste välittää aivojen näkökeskukseen. Jotta tämä olisi mahdollista, silmässä on eräs toinen tärkeä osa.
Aivan värikalvon takana sijaitsee läpinäkyvä mykiö, joka on suunnilleen aspiriinitabletin kokoinen. Mykiö on kaksoiskupera, eli se on kupera sekä etu- että takasivultaan. Sarveiskalvo ja mykiö taittavat yhdessä valonsäteet ja tarkentavat ne silmämunan takaosaan verkkokalvolle, joka on sisimmäinen kolmesta silmää ympäröivästä kerroksesta. Ryhmä mykiöön kiinnittyneitä lihaksia voi muuttaa sen muotoa ja tarkentaa näin näkökentässä olevia esineitä. Mykiön poikkileikkaus paljastaa, että se on muodoltaan soikea, kun se tarkentuu etäiseen kohteeseen. Pyöreämpänä mykiön havaitaan olevan silloin, kun silmä kohdistetaan johonkin lähempänä olevaan.
Ikääntyminen ja harmaakaihi
Harmaakaihi kehittyy juuri mykiössä. Se aiheuttaa mykiön samentumista ja saattaa levitä, kunnes koko mykiö menettää läpinäkyvyytensä. Harmaakaihen lääketieteellinen nimitys katarakta tulee latinan kielen ilmaisusta, joka tarkoittaa ’vesiputousta’. Tämä johtuu siitä, että muinaiset lääkärit näkivät sen olevan kuin samean veden huntu, joka oli pudonnut harmaakaihen saaneen ihmisen mykiön eteen. Suomalainen sana ”kaihi” tulee todennäköisesti sanasta kaiha, joka tarkoittaa ’puolihämärää, varjoisaa, synkkää’.
Jotkut ajattelevat harmaakaihen olevan mykiöön kehittyviä kasvannaisia. Tri David K. Berler huomauttaa kuitenkin: ”Harmaakaihi ei ole kasvannainen tai jotain uutta, joka olisi tullut silmään; se on pelkästään muutos normaalin mykiön kirkkaudessa.” Mikä sen aiheuttaa?
Harmaakaihen syitä ei vielä täysin tunneta. Mutta lähes aina yhtenä tekijänä on ikääntyminen. Silmäsi mykiö ei ole kiinteän lasipalan kaltainen, vaan se on elin, joka jatkaa kasvamista läpi elämäsi. Se koostuu sipulin tavoin monista solukerroksista. Kun uudet kerrokset muodostuvat, niiden alle jäävät puristuvat yhteen, kuivuvat ja jäykistyvät. Aikaa myöten mykiön ytimessä olevat valkuaisaineet voivat muuttua ja aiheuttaa sen tulemisen syvän keltaiseksi, ruskeaksi tai joissakin tapauksissa lähes mustaksi. Tai ydintä ympäröivien monien solukerrosten säikeet saattavat turvota tai vääristyä ja aiheuttaa aukkoja, jotka täyttyvät nesteellä ja sakalla. Kaikki tämä hajottaa valoa ja hämärtää näkökykyä.
Muita syitä
Ikä ei kuitenkaan ole harmaakaihen ainoa aiheuttaja. Osatekijänä saattaa olla ruumiisi puutteellinen kyky käyttää hyödyksi sokeria. Erään tutkimuksen mukaan diabeetikot saivat harmaakaihen 4–6 kertaa herkemmin kuin sellaiset samanikäiset ja samaa sukupuolta olevat, joilla ei ollut sokeritautia. Mistä tämä johtuu? Eräässä tieteellisessä aikakausjulkaisussa (Scientific American, joulukuu 1975) olleessa kirjoituksessa mainittiin, että sokeritauti kohottaa sokeripitoisuutta silmän kammiovedessä. Tämä laukaisee kemiallisen reaktion, joka tuottaa mykiössä sokerialkoholia – ”sorbitolia”. Seurauksena oleva paineen lisääntyminen mykiön säikeissä aiheuttaa sen, että ne imevät vettä silmäkammiosta ja lasiaisesta. Tuloksena on mykiön säikeiden turpoaminen ja repeileminen, joka lopulta johtaa läpinäkyvyyden menettämiseen.
Toisiin harmaakaihea aiheuttavaan syihin voi sisältyä jyrkkä ruokavalion muutos, joka johtaa joidenkin vitamiinien tai muiden hyvälle ravitsemukselle tärkeiden ainesten puutteeseen. Tapaturmainen harmaakaihi aiheutuu silmään kohdistuneesta iskusta tai silmän puhkeamisesta jonkin terävän esineen siirtäessä ja vahingoittaessa mykiötä. Kirjan Living with Your Eye Operation mukaan kaihien syntyyn voi vaikuttaa myös ”ultravioletti valo, röntgen-, infrapuna- (lämpö-) ja muunlainen säteily, mikroaaltouunien, tutkan ja diatermiakojeen aiheuttamat mikroaallot mukaan luettuina”. Tämä julkaisu kehottaa siksi ihmisiä varustautumaan suojalasein tai aurinkolasein vahingollisten säteitten suodattamiseksi, kun he käyttävät alppiaurinkolamppuja tai muita laitteita, jotka synnyttävät silmille vahingollista säteilyä.
Voitko sinä välttyä pitkäaikaisilta näkökyvyn vajavuuksilta?
Vaikka kukaan ei voikaan taata, ettei sinulle koskaan kehity harmaakaihea, on toimenpiteitä, joihin voit ryhtyä, jotta kärsisit mahdollisimman vähäisestä näön heikkenemisestä sen ilmaantuessa. Kuinka niin?
On havaittu, että monissa tapauksissa ruokavalio, joka sisältää runsaasti A-, B- (erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia) ja C-vitamiineja, on ollut tehokas hidastettaessa harmaakaihen kehittymistä. Voisiko sellainen ruokavalio auttaa sinua? Jos olet diabeetikko, älä missään tapauksessa laiminlyö sairautesi hoitoa. Oikea sokeritaudin hoito voi auttaa sinua välttämään vakavia lisätauteja, jotka saattavat johtaa harmaakaiheen.
Kun tullaan ikään, jossa harmaakaihi yleisimmin kehittyy, on järkevää tutkituttaa silmänsä säännöllisesti. Eräässä haastattelussa, joka julkaistiin U.S. News & World Report -lehdessä, tri Carl Kupfer, Yhdysvaltain silmäinstituutin johtaja, antoi seuraavan neuvon:
”Otaksumme, että jokaiselle vastasyntyneelle lapselle suoritetaan silmätutkimus, jotta löydettäisiin synnynnäiset viat. Seuraava tarkastus voisi olla 31/2 – 41/2 vuoden vanhana. Sitten jos ei ilmene ongelmia, odottaisin kunnes lapsi tulee murrosikään.
”Sen jälkeen, jos mitään oireita ei esiinny, minusta tuntuu, että rutiinitarkastukset eivät ole tarpeen ennen kuin noin 45 vuoden iässä. Siitä aina noin 60-vuotiaaksi tulisi käydä silmälääkärillä ainakin kahden vuoden välein, koska niihin aikoihin alkaa tarvita silmälasien uusimista lähinäkökyvyn heikkenemisen vuoksi.”
Oletko sinä käynyt silmätutkimuksessa äskettäin?
Yleisin harmaakaihen hoito on samentuneiden mykiöiden kirurginen poisto. Joissakin tapauksissa saattaa kuitenkin olla mahdollista siirtää leikkausta jonkin aikaa ja säilyttää silti hyvä näkökyky. Esimerkiksi muutamissa poikkeustapauksissa harmaakaihi on hyvin pieni ja lähellä mykiön keskustaa. Lääkäri voi silloin määrätä tippoja, jotka laajentavat mustuaista. Tämän ansiosta valo voi saapua mykiön reunamien kautta, ja se tekee mahdolliseksi nähdä kaihen ’ohitse’. Toisissa, myös hyvin harvinaisissa tapauksissa, kaihi saattaa muodostua mykiön reunamille sen keskustan jäädessä läpinäkyväksi. Jos näin tapahtuu, erikoissilmälasit tai piilolasit voivat auttaa johtamaan enemmän valoa mykiön keskustan läpi.
Mutta entä jos ainoa keino korjata näkökykysi on turvautua kirurgiseen mykiön poistoon? Onko se vaarallinen, tuskallinen toimenpide? Millaiset mahtavat olla mahdollisuudet hyvän näkökyvyn palautumiselle?
”98-prosenttisesti menestyksellisiä”
”Harmaakaihen poisto on menestyksellisin sokeuden estävä toimenpide”, mainitsee teos Living with Your Eye Operation ja lisää: ”Nykyään harmaakaihen poistoleikkaukset ovat noin 98-prosenttisesti menestyksellisiä. Osoituksena niiden onnistumisedellytyksistä on huikea tilasto neljännesmiljoonasta harmaakaihileikkauksesta, jotka suoritetaan Yhdysvalloissa joka vuosi. . . . Noin 85 prosenttia kaikista leikatuista harmaakaihipotilaista saa jälleen normaalin näkökyvyn (0,6 tai paremman).”
Itse toimenpide ei ole kovin tuskallinen. Tavallisesti potilas saa rauhoittavia lääkkeitä, kun häntä viedään leikkaussaliin. Hän on hereillä, mutta rauhallinen. Sitten silmälihakset puudutetaan pienillä ruiskeilla. Sen jälkeen lääkäri ryhtyy poistamaan samentunutta mykiötä. Miten se tapahtuu?
Silmäluomien levittämisen jälkeen lääkäri tekee pienen kaarenmuotoisen viillon siihen, missä silmän valkoinen osa (kovakalvo) kohtaa värikalvon yläosan. Sitten sarveiskalvo voidaan taivuttaa alas ja näin avautuu pääsy mustuaisen läpi mykiöön. Jotkut kirurgit poistavat myös pienen kappaleen värikalvosta. Erityisen entsyymin avulla liuotetaan ohuet ripustinsäikeet, jotka pitävät mykiön paikallaan, ja näin sen poistaminen käy helpommin.
Mykiön poistamiseksi on olemassa eri menetelmiä. Jotkut kirurgit käyttävät pinsettien kaltaisia pihtejä. Toiset käyttävät jäädytysyksikköön kiinnitettyä kylmäkärkeä, jonka lämpötila on kymmenisen pakkasastetta. Tämä jäädyttää mykiön niin, että se kiinnittyy kärkeen ja tulee ulos hellävaroen yhtenä kappaleena. Kun mykiö poistetaan, sen jättämä tyhjä tila täytetään suolaliuoksella, joka auttaa silmää säilyttämään sille ominaisen muodon ja sisäisen paineen.
Eräs menetelmä mykiön poistamiseksi on mykiön emulgointi. Tässä käytetään erityistä kärkeä, joka tunkeutuu mykiön läpi. Tri Berler selittää: ”Tämä kärki värähtelee noin 40000 kertaa sekunnissa ja pirstoo harmaakaihen, joka imetään sitten pois palasina hyvin ohutta putkea pitkin. Toista putkea myöten ruiskutetaan silmään nestettä niin, että ulosvirtaava sakka korvautuu sopivasti nesteellä, joka virtaa sisään.” Eräs tämän menetelmän eduista on se, että vain hyvin pieni leikkaushaava on tarpeen tämän erityisen värähtelevän kärjen työntämiseksi sisään. Viillos voidaan sulkea yksinkertaisella ompeleella ja potilas saattaa päästä pois sairaalasta pian, jopa samana päivänä.
Leikkauksen jälkeen
Harmaakaihileikkaus jättää silmän kuitenkin ilman mykiötä, joka tarkentaa teräviä kuvia verkkokalvolle. Mikä korvaa sen?
Helpoimmin se käy erikoissilmälaseilla, joiden tarkoituksena on korvata menetetyt mykiöt. Harmaakaihilasit ovat kuitenkin hyvin paksut. Sen lisäksi että ne ovat painavat, ne suurentavat kaiken noin 25–30-prosenttisesti ja saavat aikaan sellaisen vaikutelman, että esineet ovat lähempänä kuin ne todellisuudessa ovatkaan. Myös reuna-alueet vääristyvät tuntuvasti. Harmaakaihilaseja käyttävän henkilön täytyy opetella kääntämään päätään, eikä vain silmiään, katsoessaan sivuille, ylös tai alas.
Suuri osa tästä ongelmasta vältetään piilolasien avulla. Niiden suurentava vaikutus on vähäisempi, ja koska piilolasit kiinnittyvät tiiviisti sarveiskalvon pintaan, ne liikkuvat silmien mukana ja vähentävät näin tarvetta ylimääräisiin pään liikkeisiin.
Jotkut tutkijat ovat kehittäneet juuri silmään sopivia muovilinssejä, joiden tarkoituksena on korvata normaali mykiö. Eräs linssityyppi kiinnitetään alkuperäisen mykiön paikalle. Eräs toinen sijoitetaan värikalvon etupuolelle. Muovilinssit eivät voi kuitenkaan muuttaa muotoaan tarkentaakseen vaihtelevilla etäisyyksillä olevia kohteita.
Onko sinun näkökykysi hämärtynyt? Voisiko ongelmana olla harmaakaihi? Jos näin on, hyvä näkökyky voidaan todennäköisesti palauttaa suhteellisen yksinkertaisella ja kivuttomalla leikkauksella ja korjaavilla linsseillä. Eikö olekin syytä varmistautua asiasta käymällä silmälääkärisi luona?
[Kaavio s. 17]
(Ks. painettu julkaisu)
VÄRIKALVO
SARVEISKALVO
MYKIÖ
KAMMIOVESI
LASIAINEN
KOVAKALVO
SUONIKALVO
VERKKOKALVO
[Kaavio s. 18]
(Ks. painettu julkaisu)
SUURENNOS MYKIÖSTÄ
Ydin
Sakkaa ytimen ympärillä olevissa solukerrostumissa
Harmaakaihi saattaa kehittyä joko mykiön ytimessä tai ydintä ympäröivissä solukerrostumissa