Silmäys Nobelin palkintoon
Herätkää!-lehden Ruotsin-kirjeenvaihtajalta
MONET ihmiset kautta maailman pitävät Nobelin palkintoa suurimpana ja kunniakkaimpana tunnustuksena, minkä kukaan voi saada. Tämän maailmankuulun palkinnon historia liittyy Alfred Bernhard Nobeliin, joka syntyi Ruotsissa vuonna 1833.
Alfred Nobel kokosi valtavan omaisuuden räjähdysaineiden alalla tekemillään mullistavilla keksinnöillä. Hän tutki varsinkin voimakasta räjähdysainetta nitroglyseriiniä ja havaitsi, että sitä on vaarattomampaa käsitellä, kun sitä sekoitetaan johonkin toiseen aineeseen. Vuonna 1867 Nobel patentoi tällaisen dynamiitiksi kutsutun seoksen.
Monet muut keksinnöt räjähdysainetekniikan alalla sekä kemiaan liittyvät keksinnöt muilla aloilla tekivät Nobelista suunnattoman rikkaan. Hänestä tuli 355 patentin omistaja, ja hän perusti maailmanlaajuisen teollisuuden, johon kuului 80 yhtiötä 20 maassa viidellä mantereella. Harvat tunsivat hänet henkilökohtaisesti hänen eläessään. Mutta ainakin nimensä perusteella Nobel on mahdollisesti kuuluisin ruotsalainen, joka on koskaan elänyt. Hän kuoli San Remossa Italiassa 10. joulukuuta vuonna 1896.
Mikä sitten on Nobelin palkintojen alkuperä? Tämä kuuluisa ruotsalainen keksijä on lahjoittanut varat niihin testamentissaan, jossa hän määräsi: ”Koko jäljelle jäävä realisoitavissa oleva omaisuuteni tulee käyttää seuraavalla tavalla: pääoma, jonka testamenttini toimeenpanijat ovat sijoittaneet varmoihin arvopapereihin, tulee muodostamaan rahaston, jonka korot jaetaan vuosittain palkintojen muodossa niille, jotka kuluneen vuoden aikana ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa.”
Nobel määräsi, että olisi viisi yhtä suurta palkintoa, yksi jokaista viittä alaa kohti, jotka ovat: fysiikka, kemia, fysiologia tai lääketiede, kirjallisuus ja kansojen veljeys. Viimeksi mainitusta tuli kuuluisa Nobelin rauhanpalkinto.
Ruotsalaisen elämäkerrankirjoittajan Åke Ohlmarkin huomautus siitä, miksi Nobel testamentissaan lahjoitti omaisuutensa näitä palkintoja varten, on kiinnostava: ”Hän tiesi, että monista hänen mullistavimmista keksinnöistään tulisi väkivallan ja sodan aseita. . . . Nobelin palkinnot ovat ilmaus suuren tutkijan ja organisaattorin omantunnon tuskista. Hän ajatteli, että palkinnot ja niiden avulla muodostettavat laitokset korvaisivat jossain määrin sitä tuhoa, jonka hän tiesi keksintöjensä aiheuttavan.” – Nobelpristagarna.
Nobelin palkintojen myöntäminen alkoi vuonna 1901. Kuluneiden 76 vuoden aikana on jaettu 330 palkintoa. Toisia ei ole jaettu, useimmiten siksi että ei ole löytynyt sopivia ehdokkaita, varsinkaan rauhanpalkinnon saajiksi. Jokaiseen palkintoon kuuluu diplomi, kultamitali ja šekki, jonka suuruus oli vuonna 1976 681000 kruunua (625000 mk).
Ehdokkaiden valitseminen
Kuka saa Nobelin palkinnon? Neljä instituuttia, joista kolme on ruotsalaista, suorittaa niiden nimittämisen, joiden ajatellaan ansaitsevan erikoisen kunniamaininnan viidellä määrätyllä alalla. Nobelin testamentissa sanotaan: ”Fysiikan- ja kemianpalkinnot jakaa Ruotsin tiedeakatemia, fysiologian- tai lääketieteenpalkinnon Tukholman Karoliininen instituutti, kirjallisuudenpalkinnon Ruotsin akatemia ja rauhanpalkinnon Norjan suurkäräjien valitsema viisijäseninen valiokunta.”
Jokaisella instituutilla on erityinen viisijäseninen valiokuntansa, joka suorittaa palkinnonsaajaehdokkaitten valitsemisen alustavan työn. Joka vuosi nämä valiokunnat lähettävät kutsun sadoille tiedemiehille, akatemianjäsenille ja oppineille kautta maailman. Kutsukirjeessä pyydetään nimeämään henkilöitä, joiden katsotaan ansaitsevan seuraavana vuonna jaettavat palkinnot. Ehdotusten tulee olla perillä viimeistään 1. helmikuuta sinä vuonna, jona palkinto jaetaan.
Syyskesään mennessä valiokunnat kirjoittavat näiden tutkimustensa tuloksista salaiset raportit palkinnot jakaville instituuteille. Lopullinen valinta tapahtuu äänestyksellä, jonka tulos pidetään salaisena loka- tai marraskuuhun asti. Päätökset ovat lopullisia, eikä niistä voida valittaa.
Ongelmia palkintojen jakamisessa
Nobelin palkintojen jakamisessa on ilmennyt joitakin ongelmia vuosien mittaan. Nobel määräsi testamentissaan: ”Nimenomainen toivomukseni on, että palkintoja jaettaessa ei otettaisi lainkaan huomioon ehdokkaitten kansallisuutta, vaan että arvollisin saa palkinnon, oli hän sitten skandinaavi tai ei.” Se, että Nobelin palkintoja jaetaan maailmanlaajuisesti, tekee kuitenkin noiden ”arvollisimpien” löytämisen vaikeaksi.
Viimeaikaiset rauhanpalkinnon saajien valinnat ovat saaneet osakseen paljon arvostelua ja ovat synnyttäneet paljon erimielisyyttä enimmäkseen poliittisista syistä. Esimerkiksi vuonna 1973 Pariisissa pidetyn Vietnam-konferenssin kaksi pääneuvottelijaa valittiin rauhanpalkinnon saajiksi. Kautta maailman esitettiin vastalauseita. Kaksi Oslon rauhanvaliokunnan jäsentä jätti eroanomuksensa, ja toinen palkinnon saajaksi valituista kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Kun toinen otti sen vastaan, niin norjalainen vastalauseliike keräsi 1,5 miljoonaa Norjan kruunua (yli 1,1 milj. mk) ”Kansan rauhanpalkinnoksi”, jonka he luovuttivat itse valitsemalleen henkilölle. Surullista kyllä, kukaan Nobelin rauhanpalkinnon saajista ei ole tuonut ihmiskuntaa lähemmäksi maailmanrauhaa.
Samanlaisia myrskyisiä olosuhteita on liittynyt kirjallisuuden palkintoon. Oppineet ovat vastustaneet silloin, kun on valittu suhteellisen tuntemattomia kirjailijoita, joiden teoksia luetaan melko vähän, kun taas maailmankuulut kirjailijat on jätetty huomioon ottamatta. Kun Leo Tolstoita ei valittu vuonna 1901, niin 42 ruotsalaista kirjailijaa esitti vastalauseensa lähettämällä anteeksipyyntökirjeen Tolstoille.
Luonnontieteen palkinnonsaajien valitseminen on myös vaikeata, koska nykyään on suuntauksena se, että tutkimuksia suorittavat tiedemiesryhmät eivätkä niinkään yksilöt. Ja koska tieteellinen kehitys on ollut niin nopeaa viime vuosina, niin palkintojen jakajien täytyy työskennellä erikoisen kovasti pysyäkseen viimeisten saavutusten tasalla.
On selvää, että Alfred Nobel oli kiinnostunut ihmiskunnan parantamisesta. Sadat Nobelin palkintojen saajat vuodesta 1901 lähtien osoittavat, että monet muut ovat myös olleet kiinnostuneita siitä. Voidaan kuitenkin selvästi havaita, että jopa ihmisen parhaat ponnistelut ovat epäonnistuneet todella suotuisten olosuhteitten aikaansaamisessa koko ihmiskunnalle. Se tulee tapahtumaan vasta silloin, kun Jumala ryhtyy toimintaan ja ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. (Ilm. 11:18) Raamatun ennustusten mukaan me voimme odottaa sen tapahtuvan lähitulevaisuudessa.