”Onnellisia ovat rauhantekijät”
VUONNA 1901 ensimmäistä kertaa lahjoitetun Nobelin rauhanpalkinnon jakoivat Punaisen Ristin perustaja Jean-Henri Dunant ja taloustieteilijä Frédéric Passy. Sen jälkeen se on myönnetty 69 kertaa: 55 kertaa sen on saanut 71 eri ihmistä, joko yksinään tai yhteisesti, ja 14 kertaa 16 eri ryhmää tai järjestöä. Jotkin ryhmät ovat voittaneet sen useammin kuin kerran, esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (vuosina 1917, 1944 ja 1963) ja YK:n pakolaiskomissariaatti (vuosina 1954 ja 1981). Nobel-komitea on kieltäytynyt 19 kertaa myöntämästä palkintoa; ilmeisesti sille ei ole löytynyt riittävän ansioitunutta vastaanottajaa.
Kuten kuvitella saattaa, useimmat palkinnonsaajista ovat olleet valtiomiehiä, diplomaatteja tai muutoin politiikan piirissä työskenteleviä. Mutta myös journalistit, lakimiehet, sosiologit, taloustieteilijät ja yhteiskunnalliset uudistajat ovat saaneet sen. Jopa tiedemiehiä, muun muassa Linus Paulingia vuonna 1962 ja Andrei Saharovia vuonna 1975, on pidetty niin suuressa arvossa, samoin kuin työväenjohtajia, varsinkin Lech Wałe̗saa vuonna 1983. Vuonna 1970 palkinto annettiin maatalouden asiantuntijalle Norman E. Borlaugille.
Ensimmäinen huomattava uskonnollinen henkilö, jolle myönnettiin palkinto, oli Ruotsin luterilainen arkkipiispa Nathan Söderblom, joka valittiin palkinnonsaajaksi vuonna 1930. Vuonna 1946 maallikkometodisti ja evankelinen John R. Mott oli toisena palkinnonsaajana, ja hänen jälkeensä tulivat teologi ja filosofi Albert Schweitzer vuonna 1952 ja belgialainen pappi Dominique Georges Pire vuonna 1958. Vuonna 1964 valittiin kansalaisoikeusliikkeen johtaja ja baptistipappi Martin Luther King nuorempi.
Mutta viime vuosina uskonnolla on ollut yhä huomattavampi osa maailman rauhanpyrkimyksissä. Tämän suuntauksen mukaisesti kolme yhdeksästä viimeksi Nobelin rauhanpalkinnon saaneesta on ollut uskonnollisia ihmisiä: katolinen nunna äiti Teresa Kalkutasta vuonna 1979, anglikaanipiispa Desmond Tutu Etelä-Afrikasta vuonna 1984 ja viime vuonna tiibetiläinen maanpaossa elävä buddhalainen ”jumala-kuningas”, Dalai-lama.
On totta, että Jeesus Kristus sanoi: ”Autuaita ovat rauhantekijät.” (Matteus 5:9, KR) Mutta tullaanko uskonnollisten ihmisten – olivatpa he katolilaisia, protestantteja, buddhalaisia tai muita – yritykset palvella tämän maailman rauhantekijöinä kruunaamaan menestyksellä?
Raamattu kertoo meille, että tämä nykyinen Jumalasta vieraantunut paha maailma ei näe koskaan pysyvää rauhaa; tätä tosiasiaa ei muuta se, että uskonto on mukana maailman hyväntekeväisyystoiminnassa sekä sosiaalisessa ja poliittisessa toiminnassa. Korvaamalla nykyiset hallitukset Kristuksen Jeesuksen, ”Rauhanruhtinaan”, alaisuudessa olevalla Valtakunnallaan itse Luoja siunaa pian uskovaa ihmiskuntaa rauhalla. – Jesaja 9:5, 6; 57:21; Psalmi 46:10; Daniel 2:44.
Rauhaisat ihmiset, jotka tajuavat tämän totuuden ja muovaavat elämänsä sen mukaan, ovat todella onnellisia. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös kääntääkin Jeesuksen sanat: ”Onnellisia ovat rauhantekijät.”