”Seuraa erikoisuutinen!”

OLEMMEPA tekemässä mitä tahansa, sanat ”seuraa erikoisuutinen” vangitsevat huomiomme. Nuo huomiota vaativat sanat keskeyttävät äkkiä itse kunkin jokapäiväisen toiminnan. Autoilijat vääntävät autoradionsa suuremmalle. Perheenemännät keskeyttävät työnsä. Keskustelut taukoavat äkisti. Kuuluttajan seuraavat sanat voisivat sisältää mitä hyvänsä – suuronnettomuuden omassa yhdyskunnassasi, jonkun maailman johtomiehen salamurhan jne.

Tällaista tapahtuu toistuvasti jossakin päin maailmaa lähes joka päivä. Mutta me emme näe sitä, mitä tapahtuu kulissien takana niinä muutamina tuokioina, jotka edeltävät normaalin päivittäisen radio-ohjelman keskeyttävää ilmoitusta – ”seuraa erikoisuutinen”. Me voimme saada sen selville astumalla sisälle kansainvälisen uutistoimiston hermokeskukseen, uutistoimitukseen.

Hiljaisuus on ensimmäisiä vaikutelmiamme. Uutistoimitusten lähes perinteiseen maineeseen kuuluu meluisa – mutta järjestyksellinen – ”sekasorto”: kymmenittäin kaukokirjoittimia rätisyttämässä ulos uutisia ja urheiluselostuksia kaikkialta maailmasta, kirjoituskoneiden naputusta reportterien ja toimittajien laatiessa selostuksia ja lähettejä ryntäilemässä edestakaisin toimituksessa viemässä tai tuomassa valmiita juttuja. Ja tämä kuvaus vastasikin todellisuutta monien vuosikymmenien ajan.

Mutta tänä tietokoneiden aikakautena myös uutistoimisto on pysynyt tieteen edistymisen tasalla. Äänekkäät kaukokirjoittimet kuuluvat menneisyyteen. Niiden tilalla ovat nykyaikaiset laitteet erikoisine elektronisine kirjoituspäineen, jotka liukuvat äänettömästi edestakaisin erikoispaperilla. Jotkut erityisen nopeat laitteet syytävät aineistoa 1200 sanan minuuttivauhdilla (englannin kielellä) – kokonaisia kuuden rivin kappaleita vain kolmessa sekunnissa!

Kirjoituskoneitakaan ei enää ole. Uutistoimittajat istuvat sen sijaan tietokonepäätteiden luona, jotka ovat näppäimistöllä varustetun televisiovastaanottimen näköisiä. Kun kirjoittaja lyö koskettimia, kirjaimet ilmestyvät kuvaruutuun ja juttu alkaa muodostua. Laitteiston avulla uutistoimittaja voi tehdä muutoksia samanaikaisesti. Hän voi muotoilla uudelleen ilmaisutapoja, ottaa lauseita tai kokonaisia kappaleita ja asettaa ne jälleen paikoilleen johonkin toiseen kohtaan artikkelissa tai poistaa ne kokonaan.

Ainoat äänet syntyvät nyt keskustelusta, satunnaisesta puhelinsoitosta ja tietysti – hälytyskelloista. Hälytyskellot ilmaisevat toimittajalle, että tärkeä juttu on tulossa. Hälytyskellot soivat harvoin ja vierailija ei ehkä edes huomaa nopeaa sarjaa hiljaisia hälytyssoittoja. Mutta ainakin joku päivystävistä uutistoimittajista kiinnittää viivyttelemättä huomionsa hälytysmerkin antaneeseen laitteeseen.

Kuinka kaikki alkoi

Vuonna 1835 mies nimeltä Charles Havas päätti antautua uuteen liikeyritykseen Pariisissa. Hän tilasi lukuisan määrän ulkomaisia sanomalehtiä, ja kun ne saapuivat, hän käännätti ja painatti niissä olleen liiketaloudellisen aineiston ja myi sen kaupungin liikemiehille. Myös sanomalehdet alkoivat kiinnostua. Niinpä Havas laajensi toimintaansa kääntäen ja myyden uutisjuttuja liiketaloudellisen uutisaineiston lisäksi.

Pian Havas kokosi uutisia kaikkialta Ranskasta – lähettien, kirjekyyhkysten ja myöhemmin lennättimen välityksellä. Näin syntyi Ranskan tietotoimisto Agence France de Presse (AFP). Sillä välin kuusi kustantajaa New Yorkin kaupungissa muodosti uutistenkeräystoimiston, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Associated Press (AP). Pian ilmaantui muita joka puolella maailmaa – Reuterin toimisto Lontoossa, Canadian Press Torontossa.

Sadat sanomalehdet havaitsivat lukijoidensa haluavan saada tietoja, ei vain omassa yhdyskunnassaan, vaan kaikkialla maailmassa sattuneista tapahtumista. Ei tullut kysymykseenkään, että sanomalehdet olisivat voineet itse hankkia aineistoa näin laajalti. Mutta yhdistämällä voimavaroja uutistoimiston hoitamiseksi kävi mahdolliseksi saada tämän kaltaista aineistoa.

Entä miten nämä toimistot saavat kaikki uutisensa?

Toimistot työssään

Uutistoimistoja on kahdenlaisia – kansallisia ja kansainvälisiä. Kansallinen toimisto välittää tietoa omassa maassaan. Sen muodostaa ryhmä toimistoja, yleensä yksi kussakin osavaltiossa tai läänissä. Toimisto saattaa myydä palveluksiaan sadoille, jopa tuhansille sanomalehdille sekä radio- ja televisioasemille kautta maan. Maksu riippuu tavallisesti kunkin aseman tai sanomalehden koosta.

Kullakin sanomalehdellä ja radio- tai televisioyhtiöllä on omat uutistoimittajansa käsittelemässä kyseisen alueen paikallisia uutisia. Mutta heidän havaitessaan jutun sellaiseksi, että se saattaa kiinnostaa heidän oman yhdyskuntansa ulkopuolella olevia ihmisiä, he lähettävät sen alueensa kansalliselle uutistoimistolle. Tämä toimisto puolestaan välittää aluetta kiinnostavat uutiset kaikille sen alueen asiakkaille, jotka sen toiminta kattaa.

Sillä välin pääuutistoimisto seuraa kaikkia paikallisia uutisia, joita tulee sen sivutoimistoista kautta maan. Kun ilmenee uutisia, joilla on kiinnostavuutta laajemmalti, ne otetaan talteen ja lähetetään omaan maahan. Lisäksi kansallisella uutistoimistolla on oma reporttereista ja toimittajista koostuva henkilökuntansa, joka kokoaa uutisia ja laatii laajempia selostuksia.

Saadakseen tietoa maailman tapahtumista kansalliset uutistoimistot ovat osakkaina yhdessä tai useammassa kansainvälisessä uutistoimistossa. Näiden toimialue kattaa muutamia maita, ja ne myyvät palveluksiaan kansallisille toimistoille ja joskus suuremmille sanomalehdille sekä radio- ja televisioyhtiöille. Kansainväliset toimistot seuraavat vastaavasti kutakin kansallisista uutistoimituksista. Kun kansainvälisesti kiinnostava uutinen ilmaantuu, kansainvälinen uutistoimitus ottaa sen talteen, ja tapahtumasta tulee kansainvälinen uutinen.

Toistensa uutisten seuraamiseen toimistoilla on keskinäiset tietokoneyhteydet. Toisin sanoen heti kun uutinen liikkuu yhden toimiston yhteyskaapelissa, se automaattisesti menee myös jokaisen sellaisen toimiston tietokoneeseen, joka on ostanut tämän palveluksen. Tarkastelehan mitä tapahtuu, kun tärkeä uutinen julkaistaan:

Kuvitelkaamme sen tapahtuvan San Franciscossa. Associated Press voisi olla ensimmäinen, joka saisi uutisen ja paikallinen reportteri saattaa valmistaa neljän tai viiden rivin erikoisuutisen vain muutamassa sekunnissa tietokonepäätteessään. Hänen esimiehensä varmistaa sen paikkansapitävyyden ja siirtää sen heti eteenpäin. Muutamia sekunteja myöhemmin New Yorkin päätoimiston toimittajat ovat vastaanottaneet ja välittäneet uutisen edelleen kansallisten sanomalehtien, radion ja television uutistoimitusten kaukokirjoitinpäätteisiin kautta Yhdysvaltojen.

Sillä välin hälytyskellojen valpastuttama toimittaja Canadian Pressissä Torontossa vastaanottaa erikoisuutisen tietokonepäätteeseensä, tarkistaa sen ja välittää sen kautta Kanadan. Tähän mennessä AP on siirtänyt jutun myös kansainväliselle kanavalleen ja sen tytäryhtiöinä toimivat kansalliset uutistoimistot välittävät uutista omissa maissaan. Neljän tai viiden minuutin kuluessa siitä hetkestä, kun reportteri San Franciscossa sai valmiiksi erikoisuutisensa, juttu, jota kukaan ei kirjoittanut eikä monistanut uudelleen, voidaan vastaanottaa newfoundlandilaisen radioaseman tai suomalaisen sanomalehden kaukokirjoitinpäätteessä.

Kaiken tämän tapahtuessa eri uutistoimistot – Reuters, United Press International (UPI) ja muut – vastaanottavat myös jutun.

Televisio ja satelliitit

Televisiouutisilla on samanlaisia tiedonlähteitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa paikalliset yhtiöt saavat suuren osan ohjelmistostaan television ohjelmansiirtoverkostosta, joka varaa sekä uutisia että viihdettä. Vaikka paikalliset asemat ovat yleensä ainakin kerran päivässä mukana kansallisessa uutislähetyksessä, ne ovat usein osakkaina yhdessä tai useammassa uutistoimistossa hankkien näin omia uutisohjelmiaan.

Asemaverkostot ja jotkin suuremmat televisioyhtiöt ovat varustautuneet liikkuvilla studioilla, jotka voidaan ajaa tapahtumapaikalle ja jotka voivat valmistaa suoria lähetyksiä. Ohjelma voidaan välittää joko yhdeltä asemalta tai kautta koko asemaverkoston. Täten vuonna 1970 useat miljoonat kanadalaiset näkivät, kun brittiläisen diplomaatin James Crossin ryöstäjät ajoivat pommein lastatulla autollaan läpi Montrealin katujen tehtyään sopimuksen, joka salli heidän lentää pois maasta.

Yhteenliittyneet asemaverkostot muissa maissa saattavat myös vastaanottaa huomattavia uutisia ja toimittaa ne suoriin lähetyksiin tai lähettää ne myöhemmin. Tämä aikaansaadaan usein tietoliikennesatelliittien ja lyhytaaltoreleointiasemien monimutkaisen järjestelmän avulla.

Esimerkiksi jos Kanadan televisioasemaverkosto haluaa filmin Australiassa sattuneesta vakavasta lento-onnettomuudesta, paikallinen televisioyhtiö lähettäisi sen lyhytaaltolaitteistojen sarjan kautta lähimmälle tietoliikennesatelliitin maa-asemalle. Sieltä se lähetettäisiin Intelsat-satelliittiin jonnekin Tyynenmeren ylle. Tämä satelliitti lähettäisi sen edelleen maa-asemalle Brittiläiseen Columbiaan. Sieltä se lähetettäisiin Kanadan oman Telesat-tietoliikennesatelliittijärjestelmän maa-asemalle ja välitettäisiin edelleen toiseen satelliittiin Länsi-Kanadan yläpuolelle. Sitten signaali lähetettäisiin Quebecin Rivière-Rougessa sijaitsevalle maa-asemalle ja edelleen lyhytaaltoteitse Montrealiin tai Torontoon.

Kaikki tämä tapahtuu vain sekunnin murto-osassa. Se on tietysti melko kallista – maksaa useita tuhansia dollareita vain muutamalta minuutilta. Koska satelliittiaikaa myydään ainoastaan vähintään kymmenen minuutin jaksoina, yhtiöt siirtävät usein aineistoa ”kasapäissä”. Kaksi tai kolme voi yhdessä vuokrata tietyn ajanjakson sellaisten filmien siirtoa varten, joita ne haluavat myöhemmin käyttää uutislähetyksissä.

Uutisten vaikutukset sinuun

Saammeko kaikki tällaisella teknologialla välitetyt uutiset? Emme. Uutistoimistot saavat paljon, paljon enemmän aineistoa kuin niiden on mahdollista käyttää. Monet käyttävät vain noin 5–7 prosenttia saamansa aineiston kokonaismäärästä. Kaukokirjoitinpalvelusten tilaajat puolestaan käyttävät ainoastaan osan vastaanottamastaan aineistosta. Elämmepä siis missä tahansa tai luemmepa mitä hyvänsä, maailmassa tapahtuu paljon enemmän kuin havaitsemme.

Se, mitä pikkukaupungeissa ja -yhdyskunnissa elävät ihmiset saavat tietää maailman tapahtumista, saattaa riippua vain puolenkymmenen miehen ja naisen päätöksistä tuhansien kilometrien päässä. Mutta vieläpä suurimmissa kaupungeissa, joissa uutisväline voi käyttää useita toimistoja, niiden ihmisten määrä, jotka viime kädessä ratkaisevat mitä käytetään, on suhteellisen pieni. Ja koska jokainen uutistoimittaja pyrkii käyttämään sen hetken tärkeimpiä uutisia, kaukokirjoitinpalvelujen kanavilla esiintyvät uutiset ovat enimmäkseen samoja, ja ne muovailevat näkemystäsi maailmasta noiden tiettyjen uutisten mukaisesti.

Kun hallitus vaihtuu, tapahtuupa se vaalien, vallankumouksen tai sodan vuoksi, se on etusivun juttu. Ironista kyllä, uutistoimistot ovat täysin tietämättömiä lähestyvästä kaikkien aikojen suurimmasta uutisesta. Olemme nimittäin nykyään yleismaailmallisen hallituksenvaihdoksen, koko tämän maailmanlaajuisen järjestelmän lopun, kynnyksellä. – Dan. 2:44.

Selostaessaan nopeasti ja usein perusteellisesti joitakin maailman tapahtumia uutistoimittajat – tosin tietämättään – auttavat kristittyjä tulemaan vielä syvemmin tietoisiksi todisteista, jotka osoittavat meidän olevan pitkällä tämän maailman järjestelmän ”viimeisissä päivissä”. (2. Tim. 3:1–5; Matt. 24:3–44) – Lähetetty.