Mikä on ratkaisu?

AINAKIN joillekuille vangeille vankilansisäinen raamatullinen opetus on ollut ratkaisu. Heidän saamansa tervehenkinen tieto on muuttanut heidän elämänsä perin pohjin eikä vain pinnallisesti.

Kolmen viime vuoden aikana Louisianassa Angolan vankilassa on kastettu 42 vankia. Näistä 14 on päässyt vapaaksi. Olin utelias tietämään, mitä heille kuuluu, joten otin selvää. Vain yksi on palannut rikolliseen toimintaan.

Toiset ovat sopeutuneet erittäin hyvin. Ainakin yksi heistä palvelee avustavana palvelijana eräässä seurakunnassa. Niin, kuten sanottu, tämä vankilansisäinen raamatullinen opetusohjelma ei ole koko ongelman ratkaisu. Se tarjoaa pelkästään tilaisuuden avuksi sellaisille vangeille, jotka haluavat käyttää sitä hyväkseen.

Raamattu varaa kuitenkin ohjeita, jotka koskevat nimenomaan rikollisten rankaisemista. Jos niitä noudatettaisiin, voitaisiin hyvällä syyllä uskoa, että vankila- ja rikosongelma helpottuisi suuresti.

Uhreille korvaaminen

Vankilatuomiot eivät sisältyneet Jumalan muinaiselle Israelin kansalle antamaan lakiin. Omaisuusrikoksista kuten varkaudesta ja petoksesta määrätty pohjimmainen rangaistus oli uhreille korvaaminen.

Nykyään annetaan kuitenkin hyvin vähän jos ollenkaan apua rikoksen uhrille. Heiltä varastettua rahaa ei tavallisesti makseta takaisin eikä heille henkilökohtaisesti tai heidän omaisuudelleen aiheutettua vahinkoa korvata. Raamattu osoittaa kuitenkin, että väärintekijät tulisi panna vastaamaan teoistaan. Miten?

Jumalan muinaisille israelilaisille antama laki määräsi, että sen, joka varasti härän tai lampaan, piti maksaa uhrille takaisin kaksi härkää tai kaksi lammasta. Ja jos hän oli teurastanut eläimen, hänen täytyi maksaa vielä enemmän kuin kaksi eläintä. Jos hän ei pystynyt maksamaan, hänen piti palvella palkattuna palvelijana, kunnes oli maksanut takaisin kaiken uhrille kuuluvan. – 2. Moos. 22:1–9.

Sen arvon, että rikolliset näin saatettiin vastuuseen teoistaan, tulisi olla ilmeinen. Ensinnäkin uhrille maksettiin takaisin hänen menetyksensä ja lisäksi hänen kärsimyksistään. Toiseksi se antoi lainrikkojalle opetuksen, josta saattoi olla hänelle hyötyä. Kolmanneksi se ei rasittanut yhteiskuntaa vankiloiden ylläpitokustannuksilla.

Tällaista järjestelyä kokeillaan nyt pienessä mitassa. The Milwaukee Journal kertoi 19.12.1975:

”Sen sijaan, että Ray maksaisi velkansa yhteiskunnalle pysymällä telkien takana, hän tekee jälleen työtä yhdyskunnassa voidakseen maksaa uhreilleen takaisin. Ray on yksi niistä 87 murtovarkaasta, väärentäjästä ja muusta rikollisesta, jotka on vapautettu Minnesotan rangaistuslaitoksen perustamaan korvauskeskukseen. Tuomitut ovat maksaneet uhreilleen takaisin yhteensä 15000 dollaria siitä lähtien, kun ohjelma alkoi kolme vuotta sitten.”

Lisäksi UPI-uutistoimiston raportti 6.2.1977 huomauttaa:

”Valtio käyttää 2 miljoonaa dollaria edistääkseen sellaisen ajatuksen arvostamista, jonka mukaan rikollisia ei lähetetä vankilaan, vaan heidät määrätään maksamaan uhreilleen takaisin työllä. . . . Ajatusta on kokeiltu monilla alueilla lupaavin tuloksin.”

Mutta jotakin muuta tarvitaan sen lisäksi, että rikolliset pannaan korvaamaan uhreille heidän menetyksensä.

Kuolemantuomio

Jumalan muinaiselle Israelin kansalle antama laki määräsi myös kuolemanrangaistuksen monenlaisista rikoksista, esimerkiksi murhasta, ihmisryöstöstä, sukurutsauksesta ja eläimeen sekaantumisesta. (4. Moos. 35:30, 31; 2. Moos. 21:16; 3. Moos. 18:6–23, 29) Teloitus tapahtui yleensä kivittämällä julkisesti. – 5. Moos. 17:5.

Kuolemantuomio esti näin suuresti rikollisuutta. Nopeasti ja johdonmukaisesti toteutettuna se voisi ehkäistä rikollisuutta nykyäänkin ja siten suuresti helpottaa vankilaongelmaa. On totta, että monet, jotka kieltäytyvät hyväksymästä Jumalan viisautta tässä asiassa, sanovat sitä ”julmaksi”. Mihin heidän menetelmänsä ovat sitten johtaneet meidät? Ei rikollisten, vaan heidän uhriensa sallitaan joutua julmemman kohtelun alaisiksi kuin koskaan ennen.

Jälleen täytyy myöntää, että ihminen ei voi poistaa rikollisuuden ongelmaa kuolemanrangaistuksen voimaan saattamisesta tai mistä tahansa muusta ratkaisuyrityksestä huolimatta. Mutta tähän kysymykseen on olemassa täydellinen ja tyydyttävä vastaus.

Varma vastaus

Harvardin yliopiston valtiotieteen professori James Q. Wilson osoitti kirjassaan Thinking About Crime, mitä tarvitaan. Hän huomautti sen viimeisessä kappaleessa: ”Pahoja ihmisiä on olemassa. Mikään muu ei auta kuin heidän eristämisensä viattomista ihmisistä.”

Tämä on totta. Mutta kuka voi ratkaista sen, kuka on paha tai kuka on viaton ja poistaa pahat sitten lopullisesti, mutta ei vankiloihin? Kaikkivaltias Jumala voi, ja hänen varma tarkoituksensa on tehdä niin. Hänen Sanansa lupaa: ”Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta.” – Sananl. 2:21, 22.

Tämän jälkeen Jumalan lait hallitsevat ihmisiä. Näitä lakeja pitää voimassa rakkaudellinen mutta luja hallitus, se hallitus, jota kristittyjä on opetettu rukoilemaan: Jumalan valtakunta Kristuksen alaisuudessa. Kuinka suurenmoista onkaan elää silloin, kun vankiloita ei enää tarvita ja kun jokaiseen maan päällä asuvaan voi luottaa ystävänä! (Matt. 6:9, 10) – Lähetetty.