Tumma varjo kulkee poikki maan
OLI 28. toukokuuta vuonna 585 ennen ajanlaskumme alkua. Näyttämönä oli taistelutanner Vähässä-Aasiassa. Lyydialaiset ja meedialaiset kävivät pitkäaikaista sotaa. Äkkiä aurinko alkoi pimetä. Näyn pelästyttäminä taistelijat lopettivat heti kuusivuotisen sotansa.
Mikä aiheutti tuon näennäisesti pahaenteisen pimeyden? Se johtui auringonpimennyksestä.
Pimennyksemme vuonna 1976
Vaikka monet ihmiset vuosisatoja sitten olivat kauhun lamauttamia, kun aurinko pimeni, miljoonat katselivat halusta täydellisen auringonpimennyksen tarjoamaa näkymää sen ennustettuna, ajankohtana 23. lokakuuta 1976. Täydellisenä sen kulkureitti alkoi noin 160 kilometriä leveänä kaistaleena läheltä Victoriajärveä Keski-Afrikasta, josta se kulki poikki Intian valtameren ja kohtasi maan jälleen Australian kaakkoiskulmalla. Se liikkui yli Victorian osavaltion ja sen pääkaupungin Melbournen, jossa asukkaille tarjoutui mahdollisuus nähdä täydellinen auringonpimennys ensi kerran yli 140 vuoteen. Ylitettyään Uuden Etelä-Walesin eteläisen rannikon ilmiö häipyi Tyynellämerellä.
Monia ammatti- ja harrastelijatähtitieteilijöitä oli niiden joukossa, jotka näkivät tämän harvinaisen näytelmän lauantaina 23. lokakuuta 1976 noin kello 16.30. Näkymän täydellinen vaihe kesti noin kolme minuuttia. On arvioitu, että kaksi miljoonaa Victorian asukasta katseli pimennystä televisiosta.
Suoranaisesti pimennyksen kulkureitillä oli kolme paikkaa, joissa Jehovan todistajat pitivät parhaillaan kristillisiä konventteja. Koska pimennys sattui iltapäivän ohjelmajakson aikana, harvat konventin osanottajista näkivät sen suoranaisesti. Useimpien australialaisten tavoin he seurasivat sitä kiinnostuneina myöhemmin tuona päivänä televisiosta.
Kenties sinäkin olet nähnyt täydellisen auringonpimennyksen. Jos näin on, tiedätkö, mikä aiheuttaa tämän näytelmän? Ehkä olet kuullut, että on vaarallista katsella sitä suoranaisesti. Onko se totta? Entä onko sellaisista pimennyksistä mitään hyötyä?
Mahtava näytös
Yksinkertaisesti ilmaisten auringonpimennys syntyy silloin, kun kuu liikkuu asemaan, missä se on tarkalleen auringon ja maan välissä. Jos kuu ei täydelleen peitä aurinkoa, pimennys on osittainen. Täydellinen auringonpimennys esiintyy silloin, kun aurinko peittyy kokonaan kuun taakse. Osittainen auringonpimennys saattaa esiintyä joissakin maapallon paikoissa jopa viidesti vuodessa. Mutta täydellinen auringonpimennys sattuu harvoin yhdessä paikassa maapallolla.
Täydellisessä auringonpimennyksessä kuu synnyttää kaksi varjoa. Toinen, sydänvarjoksi nimitetty, on täydellinen ja muodoltaan suippenevan kartion kaltainen. Kartion kärki on maan pinnalla ja sen tyvi kuun kehällä. Heikompi, puolivarjoksi kutsuttu, laajenee vastakkaiseen suuntaan. Sen suippo kärki on kohti kuuta. Puolivarjo leviää alueelle, joka on paljon sydänvarjon peittoaluetta suurempi. Tällä alueella havainnoitsijat näkevät osittaisen pimennyksen kuun peittäessä auringon vain jossain määrin.
Mikä tekee täydellisen auringonpimennyksen niin kiehtovaksi? Ensimmäisen tunnin ja neljänneksen aikana tapahtuu sinänsä hyvin vähän kuun varjon edetessä hitaasti poikki auringon kiekon, joka muuttuu asteittain sirppimäiseksi. Sirpin ohetessa alkaa kuitenkin hämärtyä. Sitten aurinko yllättäen katoaa näkyvistä! Säteilevän sininen taivas ”häipyy”, lämpötila laskee, pimeys lankeaa, tähdet ilmaantuvat ja pimennyksen täydellinen vaihe alkaa. Taas kerran kuu on pimittänyt auringon!
Tämän jälkeen voidaankin nähdä auringon kaasumainen ulompi vaippa – korona – kauniin valkohehkuisena, noin kaksi kertaa aurinkoa laajempana kehänä reunustamassa tummaa kuun kiekkoa. Todella unohtumaton näky! Muutamina sekunteina, jotka edeltävät ja seuraavat pimennyksen täydellistä vaihetta, auringon kehällä näyttäytyy ikään kuin pienten helmien ketju. Tämä ilmiö johtuu siitä, että auringon valo säteilee kuun laaksojen lomasta. Nämä loistavat valopisteet tunnetaan Bailyn helminä ja nimitettiin englantilaisen tähtitieteilijän Francis Bailyn mukaan, joka merkitsi muistiin niiden esiintymisen vuoden 1836 pimennyksen aikana. Kirkkaan taivaankannen tummuttua suunnattomasti voidaan vallitseva näkymä rinnastaa siihen, miltä maisema näyttää täydenkuun aikana. Ei ole siis täysin pimeää.
Täydellisen auringonpimennyksen muutamina hetkinä, silloin kun kuu peittää auringon kirkkaan kehrän eli fotosfäärin, auringon ruusunpunainen kromosfääri eli värikehä leimahtaa kaarena näkökenttään vain muutamiksi sekunneiksi pimeän kuun ympärillä. Välittömästi auringon loistavan pinnan yläpuolella oleva valovoimainen, harva kaasuvaippa aiheuttaa tämän salamaspektrinä tunnetun ilmiön. Toinen leimahdus tapahtuu auringonpimennyksen täydellisen vaiheen päättyessä. Juuri ennen täydellistä pimennystä ja heti sen jälkeen, kun ohut auringonsirppi on näkyvissä, valo- ja varjonauhat tulevat esiin maan pinnalla ja rakennusten seinillä. Ne väreilevät aaltojen lailla ja siirtyvät eteenpäin pystysuorina koko pituudessaan.
Äkkiä aurinko ilmaantuu jälleen näkyviin kapeana sirppinä. Päivänvalo palaa kuin sarastuksena. Auringon sirppi levenee asteittain kunnes tunnin ja neljänneksen kuluttua kuu jättää auringon kehrän. Näin täysi päivänvalo palaa.
Vaihtelevia vaikutuksia
Auringonpimennys on niin pelkoa herättävä, että jotkut alkukantaiset kansat ajattelevat sen merkitsevän auringon heikkenemistä tai jopa sairastumista ja kuolemaa. Jotkut eskimot ja Aleuttien saarten asukkaat ovat ajatelleet, että tämän tapahtuman aikana aurinko ja kuu siirtyvät pois normaaleilta paikoiltaan nähdäkseen paremmin maahan. Tahitilla auringonpimennyksen on selitetty olevan auringon ja kuun parittelu, jonka otaksutaan synnyttävän tähtiä!
Todellisuudessa tämä satunnainen auringon pimeneminen hämmentää myös lintuja ja maaeläimiä. Pimennyksen alkuvaiheessa mehiläiset lakkaavat surisemasta, linnut lopettavat viserryksensä, kananpoikien on tiedetty asettuneen orrelle ja karja on käynyt makuulle niityllä, kuten ne tekevät auringon laskiessa. Ne asettuvat makuulle ”yöksi”, mikä osoittautuu kenties vain kolmen minuutin mittaiseksi.
Auringonpimennyksen seuraaminen vaaratta
Muutamia viikkoja ennen Kaakkois-Australiassa 23. lokakuuta 1976 ollutta auringonpimennystä uutisvälineet varoittivat toistuvasti ihmisiä katsomasta tätä näytöstä suoranaisesti. Kaikkia asukkaita pimennyksen kulkureitillä oli kehotettu pysymään sisällä ja katselemaan sitä televisiosta, koska itse pimennyksen katselemisessa tai valokuvaamisessa oli vaarana saada pysyvä silmävaurio. Erityisiä toimikuntia oli asetettu ilmoittamaan kaikille asianosaisille tämän taivaallisen tapahtuman katselemiseen liittyvistä vaaroista.
Täydellisen vaiheen aikana (niinä minuutteina, joina aurinko on kokonaan peitossa) silmävaurion todennäköisyys on vähäisempi. Mutta pimennyksen seuraaminen suoranaisesti tai valokuvaaminen ilman erityistä suojaavaa linssiä puolen tunnin aikana ennen täydellistä vaihetta tai sen jälkeen aiheuttaisi korjaamattoman silmävaurion.
Auringonpimennykset varaavat tietoa
Monia kiinnostavia tosiseikkoja on koottu auringonpimennyksistä – esimerkiksi auringon koronaa koskevia. Täydellisen pimennyksen aikana nähdään ikään kuin hopeanhohtoinen usva nyt pimeän auringonkiekon ympärillä. Todella kaunis näky taustalla olevaa syvänsinistä taivasta vasten! Mittaamalla koronan sisempien ja ulompien alueiden hiukkasten polarisaatiota tiedemiehet voivat päätellä, missä auringon atmosfääri päättyy ja valo alkaa taittua sen ulkopuolella olevissa hiukkasissa.
Ruusunhohtoiset protuberanssit eli suunnattoman suuret, hehkuvat kaasuliekit, jotka kurottautuvat tuhansien kilometrien etäisyydelle auringosta, ovat antaneet muuta tietoa. Nämä liekehtivät protuberanssit kuvastavat erästä auringon hyödyllistä ominaisuutta – lämmittävää tulta, joka säteilee lämpöä ympäröivään kylmään avaruuteen. Tutkimalla näitä auringosta purkautuvia liekkejä löydettiin vuonna 1868 aikaisemmin tuntematon kemiallinen alkuaine, helium.
Auringon, kuun ja maan asettuminen täsmälleen samaan linjaan täydellisen auringonpimennyksen aikana tekee myös mahdolliseksi suorittaa luotettavia mittauksia maan pinnasta pimennyksen peittämällä alueella. Tällöin tehdäänkin yleisesti tunnustettujen mittausten tarkistuksia. Tämän tiedon käyttö on kuitenkin työlästä, koska täydelliset auringonpimennykset ovat harvinaisia ja niiden esiintymisseudut vaihtelevat.
Nykyajan pisin täydellinen auringonpimennys sattui Filippiineillä 20. kesäkuuta vuonna 1955. Se kesti 7 minuuttia ja 7,7 sekuntia. Kuitenkin tämä oli lyhyt aika verrattuna kolmen tunnin pimeyteen, joka lankesi Jerusalemin ylle noin puolesta päivästä aina kello kolmeen iltapäivällä Jeesuksen Kristuksen kuolinpäivänä, perjantaina 1. huhtikuuta vuonna 33. Luukkaan evankeliumikertomus ilmaisee, että pimeys lankesi ”koska auringonvalo loppui”. (Luuk. 23:44–46) Tämä ei kuitenkaan voinut johtua auringonpimennyksestä, koska se tapahtui pääsiäisen aikaan, jolloin on täysikuu. Auringonpimennyksiä voi tapahtua vain uudenkuun aikana. Tämän ainutlaatuisen ja erikoisen tapahtuman liittyminen Jeesuksen kuolemaan oli omiaan osoittamaan Jehova Jumalan vallan auringonvalon suhteen.
Jumala ansaitsee myös kunnian tästä kunnioitusta herättävästä näytöksestä – auringonpimennyksestä. Hän loi auringon, kuun ja tähdet, ”taivaan ja mitä siinä on”. (Ilm. 10:6) Jehova on myös vastuussa niistä laeista, joiden mukaan taivaankappaleet liikkuvat. Monia ihmisiä muistutetaan tästä, kun he tarkastelevat kunnioitusta herättävää auringonpimennystä, joka lähettää tumman varjon poikki maan.
[Kuvat s. 19]
Pimennyksen vaiheet