Auringonpimennys ja tähtitieteen viehätysvoima

OSALLE pohjoisamerikkalaisia oli 10. toukokuuta 1994 ainutlaatuinen päivä. Silloin näet tapahtui rengasmainen auringonpimennys. Miljoonat saivat pieneksi hetkeksi aavistuksen siitä, miten kiehtovaa tähtitiede voi olla.

Pimennyksellä tarkoitetaan ”taivaankappaleen jäämistä toisen varjoon tai taakse” (Suomen kielen perussanakirja). Pimennys voi olla osittainen tai täydellinen. Auringon- tai kuunpimennys voi tapahtua vain silloin, kun aurinko, maa ja kuu ovat suunnilleen samassa linjassa. Puhutaan siis auringon tai kuun pimennyksestä sen mukaan, kumpi näistä taivaankappaleista on peittynyt näkyvistä. Kun kuu aika ajoin joutuu maan varjoon, tapahtuu kuunpimennys. Viime vuoden toukokuussa lankesi puolestaan kuun varjo maahan kapeana, 230–310 kilometrin levyisenä nauhana. Kun kuu kulki verkalleen maan ja auringon välitse, se peitti auringon melkein kokonaan. Varjon reitti kulki halki Tyynenmeren ja Pohjois-Amerikan lounaasta koilliseen. Näytti siltä kuin kuu olisi lipunut hitaasti auringon editse. Todellisuudessa varjon nopeus maapallon pinnalla oli noin 3200 kilometriä tunnissa.

Pimennystä seurattiin kaikin sellaisin havaintojentekomenetelmin, jotka eivät olisi vahingoittaneet silmiä. Jotkut katselivat hitsaajanlasien läpi. Toiset käyttivät voimakasta pimennyssuodatinta. Toiset taas loivat pienen reiän avulla pimennyksestä kuvan paperille. Eräällä valokuvaajalla oli avustaja pitämässä koholla siivilää, ja sen reikiin osuneesta valosta muodostui maahan moniosainen kuva pimennyksestä. Samantapainen kuva muodostui valon kulkiessa puitten lehtien välitse. Eräs menetelmä oli sellainen, että valon annettiin tulla kiikarin läpi ja muodostaa kaksi kuvaa tummalle pinnalle.

Yhden vuoden kuluessa voi tapahtua jopa viisi auringonpimennystä ja kolme kuunpimennystä. ”Joka vuosi täytyy tapahtua vähintään kaksi jonkinasteista auringonpimennystä”, sanoo tähtitieteen hakuteos The International Encyclopedia of Astronomy. Nähdäkseen nämä auringonpimennykset on kuitenkin joka kerta mentävä eri paikkaan. Sen tähden ne Yhdysvalloissa asuvat, joilta vuoden 1994 pimennys jäi näkemättä, saavat odottaa uutta tilaisuutta aina vuoteen 2012 asti tai matkustaa Peruun, Brasiliaan tai Siperiaan nähdäkseen uuden pimennyksen aikaisemmin.a

Täydellisen pimennyksen arvoitus

Täydellinen auringonpimennys, kuun peittäessä auringon täysin näkyvistä, aiheutti pelkoa ja pakokauhua menneinä vuosisatoina. The International Encyclopedia of Astronomy kertoo syyn: ”Täydellisen auringonpimennyksen arvoituksellisuutta lisää se, että koska kuuta ei voi nähdä sen lähestyessä aurinkoa, näytelmän alkaminen tulee asiasta tietämättömille yllätyksenä.” Tähän näytelmään sisältyy seuraavia ilmiöitä: ”Taivas tummenee ja saa usein kolkon, vihertävän sävyn, jota on mahdoton kuvailla ja joka on aivan toisenlainen kuin pilvien aiheuttama hämärtyminen. – – Pimennyksen osittaisen vaiheen viimeisten sekuntien aikana valo heikkenee nopeasti, ilma viilenee huomattavasti, linnut asettuvat yöpuulle, jotkin kukat sulkevat terälehtensä ja tuuli yleensä tyyntyy. – – Hämärä laskeutuu maaseudulle.”

George Chambers kertoo kirjassaan The Story of Eclipses, että 2. elokuuta 1133 tapahtui ”yksi keskiajan kuuluisimmista pimennyksistä – – joka näkyi täydellisenä pimennyksenä Skotlannissa”. William of Malmesbury kirjoitti: ”Tuona päivänä aurinko kuudennella tunnilla verhosi loistavat kasvonsa – – hirveään hämärään, ja pimennys teki ihmisten sydämet levottomiksi.” Vanhan ”Anglosaksien kronikan” mukaan ”ihmiset olivat suuren ihmetyksen vallassa ja kauhuissaan”.

Chambersin kirjassa on myös kahden matkamiehen eloisa kuvaus kuunpimennyksestä, jonka he näkivät Afrikassa 2. syyskuuta 1830: ”Kun kuu vähitellen peittyi näkyvistä, kaikki joutuivat pelon valtaan. Pimennyksen kasvaessa he pelästyivät entistä enemmän. Kaikki juoksivat tyrmistyneinä kertomaan asiasta hallitsijalleen, sillä taivaalla ei ollut yhtään sellaista pilveä, joka olisi voinut aiheuttaa näin tumman varjon, eivätkä he voineet ymmärtää, mistä pimennyksessä oli kysymys.”

Meidän aikanamme tähtitiede on vähentänyt ihmisten pelkoja auringonpimennyksen suhteen. Me näet tiedämme, että aurinko tulee aina uudelleen näkyviin.

Miten auringonpimennyksestä oli hyötyä jesuiitoille

Vuonna 1629 jesuiittojen lähetyssaarnaajat pääsivät Kiinassa keisarin suosioon erään auringonpimennyksen avulla. Miten se oli mahdollista?

Jesuiitat olivat havainneet, että ”kiinalaisessa kuukalenterissa oli virhe, joka oli ollut siinä vuosisatoja. Keisarin tähtitieteilijät olivat toistuvasti erehtyneet ennustaessaan auringonpimennystä – –. Jesuiitat saivat suuren tilaisuutensa, kun pimennystä odotettiin tapahtuvaksi aamulla 21. kesäkuuta 1629. Keisarin tähtitieteilijät ennustivat, että pimennys tapahtuisi kello 10.30 ja kestäisi kaksi tuntia. Jesuiitat ennustivat, että pimennys alkaisi vasta kello 11.30 ja kestäisi vain kaksi minuuttia.” Mitä tapahtui?

”Ratkaisevana päivänä kellonaika 10.30 tuli ja meni auringon paistaessa täydeltä terältä. Keisarin tähtitieteilijät olivat olleet väärässä, mutta olivatko jesuiitat oikeassa? Täsmälleen kello 11.30 alkoi pimennys, jota kesti kaksi lyhyttä minuuttia, kuten jesuiitat olivat ennustaneet. He saavuttivat nyt keisarin täyden luottamuksen.” (Daniel J. Boorstin, The Discoverers.)

Tähtitiede Raamatussa

Raamattukin sisältää tähtitieteellistä tietoa. Jobin kirjassa mainitaan useita tähdistöjä. Lisäksi Jehova pyysi palvelijoitaan tutkimaan taivaita, ei siinä tarkoituksessa että he olisivat alkaneet tutkia tähdistäennustamista tai muunlaista väärää palvontaa, vaan jotta se olisi auttanut heitä ymmärtämään, miten suurenmoisia hänen luomistyönsä ovat. Jesaja kirjoitti Jumalan henkeyttämänä: ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.” (Jesaja 40:26.)

Job tunnusti Luojan ylimmyyden sanoessaan hänestä: ”Hän loi Seulaset [mahd. Ursa major eli Ison karhun tähdistö] ja Kalevanmiekan [mahd. Orionin tähdistö], Otavan [mahd. Plejadien tähtijoukko Tauruksen eli Härän tähdistössä] ja eteläiset tähtitarhat [arvellaan tarkoittavan eteläisen pallonpuoliskon tähdistöjä].” (Job 9:9.)

Miten kiehtovaa tähtitieteellinen tutkimus tuleekaan olemaan, kun Jehova antaa ikuisen elämän tottelevaisille ihmisille! Sen jälkeen maailmankaikkeuden arvoitukset paljastuvat vähän kerrassaan sitä mukaa kuin opimme ymmärtämään, millä tavoin suunnaton kaikkeus on yhteydessä Jumalan tarkoituksiin. Seurauksena on oleva, että mekin pystymme sisällyttämään seuraaviin Daavidin sanoihin niitä toistaessamme vielä enemmän tunnetta: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” (Psalmit 8:4, 5.)

[Alaviitteet]