Veneilijä tarvitsee tervettä järkeä
Herätkää!-lehden Uuden-Seelannin-kirjeenvaihtajalta
”IHMISIÄ kateissa veneen upottua”, ”Mies hukkunut Cookinsalmeen”, ”Poliisivene pelastaa huvipurren”, ”Kuusi lasta hukkui – koko kaupunki suree”, ”Mies pelastui oltuaan vedessä 11 tuntia ilman pelastusliivejä”, ”14 lomailijaa hukkunut”.
Nämä ja muita samantapaisia otsikoita oli Aucklandissa Uudessa-Seelannissa ilmestyvissä päivälehdissä joulukuun puolivälistä 1975 tammikuun puoliväliin 1976. Kaikissa niissä kerrottiin yksittäisistä onnettomuuksista, joita sattui lomanviettäjille Uuden-Seelannin Pohjoissaaren vesialueilla.
Edellä kuvatun kaltaiset uutiset toistuvat surullisina kaikkialla maailmassa, missä tahansa ihminen huvikseen tai ansiomielessä koetteleekin meritietojaan tai niiden puutetta.
Vaikka on totta, että huviveneily on saavuttanut huippunsa viime vuosina monien aloittelijoiden liittyessä joukkoon, silti kannattaa panna tarkoin merkille, että jopa mitä arvovaltaisimman tarkastuksen läpäisseitä ja pätevien ammattimerimiesten miehittämiä laivoja uppoaa jatkuvasti myrskyissä ja muissa vaarallisissa tilanteissa, ja seurauksena on usein ihmishenkien menetyksiä.
Kaupungit vesiteitten varrella
Melkein kaikki suuret asutuskeskukset sijaitsevat satamien yhteydessä tai jokien ja järvien äärellä. Yksi sellainen kaupunki on Auckland, jossa on lähes 800000 asukasta. Se sijaitsee kahden suuren sataman välisellä kannaksella. Satamista toinen on lännen puolella Tasmaninmerelle johtavan reitin päässä ja toinen idän puolella, jonne päästään Tyyneltämereltä johtavaa reittiä. Yksistään näiden kahden laivaväylän kummallekin puolelle jää yhteensä noin 600 kilometriä rantaviivaa, johon kuuluu muita satamia, jokia sekä suojaisia saaria ja lahdelmia, joihin pienet alukset pääsevät helposti. Sellaisen ympäristön ja leudon ilmaston ansiosta tämä eteläisen Tyynenmeren kaupunki on huomattavan vilkas vesiliikennekeskus.
Koko tällä alueella ja koko Uudessa-Seelannissa pitkine rantaviivoineen ja lukuisine jokineen ja järvineen tapahtuu hukkumisia entistä useammin, ja vuonna 1975 peräti 130 ihmistä menetti siten henkensä. Vesiliikenteen turvallisuudesta vastaavat viranomaiset ovat vedonneet yleisöön, että se liikkuisi vesillä varovaisemmin, ja Uuden-Seelannin vapaaehtoinen rannikkovartiosto suositteli, että ”terveellinen pelko on luultavasti tärkein pienveneessä tarvittava varuste”.
”Yleinen merimiestapa” eli terve järki
Rannikkovaltiot ovat kansainvälisen sopimuksen perusteella sitoutuneet noudattamaan ja seuraamaan ”kansainvälisiä sääntöjä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä”, mikä edellyttää sitä, että laivoissa käytetään yhdenmukaisia valoja, merkkikuvioita, ohjaus- ja kulkusääntöjä sekä hätämerkkejä. Kun sääntöjen ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että kaikkien avomerellä ja kaikilla sen yhteydessä olevilla kulkuvesillä liikennöivien alusten tulee noudattaa niitä, se merkitsee sitä, että jokaisen, joka aikoo lähteä rannasta minkälaisella aluksella tahansa, pitäisi tuntea vähintäänkin niiden sisältö. Mutta varmasti kaikkein tärkein on sääntö, jossa sanotaan: ”Mikään näissä säännöissä älköön vapauttako mitään alusta tai sen isäntää, päällikköä tai laivaväkeä niistä seuraamuksista, mitkä ovat johtuneet siitä, että on laiminlyöty näitä sääntöjä tai yleisen merimiestavan tai erityisten vallitsevien olosuhteiden vaatimat varovaisuustoimenpiteet.”
Kun pitäisi määritellä yllä mainittu ”yleinen merimiestapa”, se ei tarkoita mitään muuta kuin tervettä järkeä. Koska määräysten mukaan seuraamuksista ei vapauteta, kysymykseen saattaa tulla lupakirjan pidättäminen tai jopa sakkoa tai vankeutta. Jotkut paikalliset viranomaiset määräävät sakkoja ja muita rangaistuksia sääntöjä ja määräyksiä rikkoneille harrastelijaveneilijöille. Mutta entä jos veneen omistaja ei noudata ”yleistä merimiestapaa” ja huolimattomuudellaan tai laiminlyömällä järkevät varotoimet aiheuttaa sen, että joku menettää henkensä? Varmaankaan hänen omatuntonsa ei koskaan vapauttaisi häntä, vaikka laki vapauttaisikin hänet.
Kymmenen perussääntöä
Uusiseelantilaisessa Ahoy Skipper -nimisessä kirjasessa luetellaan, kuten se itse sanoo, turvallisen veneilyn kymmenen kultaista sääntöä. Ne ovat: 1) Tarkkaile säätä. 2) Älä ota ylikuormaa. 3) Varmistaudu siitä, että kaikki tarpeelliset varusteet ovat mukana, pelastusliivit mukaan luettuina. 4) Pidä moottorisi täysin käyttövarmana. 5) Tunne yhteentörmäämisen ehkäisemistä koskevat säännöt ja määräykset. 6) Pidä tarkkaa tähystystä. 7) Tunne hätämerkit. 8) Ole varuillasi tulipalon suhteen. 9) Älä yhdistä alkoholia ja veneilyä toisiinsa. 10) Ennen kuin lähdet, kerro suunnitelmistasi jollekulle rantaan jäävälle.
Mutta olkoonpa asenteesi minkälainen tahansa, kun lähdet ensimmäiselle tai sadannelle-ensimmäiselle venematkallesi, älä suhtaudu siihen kevyesti tai pidä sitä automatkan veroisena. Eroa on kovasti, vaikka lähtisit lyhyellekin venematkalle.
Vesitiet eivät ole aina tyyniä. Siellä ei ehkä voi pysähtyä ja kysyä suuntaa. Jos moottoriin tulee vika, venettä ei voida tyrkätä tien oheen ja jäädä odottamaan apua. Vesiväylillä liikennöivien erilaisten alusten pituus saattaa vaihdella parista metristä yli 300 metriin. Nämä alukset voivat olla kalastamassa, ruoppaamassa, tai niitä kenties ohjaillaan työläästi ahtailla vesillä. Ne voivat hinata jotakin, olla ankkuroituina tai ankkuroimassa. Ne voivat olla ohjailukyvyttömiä tai purjehtia konevoimalla tai ilman. Ne saattavat leikata oman kulkusuuntasi tai ohittaa sinut tai lähestyä sinua suoraan kohti, niin että yhteentörmäämisen vaara on lähellä. Sinun tulee kyetä tunnistamaan ne yöllä niissä olevien valojen perusteella ja päivällä tuntomerkeistä. Sinun pitäisi tuntea ”liikennesäännöt” riittävän hyvin tietääksesi, mitä tehdä yhteentörmäyksen välttämiseksi – mitä kansainväliset ja paikalliset lait ja asetukset sanovat oikeuksistasi, vastuistasi ja velvoitteistasi, lait jotka kaikki noudattavat tervettä järkeä ja ottavat huomioon yleisen merimiestavan.
Et voi toivoa vain kymmenellä helpolla oppitunnilla oppivasi kokonaisten merimiessukupolvien hankkimia tietoja ja taitoja. On sellaisia asioita, joita vain kokemus opettaa sinulle – tulet tajuamaan, että aina on olemassa aavistamattoman ja arvaamattoman vaaran uhka. Ja joku saattaa kyetä selviytymään oudossa ympäristössä sattuvasta äkillisestä vaaratilanteesta, kun taas toinen, vaikka hänellä onkin kokemusta, voi ”menettää hermonsa”. Älä siis ala harrastaa veneilyä, jollet ole varma, voitko selviytyä mistä tahansa mahdollisesti syntyvästä vaarallisesta tilanteesta.
Nopeat pienet moottoriveneet
Viranomaiset sekä Uudessa-Seelannissa että muissa maissa ovat tunteneet erityisesti huolta pienistä, nopeista veneistä. Niitä on verrattain helppo ostaa, ne lasketaan perävaunusta johteita pitkin veteen ja nostetaan kuiville samalla tavalla. Hyvissä olosuhteissa poika tai tyttö voi käynnistää sellaisen, lisätä kaasua ja ohjailla sitä yli 20 solmun nopeudella. On selvää, että sellaiset veneet ovat erittäin kuolettavia kapistuksia kokemattomien tai tyhmänrohkeitten tai sellaisten käsissä, jotka ovat liian nuoria tajuamaan sitä valtavaa vastuuta, joka liittyy ahtailla tai kansoitetuilla vesillä liikkumiseen. Suomessa laki ei salli alle 15-vuotiaitten ajaa rekisteröidyllä moottoriveneellä. Uudessa-Seelannissa laki ei salli alle 15-vuotiaitten ajaa millään moottoriveneellä, jolla pääsee yli kymmenen solmua. Jos rantaan on alle 180 metriä matkaa tai jos he sivuuttavat alle 30 metrin päästä toisia aluksia tai jonkun uimassa tai kalastamassa olevan ihmisen, niin nopeus saa olla korkeintaan viisi solmua. Kun hinataan vesihiihtäjiä, veneet saavat lähteä rannasta ja tulla takaisin ainoastaan asianmukaisesti merkittyjä reittejä pitkin ja veneessä täytyy aina olla kuljettajan lisäksi vähintään yksi muu henkilö.
Turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset
Käytettäköönpä venettä minkälaisilla vesillä tahansa, viisaan veneilijän tulisi huolehtia siitä, että hänen aluksensa soveltuu aiottuun tarkoitukseen ja että se täyttää ainakin turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset. Kaikissa veneissä pitäisi olla ainakin yksi varamenetelmä, jolla matkaa voidaan jatkaa, kuten vara-airot, varamoottori (ulkolaitamoottori) tai purjeet. Niissä tulisi olla tulensammutusvälineet ja tyhjennyspumppu tai muu väline veden poistamista varten. Veneessä tulee myös olla niin paljon kellumavälineitä, että niiden avulla kaikki veneen matkustajat pysyvät veden pinnalla, ja ankkuri, jossa on niin paljon köyttä, että venettä voidaan pitää paikoillaan ainakin kohtuullisissa olosuhteissa.
Kaikissa sellaisissa veneissä, joilla voidaan tehdä pitkiä risteilyjä ja joilla mahdollisesti taitetaan taivalta yölläkin, pitäisi olla luotettava kompassi, ja päällikön tulisi osata ohjata sen mukaan ja osata määritellä paikkansa merikartalla. Tällaisiin aluksiin tarvitaan tietenkin määräysten mukaiset kulkuvalot. Jokaisella veneenomistajalla pitäisi olla uusin merikartta siitä alueesta, jonne aiotaan mennä, tai hänen täytyisi tuntea ainakin matalikot ja mahdolliset vuorovedet ja niiden vaihtelun rajat. Hänen tulee olla selvillä merimerkeistä ja tietää, missä suurempien alusten käyttämät syväväylät kulkevat ja millaiset velvoitteet hänellä on olla tukkimatta niitä ja aiheuttamatta häiriötä niitä käyttäville suuremmille aluksille.
Kokemuksen ja itseluottamuksen hankkiminen
Jollet ole koskaan aiemmin purjehtinut tai veneillyt, älä lähde heti kuin vanha tekijä pitkälle matkalle perheesi kanssa, esimerkiksi jollekin monen kymmenen kilometrin päässä avomerellä olevalle saarelle. Tyydy ensimmäisen purjehduskautesi aikana tekemään lyhyitä muutaman kilometrin pituisia rannikkoristeilyjä, samalla kun hankit tietoa tarkkailemalla toisia ja keskustelemalla heidän kanssaan ja saat kokemusta ja itseluottamusta erilaisissa olosuhteissa. On parempi aloittaa pienellä vähätehoisella moottori- tai purjeveneellä, jonka ilmeisen rajalliset käyttöominaisuudet eivät houkuttele sinua ylittämään kykyjäsi. Jos taas takanasi on elinikäinen kokemus, ei sinua tarvitse muistuttaa siitä, että kun olet ostanut uuden veneen, sinun tulisi välttää pitkiä purjehduksia, kunnes kaikki viat, jos niitä lainkaan on, on poistettu ja olet oppinut tuntemaan hyvin veneesi ominaisuudet ja käyttäytymisen.
Saatat kyetä luettelemaan kaikki veneitten turvallisuudesta kirjoitetut julkaisut, mutta niistä ei ole sinulle mitään hyötyä, jollet noudata tervettä järkeä ja harkintaa. Tee siitä johtava periaate, jota noudatat kaikessa toiminnassasi, jokaisella suunnittelemallasi merimatkalla, sillä meri on kova ja peräänantamaton niille, jotka suhtautuvat siihen kevyesti eivätkä sopivaa pelkoa ja kunnioitusta osoittaen.