Viininkorjuuaika Kreetan saarella
Kerrottu Herätkää!-lehden Kreikan-kirjeenvaihtajalle
”VOI, NOUSE YLÖS! Kiiruhda! Nopeasti! Muut ovat jo menneet, emmekä me enää saa heitä kiinni”, äitini huudahti.
Oli varhainen aamu, hämärä ennen auringonnousua. Mutta koko kylä oli jo jalkeilla ja menossa – iloiset jonot etenivät ripeästi pitkin kotisaareni Kreetan kapeita maanteitä.
Muistan vieläkin, miten hyppäsin vuoteestani ja juoksin pienen maalaiskotini pihalle peseytymään. Sitten nousin nuoren aasimme selkään ja kiiruhdin toisten kyläläisten mukaan. Mutta minkä tähden kaikki tämä kiire?
Nyt oli viininkorjuuaika. Pienelle kylälleni, joka sijaitsee tällä Välimeren saarella, se merkitsi ilon ja toiminnan sekä koko vuoden työn hedelmän korjaamisen aikaa. Oli syyskuu, viinirypäleiden korjuuaika.
Lähestyessämme omaa viinitarhaamme näimme kylämme väen hajaantuneen muihin viinitarhoihin. He muistuttivat mehiläisparvea, kun he viinirypäleitä poimiessaan siirtyivät iloisesti paikasta toiseen.
Päivän mittaan aurinko nousi korkealle, mutta olkihattumme suojasivat meitä. Iloiset huudot, nauru ja laulu kaikuivat jatkuvasti ilmassa, kun tytöt liikkuivat viiniköynnösten seassa ja leikkasivat terävillä veitsillä kypsiä valkoisia hedelmäterttuja ja panivat ne sitten odottaviin koreihin.
Sitten miesväki kantoi olkapäillään täydet korit suurten levitettyjen pellavakankaitten luo ja tyhjensivät niiden sisällön kankaitten päälle. Kankaiden ympärillä kyykkivät naiset puhdistivat tertut kaikista pilaantuneista rypäleistä, lehdistä ja kärhistä. Ja paloiteltuaan tertut he panivat ne takaisin koreihin.
Toiset miehet kaatoivat sitten nämä puhdistetut rypäleet suuriin lipeäliuosta sisältäviin sammioihin, joissa kellui pinnalla hiukan oliiviöljyä. Sieltä he kantoivat rypäleet aukealle paikalle ja levittivät ne kuivumaan polttavaan syyskuun aurinkoon, joka käpristää ne rusinoiksi.
Jokaiseen tarttuneessa juhlahengessä aamu kului nopeasti ja aurinko saavutti keskitaivaan – tuli aika pitää keskipäivän taukomme ja kokoontua oliivipuun varjoon viinitarhan laitaan. Kuinka me nautimmekaan mukana tuomastamme ruoasta ja saviruukun raikkaasta vedestä levätessämme varjossa! Ryhdyimme sen jälkeen taas uusin voimin ja innoin työhön, jota jatkoimme aina iltamyöhään saakka.
Viinisato
Kuten jo mainittiin, viininkorjuu on täällä Kreetan saarella hyvin iloista aikaa; se on myös suuren toimeliaisuuden ja ponnistelun aikaa. Se alkaa elokuun alussa varhaisrypäleiden kypsymisellä, joita me nautimme tuoreeltaan. Kuitenkin vähän myöhemmin, elokuun loppupuolella, täytyy suorittaa sadonkorjuun ensimmäinen vaihe. Ensiksi keräämämme mustat viinirypäleet käytetään siihen oivalliseen punaviiniin, jota kaikissa pienen kyläni perheissä perinteisesti valmistetaan.
Koreihin kerätyt rypäleet vietiin viinitarhasta (yleensä nuorilla aaseilla) viinikuurnaan, jollainen on joka kodissa. Työntekijät polkevat siinä rypäleet paljain jaloin. Jos satut tähän aikaan lomailemaan tällä saarella, voit kokea erikoisen elämyksen osallistumalla tähän työhön.
Mutta hetkinen! Maalaiset pesevät aina jalkansa ennen viinirypäleiden polkemista, ja turisteja vaaditaan tekemään samoin, jos he haluavat osallistua tähän nautinnolliseen toimitukseen.
Nestesammioista rypälemehu siirretään käymään suuriin puutynnyreihin, joissa se muuttuu herkulliseksi rubiininpunaiseksi viiniksi, joka on korvaamaton lisä aterioilla useimmissa kreetalaisissa perheissä. Mutta antoisasta viinirypäleestä saatavat tuotteet eivät lopu tähän.
Kaikesta rypälemehusta ei valmisteta viiniä. Jonkin verran käytetään erilaisten jälkiruokien, kuten rypälemehuhyytelön, rypälemehuhyytelömakkaroiden jne. valmistukseen. Viinistä saamme myös ruoanlaitossa tarvittavaa hienoa luonnonviinietikkaa. Ja kun jauheliha-riisitäyte kääritään tuoreisiin viinipuun lehtiin, saadaan taas yksi maukas ruokalaji.
Kyläläiset hyödyntävät mehun pusertamisesta jääneet viinirypäleiden kuoretkin. Ne saatetaan käyttää karjanruoaksi tai lannoitteeksi. Ne muodostavat myös perustan viininkorjuukauden toiselle iloiselle vaiheelle. Rypäleenkuorien keittäminen tapahtuu juhlatunnelmissa loka- tai marraskuussa.
Maalaisväki suorittaa keittämisensä perinteisesti kylän laidassa. Suurista kivistä he rakentavat karkeatekoisia tulisijoja, joille he asettavat täydet rypäleenkuoripadat kiehumaan. Kyläläiset alkavat virittää tulia iltahämärissä ja kerääntyvät niiden ympärille nauttimaan syysiltojen kirpeyttä lievittävästä lämmöstä.
Alkaa pilailu ja leikinlasku, ja kerrotaan mielikuvituksellisia tarinoita urotöistä ja seikkailuista, jotka kiihottavat vieressä istuvien, lumoutuneina kuuntelevien lasten nuorta mielikuvitusta. Nälän alkaessa kurnia nautimme maukkaita perunoita, jotka on kokonaisina paistettu ritilällä hiilien päällä. Mutta myös miesväen illan odotus palkitaan siten, että he saavat maistaa ensimmäistä padoista saatavaa tislettä – hyvin voimakasta juomaa, jota kreetalaiset kutsuvat tsikudiaksi.
Näin huipentuu koko vuoden vaivannäkö, aherrus ja kyläläisten yhteistyö näihin juhliin. Työ oli alkanut jo tammikuussa vanhojen versojen karsimisella ja pois leikkaamisella, jotta uudet hedelmällisemmät versot voivat kasvaa niiden tilalle. Sitten seurasi kaivamista, muokkaamista tai kitkemistä aina maaliskuuhun saakka, jolloin viiniköynnökset alkoivat kukkia.
Myöhemmin hedelmien kiinteydyttyä niitä kantavien oksien viimeiset nuput leikattiin pois, jotta viiniköynnöksen voima ei kuluisi tarpeettomasti ja saataisiin parempi sato. Sillä välin huolehdittiin viiniköynnösten kastelusta, lannoituksesta, rikittämisestä, ruiskutuksesta ja tukien sitomisesta.
Sääolot, kuten halla kukinta-aikana, saattavat muodostaa suuren vaaran viiniköynnöksille. Lisäksi erilaisten tautien, heinäsirkkojen ja ampiaisten hyökkäykset vaativat alituista valppautta.
Mutta niiden vaivat, jotka ovat tehneet kovasti työtä hoitaessaan viiniköynnöksiä, palkitaan runsain mitoin, kun he näkevät kypsien rypäleiden ja kyläyhteisössä vallitsevan viininkorjuukauden ilon kruunaavan heidän aherruksensa.
[Kartta s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
TURKKI
KREIKKA
KREETA
LIBYA
Välimeri
EGYPTI