Ostoksilla turkkilaisessa basaarissa

Herätkää!-lehden Turkin-kirjeenvaihtajalta

ISTANBUL – ainutlaatuinen kaupunki, joka levittäytyy kahdelle mantereelle. Vaikka se on täynnä idän eksoottista salaperäisyyttä, niin lännen vaikutus antaa sille tietyn aromin, jota ei voi löytää mistään muualta maailmasta. Ja missään muussa paikassa kaupunkia se ei ole ilmeisempää kuin erikoisella katetulla basaari- eli kauppakuja-alueella. Juuri basaari jos mikään on tyypillistä Istanbulia, sillä se muistuttaa niin voimakkaasti niistä päivistä, jolloin Istanbul oli Konstantinopoli ja osmanit hallitsivat sitä. Meidän kannattaa tosiaan käydä siellä!

Istanbulin ainutlaatuinen katettu basaari

Saapuessamme basaariin joudumme kokemaan yhden värikkäimmistä ja meluisimmista näkymistä, mitä on olemassa. Se on sunnuntaita lukuun ottamatta avoinna joka päivä aamuvarhaisesta auringonlaskuun, ja se on luultavasti suurin kauppatori, mitä tavataan missään Euroopan tai Välimeren maassa.

Kapeat mukulakivikadut ovat niin kiemuraisia, että tuossa tuokiossa menetämme suuntavaistomme. Jokainen mutka paljastaa aina uuden ihastuttavan alueen torista. Silmiemme nauttiessa väriloistosta ja hyörinästä korviimme tulvii joka taholta uskomaton meteli, joka tuntuu kaikkien mahdollisten kielten sekoitukselta.

Täällä suurelta osin katetun kauppatorin kujilla ja käytävillä, joilla kuhisee jatkuvasti valtavat määrät ihmisiä, jotka kaikki puhuvat, huutavat, nauravat ja hierovat kauppaa täyttä kurkkua, astumme menneeltä tuntuvaan maailmaan. Väkijoukon läpi tunkeutuvat hamalit eli kantajat, jotka kuljettavat suunnattomia taakkoja eräänlaisilla selässään pidettävillä nahkavaljailla. Heidän ”Antakaa tietä” -huutonsa rikkovat silloin tällöin tämän äänten sekamelskan. Joskus jokin trukki tai auto, joka näyttää tähän paikkaan kuulumattomalta, yrittää päästä myymälän tai myyntikojun luo sen torven törähdellessä turhaan tien raivaamiseksi.

Paljon dramaattisempaa on hevosen vetämien kärryjen ohikulku. Ylikuormitettuina, hevosten kopsuttaessa ja liukastellessa mukulakivillä, kärryt huojahtelevat eteenpäin ohittaen täpärästi reunakiveykseen ulottuvat kojut – kunnes väistämätön tapahtuu ja appelsiineja, nenäliinoja ja muuta sellaista lojuu valtavat määrät pitkin katua kojun omistajan ja kärryjen ajajan sättiessä äänekkäästi toisiaan. Tämä on väkijoukolle merkki liittyä mukaan esittämään omat versionsa onnettomuudesta. Ostaminen ja myyminen unohdetaan tyystin tässä uudessa jännittävässä tilanteessa.

Kadulla on joskus enemmän myyjiä kuin ostajia, kuten voit nähdä. Nämä yritteliäät kauppiaat mainostavat tavaroitaan huutamalla muutaman sanan ainakin neljällä eri kielellä. Monet näistä myyjistä ovat vielä lapsia, jotka myyvät kaikkea mahdollista buzlu susta (jäävedestä) muovipusseihin, joissa voi kantaa ostoksensa. Vaikka nämä nuoret eivät ole saaneet kouluopetusta, kuten eivät heidän aikuiset ’virkaveljensäkään’, niin he hoitavat liikeasioitaan hyvin taitavasti ja puhuvat sen verran eri kieliä, että voivat myydä jotakin ohikulkeville turisteille.

Jalkamme kertovat meille pian, että basaari ei ole mikään pieni alue. Erään laskelman mukaan täällä on yli 4000 myymälää niiden 2000 pienen työpajan lisäksi, joissa valmistetaan monet täällä myytävistä tavaroista. Katuja ja kujia reunustavat lukemattomat kojut ja käsikärryt, ja torialueella on lisäksi kaksitoista tavarataloa. Alueella on toistakymmentä suihkulähdettä, joskin ne ovat pelkkiä jäänteitä vanhalta ajalta. On myös ravintoloita ja itämaisia teehuoneita, joihin voimme paeta muutaman minuutin hengähdystauolle tästä sekamelskasta. Muslimien mukavuudeksi täällä on useita moskeijoita. On myös kaksi pankkia, hyvin tarpeellinen käymälä ja neuvontakeskus pääasiassa eksyneiden turistien hyödyksi. Ja jostakin syystä täällä on jopa alkeiskoulu – todella kiehtova alku sitä käyvien lasten elämälle.

Lyhyt katsaus basaarin historiaan

Sulttaani Muhammed II perusti basaarin nykyiselle paikalleen (ja kattoi sen lähes yhtä laajalti kuin nykyään). Tämä tapahtui vuonna 1461, kohta Konstantinopolin (Istanbulin) valloituksen jälkeen. Silloin basaari rakennettiin pääasiassa puusta, mutta sitä on uusittu ja laajennettu useita kertoja, ja nyt siihen sisältyy osa Muhammed Valloittajan talleista ja muutamia muita senaikaisia kiinnostavia kivirakennuksia.

Aikojen kuluessa tulipalot ovat tuhonneet osia torista – viimeinen suuri tulipalo sattui vuonna 1954. Joka tapauksessa tori ympäristöineen on nykyään hyvin suuressa määrin samanlainen kuin se oli vuosia sitten.

Reitti ei ole helppo

Saavuttuamme torille yhdestä sen viidestä sisäänkäynnistä, meillä on ongelmana tien löytäminen sen yli 60 kadun ja kujan muodostaman sekavan labyrintin läpi. On kiinnostavaa panna merkille, että eri ”kaduilla” on taipumus erikoistua eri tavaroihin. Niinpä yhtä katua kutsutaan ”Turbaanintekijäin kaduksi”. Ja yhtä nimitetään ”Agan sulkatöyhtöjen kaduksi”. Erään hienon vanhan pylväskäytävän varrelta löytyvät taas kaikki turkkilaisia mattoja sekä damasti- ja brokadikankaita myyvät kaupat. Lähistöllä olevilla kujilla voimme tutkia suuria pinoja vuohenkarvoista tehtyjä ryijymattoja tai ihailla käsintehtyjä mattoja kauppiaiden kilpaillessa ystävällisessä hengessä keskenään huomiostamme.

Hyviä ostoskohteita löytyy kaikkialta – kaikenlaisissa erikoisissa pikkukaupoissa, jotka ovat sulloutuneet hämärien pikkukujien varsille. Ainoana ongelmana on vain sen muistaminen, mistä löytää sama kauppa uudelleen. Tarvitaan hyvää muistia oltaessa ostoksilla Istanbulin katetulla basaarialueella, koska joitakin artikkeleja voi löytää vain määräpaikoista.

Onpa sinulla hyvä muisti tai ei, niin epäilemättä nautit kuljeksimisesta tällä sokkeloisella torilla. Varaa kuitenkin tarpeeksi aikaa, koska voit eksyä. Mutta sekin on nautinto – ja seikkailu – paikassa, jota voidaan kuvailla todella yhdeksi Turkin erikoisimmista vetonauloista.

”Vanha tori”

Tämä katetun basaarin osa on aivan keskellä ja tunnetaan nimellä Bedesten. Täältä löytyvät arvokkaammat antiikkiesineet ja harvinaiset tavarat. Katsopa vain kaikkia näitä kupari-, messinki- ja lasiesineitä ja vieläpä joitakin bysanttilaiselta ajalta peräisin olevia historiallisia esineitä. Jotkin niistä ovat aitoja, mutta ole varovainen, sillä monet niistä ovat nykyaikaisia tehdastekoisia ja melko arvottomia tavaroita, jotka tahtovat rikkoa torin yhäti lumoavan itämaisen tunnelman.

Torialueen ”nykyaikaisemmista” osista löydämme jalokivi- ja kultakauppiaita. Näemme joitakin hyvin hienolaatuisia joskin kalliita käsin tehtyjä koruja. Täällä käydään hyvin laajaa kultakauppaa, ja hinnat vaihtelevat päivittäin.

Tinkiminen välttämätöntä

Oletko hieman kiusaantunut kaikesta täällä tapahtuvasta tinkimisestä? Päästäkseen täysin sisälle torin henkeen täytyy hieroa kauppaa ja tinkiä hinnoista. Tämä kaikki tapahtuu ”hyvänsuovan rosvouksen” ilmapiirissä sekä ostajan että myyjän etsiessä omaa etuaan ja kummankin esittäessä alati vaihtuvan lopullisen ”pohjahinnan”. Joskus, kaupanteon kohteen arvosta riippuen, tällainen väittely kestää miltei tuntikausia kummankin osapuolen juodessa kauppiaan ilmaiseksi tarjoamaa teetä ja turkkilaista kahvia, kunnes päästään sopimukseen.

’Mutta täällä on niin runsaasti ostettavaa!’ sanot. Niin, mutta jos ei oteta huomioon massatuotantona valmistettuja matkamuistoja ja jokapäiväisiä taloustarvikkeita, todennäköisesti houkuttelevimpien ostosten määrä putoaa vain muutamaan luokkaan: messinki- ja kuparitavarat, matot, korut, keraamiset esineet ja muut käsin tehdyt puusta, onyksista ja merenvahasta valmistetut esineet. Käsin kirjaillut vaatteet ja nahkatavarat ovat myös aina matkailijoiden suosimia ostoksia.

Huomaatko, että täällä kauppatorilla kaikki tuntuu vähän epätodelliselta? Ulkopuolinen maailma tuntuu todella hyvin kaukaiselta. Ulkopuolella olevista monista ongelmista huolehtimatta kaikenlaiset ihmiset käyvät täällä kauppaa ovelasti, mutta kohteliaasti.

Aiomme lähteä Bedestenistä kultaseppien portin kautta. Mutta näetkö bysanttilaista kotkaa portin yläpuolella? Niin, se on hyvin vanha ja eräs tunnettu historioitsija – Evliya Celebi – sanoi tästä symbolista seuraavaa: ”Liikevoitto ja kaupankäynti ovat kuin kesytön lintu, joka voidaan kesyttää torilla, jos sen on määrä tapahtua kohteliaasti.” Ehkäpä vanha basaari ei siis joissakin suhteissa olekaan loppujen lopuksi muuttunut niin kovin paljon.

Olemme tulleet ostosmatkamme päätepisteeseen. Sanoitko sen olleen ”unohtumaton”? Ehkäpä, sillä yksi asia näyttää varmalta: kauan sen jälkeen, kun matkamuistosi ovat kadonneet tai unohtuneet, Istanbulin katetun basaarin muisto säilyy yhä.