Maailmanlaajuinen romahdus
LOKAKUUN 19. PÄIVÄ VUONNA 1987 oli merkillinen päivä planeetallemme. Tuona päivänä pääsi valloilleen myrsky, joka pyyhälsi yli maapallon aiheuttaen tuhoa kymmenissä valtioissa. Tämä myrsky oli kuitenkin tuuleton. Se ei aiheuttanut kaatosateita, ei kaatanut taloja eikä surmannut ketään. Tuona päivänä tapahtui romahdus, joka vavisutti koko maailmaa.
Miten jokin myrsky voi olla tuuleton? Kuten lukija varmastikin tietää, tämä myrsky ei ollut millään tavalla yhteydessä maapallon sääoloihin, vaan pikemminkin sen talousjärjestelmään. Tuona lokakuun 19. päivänä tapahtui nimittäin kuuluisa vuoden 1987 pörssiromahdus, jolloin Wall Streetin arvopaperipörssi teki historiansa syvimmän ja nopeimman sukelluksen synnyttäen paniikkitunnelmia kaikkialla maailmassa. Osakemarkkinoilla pitkään vallinnut noususuuntaus taittui hetkellisesti jyrkäksi alamäeksi, eli Wall Streetin pörssikielellä ilmaistuna ylämäkeen karauttava ”sonni” muuttui alamäkeen pötkiväksi ”karhuksi”.
Vaikka tämä romahdus oli äänetön, sen uhrit olivat todellisia. Zürichissä eräs toimittaja sattui kuulemaan erään miehen huudahtavan: ”Kaikki on mennyttä – kaikki!” ja kun hän katseli tässä rahamarkkinakeskuksessa ihmisiä heidän lukiessaan sanomalehtiä, hän huomasi heidän olevan aivan sen näköisiä kuin he olisivat olleet lukemassa omaa muistokirjoitustaan. Hongkongissa paniikki kasvoi niin suureksi, että pörssi oli pidettävä neljä päivää suljettuna. Tätä pörssiä kurssiromahdus koetteli pahiten koko maailmassa, sillä siellä osakkeiden arvosta katosi 33 prosenttia. Hongkongissa eräs liikemies menetti Suomen rahassa laskettuna noin puoli miljardia markkaa. New Yorkissa kävi eräälle 63-vuotiaalle leskelle huonosti, sillä paitsi että hänen hallussaan olleet osakkeet olivat muuttuneet arvottomiksi, hän oli nyt myös velkaa pörssivälittäjälleen noin 1,7 miljoonaa markkaa.
Miljoonat köyhtyivät
Länsi-Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt sanoi sikäläiselle Die Zeit -sanomalehdelle: ”Pörssiosakkeiden markkina-arvon putoaminen kaikkialla maailmassa yli tuhannella miljardilla dollarilla on tehnyt länsimaissa 100–200 miljoonasta taloudesta köyhempiä kuin mitä ne olivat uskoneet olevansa ennen romahdusta.” Romahdus ei kuitenkaan rajoittunut vain länsimaihin. Se levisi kuin dominonappuloiden rivi Hongkongiin, Tokioon, Singaporeen, Taiwaniin, Australiaan, Etelä-Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan samoin kuin Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Pariisissa ilmestyvä Le Quotidien oli otsikoinut lyhyesti ja ytimekkäästi: ”ROMAHDUS.” Cambio-lehti julisti Perun pääkaupungissa Limassa: ”PANIIKKIA NEW YORKISSA, TOKIOSSA JA LONTOOSSA!” Australialainen talouslehti The Australian Financial Review väitti, että Wall Street oli ”pudonnut alas jysähtäen maahan yhtä kovaa kuin kuollut sonni, joka on heitetty alas pilvenpiirtäjästä”. Kuten entinen liittokansleri Schmidt edellä osoitti, tällainen kurssien pudotus merkitsi muutakin kuin vain numeroitten ja kirkuvien otsikoitten sekamelskaa. Romahdus tiesi suuria menetyksiä monille, jotka joutuivat myymään osakkeitaan aiempaa alhaisempaan kurssiin. Elinikäiset säästöt, eläkerahastot, eläkkeelle jäämistä varten kootut pesämunat, asunnonostosuunnitelmat ja lasten hyväksi tehdyt taloudelliset suunnitelmat olivat kaikki vaaravyöhykkeessä myrskyn riepotellessa rahamaailmaa.
Pitkän, nopean kurssinousun synnyttämä optimismi ennen romahdusta vain pahensi tilannetta. Niiden määrä, jotka olivat tehneet suoria sijoituksia Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoilla, melkein kaksinkertaistui vuosina 1975–1985. Niiden lukumäärä, jotka omistavat osakkeita välillisesti eläkerahastojen, vakuutusyhtiöitten ja pankkien kautta, oli lisääntynyt samaan aikaan lähes 35 miljoonalla. Pitkään jatkunut nopea kurssinousu houkutteli sijoittajia kuin hunaja kärpäsiä. Monet sijoittivat liian myöhään, maksoivat liikaa eivätkä sitten kyenneet enää myymään riittävän nopeasti.
Uusi lamakausi
Kun Wall Streetin romahduksen synnyttämät laineet levisivät muualle maailmaan, ihmiset alkoivat muistella erästä jo taloushistoriaan jäänyttä pahamaineista vuotta, nimittäin vuotta 1929. Tuona vuonna samanlainen pörssiromahdus antoi alkusysäyksen yleismaailmalliselle lamakaudelle. Maailmaa puistattavat yhä muistot tuosta ajasta – sen leipäjonoista, kansankeittiöistä, joukkotyöttömyydestä ja köyhyydestä. Johtaisiko tämä uusi romahdus samanlaiseen lamakauteen? Olivathan New Yorkin pörssin kurssit pudonneet vuoden 1929 pahimpana päivänä, ”mustana tiistaina”, 12,8 prosenttia. Kuitenkin vuoden 1987 ”mustana maanantaina” kurssit romahtivat peräti 22,6 prosenttia. New York Times kysyi 20. lokakuuta 1987 eräässä otsikossaan: ”Onko 1987 samanlainen kuin oli 1929?”
Ajan oloon kävi monien suureksi huojennukseksi ilmi, että vastaus oli kieltävä. Kun ”mustasta maanantaista” oli ehtinyt kulua lähes kaksi vuotta, monet asiantuntijat, jotka olivat tutkineet myrskyn aiheuttamia pysyviä vaurioita, totesivat niiden jääneen hyvin pieniksi. Yhdysvalloissa talouskasvu jatkui yhä. Työttömyysaste oli siellä pieni. ”Mustan maanantain” jälkeenkin osakkeiden markkina-arvo oli ainoastaan neljä prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin, ja vuoden loppuun mennessä se oli jo aavistuksen verran edellisvuotista suurempi.
Monet asiantuntijat pitivät ”mustaa maanantaita” pelkästään kauan kaivattuna ilmakuplan puhkeamisena, joka pudotti pörssikurssien tason lähemmäksi talouden todellista kasvuvauhtia. Jos romahdus on aiheuttanut jotakin pysyvää, niin sellaiseksi on luokiteltava ennätysmäisen monien yksityisten sijoittajien vetäytyminen osakemarkkinoilta. ”Ei enää koskaan”, he vannovat. Eikä näytä olevan mitään syytä epäillä sitä.
Tarkoittaako tämä, että ”musta maanantai” oli merkityksetön? Ei suinkaan. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että pörssiromahdus tulee ottaa varoitukseksi, että se loi valoa muutamiin niistä syvistä halkeamista, jotka johtavat Wall Streetiltä maailman talousjärjestelmään. Onko maailma ylipäätään ottanut tästä varoituksesta varteen? Ei ainakaan erään taloustieteen professorin mukaan, joka sanoi Time-viikkolehdelle: ”Tilanne tuo mieleen ryhmän humalaisia nuoria, jotka ovat liikenteessä autolla. Heistä tuntuu, että kyllä he selviytyvät seuraavasta mutkasta, kun edellinenkin meni hyvin.”
Mikä oli syynä pörssiromahdukseen? Voivatko osakekurssit jälleen pudota romahdusmaisesti? Entä vaikuttaako se jollain tavoin sinun elämääsi?