Miten Wall Street vaikuttaa sinuun?
KANSANTALOUSTIEDETTÄ on sanottu ”lohduttomaksi tieteenalaksi”. Silti se on sellainen tieteenala, että se koskettaa meidän kaikkien elämää. Vähittäiskaupasta ostamiesi tuotteitten hinnat, työpaikkojen tarjonta ja yhteiskunnan palvelukset ovat kaikki riippuvaisia maasi talouden elinvoimaisuudesta.
’Mitä tekemistä tällä sitten on Wall Streetin kanssa?’ voi joku nyt kysyä. ’Minulle se on aivan liian etäinen asia.’ Ensinnäkin arvopaperimarkkinat ovat eräänlainen talouselämän ilmapuntari. Nykyään maailman valtiot ovat myös siinä määrin riippuvaisia toisistaan, ettei yksikään niistä voi toimia taloudellisesti irrallisena saarekkeena.
Koko maailma samassa veneessä
New Yorkin toisen arvopaperipörssin, American Stock Exchangen, johtaja sanoi, että ”mustan maanantain” aiheuttama järkytys ”teki enemmän kuin selväksi sen, ettei yksikään valtio ole täysin oman kohtalonsa herra”. Italiassa ilmaisi eräs La Repubblica -lehden toimittaja asian näin: ”Länsi-Saksan verotus eilen, Latinalaisen Amerikan velka tänään ja – – Yhdysvaltain kongressin lainsäädäntötoimet huomenna ovat asioita, jotka aiemmin olivat erillään toisistaan tai kytkeytyivät toisiinsa vasta pitkän ajan kuluttua. Tänä päivänä ne hitsaantuvat heti yhteen. Jotta tämän tajuaisi, ei tarvitse muuta kuin astua suuren kansainvälisen pankin meklariosaston kaupankäyntihuoneeseen, jossa eräänlainen elektroninen avaruuslaiva on yötä päivää yhteydessä kaikkiin maailman finanssikeskuksiin.”
Mikä maa tai mikä talousjärjestelmä voi väittää olevansa erillään tästä maailmanlaajuisesta järjestelmästä, jonka osaset ovat läheisessä yhteydessä ja riippuvuussuhteessa toisiinsa? Afrikan maat? Erään Afrikan taloutta seuraavan kauppalehden toimittajat sanovat, että ”Afrikan maiden talous reagoi hyvin herkästi ulkoisiin häiriöihin”. Entä Latinalaisen Amerikan maat? Jornal do Brasil -lehden mukaan pörssikriisi oli osa kansainvälistä talouskriisiä. Entä sitten Lähi-itä? Eräs Tel Avivissa ilmestyvän Ma’ariv-lehden toimittaja lainasi erään Israelin entisen pääministerin sanoja: ”Jos Yhdysvallat vilustuu, Israel aivastaa.”
Kuka siis on turvassa tämän päivän talouselämää riepottavilta myrskyiltä? Jos joku paistattelisi päivää valtamerilaivan kannella ja hänelle ilmoitettaisiin, että laivan runkoon on syntynyt alhaalla vuoto, niin onko järkevää ajatella, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi vain sen takia, että vuotokohta on niinkin kaukana? Ei, sillä kaikki laivan osat muodostavat kokonaisuuden – mikään niistä ei pysy pinnalla yksinään. Samaa voidaan sanoa maailman maiden taloudesta. Yhden maan talousvaikeudet voivat tietää ikävyyksiä sinullekin.
Pikkukaloja alkoi pelottaa
Romahduksen jälkeen piensijoittajia poistui osakemarkkinoilta suurin joukoin. Heidän lähtönsä aiheutti suuria menetyksiä pörssivälitysyhtiöille, ja ne joutuivat romahduksen jälkeen irtisanomaan noin 25000 työntekijää. Pörssiromahdus on kuitenkin aikaansaanut arvopaperimarkkinoille itselleen muitakin ongelmia.
Mikä pelästytti monet sijoittajat pois Wall Streetiltä? Ilmeisestikin se johtui suuressa määrin juuri kurssiromahduksesta. Wall Street alkoi kuitenkin muillakin tavoilla tuntua piensijoittajasta yhtä lailla vihamieliseltä ympäristöltä kuin vedet, jotka käyvät liian vaarallisiksi pikkukaloille. Tarkastelkaamme lyhyesti kolmea tähän myötävaikuttanutta suuntausta, nimittäin tietokoneiden käyttöönottoa, villinä rehottavaa yrityskauppahuumaa ja velan räjähdysmäisen nopeaa lisääntymistä.
Tietokoneetko syypäitä?
”Musta maanantai” oli huono päivä tietokoneille. Tuona päivänä kaupankäynti oli niin vilkasta, että ne menivät ylikuormituksen takia tukkoon. Kaikkialla Yhdysvalloissa pörssivälittäjät katselivat voimattoman raivon vallassa, kun heidän näyttöpäätteittensä kuvaruudut leimahtivat täyteen kysymysmerkkejä tai menivät pimeiksi. Myrskyn keskuksessa, New Yorkin pörssissä, romahdus aiheutti katkoja miltei kaikissa ATK-pohjaisen kaupankäyntijärjestelmän osissa. Monet olivat kuitenkin sitä mieltä, että tietokoneet eivät olleet pelkästään romahduksen uhreja, vaan olivat todellisuudessa myös osasyyllisiä hurjan myyntirynnäkön syntymiseen. Eräs mies selitti New York Timesille: ”Siinä tietokoneet vain myivät tietokoneille.”
Tämä ei tietenkään pidä täysin paikkaansa. Atlantin takana suuret institutionaaliset sijoittajat harjoittavat ns. ohjelmoitua kaupankäyntiä. Jotkin monimutkaisista tietokoneohjelmista ovat sellaisia, että koneet tarkkaillessaan jatkuvasti markkinatilannetta antavat automaattisesti välittäjälle ehdotuksia sen suhteen, mitä hänen pitäisi tehdä – kun esimerkiksi jonkin osakkeen hinta on pudonnut. Ongelmana on kuitenkin se, että hän harvoin ennättää kysymään tietokoneeltaan, mitä se ehdottaa. Niinpä tietokoneet saattavat ohjailla suurta kauppiasjoukkoa kuin tanssiryhmän ohjaaja tanssijoitaan. He tottelevat tietokoneitaan kaikki samalla tavalla, mikä synnyttää valtavia myyntiaaltoja, jotka vuorostaan synnyttävät uusia myyntiaaltoja. Niinpä tietokoneet ovat voineet pahentaa romahdusta paljolti samalla tavoin kuin kiertävä ääni voi voimistua äänilaitteissa korvia vihlovaksi. Jotkut panivat 508 pisteen pudotuksesta 300 pistettä tietokoneitten syyksi.
Tietokoneet voivat olla korvaamattomia arvopaperimarkkinoilla, mutta ”mustana maanantaina” ne saivat pikkukalat tuntemaan itsensä entistäkin pienemmiksi. Yksityiset sijoittajat eivät edes saaneet yhteyttä pörssivälittäjiinsä puhelimitse voidakseen myydä huimaan liukuun lähteneitä osakkeitaan. Samanaikaisesti suuret sijoittajat myivät tietokoneistetulla kaupankäynnillä osakkeitaan suurina erinä.
Yrityskaappaukset
Monet pitävät huolestuttavana myös sitä, että suurilla ja keskikokoisilla kaloilla on ruokahalu kasvanut muutamassa vuodessa mahdottoman suureksi, niin että ne ahmivat toisiaan vihamielisissä yritysvaltauksissa ja -kaappauksissa. ”Ihmiset ostavat nykyään yhtiöitä samalla tavoin kuin he aiemmin ostivat osakkeita”, sanoi eräs eläkkeelle jäänyt investointipankkiiri Herätkää!-lehden haastattelussa.
Häikäilemättömät kaappaukset – sanotaanpa niitä sitten yrityskaupoiksi, -fuusioiksi tai -valtauksiksi – ovat hyvin suosittuja Wall Streetillä. Jokin yhtiö kerää ensin markkinoilta rahaa laskemalla liikkeelle esimerkiksi vakuudettomia joukkovelkakirjoja, ja tällä rahalla se sitten ostaa kaikki hyökkäyskohteena olevan yhtiön myynnissä olevat osakkeet. Kun kaappari on lunastanut toisilta osakkailta loputkin osakkeet eli on ostanut saaliinsa kokonaan, se paloittelee sen ja myy palasia maksaakseen pois kaikki velkansa. Kaikki loput, mitä kaapparin omistukseen jää, voivat siis olla sille ilmaiseksi saatuja. Myymällä vakuudettomia joukkovelkakirjoja pienet yhtiöt pystyvät ahmimaan isojakin yhtiöitä, aivan kuten pienet kiisket söisivät isoja haukia.
Yrityskaappaukset voivat olla melkeinpä uskomattoman tuottoisia kauppojen järjestelijöinä toimineille pankeille, juristeille ja liikemiehille. Eräässä viime vuoden loppupuolella tehdyssä jättimäisessä yrityskaupassa kuittasivat yksin pankit ja neuvonantajat omina palkkioinaan lähes miljardi dollaria. Jotkut kaappareina mainetta niittäneet miehet ovat muutamassa vuodessa ansainneet satoja miljoonia dollareita. Monet heistä ovat joutuneet tekemisiin lain kanssa.
Velan räjähdysmäinen lisääntyminen
Yrityskaappaukset ovat vain yksi osoitus siitä, miten amerikkalaiset yhä rakastavat velkaa ja velan ottamista. Amerikkalaiset säästävät keskimäärin vain noin 5 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan. Länsi-Saksassa säästämisaste on noin 13 ja Japanissa noin 17 prosenttia. Amerikkalaisten viehtymys luottokortteihin ja ”osta nyt, maksa myöhemmin” -motto on tullut kuuluisaksi. Amerikkalaiset yhtiöt ovat velkaa yhteensä yli 1800 miljardia dollaria ja liittovaltio yli 2600 miljardia dollaria. Yhdysvaltain valtio on onnistunut muuttumaan muutamassa vuodessa maailman suurimmasta velkojasta sen suurimmaksi velalliseksi ulkomaankaupassaan, eikä siihen tarvittu sen enempää kuin kahdeksan vuotta. Eräs kanadalaisen Globe and Mail -lehden toimittaja kiteytti amerikkalaisen talouspolitiikan muotoon ”tuhlaa, tuhlaa ja ota lainaa”.
Laskusuhdanne voisi ajaa velkaiset amerikkalaisyhtiöt suuriin vaikeuksiin. Tällaisissa oloissa pahasti velkaantuneet yhtiöt huomaavatkin yhtäkkiä seisovansa savijaloilla. Seurauksena voi olla sitoumusten laiminlyömisen ja konkurssien aalto. Pankit ovat myös velkojen takia tukalassa asemassa; ovathan ne myöntäneet miljardien dollarien edestä lainoja vähemmän luottokelpoisille asiakkaille. Useat sadat sikäläiset pankit ovat vaikeuksissa, ja monet ovat joutuneet lopettamaan toimintansa.
Maailmanlaajuisessa mitassa tapahtunut velkaantuminen näyttää vielä uhkaavammalta: kolmannen maailman maat ovat velkaa huimaavat 1200 miljardia dollaria. Ei pidä siis ihmetellä, jos investointipankkiiri Felix Rohatynin arvio talouden tilasta oli tällainen: ”Olemme rakentaneet rahamaailman jättimäiseksi korttitaloksi. Meitä on selvästi varoitettu siitä, miten heikko se on.”
Vetäytyminen
Piensijoittajista voi siis tuntua siltä, että Wall Streetiä hallitsevat tietokoneistettu kaupankäynti, joka synnyttää mahtavia aaltoja, ahnaat isot kalat ja pohjaton velkakuilu, johon koko lammikko on vaarassa hulahtaa. Onko mikään ihme, että pikkukalat ovat vetäytyneet osakemarkkinoilta?
Pelon lisäksi on mainittava vielä eräs ilmiö, joka on ollut karkottamassa piensijoittajia Wall Streetiltä. Sitä nimittäin hallitsee sama ominaisuus, joka nykyään näyttää tahdittavan koko maailmaa. Mikä tämä ominaisuus on?
[Huomioteksti s. 8]
Useat sadat amerikkalaiset pankit ovat vaikeuksissa, ja monet niistä ovat joutuneet lopettamaan toimintansa
[Tekstiruutu s. 6]
Wall Streetin sanastoa
Se mitä Wall Streetillä tapahtuu, voi tuntua lukijasta vieraalta sen takia, että rahamaailmalla on aivan oma sanastonsa. Seuraavassa muutamia Wall Streetin yleisimmistä sanoista.
◆ OSAKKEET: Ostaessasi yhden osakkeen jostakin yhtiöstä ostat todellisuudessa palasen tuota yhtiötä. Tämä on yksi keino, jolla yhtiöt voivat hankkia itselleen rahaa. Aika ajoin osakkeenomistajat voivat saada yhtiön ansaitsemasta puhtaasta voitosta pienen osuuden, jota sanotaan osingoksi.
◆ OBLIGAATIOT: Yhtiöt hankkivat itselleen rahaa myös siten, että ne myyvät obligaatioita eli vakuudellisia joukkovelkakirjoja. Ostaessasi jonkin yhtiön obligaatioita lainaat sille rahaa. Yhtiö maksaa sinulle rahojesi käytöstä korkojen muodossa. Osakkeet ja obligaatiot ovat kumpikin arvopapereita. Vaikka obligaatioilla arvonnousu on useimmiten hitaampaa kuin osakkeilla, niitä pidetään usein turvallisempana sijoituksena. Poikkeuksena ovat ns. vakuudettomat joukkovelkakirjat, joihin jo nimen mukaisesti liittyy suuri riski. On nimittäin aina olemassa se mahdollisuus, että ne liikkeelle laskenut yhtiö laiminlyö sitoumuksensa. Ihmiset ostavat niitä sen takia, että niille maksetaan korkeaa korkoa.
◆ ARVOPAPERIPÖRSSI: Tiettyjä muotoja noudattava huutokauppa – eli markkinapaikka, jossa myydään ja ostetaan lähinnä erilaisia osakkeita ja obligaatioita. Pörssisalissa pörssivälittäjät hoitavat asiakkaittensa, sijoittajien, antamia osto- ja myyntimääräyksiä ja saavat palkkansa provisioina.
◆ DOW JONESIN INDEKSI on suosituin New Yorkin arvopaperipörssin kurssikehitystä kuvaava mittatikku. Se lasketaan 30 teollisuusosakkeen käyvän kurssin perusteella. Kun ihmiset kysyvät: ”Miten osakemarkkinoilla menee?”, vastaaja useimmiten mainitsee Dow Jones -indeksin pisteluvun.
[Kuva s. 7]
”Olemme rakentaneet rahamaailman jättimäiseksi korttitaloksi. Meitä on selvästi varoitettu siitä, miten heikko se on.” – Investointipankkiiri Felix Rohatyn