Kuinka varmoja ovat pankit?
SANONTA ”yhtä hyvä kuin raha pankissa” tarkoitti kerran, että sijoitusta tai omaisuutta pidettiin hyvin varmana. Tämä vertailu tehtiin siksi, että pankkeja pidettiin sangen varmoina rahansäilytyspaikkoina.
Mutta ajat ovat muuttuneet. Nykyään monet ihmiset eivät ole niin varmoja pankeissa säilyttämänsä rahan turvallisuudesta. On lisäksi hyvät syyt tuntea epävarmuutta. Raha-asioitten asiantuntijatkaan eivät ole kovin varmoja.
The Wall Street Journal -lehdessä oli otsikko: ”Länsimaitten pankkijärjestelmän vakavuutta koskeva pelko lisääntyy.” Siinä pantiin merkille, että monet pankit läntisissä teollisuusmaissa ovat vaikeuksissa. Niiden taloudellinen asema on huonontunut. Kasvavasta joukosta taloustieteilijöitä tuntuu, että pankit ovat nyt huonommassa kunnossa kuin milloinkaan sitten suuren lamakauden, joka alkoi vuonna 1929.
Äskeiset pankkien vararikot ovat olleet järkytys. Lokakuussa 1974 Franklin National Bankin New Yorkissa ilmoitettiin tehneen vararikon. Se oli ollut Yhdysvaltain 20:nneksi suurin pankki ja suurin, joka on romahtanut maan historian aikana. Useat muut pankit ovat lopettaneet toimintansa kuluneen vuoden aikana. Saksassa teki neljä pankkia vararikon, ja niiden joukossa oli suurin yksityinen pankki, I. D. Herstatt. Jotkin muut eurooppalaiset pankit ovat lopettaneet toimintansa, samalla kun vielä muut ovat ilmoittaneet suurista tappioista. Lisäksi kasvava määrä pankkeja joutui ponnistamaan voimansa äärimmilleen.
Nämä pulmat palauttavat mieleen lamakauden synkät päivät. Siihen aikaan monet pankit kaikkialla maailmassa tekivät vararikon. Yhdysvalloissa lopetti toimintansa suunnilleen puolet pankeista, 4000 pelkästään vuonna 1933. Useimmat eivät koskaan aloittaneet toimintaansa uudelleen.
Voisiko sellainen tapahtua jälleen? Ovatko pankit menossa kohti toista katastrofia? Miten varmoja ne ovat parhaillaan?
Kasvavaa huolestuneisuutta
Pankit ovat suoranaisessa yhteydessä yleisiin taloudellisiin oloihin. Siksi ne heijastavat talouselämän tilaa ja sen ottamaa suuntaa.
Kaikki seikat osoittavat, että maailman talouselämän tila varsinkin länsimaissa ja Japanissa on sangen vakava. Milloinkaan ei näin monilla mailla ole ollut samanaikaisesti tällaisia taloudellisia vaikeuksia.
Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing esitti yhteenvetona monien tunteet. Hän varoitti siitä, että maailma oli yleisen talouskriisin otteessa ja että ”kaikki käänteet johtavat meitä kohti katastrofia”. Maa toisensa jälkeen on joutunut kokemaan valloilleen päässyttä inflaatiota, rahapulaa, työntekijöitten reaaliansioiden vähenemistä, itsepintaista työttömyyttä ja köyhyyttä.
Tämän tilanteen siemenet kylvettiin vuosikymmeniä sitten. Mutta äskeinen öljynhintojen kohoaminen nelinkertaisiksi teki tilanteen paljon pahemmaksi. Nyt lähes jokainen öljyä tuova maa on pahasti velkaantunut yrittäessään maksaa päätä huimaavia öljylaskujaan.
Siksi sen jälkeen kun lukuisat eurooppalaiset pankit olivat lopettaneet toimintansa ja toiset, niiden joukossa eräs sveitsiläinen pankki, olivat kärsineet suuria tappioita, The Wall Street Journal -lehti sanoi: ”Järjestelmä on sairas.” Se lisäsi:
”Ei edes suuresti kehuttu sveitsiläinen pankkijärjestelmä ole immuuni. Onko näin ollen mikään todella varmaa nykyään? . . .
”Milloinkaan ei ole ollut aikaa, jolloin niin monet ennalta arvaamattomat seikat ovat uhanneet markkinoita ja markkinoiden toimintoja valvovia tekijöitä. . . .
”Kun jopa suurin sveitsiläinen pankki joutuu häviölle valuuttakaupassa, voidaan hyvin kysyä: mihin maailma on joutumassa? Pessimistit antavat kysymykseen jo vastauksen.”
Miksi pankit ovat vaikeuksissa?
Miksi niin monilla pankeilla on vaikeuksia? Miksi jotkin suurimmista ovat tehneet vararikon? Paljolti samasta syystä kuin mikä tahansa liikeyritys tai kuka tahansa henkilö tekee vararikon. Se tapahtuu, kun menot kasvavat tuloja nopeammin; kun sitä jatkuu liian pitkään, seuraa konkurssi.
Pankin kustannuksiin kuuluu mm. tallettajille maksettu korko, työntekijöiden palkat ja muut edut sekä rakennusten käyttökulut. Mutta joillekin pankeille on viime aikoina tullut uusi paisuva kustannus: ne ovat turvautuneet lisääntyvässä määrin lainojen ottamiseen, jotta ne voisivat lainata rahaa muille. Mutta sellaisen rahanlainaamisen kustannukset (maksettavina korkoina) ovat pankille tavallisesti korkeat.
Vuoden 1974 laskusuhdanteen aikana pankit kokivat kovia muilla tavoin. Jotkin myönsivät liian monia suuria lainoja. Kun lainanottajat eivät kyenneet maksamaan lainoja takaisin aikataulun mukaisesti tai ollenkaan, koska liikeasiat sujuivat huonosti, pankit kärsivät menetyksiä. Lisäksi pankit, jotka olivat sijoittaneet rahaa osakkeisiin ja arvopapereihin, kokivat menetyksiä niiden arvon laskiessa. Jotkin pankit menettivät hyvin paljon keinottelun vuoksi, koska arvasivat väärin keinotellessaan valuuttamarkkinoilla, missä valuuttojen vaihtokurssit muuttuvat toisiinsa nähden.
Vuoden aikana jotkin pankit kärsivät tappioita lisäksi siksi, että tallettajat nostivat rahansa pois. Pelon vuoksi tai siksi, että rahaa sijoitettiin muihin kohteisiin, jotka tuottivat paremmin, rahaa nostettiin joistakin pankeista huomattavat määrät. Tämä merkitsi sitä, että pankki ei voinut antaa lainaksi sitä rahaa ansaitakseen voittoa ja tulot vähenivät.
Tämän vuoksi pankkien menot ovat eri syistä lisääntyneet. Mutta liian monissa tapauksissa tulot eivät ole pysyneet vauhdissa mukana. Voimavarat jännitettiin äärimmilleen. Ja joidenkin pankkien tapauksessa niitä rasitettiin liikaa kuin ilmapalloa, johon puhalletaan liikaa, jolloin se halkeaa.
Pankkien hätkähdyttävät pulmat vuoden 1974 aikana ovat saaneet viranomaiset huolestuneiksi. Heitä huolestuttaa mm. se, miten niin monet asiantuntijat saatettiin yllättää. Business Week -julkaisu totesi: ”Nyt esitetään molemmin puolin syytöksiä ja kysymyksiä siitä, miten eivät ainoastaan pankit vaan myös pankkitoiminnan valvojat saattoivat tehdä niin monta väärää arviota kuluneitten 10 vuoden aikana.” Tämä liike-elämän julkaisu selitti asiaa lisäksi:
”Kokonaisuutena ottaen [Yhdysvaltain pankki]järjestelmä on nykyisin lukuisammissa vaikeuksissa kuin milloinkaan 1930-luvun jälkeen, sillä huolestuttava määrä pankkeja on myöntänyt ja ottanut liikaa lainoja, sijoittanut varoja liian moniin eri kohteisiin ja omistaa liian vähän pääomaa. . . .
”Edessä saattaa olla ennen näkemättömän runsaasti pankkien yhdistymisiä heikompien etsiessä suojaa, ja melkein varmasti tulee olemaan joitakin vararikkoja.”
Perussyy
Mistä kaikki tämä taloudellinen epävarmuus johtuu? On tietysti lukuisia syitä. Mutta kaikista vastauksista yksi erottuu selvästi muista. Taloustieteilijät esittävät sen toistuvasti vaikeuksien pääsyyksi: liian paljon velkaa!
Jo vuosikymmenien ajan ihmiset, liikeyritykset ja hallitukset ovat eläneet pahasti yli varojensa. Ne ovat lainanneet yhä enemmän rahaa toimiensa rahoittamiseksi. Niiden halut ovat lisääntyneet nopeammin kuin niiden maksukyky. Puuttuvan osan suorittamiseksi ne ovat turvautuneet lisääntyvässä määrin velkaan.
Mutta ennemmin tai myöhemmin tulee velkojen maksun aika. Jos tulot eivät lisäänny riittävästi, velkoja ei voida maksaa. Ja jos ei ole mahdollista lainata lisää rahaa, koska luotto on mennyt, seuraa vararikko eli konkurssi. Niin on nyt käymässä kasvavalle joukolle yksityisiä kansalaisia, liikeyrityksiä ja jopa pankkeja. Sijoitustoiminnan neuvonantaja Alexander Paris kirjoittaa kirjassa The Coming Credit Collapse (Tuleva luottojen romahdus):
”On todellakin olemassa yksi perussyy kaikkiin rahamaailman vastoinkäymisiin. Ne voidaan kaikki todeta johtuviksi pitkäaikaisesta ylenmääräisen luoton [velan] kasvamisesta, joka on nopeasti lähestymässä loppuvaihettaan. . . .
”Koko sodanjälkeisen kauden kuluessa [vuodesta 1945 lähtien] olemassa olevan luoton määrän kasvuvauhti on ollut jatkuvasti keskimäärin 2–3 kertaa niin suuri kuin on ollut maan tavaroitten ja palvelujen tuottamiskyvyn kasvuvauhti. Lisäksi vauhti on kiihtynyt äskeisinä vuosina. . . .
”Tästä luoton suuntauksesta on ollut seurauksena kysynnän kasvu, joka on ollut paljolti keinotekoista ja joka ensisijaisten ja toissijaisten vaikutustensa vuoksi on syypää useimpiin niihin taloudellisiin ja rahaa koskeviin ongelmiin, jotka kohtaavat nykyisin sijoittajaa.”
Myös Business Week -lehti toi esille tämän perussyyn sanoessaan:
”Yhdysvallat on samoin kuin sen ympärillä oleva maailma tällä hetkellä surkeassa kunnossa. Koska yhdysvaltalaiset ovat ottaneet liian paljon lainaa odottaessaan loputonta runsautta, he kaipaavat epätoivoisesti vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole olemassa mitään valmiita vastauksia. . . .
”Maailman suuret talousjärjestelmät olivat joutumassa pois ohjaksista kauan ennen [öljyn hinnan suunnatonta kohoamista] . . . ja öljytilanne on ainoastaan jouduttanut vääjäämättömän tilinteon päivän saapumista.”
Velkojen määrä
Velan määrä on tullut todella päätä huimaavaksi. Vuoden 1974 kuluessa velan määrä Yhdysvalloissa ylitti kaksi ja puoli biljoonaa dollaria (9000000000000 markkaa)! Se on enemmän kuin tuossa maassa kokonaisena vuonna tuotettujen tavaroitten ja palvelusten yhteisarvo. Tuosta velasta yhtiöillä on noin biljoona dollaria, liittohallituksella noin 500 miljardia, osavaltioitten hallituksilla ja paikallishallituksilla noin 200 miljardia ja kuluttajilla noin 200 miljardia dollaria ja kiinnitysluotot ovat yhteensä noin 600 miljardia dollaria.
Liikeyritysten velka on nyt yli 15 kertaa niin suuri kuin vuotuiset voitot, jotka jäävät verojen maksamisen jälkeen; määrä on suunnilleen kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä se oli vuonna 1955. Kotitalouksien velka on noin 93 prosenttia niistä tuloista, jotka jäävät jäljelle perusmenojen maksamisen jälkeen, ja se on lisääntynyt suunnattomasti viime vuosina. Koko maassa käytettävissä olevan rahan määrä on ainoastaan pieni murto-osa kokonaisvelasta.
Maailman velka arvioidaan yli 10 biljoonaksi dollariksi (36000000000000 markaksi). Ei ole todennäköistä, että sitä tullaan koskaan maksamaan. Velan psykologia on kyllästänyt talouselämän joka kolkan. Länsimaat on niin sovitettu mukautumaan velkaan, että olemassa olevien tulojen mukaan eläminen saattaisi ne haaksirikkoon yhtä helposti kuin jatkuva inflaatio. Kuinka niin?
Jos lainaaminen lopetettaisiin olemassa olevien laskujen maksamiseksi, ihmiset eivät ostaisi niin paljon, eivätkä liikeyritykset ja hallituksetkaan. Tuotantoa täytyisi supistaa jyrkästi. Suunnattomat ihmisjoukot joutuisivat työttömiksi. Teollinen elämäntapa, joka on keskittänyt niin monia ihmisiä pois maalta suuriin kaupunkeihin, ei voisi kestää sellaisia järkytyksiä.
Länsimaisten kansojen ”vauraus” on rakennettu lainatulle rahalle. Se ei ole ollut aitoa. Nyt laskut lankeavat maksettaviksi, eikä niitä voida maksaa. Se onkin pulman yksi näkökohta, joka pelottaa johtajia. Niin monet ihmiset, liikeyritykset ja hallitukset ovat vararikon partaalla, että jos niistä vaikka vain pieni määrä tekisi konkurssin, se voisi panna alulle ketjureaktion, joka saattaisi länsimaiden talouselämän polvilleen. New York Times -lehti pani merkille: ”Öljyn hinnoissa tapahtuneen hätkähdyttävän nousun vaikutus ennestään huikean inflaation ja kasvavien ulkomaisten maksutasevajausten lisäksi on pannut hallitukset kaikkialla hoippumaan.”
Miten se vaikuttaisi pankkeihin
Koska velat ovat niin ennätyssuuret, suurehkot maksujen laiminlyönnit saattaisivat tuhota pankkijärjestelmän. Business Week -lehti huomautti, että ”yhtiöt ovat sairaita – ja ne ovat sairaita pääasiassa siksi, että ne ovat liian riippuvaisia velasta”. Kuluttajat ovat myös ”sairaita” niin kuin ovat useimmat hallituksetkin – velan vuoksi.
Jokainen pankki toimii tietoisena siitä, että jos muutamat suurasiakkaat, jotka ovat ottaneet rahaa lainaksi, eivät voi maksaa sitä takaisin, pankki voi joutua pahoihin vaikeuksiin. Jos taloudellisten vaikeuksien vuoksi monet liikeyritykset ja yksityiset kansalaiset laiminlyövät maksusuorituksensa, ei ole mitään keinoa, jolla mikään hallitus voi maksaa puuttuvan osan, koska useimmat hallituksetkin ovat pahasti velkaantuneet, suurelta osin pankeille!
Vuonna 1974 esimerkiksi Yhdysvaltain liittohallituksen eräs virasto, FDIC (Federal Deposit Insurance Corporation), takasi yksityisten pankkitalletukset 20000 dollarin (72000 markan) rajaan saakka, joka myöhemmin vuoden kuluessa nostettiin 40000 dollariksi. Mutta tällä virastolla oli varattuna ainoastaan noin 5,5 miljardia dollaria, kun taas ”taatut” talletukset olivat lähes 470 miljardia dollaria! Ilmeisesti jo muutamien pankkien kaatuminen aiheuttaisi vararikon tälle takausvirastolle.
Kuitenkin pankit ovat itse suuressa määrin syyllisiä nykyiseen tilaansa. Sijoitustoiminnan neuvonantaja Alexander Paris toteaa: ”Pankkijärjestelmä on ollut halukkaasti mukana siinä pitkässä sodanjälkeisessä rahamaailman rappeutumisessa, joka on tapahtunut Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.” Hän huomauttaa, että pankkijärjestelmän taloudellinen terveys ”on joka tavalla rappeutunut tasaisesti koko sodanjälkeisen kauden ajan, ja kaikki aikaisemmat sopivuuden rajat on kauan sitten ylitetty pyrittäessä maksimoimaan voittoa”.
Tuleva romahdus
Merkitseekö tämä sitä, että pankit tulevat pian romahtamaan? Asiantuntijat tähdentävät sitä, että hallitukset voivat tehdä paljonkin estääkseen jonkin aikaa sitä tapahtumasta. Epäilemättä jotkin toimenpiteet auttavat tilapäisesti.
On ehdotettu, että hallitukset voivat syöttää lisää rahaa pankkijärjestelmään. Mutta se synnyttää lisää velkaa ja ruokkii inflaatiota. Se ainoastaan siirtää tilinteon päivän tuonnemmaksi ja tekee lopullisesta tilinteosta entistä ankaramman. Eräs rahajärjestelmien erikoistuntija totesi: ”Tämä ei voi olla parannuskeino. Se on samaa kuin ryypyn antaminen juopuneelle, jotta hän selviäisi.”
On monia ihmisiä, jotka sanovat, että vallassaolijat eivät yksinkertaisesti tule sallimaan pankkien romahtamista. Mutta jos asia olisi niin, miksi he sitten ovat sallineet tilanteen tulla näin epätoivoiseksi? Jos heillä olisi ratkaisut, maailman talousjärjestelmät olisivat jo olleet vakaita, turvallisia ja menestyviä sen sijaan, että ne ovat lähellä romahdusta. Muista, että ”vallassaolijat” sanoivat, että suurta lamakautta ei voisi tulla, ja he sanoivat sen vain viikkoja ennen kuin se tuli!
Länsimaiden ”vapaissa” talousjärjestelmissä tapahtumat etenevät omalla painollaan. Niitä ei voida aina valvoa. Tämä on ilmeistä sen seikan perusteella, että näissä maissa on jo esiintynyt lamakausia ja kriisejä. Kansantaloustieteen professori Hyman Minsky Washingtonin yliopistosta sanoo tästä asiasta:
”Vakavan rahakriisin todennäköisyys on nyt suurempi kuin milloinkaan 1930-luvun jälkeen.
”On totuttu ajattelemaan, että raharomahdusta ja syvää lamakautta ei voi tulla uudelleen, koska keskuspankki ja hallitus eivät salli sitä.
”Nykypäivien taloudellisissa oloissa viranomaiset eivät kuitenkaan ole niin voimakkaita: se mitä he tekevät hillitäkseen inflaatiota, panee todennäköisesti alulle talouskriisin, ja se mitä he tekevät pysäyttääkseen kriisin ja torjuakseen työttömyyttä, pyrkii vauhdittamaan inflaatiota. . . .
”Turvallisuusrajat ovat merkittävästi alentuneet sodanjälkeisenä kautena. Kun turvallisuusrajat ovat alhaiset, rahajärjestelmä on epävakaa: yksi vararikko voi johtaa moniin vararikkoihin. Konkurssien aalto, etenkin rahalaitosten keskuudessa, aiheuttaa talouskriisin. . . . Historian syvät lamakaudet seurasivat talouskriisejä.”
Toiset taloustieteilijät sanovat tätä ”dominoteoriaksi”, jonka mukaan muutamat suuret konkurssit panevat alulle ketjureaktion. The Wall Street Journal -lehti kuvailee sitä tällä tavoin:
”Jopa jotkut käytännön miehistä, jotka ovat kietoutuneet päivittäisiin toimiinsa, tunnustavat yksityisesti pelkäävänsä pahinta. . . .
”Jyrkimmässä muodossaan dominoteoria väittää, että yhden huomattavan pankin romahdus voisi heikentää kaikkialla maailmassa olevia monia muita pankkeja, joilla oli rahaa siinä, mikä aiheuttaisi sen, että paniikinomaisesti niistä nostettaisiin suuret talletukset pois, mikä voisi saada nekin horjumaan.
”Ensimmäisen romahduksen voisi laukaista mikä tahansa ulkomaanvaluutoilla keinottelusta aiheutunut tappio tai huomattavan lainanottajan lainanlyhennysten laiminlyönti, olkoonpa kysymyksessä korkeiden öljyntuontikustannusten valtoihinsa saama hallitus tai yritys, jota on kohdannut inflaation aiheuttama talouskriisi.”
Düsseldorfin Deutsche Bankin toimitusjohtaja Franz Ulrich sanoo: ”Toisinaan en kykene vapautumaan siitä tunteesta, että se päivä ei voi olla kovinkaan kaukana.” Myös Guido Carli, joka on ollut Italian keskuspankin johtaja 14 vuotta, mainitsee: ”Maailma ei voi jatkaa tällä tavoin loppumattomiin. Meidän on hyväksyttävä laskusuhdanteen seuraukset. Se tulee alkamaan heikommissa maissa, kuten Italiassa, ja leviämään voimakkaampiin. Lisäksi se raha- ja kauppajärjestelmä, jonka rakensimme toisen maailmansodan jälkeen, tulee purkautumaan.” Eräs raha-asioitten hoidon neuvonantaja sanoikin newyorkilaiselle reportterille: ”Vanha järjestelmä on lopussa.”
The Wall Street Journal -lehden kirjoittaja Ray Vicker toteaa edellä esitetyn mukaisesti: ”Näin ollen missään ei ole todellisia turvapaikkoja, riippumatta siitä kuinka ihmiset saattaisivatkin niitä etsiä.”
Onko tällä tarkoitus sanoa, että ihmisten, joilla on rahaa pankeissa, tulisi ottaa se niistä pois? Se, mitä kuka tahansa yksilö päättää tehdä raha-asioittensa suhteen, on hänen omalla vastuullaan. Mutta miten turvallinen on mikään muukaan paikka, minne saattaisit nykyisin panna rahasi? Pidä mielessäsi, että kun romahdus tulee, usein itse raha tulee arvottomaksi.
Onko uusi raharomahdus lähellä? Kyllä, ja se tulee olemaan kaikenkäsittävä. Minkään kansan mikään raha ei tule kestämään tuossa tulevassa romahduksessa. Näin tulee olemaan siitä riippumatta, missä se on: pankissa, tallelokerossa, pikkuleipärasiassa, sijoitettuna jonnekin tai kätkettynä patjan alle.
Miksi voimme olla siitä niin varmoja? Koska Jumalan sana, Raamatun ennustus, kertoo, että nimenomaan ne hallitukset, jotka ovat laskeneet rahan liikkeelle, tullaan poistamaan toiminnasta, murskaamaan täydellisesti. (Dan. 2:44) Raamattu osoittaa tosiaan, etteivät edes kallisarvoiset metallit tule tarjoamaan mitään suojaa omanvoitonpyyteisen maailman tuomiota toimeen pantaessa: ”Hopeansa he viskaavat kaduille, ja heidän kultansa tulee heille saastaksi. Heidän kultansa ja hopeansa eivät voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä.” – Hes. 7:19; Sef. 1:18.
Se tulee tasoittamaan tietä kokonaan uudelle Jumalan tekemälle järjestykselle. Tuosta uudesta järjestyksestä tulevat olemaan poissa vastakohtaisuudet, jotka nykyään vallitsevat kurjan köyhyyden ja äärimmäisen varakkuuden välillä. Syvät lamakaudet ja valloillaan riehuvat inflaatiot tulevat kuulumaan menneisyyteen. Kaikkia maapallon taloudellisia asioita tullaan ohjaamaan oikeudenmukaisesti Jumalan taivaallisen hallituksen toimesta, jota Jeesus Kristus opetti seuraajansa rukoilemaan. – Matt. 6:9, 10.