Ovatko rahasi turvassa pankissa?
’MAANANTAIAAMUNA ihmiset alkoivat asettua jonoon. He uhmasivat purevaa kylmyyttä ja arviolta viiden tunnin odotusta. Pankkiirien, taloustieteilijöitten ja poliitikkojen rauhoittavat vakuuttelut vain lisäsivät paniikkia. Kautta maan, itse asiassa kautta maailman, koko ajan kasvavat väkijoukot piirittivät pankkeja esittäen joka paikassa saman vaatimuksen: ANTAKAA MEILLE MEIDÄN RAHAMME!’
Tuletko näkemään kenties tällaisia uutisotsikoita jolloinkin lähitulevaisuudessa? Talouslehti Wall Street Journal mainitsi äskettäin taloustieteilijä Alan Greenspanin sanoneen, että ”vaarallisen [pankki]romahduksen mahdollisuus on nyt suurin puoleen vuosisataan”. Kuinka niin?
Mihin raha on mennyt
Muistatko, miten perusteellisesti luottokelpoisuutesi tutkittiin, kun viimeksi kävit pyytämässä pientä pankkilainaa? Hämmästyttävää kyllä pankit eivät ole aina näin varovaisia lainatessaan suuria summia. Esimerkiksi Meksiko sai melkoisten öljyvarojensa turvin helposti lainatuksi noin 300 miljardia markkaa. Mutta sitten korkokanta kipusi kaikkialla maailmassa korkeuksiin ja öljyn hinnat putosivat. Meksiko joutui vararikon partaalle. Sijoittajiin iski lievä paniikki, kun alettiin huhuta, että Meksiko ehkä jättääkin nämä valtavat lainansa maksamatta. Niinpä maahan ryhdyttiin ohjaamaan poikkeusjärjestelyin lisää rahaa. Vaikka yksi kriisi onkin ehkä näin saatu torjutuksi, myös muilla mailla, kuten Puolalla ja Brasilialla, on vaikeuksia valtavien velkojensa hoitamisessa.
Lisäksi yritystoimintaan on sijoitettu miljardeja. Aiemmin suuret yhtiöt järjestivät rahoituksensa siten, että ne myivät yleisölle obligaatioita (pitkäaikaisia lainoja). Mutta kun korot nousivat, sijoittajat myivät obligaationsa ja sijoittivat rahansa tuottavampiin kohteisiin. Yhtiöitten oli pakko turvautua lyhytaikaisiin, korkeakorkoisiin pankkilainoihin. Pankit voisivat kuitenkin menettää kokonaisen omaisuuden, jos nämä yhtiöt menisivät nurin. Yhdysvaltalaisen Drysdale-pankin äskettäin tapahtunut romahdus on pelottava esimerkki siitä, miten haavoittuvia pankit todellisuudessa ovat, sillä se maksoi toisille pankeille puolitoista miljardia markkaa!
Tuleeko pankeista dominolaattoja?
Dominoa pelataan suorakulmaisilla laatoilla, jotka pysyvät pystyssä myös syrjällään. Oletko joskus nostanut dominolaattoja lyhyin välein syrjällään riviksi? Mitä tapahtuu, kun ensimmäistä laattaa tönäistään kevyesti? Koko rivi kaatuu. Taloustieteilijät pelkäävät mainittujen tekijöiden voivan yhdessä synnyttää samantapaisen ”dominoilmiön” maailmanlaajuisessa mitassa. Olettakaamme, että jokin maa ei enää pysty hoitamaan velkojaan tai että useat suuryritykset joutuvat samanlaiseen tilanteeseen. Yksi tai kaksi suurpankkia voisi tehdä vararikon. Se voisi vuorostaan pelästyttää toisiin pankkeihin rahojaan tallettaneet, ja he voivat alkaa kuumeisesti nostaa rahojaan. Koska pankit pitävät käteisvaransa melko pieninä, pankkien maksuvalmius voisi joutua todella koville. Pankkiireille tulisi hirvittävä pula käteisestä. Tällainen ketjureaktio voisi laajeta maailmanlaajuiseksi taloudelliseksi romahdukseksi!
Pankkiirien mielestä tällainen on kuitenkin epätodennäköistä. Suuren yhdysvaltalaisen Chase Manhattan -pankin entinen johtokunnan puheenjohtaja David Rockefeller väitti eräässä taannoisessa haastattelussa pankkijärjestelmää ”erittäin terveeksi”. Tosin ”pankeilla on paljon yhteisiä liiketoimia, joten ne ovat pelottavan riippuvaisia toisistaan”. Hän kuitenkin piti ”varsin epätodennäköisenä” sitä, että tällainen yleinen dominoilmiö kaataisi maailman pankkijärjestelmän. Koska pankkijärjestelmän toimivuus rakentuu yleisön luottamukselle, on ymmärrettävää, miksi pankkiirit ovat näin optimistisia.
’Mikään maa ei varmasti antaisi suurten pankkiensa kaatua’, voit sanoa. Mutta juuri näin teki Italian keskuspankki! Maan suurimman liikepankin Banco Ambrosianon romahdus sai osakseen paljon julkisuutta siksi, että pankilla oli ollut yhteyksiä Vatikaaniin. Kun tämä skandaalinkäryinen pankki kaatui, Italian keskuspankki ei eurooppalaisten pankkiirien hämmästykseksi ja tyrmistykseksi ryhtynyt tukemaan sitä. Pankkiirit pelkäävät, että tämä voi olla vaarallinen ennakkotapaus.
”Rauha ja turvallisuus” rahamaailmassa?
New York Times väitti 10. lokakuuta 1982 ”asioista perillä olevien ennustavan, että kansainvälisen rahajärjestelmän romahtamisen pelko lopulta pakottaa osapuolet sopimukseen”. 1930-luvun talousromahduksen aikana valtiot kuitenkin karttoivat yhteistyötä ja sen asemesta ”pyrkivät suojautumaan pitkälliseltä maailmanlaajuiselta taloudelliselta myrskyltä välittämättä siitä, millaista haittaa niiden toimenpiteistä oli muille maille”. On vain vähän merkkejä siitä, että valtioitten mieli olisi muuttunut. Inflaatiosta kärsivät valtiot ovat esimerkiksi antaneet korkokannan nousta piittaamatta siitä, millainen tuhoisa vaikutus sillä on ollut köyhiin maihin.
Raamattu on joka tapauksessa kertonut etukäteen, että pian huomattavat johtajat tulevat ennustamaan: ”Rauha ja turvallisuus!” (1. Tessalonikalaisille 5:3) Se, missä määrin tähän liittyy jonkinlaista maailmantalouden paikkailua, jää nähtäväksi. Miten meidän sillä välin pitäisi suhtautua horjuvaan maailmantalouteen?