Velkapaine joka rasittaa toisia
TOISET tekevät valtioiden velkatilanteen kahta vaikeammaksi. Liian suuret velat painavat raskaasti yhtiöitä, kaupunkeja ja yksityisiä.
Tulee yhä vaikeammaksi päästä eroon näistä veloista. Nimenomaan tästä syystä viime vuosien laskusuuntaus osoittautui niin vaikeaksi monille. Velkoja ei voitu maksaa takaisin; niinpä vararikot lisääntyivät huimaavasti.
Yhtiöitten vaikeudet
Esimerkiksi Industry Week -lehti raportoi: ”Länsi-Saksan liikeyritysten vararikot nousivat ennätyslukemiin . . . Vararikot, joihin liittyy 400000 dollariin [1600000 markkaan] nousevia menetyksiä ja velkavaatimuksia, lisääntyivät 30 %.”
Joulukuussa 1976 The Wall Street Journal -lehti huomautti, että Japanin yhtiövararikot saavuttivat edellisenä kuukautena ennätyksen, ja lisäsi: ”Koko vuoden 1976 yhtiöitten romahdusennätys on nyt 15000, kun edellinen ennätys viime vuonna oli 12600.”
Daily Mail -lehti kertoi, että vararikkojen lukumäärä Englannissa on kohonnut niin korkealle kuudessakymmenessä vuodessa, ettei ”mikään vedä sille vertaa, ei edes 1930-luvun syvin lama”.
Yhdysvalloissa monet suuryhtiöt menivät muiden lailla vararikkoon. Useammat pankit kuin koskaan ennen maan toiseen maailmansotaan liittymistä lopettivat liiketoimintansa. Taloudellisen tutkimuksen instituutti varoitti kuitenkin, että nämä ”ovat vain huippuja vararikkojäävuorista, jotka kelluvat suunnattomassa velkameressä”.
Kaupungit vaikeuksissa
Melko lailla samoin on käymässä Yhdysvalloissa joillekin kaupungeille ja osavaltioille. New Yorkin kaupunki on ehkä ollut näistä kaikkein tunnetuin. Sen velat ovat kohonneet noin 13 miljardiin dollariin. Viime vuonna kaupungin oli pakko pysäyttää lyhytaikaisen velan maksaminen, vaikka oikeusistuimet tuomitsivat myöhemmin sellaisen toimenpiteen laittomaksi.
Mutta Business Week -lehti sanoi pääkirjoituksessaan: ”New Yorkin kaupungin ongelmat ovat itse asiassa suuremman ongelman edelläkävijöitä. Jokainen Yhdysvaltojen suurkaupunki tulee kohtaamaan vakavan taloudellisen ahdingon seuraavien 3–5 vuoden aikana.”
Kaupunki toisensa jälkeen velkaantuu todellakin yhä pahemmin. Niiden verotulot eivät yksinkertaisesti riitä peittämään niiden menoja. Esimerkiksi maan pääkaupungin, Washingtonin, menot ovat kasvaneet 1960-luvulta lähtien vuosittain noin 15 prosenttia, mutta verotulot ovat nousseet vain noin 6 prosenttia.
Japani raportoi, että maan 47 prefektuurista 39:llä olisi vajauksia. Kaksi kaupunkia on jo julistettu vararikkoon. U.S. News & World Report -lehti arvioi, että ”Japanin 643 kaupungista noin 100 tulee olemaan velan puolella, kun kaksi vuotta sitten niitä oli vain 53.” Monet kaupungit muissa maissa havaitsevat samanlaisen velkapaineen lisääntyvän.
Kuluttajaan kohdistuva paine
Monissa maissa keskivertokuluttaja tuntee velkapaineen yhä selvemmin. Yhdysvalloissa suuri osa siitä, mitä tavalliselta amerikkalaiselta jää jäljelle menojen peittämisen jälkeen, kuluu velanmaksuun.
Tästä syystä äskeisen laskusuuntauksen iskiessä monet eivät pystyneet maksamaan näitä kerääntyneitä velkoja. Ja siksi vararikkojen määrä saavutti kaikkien aikojen huipun.
Kuitenkin kuluttajien velat kasvavat yhä. Los Angeles Herald-Examiner -lehti sanoo: ”Los Angelesissa tavallinen palkansaaja käyttää lähes kaiken ansaitsemansa. Hän elää melkein tulojensa rajoilla. Vähäinenkin odottamaton tarve voisi olla kohtalokas.”
Sama lehti huomautti, että tyypillisen velkavaikeuksissa olevan ihmisen tulot ovat noin 800–900 dollaria kuukaudessa, mutta hän on velkaa ”noin 10000 dollaria tavallisesti pankille, luottokorttiyhtiöille, vähittäismyyntiliikkeille ja öljy-yhtiöille. Lisäksi hän on hermoraunio.”
Milwaukee Journal -lehti kertoi prostituoitujen piiristä, johon kuului myös kotirouvia, jotka ”lisäsivät perheen tuloja ansaitsemillaan varoilla”. Tokion Daily Yomiuri -lehti kertoi erään kotirouvan tehneen itsemurhan, ”koska häntä painostettiin maksamaan takaisin laina, joka oli otettu talon rakentamista varten”.
On totta, että jotkut, joilla on vaikeuksia nykyään, eivät käytä rahojaan epäviisaasti. Hinnat ovat vain niin korkeita, että heidän tulonsa eivät peitä menoja. Mutta toisaalta monet ovat käyttäneet rahansa epäviisaasti sellaiseen, mitä he eivät ole todellisuudessa tarvinneet. He ovat velkaantuneet korviaan myöten ja ovat joutuneet kärsimään seurauksista.
Kyseenalainen ”turvallisuus”
Jopa ne, joilla on rahaa pankissa, ovat alkaneet tuntea olonsa hieman epämukavaksi viime vuosina. Tämä johtuu siitä tosiasiasta, että suuria pankkeja on mennyt vararikkoon.
Yhdysvalloissa meni vararikkoon Franklin National, yksi maan kahdestakymmenestä suurimmasta pankista. Saksassa romahti suuri Bankhause Herstatt. Useita muitakin pankkeja on mennyt vararikkoon. Ja toiset ovat niin lujilla, että Martin Mayer väitti ”Pankkiirit”-nimisessä laajassa tutkimuksessa seuraavaa: ”Järjestelmässä on miljardeja dollareita piileviä lainan menetyksiä, ja kello tikittää kohti hetkeä, jolloin jysähtää. Pankkirakennelma, joka on nyt muodostumassa, voi luhistua.”
Mutta eikö se olisi mahdotonta Yhdysvalloissa? Eivätkö talletukset ole ”turvattuja” aina 40000 dollariin asti; eivätkö niitä takaa esimerkiksi sellaiset laitokset kuin Federal Deposit Insurance Corporation (Yhdysvaltain liittovaltion talletusten vakuutusyhtiö)?
Se on totta, mutta on kiinnostavaa havaita, mitä Alvin Toffler sanoo kirjassaan The Eco-Spasm Report: ”FDIC:n virkailijat tietävät sen, mitä suurin osa yleisöstä ei tiedä: laitoksella on riittävästi käteistä taatakseen noin yhden prosentin talletuksista. Se ei missään tapauksessa voi suoriutua satojen tuhansien hurjistuneiden pankkiasiakkaitten hillittömästä nostovaatimuspaniikista.”
Juuri tällaista paniikkia viranomaiset pelkäävät. Näin voisi tapahtua, jos vaikka vain muutamat maat menisivät vararikkoon, tai jos useiden yhtiöiden tai kaupunkien vararikkojen takia useat pankit romahtaisivat.
Eikö vuonna 1976 kuitenkin jonkin verran toivuttu taloudellisesti edellisestä laskusuuntauksesta? Kyllä toivuttiin ja parempaa toivotaan. Sellainen on ollut viime vuosikymmenien tapahtumienkulku. Mutta laskusuuntaukset tulevat yhä ankarammiksi ja toipumiset yhä laimeammiksi, mikä jättää yhä enemmän pysyvää työttömyyttä.
Baxter sanoi viime vuonna tästä: ”Taloudellinen tilanne on varmasti palautumassa ennalleen. Mutta sitä tukee toisaalla vain ohut maksuvalmiuden kerros ja toisaalla valtavat budjetin vajaukset. Historia on osoittanut, että viimeksi mainittu ajan mittaan tuhoaa maksuvalmiuden.”
Mutta mikä on sinun asemasi? Mitä tavallinen ihminen voi tehdä suojellakseen itseään?
[Huomioteksti s. 10]
”Tavallinen palkansaaja käyttää lähes kaiken ansaitsemansa. Hän elää melkein tulojensa rajoilla. Vähäinenkin odottamaton tarve voisi olla kohtalokas.”
[Huomioteksti s. 11]
”FDIC:n virkailijat tietävät sen, mitä suurin osa yleisöstä ei tiedä: laitoksella on riittävästi käteistä taatakseen noin yhden prosentin talletuksista.”