Talo jonka ahneus rakensi

”AHNEUS on tervettä. Ihminen voi olla ahne ja silti olla tyytyväinen itseensä.” Nämä sanat olivat osa puhetta, joka pidettiin loppututkinnon suorittaneille eräässä kaupallisessa oppilaitoksessa, ja niiden kerrotaan synnyttäneen naurua ja suosionosoituksia. (Adam Smithin kirjasta The Roaring ’80s) Puhujana toimi eräs Wall Streetin kärkinimistä, joka oli ansainnut satoja miljoonia dollareita. Pian tämän jälkeen talouslehti Fortune valitsi samaisen miehen ”vuoden roistoksi”. Muutaman kuukauden kuluttua hän istui vankilassa.

Kävi ilmi, ettei ahneus ollutkaan niin kovin tervettä. Tämän miehen sanoja kuitenkin usein lainataan esimerkkinä siitä, millainen asenne Wall Streetillä nykyään on vallalla. Mitä tosiasiat osoittavat?

Ajatellaanpa niitä Wall Streetin suuntauksia, joita olemme jo tarkastelleet. Salamannopealla tietokoneistetulla kaupankäynnillä, rahan kiilto silmissä tapahtuvalla yhtiöitten valtaushuumalla ja huimalla lainanotolla näyttää kaikilla olevan yksi yhteinen piirre: keskittyminen nopeiden voittojen hankkimiseen.

Kaikki tähyilevät nopeita voittoja. Kanadalainen aikakauslehti Maclean’s sanoi eräässä pääkirjoituksessaan nasevasti: ”Kahdeksankymmentäluvun nousukkaat haluavat jotakin ilmaiseksi: mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä vaivalla.” Onko mikään ihme, että tällainen voitonhaluun perustuva yhteiskunta on synnyttänyt aivan oman rikoslajinsa? Sen nimenä on ...

Sisäpiirikaupat

”Mitä ne ovat?” kysyi Herätkää!-lehti eläkkeellä olevalta investointipankkiirilta. Hän vastasi: ”Erittäin väljästi määriteltynä sisäpiirikaupat ovat sellaisia, että niissä joku käyttää tietoa, joka hänellä asemansa tai tehtävänsä perusteella on, mutta jota sijoittavalla yleisöllä ei ole. Jos hän käyttää sitä hyväkseen, hän on muita edullisemmassa asemassa.”

Tällaiset osakekaupat ovat usein lailla kiellettyjä. Ne kävivät kuitenkin niin yleisiksi 1980-luvulla, että niiden takia Wall Streetiltä pidätettiin eräänä reilun vuoden mittaisena ajanjaksona noin 70 liikemiestä. Kuten niin monet muut Wall Streetin ongelmat, tämäkin on levinnyt kaikkialle maailmaan. Kun Japanissa alettiin tutkia erään sisäpiirikaupoista epäillyn miehen asioita, hän koetti lahjoa tapausta tutkimassa olleen lainsäätäjän ja polvistui tämän eteen sylissään salkku, jossa oli 40000 dollaria. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että koko kohtaus tuli filmille, joka myöhemmin näytettiin Japanin televisiossa.

Sisäpiirikauppojen aiheuttamat skandaalit ovat heiluttaneet niin Kanadan Bay Streetiä, Ranskan Boursea ja Italian Borsaa kuin myös Helsingin Fabianinkatua, vain muutamia arvopaperipörssejä mainitaksemme. Äskettäin paljastui sisäpiirikauppoja tehnyt rengas, joka oli ulottunut Englannista Israeliin. Tällainen pettäminen on pyritty estämään eri puolilla maailmaa lainsäädännön avulla, mutta kuten edellä mainittu pankkiiri kertoi Herätkää!-lehdelle, sisäpiirikauppoja on ”vaikea tunnistaa ja vielä vaikeampi valvoa. Meillä on tarkkoja varmistusjärjestelmiä, mutta on helpompaa varastaa tietoja kuin rahaa.”

Juppi-tauti

Siinä missä Wall Streetin ahneus johdatti jotkut rikollisille teille, monet muut se ohjasi materialismiin. Newsweek-aikakauslehden mukaan Wall Street oli Yhdysvaltain ahneen ”rahakulttuurin” pesäpaikka. Kahdeksankymmentäluvun pitkä nousukausi houkutteli pörssialalle loppututkintonsa suorittaneita nuoria, jotka olivat päättäneet rikastua. Näitä hyvin koulutettuja nuoria alettiin kutsua jupeiksi. Kun he olivat tulleet kuuluisiksi vaateliaisuudestaan ja huikeista palkoistaan, mainostajat ottivat heidät maalitaulukseen ihanteellisina kuluttajina, jotka todella osasivat kuluttaa.

Eräs aiemmin Wall Streetillä toiminut pörssivälittäjä – omien sanojensa mukaan entinen juppi – kertoi Herätkää!-lehdelle, millaista oli hänen elämänsä Wall Streetillä noususuhdanteen vuosina. Johtavana ajatuksena hänen yhtiössään oli hänen mukaansa tämä: ”Työsi on sinulle yhtä kuin elämäsi. Kaikki muu jää toiselle sijalle.” Oli tavallista, että ylösnousu tapahtui aamulla kello viisi, minkä jälkeen koko päivä meni töissä ja lopuksi ilta pitkälle ulkona edustustehtävissä, asiakkaitten seurana.

Hän muistaa elävästi yhden tapauksen, joka hänen mielestään hyvin kuvasi ihmisten ajattelutapaa. Työtoveri oli näyttänyt hänelle joukon valokuvia pörssivälittäjästä, joka sydänkohtauksen saaneena lojui pörssisalin lattialla. Kaupankäynti jatkui kuumeisena miesparan ympärillä; mikään ei hidastunut, mikään ei pysähtynyt.

New York Timesin mukaan pörssiromahdus oli isku jupeille paitsi heidän lainanotto- ja kulutustapojensa, myös heidän ajattelutapansa takia. Lehti kävi juppien kimppuun myös sanaleikillä, että monet heistä eivät edes tienneet, mitä eroa on oman pääoman (net worth) ja itsekunnioituksen (self-worth) välillä.

[Huomioteksti s. 10]

Monet jupit eivät edes tienneet, mitä eroa on oman pääoman ja itsekunnioituksen välillä