Mitä on sanottava aerosolisuihkeista?
Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta
OLETKO koskaan ihmetellyt, kuinka paljon partavaahdoketta pienistä aerosoleista oikein tulee? Nehän näyttävät melkein pohjattomilta! Mutta tiedätkö, että tölkin sisällä ei todellisuudessa ole lainkaan vaahtoa?
Miten se on mahdollista? Näemme sen hetken kuluttua. Mutta sanokaamme tässä vaiheessa, että tavalliseen aerosoliin eli suihketölkkiin liittyy paljon enemmän kuin silmä näkee.
Nämä kätevät aerosolit perustuvat pitkälle kehittyneeseen teknologiaan. Niiden menestyksen salaisuutena on niiden sisältämä ponneaine, joka puhaltaa tuotteen tölkistä ulos. Ponneaine on tärkeä, koska sen täytyy yhtaikaa täyttää lukuisia erikoisvaatimuksia.
Sopiva ponneaine
Pelkkä puristettu ilma tai useimmat kaasut eivät ole riittävän käyttökelpoisia. Ihanteellisen ponneaineen täytyy olla myrkytöntä ja palamatonta. Se ei saa vaikuttaa tuotteen hajuun, makuun eikä laatuun. Se ei liioin saa syövyttää aerosolin mekanismia. Sen täytyy olla niin monipuolista, että se säilyttää juuri sellaisen kosteuden tai kuivuuden kuin halutaan ja että se antaa myös hienojakoisen suihkeen. Sen täytyy säilyttää monenlaisia paineita, jotka sopivat eri tuotteiden tiheyksiin. Ja sen täytyy säilyttää tarvittava paine viimeiseen pisaraan saakka.
On tietenkin selvää, että vain harvat tunnetut aineet täyttävät kaikki nämä vaatimukset. Hiilivetyinä tunnetut kaasut, kuten propaani ja butaani, täyttävät melkein kaikki, mutta ne myös haisevat jossakin määrin ja ovat erittäin tulenarkoja. Vasta monien kokeilujen jälkeen halogeenihiilivetyjen todettiin parhaiten täyttävän vaatimukset.
Nämä kaasut nesteytyvät suhteellisen alhaisessa paineessa, ja tämä neste sekoittuu helposti useimpiin tuotteisiin vaikuttamatta niiden laatuun. Ja monia halogeenihiilivetyjä voidaan käyttää joko yksinään tai seoksina riippuen siitä, millaisia ominaisuuksia ja paineita kussakin tapauksessa tarvitaan.
Yksi esimerkki halogeenihiilivedyn monipuolisuudesta on partavaahdoke. Kuten edellä mainittiin, tölkin sisällä ei ole mitään vaahtoa, vaan sen sijaan ponneaineena toimivan nestemäisen halogeenihiilivedyn ja nestemäisen täytösaineen paineenalainen seos. Kun tämä nesteseos nousee suuttimeen ja vapautuu äkkiä paineestaan, niin ponneaine kaasuuntuu silmänräpäyksessä ja muodostaa sumutteeseen tuhansia pienen pieniä kuplia, jotka sinä näet vaahtona.
Niinpä voit nykyään pelkällä napin painalluksella puhdistaa koirasi, muodostaa sumuttamalla ”siteen”, valmistaa herkullisia alkupaloja tai jopa yrittää torjua hain hyökkäyksen. Nykyään sanotaan olevan yli 300 erilaista sumutetyyppiä, jotka on pakattu aerosoleiksi, ja väitetään, että miltei mistä tahansa tuotteesta voidaan valmistaa aerosoli, jos niin halutaan.
Halogeenihiilivedyt ovat niin monipuolisia, että niitä alettiin käyttää ponneaineina melkein puolessa kaikista aerosoleista, kun taas muissa käytettiin pääasiassa tavallisia hiilivetyjä ja joissakin tuotteissa muita puristettuja kaasuja. Monissa aerosoleissa ponneaineina käytetyt tulenarat hiilivedyt ovat usein syynä näissä tölkeissä oleviin varoituksiin: ”KÄYTETTÄVÄ VAIN TILOISSA JOISSA ON HYVÄ ILMANVAIHTO!” ”EI SAA KÄYTTÄÄ LÄHELLÄ AVOTULTA!”
On huomattava, että nämä ja muut varoitukset, kuten ”VARJELTAVA KUUMUUDELTA”, ”ÄLÄ SÄILYTÄ AURINGONPAISTEESSA!”, ”ÄLÄ PUHKAISE ÄLÄKÄ POLTA TÖLKKIÄ!”, voivat johtua tai olla johtumatta ponneaineen tyypistä. Mikä tahansa aerosoli voi räjähtää, jos se jätetään lähelle avotulta tai auton sisälle kuumaan auringonpaisteeseen. Ponnekaasun paineen lisäksi tämä voi johtua itse tuotteen luonteesta tai muista liuoksista, joita tuotteeseen sekoitetaan halutun kokoomuksen saamiseksi.
Vaikka ei olekaan olemassa mitään yhtenäistä koko maailman käsittävää aerosolien turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä, niin useimpien pakkausten (Suomessa jokaisen pakkauksen) kuumuuden ja paineen kestävyys testataan, mikä takaa niiden suhteellisen turvallisuuden. Normaalissa huoneenlämpötilassa aerosolissa voikin olla vähemmän painetta kuin monissa virvoitusjuomapulloissa!
Kaikista halogeenihiilivetyjen hyvistä puolista huolimatta niiden suosiota ponneaineena on viime vuosina vähentänyt yhä kiistanalainen tieteellinen kysymys.
Aerosolit ja otsoni
Mahdollisen vaaran sanotaan syntyvän joka kerta, kun painat aerosolin nappia. Syyllinen ei ole itse laite tai siinä oleva tuote, vaan ponneaineena käytetty halogeenihiilivety, joka saa monet aerosolit toimimaan niin hyvin. Näiden suunnilleen 30:n viime vuoden aikana ilmaan päästettyjen kaasujen kertymän sanotaan vaikuttavan korkealla ilmakehässä olevaan ”otsonikerrokseen”.
Otsoni on erittäin aktiivinen hapen muoto, jota syntyy ilmakehässämme ultravioletti (uv) -säteilyn vaikuttaessa ilmakehän happeen. Otsonia esiintyy joltisessakin määrin suunnilleen 10–50 kilometrin korkeudessa maan pinnan yläpuolella, ja eniten sitä esiintyy 20–25 kilometrin korkeudessa. Tämä säteilyn luoma kerros suodattaa suurimman osan auringon vahingollisesta uv-säteilystä. Sellaisen säteilyn lisääntymisen väitetään lisäävän ihosyöpää.
Näiden suunnattomien halogeenihiilivetyjen määrien, jotka vuosien kuluessa on päästetty ilmakehään, sanotaan nousevan hitaasti, kunnes ne lopulta tunkeutuvat otsonikerrokseen. Kun halogeenihiilivedyt ovat päässeet tämän suojaavan kerroksen yläpuolelle, niin auringon uv-säteily voi hajottaa niitä ja vapauttaa klooriatomeja ja kloorioksidia. Nämä vuorostaan tuhoavat pieniä määriä otsonia muuttamalla sen katalyyttisesti tavalliseksi hapeksi. Suojaavan otsonin määrän ajatellaan siten asteittain vähenevän.
Tutkittavana on muitakin tästä otsonin vähenemisestä mahdollisesti aiheutuvia seurauksia. Otsonikerros muuttaa uv-säteilyn lämmöksi vaikuttaen siten suoranaisesti tai epäsuorasti maan lämpötilaan ja ilmastoon. Siksi ajatellaan, että muutokset otsonikerroksessa voivat vaikuttaa moniin seikkoihin maan päällä. Sadot, kasvien kasvu, metsät, valtameret, kalat ja muu eläimistö voivat kaikki joutua muutosten kohteiksi.
Tutkimuksia tässä asiassa mutkistaa lisäksi se, että otsonipitoisuudet voivat vaihdella jopa 25 prosenttia vain yhdessä vuorokaudessa. Nämä pitoisuudet näyttävät myös noudattavan 11-vuotista jaksoa, mikä voi johtua auringonpilkkujen toiminnasta. Ja vaikka suurin osa otsonista syntyy auringon paahtaman päiväntasaajan kohdalla, niin tämä kaasu siirtyy asteittain napoja kohti. Niinpä otsonin tiheys navoilla onkin hieman suurempi kuin niiden välillä olevassa ilmakehässä.
Koska kysymyksessä on niin monia toisistaan riippuvaisia tekijöitä, niin tiedemiehet sanovat kestävän 5–10 vuotta, ennen kuin heidän alustavat havaintonsa voidaan jotakuinkin varmasti vahvistaa, hylätä tai korjata. Jotkut ovat kuitenkin arvioineet, että jos halogeenihiilivetyjä päästetään edelleen ilmaan vain nykyisellä vauhdilla, niin otsonipitoisuus voisi lopulta vähentyä noin 7 prosenttia, joskin virhemahdollisuus on suuri kumpaankin suuntaan.
Sitä paitsi koska halogeenihiilivedyt nousevat ilmakehässä niin hitaasti, tiedemiehet arvioivat, että vaikka näiden kaasujen käyttö heti lopetettaisiin täydellisesti, niin jo ilmakehässä olevat kaasut jatkaisivat nousuaan ja vaikuttaisivat otsonikerrokseen vielä kymmenen vuoden ajan! Tässäkin tapauksessa heidän arviointinsa mukaan veisi vielä 65 vuotta lisää, ennen kuin puolet otsonin menetetystä maksimimäärästä olisi korvautunut, ja yli 100 vuotta, ennen kuin otsonimäärä olisi palautunut normaaliksi!
Vastaväitteitä
Useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että halogeenihiilivedyillä on haitallisia vaikutuksia otsonikerrokseen ja että tämä vuorostaan vaikuttaa ihosyövän esiintymistiheyteen. Mutta kaikki eivät myönnä, että otsonin väheneminen olisi suurin ihosyöpäuhka. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tämä tauti on lisääntynyt väestönkasvua paljon nopeammin, ja jotkut tiedemiehet uskovat, että otsonin väheneminen on lisännyt tätä kasvua vain vähän, jos lainkaan.
He viittaavat siihen tosiseikkaan, että ihosyöpä on lisääntynyt niinäkin aikoina, jolloin otsoninkin määrä on lisääntynyt. He sanovat, että tämän taudin yleistyminen johtuu todennäköisemmin elämäntyylin muuttumisesta. Ihmiset viettävät enemmän vapaa-aikaansa ulkosalla, matkustelevat lämpimiin maihin ja riisuvat herkemmin vaatteitaan lomalla tai työssäkin ollessaan.
Arvostelijat sanovat, että näiden muutosten vuoksi ihmiset ovat saaneet enemmän uv-säteilyä iholleen kuin menneisyydessä, mikä on lisännyt ihosyövän esiintymistiheyttä paljon enemmän kuin otsonikerroksen oheneminen. Valaisemme asiaa: he korostavat, että koska otsonin tiheys lisääntyy päiväntasaajalta navoille mentäessä, niin ennustettu aerosolien aiheuttama lisäys maahan saapuvassa uv-säteilyssä ei ole sellaisen ihmisen saamaa säteilynlisäystä suurempi, joka muuttaisi Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen.
Nämä arvostelijat väittävät myös, että ihosyöpää vastaan voitaisiin taistella tehokkaimmin vaatimalla lisäämään aurinkoöljyihin aineksia, jotka suodattaisivat paremmin pois vahingollisia uv-aallonpituuksia.
Jos halogeenihiilivedyt kiellettäisiin
Kaikkien halogeenihiilivetyjen kieltäminen vaikuttaisi moniin seikkoihin, joita me pidämme itsestään selvinä. Näitä kaasuja käytetään jäähdytysaineena melkein kaikissa jäähdytys- ja ilmastointilaitteissa kautta maailman. Muut kaasut eivät toimisi hyvin nykyisissä järjestelmissä.
Halogeenihiilivetyjä käytetään myös huokoistus- eli kuplausaineena valmistettaessa monia tuttuja vaahtomuovituotteita, kuten kevyitä pakkausmateriaaleja, mattojen selkäpuolia, lattianpäällysteitä, tekonahkaa, patjoja ja pehmikkeitä; niitä käytetään vaahdottimien, juomakuppien, kylmälaukkujen, lämpöeristeiden ja monien muiden tarvikkeiden valmistuksessa. Mitään tyydyttävää korviketta ei vielä ole löydetty. Joko muiden kaasujen tulenarkuus on liian suuri ja/tai tuote on heikko.
Halogeenihiilivetyjen poistaminen vaikuttaisi elintarvike-, kuljetus-, tekstiili-, elektroniikka-, auto-, maalaus-, kirjapaino-, valokuvaus-, teräs- ja optiseen teollisuuteen vain muutamia mainitaksemme. Jopa sairaalat ja apteekkitavaroiden hankkijatkin tuntisivat puutteen.
Mutta halogeenihiilivetyjen käyttö aerosoleissa muodostaa noin kolme neljäsosaa koko määrästä, ja vain yksi neljäsosa jakaantuu pääasiassa jäähdytyslaitteitten ja muovituotteiden kesken. Painopiste on siis nykyään etupäässä aerosolien tarpeettoman käytön vähentämisessä. Monet asiantuntijat suosittelevat voimakkaasti halogeenihiilivetyjen valikoivaa sääntelyä niiden täydellisen kieltämisen sijasta. Esimerkkinä voidaan mainita Yhdysvaltain Oregonin osavaltio, joka kielsi halogeenihiilivetyjä sisältävät aerosolit 1. maaliskuuta 1977.
Onko olemassa vaihtoehtoja?
Kuten aikaisemmin todettiin, tavallisilla hiilivedyillä on joitakin ihanteellisilta ponneaineilta vaadittavia ominaisuuksia, mutta ne ovat erittäin tulenarkoja ja niissä on oma hajunsa. Jotkin ovat myös myrkyllisiä ihmisille eivätkä anna aina tasaista suihkua viimeiseen pisaraan asti. Niitä käytetään jo runsaasti, silloin kun se on mahdollista, esimerkiksi puhdistusaineissa, vahoissa, maaleissa ja autoteollisuudessa. Mutta ei ole mitään takeita siitä, ettei niilläkin todettaisi olevan vahingollisia vaikutuksia ympäristöön.
Puristettujakin kaasuja käytetään, kun halutaan jähmeää virtaa tai paksua kosteata suihkua, kuten esimerkiksi kasvinsuojeluaineissa, hammastahnoissa ja elintarviketuotteissa. Mutta paine säiliön sisällä alenee sen tyhjentyessä, eikä näitä kaasuja voida sekoittaa läheskään niin moniin tuotteisiin kuin halogeenihiilivetyjä.
Monien nykyään käyttämät mekaaniset pumput vetävät myös harvoin vertoja aerosolien tehokkuudelle. Sumu ei ole yhtä hienojakoista tai tasaista, mikä aiheuttaa pisarointia tai virtaamista. Laitteet voivat vuotaa, ja suihke voi osua kohteesta harhaan. Ilmavuodot voivat heikentää joitakin tuotteita, ja monesti pumppujärjestelmä ei heitä suihketta tarpeeksi pitkälle.
Nykyään meneillään olevissa laajoissa tutkimuksissa pyritään kehittämään uusia tuotteita ja muuttamaan joidenkin nykyisten tuotteiden kemiallista rakennetta, jotta ne toimisivat paremmin, kun ponneaineena käytetään tavallisia tulenarkoja hiilivetyjä. Kuluttajien on ratkaistava, vahingoittaako tämä muutos tulevien tuotteiden laatua. Mutta epäilemättä sellaiset tuotteet tulevat olemaan kalliimpia kuin nykyisin käytettävät.
Melkein jokainen aerosolituote on nykyään saatavissa jonakin enemmän tai vähemmän tehokkaana korvikkeena. Joissakin tuotteissa saatat päättää luopua aerosolisovellutuksen eduista, kun taas toisissa päätät ehkä edelleenkin käyttää tätä nykyiseen elämäntapaamme tullutta kätevää lisäystä. Joka tapauksessa tällä hetkellä valinta kuuluu useimmissa maissa sinulle.
[Tekstiruutu s. 21]
• Käytettävä hyvin tuuletetuissa tiloissa; vältä sumun hengittämistä
• Pidä poissa lasten ulottuvilta
• Älä sumuta silmiin äläkä suuhun
• Painepakkaus; älä puhkaise
• Aerosolia ei saa käyttää eikä tyhjänäkään säilyttää yli +50°C lämpötilassa tai avotulen läheisyydessä
[Kaavio s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
PAINONAPPI
VENTTIILILAUTANEN
PONNEKAASUA
NOUSUPUTKI
TÄYTÖSAINEET SEKÄ NESTEMÄINEN PONNEAINE