Ainutlaatuinen eläimistö vaarassa

Herätkää!-lehden Papua-Uuden-Guinean-kirjeenvaihtajalta

HALUAISITKO lähteä mukaan kiehtovalle trooppista eläimistöä tutkivalle retkelle Papua-Uuteen-Guineaan? Sinä haluaisit? Mainiota! Mutta ennen lähtöä tarvitset hieman taustatietoja.

Australiasta pohjoiseen ja aivan päiväntasaajan eteläpuolella sijaitseva Papua-Uusi-Guinea on saariryhmä, jota tutkimusmatkailijat ja lähetyssaarnaajat ovat sanoneet kesyttömäksi ja vaaralliseksi. Luonnonsuojelijan kannalta katsottuna maasto on alkukantaista ja jännittävää. Kuitenkin jotkin sen ainutlaatuisen eläimistön lajit ovat nykyään vaarassa.

Näiden saarten sademetsät tarjoavat eristetyn elinympäristön monille loistavahöyhenisille paratiisilintulajeille. Uuden-Britannian saarella tuliperäiset kuumat lähteet varaavat luonnon maanalaiset lämmitysjärjestelmät ainutlaatuisten isojalkakanojen munien hautomiseen. Harvinaiset lintuperhoset lentää liihottavat köynnösten verhoamien puiden välissä Papuan alavissa trooppisissa sademetsissä.

Nuolilla ja jousilla aseistautuneet tummapintaiset alkuasukkaat ovat satojen vuosien ajan väijyneet täällä saalistaan. He ampuvat ja virittävät nerokkaita ansoja eläimille, joita he käyttävät ravinnokseen tai itsensä koristeluun tai myyvät.

Kulkiessasi tiheissä trooppisissa viidakoissa ihmettelet petoeläinten, kuten tiikerien tai leopardien, täydellistä puuttumista. Ja kun sukellat viidakosta asutuille kyläaukeamille, huomaat kesyjen kuormajuhtien, kuten hevosten ja aasien, loistavan poissaolollaan.

Uhanalainen eläimistö

Eläimistöä uhkaava vaara ei ole ilmeinen, kun olet viidakkomaastossa. Luonnonsuojelijat ovat kuitenkin havainneet, että jollei suojelutoimiin ryhdytä viipymättä, räjähdysmäisesti lisääntyvä väestö ja kiihtyvä teollinen kehitys pitävät huolen siitä, ettei kohta ole enää jäljellä eläimistöä mitä pelastaa. Maailman Luonnon Säätiötä on siksi pyydetty auttamaan tätä kehittyvää maata varhaisessa vaiheessa tapahtuvien suojelutoimien toteuttamisessa.

Papua-Uuden-Guinean eläimistöä uhkaavat pääasiassa 1) supistuva elinympäristö, 2) metsästys ja 3) saastuminen. Tämän maan alkuasukasväestön odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 1985 mennessä. Näin ollen metsämaan raivaamiseen viljelyksiä ja teollisuutta varten kohdistuu lisääntyvää painetta. Lisäksi taloudellisessa toiminnassa ja kyläasujaimiston perinteisissä tavoissa tärkeiden eläinten nahkojen ja lintujen höyhenten kysyntä kasvaa. Koska jousi ja nuoli on hyvin yleisesti korvattu haulikolla, tämä kysynnän kasvu vaarantaa suuresti monien viehättävien eläinten elämän.

Teollisuuden asteittainen laajeneminen ja myös taloudellisen kehityksen samanaikainen kiihtyminen ovat kenties suurin syy luonnonvaraisten eläinten asuma-alueiden supistumiseen. Eristetyillä koskemattomilla metsäalueilla, joita äskettäin pidettiin sellaisina, ettei ihminen pääse häiritsemään niiden rauhaa, hakataan nykyään valtavat alat metsää, etsitään malmeja ja rakennetaan mammuttimaisia kuparikaivoksia, jotka saastuttavat läheiset joet. Lisäksi on olemassa jättimäisiä suunnitelmia vesien valjastamiseksi kehittämään sähköä maata, vettä ja ilmakehää myrkyttävän raskaan teollisuuden tarpeisiin. Laajamittaisen puuston poistamisen tai ekologisen tasapainon horjuttamisen aiheuttamat tuhoa enteilevät merkit näkyvät jo sadoilla tuhansilla luonnonvaraisten eläinten asuttamilla hehtaareilla.

Paratiisilinnut

Näillä tiedoilla evästettyinä olemme nyt valmiit aloittamaan ylängön sademetsään, paratiisilinnun kotiin, suuntautuvan tutkimusretkemme. Kun poistumme varovasti metsään hakatulta polulta, voimme kai puhua joistakin Paradisaeidae-lintusuvun jäsenistä. Mikään muu lintulaji ei voita niitä niiden höyhenpuvun voimakkaassa värityksessä ja kosintakäyttäytymisessä. 42 tunnetusta lajista 36 esiintyy yksinomaan Papua-Uudessa-Guineassa. Raggin-, loisto-, sininen, 12-jouhinen ja varis-paratiisilintu ovat joitakin paremmin tunnettuja lajeja. Suojatussa ympäristössä paratiisilintu voidaan muuten opettaa puhumaan kuin papukaija.

Tunnettu lintutieteilijä E. Thomas Gillard on kirjoittanut eloisan kuvauksen paratiisilinnuista. Hän kertoo meille, kuinka näitä lintuja koristaa lajista riippuen pitsikuvioiset tai hamemaiset, piiskan, viitan, taivutetun emaloidun langan tai pystyyn nostettavan ja leviteltävän viuhkan muotoiset sulat. Joillakuilla on sapelimaiset pyrstöt ja niiden höyhenistössä on sateenkaaren väreissä kimaltelevia laikkuja. Näillä linnuilla on myös muita koristeita – jadenvihreän ja opaalin väriset suut, paljaat, kirkuvan väriset ihon alueet ja pähkinän muotoiset heltat. Lisäksi näiden lintujen kauniit tanssiliikkeet saavat ne näyttämään pikemminkin koristeilta kuin eläviltä linnuilta.

Varis-paratiisilintuna tunnettu laji on noin kyyhkysen kokoinen. Kosiessaan koiras avaa nokkansa täysin auki, niin että sen loistavan keltainen sisus muodostaa hätkähdyttävän vastakohdan linnun sysimustalle höyhenistölle, heleän vihreälle päälle ja helmiäishohtoiselle purppuranvihreälle rintalaikulle. Tällä linnulla on kaksi mustaa höyhentupsua nokan juuressa.

Shh! Ole aivan ääneti. Näetkö tuon korkean puun? Se on paratiisilinnun esiintymispuu. Katso tuota oksaa. Voitko nähdä tuon komean linnun? Katso, kuinka se tanssii oksalla puolisolleen. Yhtäkkiä se pysähtyy ja seisoo liikkumatta esitellen pitkiä pitsimäisiä höyhenröyhelöitään.

Toiset lajit esittävät omia kiehtovia tanssejaan. Jotkin riippuvat jaloistaan esiintymispuittensa oksien alla kimmeltävinä, heiluvina rykelminä. Eräät koiraslinnut tanssivat maassa, vuoroin jäykistyen paikalleen ja vuoroin kieppuen niin, että niiden kehää kiertävät höyhenet muistuttavat tanssijattarien hameita.

Olet epäilemättä surullinen saadessasi tietää, että tuhannet näistä ainutlaatuisista linnuista eivät tule elämään normaalia elinikäänsä. Oletko hämmästynyt? Haluatko tietää syyn siihen?

Alkuasukkaat pitävät paratiisilintujen nahkoja ja sulkia suuressa arvossa. Eläinsuojelulakien voimaan saattaminen on melkein tyrehdyttänyt sulilla käydyn laajamittaisen kaupan. Mutta lintuja ammutaan edelleen yleisesti. Ylämaiden heimot koristelevat näet mielellään juhlapäähineensä niiden sulilla.

Viime vuosina alkuasukkaita on kannustettu kokoontumaan vuosittain Gorokan ja Mt. Hagenin kaupunkeihin. Näet heidän tanssivan suurin joukoin sikäläisissä juhlissa. Vaatetus on erittäin tärkeä tällaisissa tilaisuuksissa, ja kun alkuasukkaat kisailevat toistensa kanssa, heidän päässään on melkein uskomaton määrä paratiisilinnun sulkia.

Nämä komeat juhlat saattavat vaikuttaa paikallisiin paratiisilintuyhdyskuntiin, sillä alkuasukkaat eivät kaihda keinoja hankkiakseen tällaisen kauniin asun. Nykyään vieras näkeekin vain harvoin häikäiseviä paratiisilintukoiraita, ellei oteta lukuun niiden sulkia alkuasukkaitten päässä.

Päästyämme takaisin kylään panemme merkille, kuinka paratiisilinnun sulkia säilytetään. Omistajat säilyttävät niitä huolellisesti suljetuissa bambuputkissa. Nuoren miehen pukeutuminen heimotanssiin kestää tunteja. Sen jälkeen hän syöksyy yhtäkkiä tanssialueelle päässään kimmeltävä kruunu, joka kelpaisi keisarillekin. Kruunussa on noin kuutta lajia edustavan paratiisilintukoiraan sulat, joihin on tarvittu toistakymmentä lintua. Kun noin 50 miestä tanssii yhdessä, kieppuvat sulkapuvut antavat sellaisen vaikutelman, kuin he olisivat tulessa.

Isojalkakana

Tutkimusretkemme toisessa vaiheessa teemme kahden tunnin lentomatkan pohjoisessa sijaitsevalle Uuden-Britannian saarelle. Saavumme pian Cape Hoskinsin alueelle, jossa on kuumia, rikkipitoisia lähteitä. Nämä ovat Megapodius freycinetti -nimiseen kanalintusukuun kuuluvan ainutlaatuisen isojalkakanan munimispaikkoja.

Miten kolkon ja aution seudun näemmekään edessämme! Höyryävistä geysireistä suihkuaa kuumaa vettä, ja kiehuvan mudan ääni kaikuu syvissä onkaloissa. Suunnaton määrä maan pinnan alta tulevaa lämpöä lämmittää isojalkakananaaraitten kaivamia tunneleita. Voimme nähdä kuumia lähteitä käsittävän alueen reunassa metsän, jossa isojalkakanat parittelevat.

Katso tuota yksitoikkoisen ruskeaa, kanaa muistuttavaa lintunaarasta, joka kuopii lämmintä maata puun alla. Katso, kuinka se kaivaa paksuilla jaloillaan syvää tunnelia tuliperäisesti lämpiävään maahan. Se kaivaa kuusi tai seitsemän lähekkäin tulevaa tunnelia, ja ne ulottuvat hieman yli metrin syvyyteen. Sen jälkeen se munii kymmenkunta munaa kuhunkin tunneliin. Lopuksi se täyttää tunnelit maalla jättäen munat sinne hautumaan. Tämän enempää se ei poikasiaan kasvata.

Mitä poikasille tapahtuu sen jälkeen? Tämä on toinen isojalkakanojen vertaansa vailla oleva piirre. Poikaset kuoriutuvat 6–9 viikossa, ja sen jälkeen ne kaivautuvat maan pinnalle ja kipittävät pensaikkoon. Ne ovat täysin kehittyneitä, höyhenpeitteisiä ja kykenevät lentämään vuorokauden kuluessa. Ne pystyvät huolehtimaan itsestään siitä alkaen, kun ne tulevat esiin maanalaisista hautomoistaan!

Ekologit ovat huolestuneita siitä, että nämä ainutlaatuiset linnut ovat vaarassa hävitä. Miksi? Yhtiöt ovat ostaneet hakkuuoikeuksia laajoille ympäröiville metsäalueille. Koska nämä metsät ovat noiden luonnonvaraisten lintujen elinympäristöä, puuston laajamittainen poistaminen vaarantaa tämän mielenkiintoisen lajin tulevaisuuden.

Lintuperhoset

Matkustamme nyt tutkimusretkemme päätteeksi harvinaisen lintuperhoslajin, Ornithoptera alexandraen, kotiin. Lennämme etelään itäpapualaista Popondettan kaupunkia ympäröiviin trooppisiin viidakoihin.

Lintuperhonen on todella verrattoman kaunis eläin. Se saa nimensä kookkaista siivistään ja hitaista, rytmikkäistä siipiensä iskuista. Lisäksi sille on ominaista lentää liukulennossa. Ornithoptera on itse asiassa maailman suurin päiväperhonen. Naarasperhosten siipien kärkiväli on ollut jopa 25 senttimetriä. Tämä perhonen esiintyy yksinomaan näissä metsissä.

Pidä silmäsi auki, kun kävelet tällä kuumankostealla viidakkopolulla. Siinä se on! Katso tuota suurta perhosta, joka liukuu korkealla ilmassa puitten seassa. Katso, kuinka se vaistomaisesti laskeutuu lepäämään tuolle piippuköynnökselle. Tuo köynnöslaji on olennaisen tärkeä Ornithopteran lisääntymiskierrolle. Perhosen munista kehittyvät toukat syövät ahnaasti sen lehtiä. Sen jälkeen nämä eläimet kehittyvät kiiltäviksi, lehdistä riippuviksi koteloiksi. Lopulta ilmaantuu uusi kauniiden Ornithoptera-perhosten sukupolvi.

Tuossa on suuri urosyksilö. Sen siivenkärkien väli on noin 20 senttimetriä. Pane merkille leveiden mustien siipisuonien toisistaan erottamat suuret siniset, vihreät ja kullankeltaiset laikut. Tämän hyönteisen ruumis on mustankeltainen, ja aivan päänsä alapuolella sillä on punaiset karvatupsut. Miten miellyttävää sitä onkaan katsella!

Rikkaat keräilijät kaikkialla maailmassa pitävät Ornithopteraa kokonsa, kauneutensa ja harvinaisuutensa vuoksi erittäin suuressa arvossa. He ovat valmiita maksamaan alkuasukkaille korkeita hintoja hyvistä yksilöistä. Ja vaikka on olemassa suojelulaki, joka määrää ankarat sakot, niin laiton keräily ja salamyhkäinen kaupankäynti jatkuu. Mutta metsien raivaaminen maanviljelystarkoituksiin on vielä suurempi uhka, sillä se tuhoaa elinympäristön ja työntää nämä vertaansa vailla olevat elävät koristeet sukupuuttoon häviämisen partaalle.

Luonnonvaraisten eläinten pariin suuntautunut retkemme päättyy tähän. Toivottavasti olet nauttinut siitä. Kannat todennäköisesti kanssani huolta siitä, että tämä ainutlaatuinen eläimistö on nykyään uhattuna. Mutta ole vakuuttunut siitä, että näiden kiehtovien lintujen ja perhosten Mahtava Luoja toteuttaa pian lupauksensa ja ennallistaa paratiisin maahan. Silloin kaikenlaiset eläinlajit elävät rauhassa luonnollisissa elinympäristöissään.

[Kuva s. 22]

Paratiisilintu

[Kuva s. 23]

Isojalkakana