Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g95 22/1 s. 16-17
  • Isojalka ja sen munista tehty kokkeli

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Isojalka ja sen munista tehty kokkeli
  • Herätkää! 1995
  • Samankaltaista aineistoa
  • Ainutlaatuinen eläimistö vaarassa
    Herätkää! 1978
  • Ajattele eläinkunnan todistusta
    Herätkää! 1978
  • Eriskummallisia lisääntymistapoja
    Herätkää! 1974
  • Haudontatapoja jotka todistavat viisaudesta
    Herätkää! 1986
Katso lisää
Herätkää! 1995
g95 22/1 s. 16-17

Isojalka ja sen munista tehty kokkeli

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SALOMONSAARTEN-KIRJEENVAIHTAJALTA

NOIN kahden tunnin kanoottimatkan päässä Honiarasta, Guadalcanalissa sijaitsevasta Salomonsaarten pääkaupungista, on Savonsaari, joka on kuuluisa toimivasta tulivuorestaan sekä linnusta nimeltä isojalka eli australianisojalka. Saarten asukkaat hyödyntävät toisinaan kuumia kiviä ja maaperän halkeamista nousevia höyrysuihkuja keittäessään ruokaa tai kuumentaessaan vesivarastojaan. Isojalkakin on keksinyt nokkelan tavan käyttää hyväkseen tätä luonnonvaraa.

Vaikka isojalka on huomattavasti pienempi kuin kesykana, se näyttää samanlaiselta: sillä on tanakka ruumis, lyhyet, pyöreäkärkiset siivet ja suuret, vahvat jalat, joissa on neljä varvasta. Nokka on lyhyt ja kaareutuu loivasti alaspäin. Isojalka lentää nopeasti muttei pitkälle.

Osuvasti nimetty isojalka kuuluu samaan lintujen lahkoon kuin kesykanakin – kanalintuihin. Se hautoo munansa siten, että se kaivaa ne lahoavasta kasvillisuudesta muodostuvan keon sisään saadakseen ne pidettyä tasaisessa 33 asteen lämmössä. Tällä saarella isojaloilla on toisenlainen tapa hautoa munansa. Mikä voisikaan soveltua siihen paremmin kuin Savonsaaren rantojen lämmin, vulkaaninen hiekka?

Asukkaat ovat tarkoin aidanneet vahvoilla palmunlehdillä hehtaareittain tasaista hiekkarantaa. Aidan sisäpuolella ovat isojalan ”pellot”. Alue tuo mieleen huolellisesti istutetun hedelmätarhan. Pieniä puita on istutettu suoriin riveihin nähtävästi siksi, että sinne tulevat linnut tuntisivat olonsa turvallisemmaksi. Koko alue on täynnä hiekkaan kaivettuja, halkaisijaltaan reilun puolen metrin kokoisia pikku syvennyksiä, jotka todistavat näiden outojen, luonnonvaraisten lintujen aamu- ja iltahämärissä tekemistä vierailuista; ne kaivavat jopa lähes metrin syvyisiä kuoppia, joihin ne laskevat ja hautaavat munansa.

Ja millaisia munia ne munivatkaan! Ne ovat pituudeltaan keskimäärin 8–9 senttimetriä ja halkaisijaltaan noin 6 senttimetriä, mikä on linnun pieneen kokoon nähden hämmästyttävän paljon. Kuoriuduttuaan poikanen, joka on kokonaan untuvan peitossa, kaivautuu maanpinnalle ja juoksee omille teilleen. Vuorokauden kuluessa se osaa lentää.

Joka päivä kyläläiset tulevat ”pelloille” kaivamaan munia, jotka nähtävästi muodostavat huomattavan osan saarelaisten ruokavaliosta. Heillä on hämmästyttävä tapa valmistaa kevyttä, kuohkeaa munakokkeliaan. Isojalan munat avataan taitavasti rikkomalla ne raa’an bamburuo’on pätkän terävään reunaan, minkä jälkeen ne valutetaan ruo’on onttoon sisukseen. Munaa täynnä oleva bamburuoko asetetaan varovasti 45 asteen kulmaan tulisijan kuumalle hiillokselle. Pian muna alkaa kuplia, ja siihen sekoittuu kuumasta, raa’asta bamburuo’osta tihkuvaa mehua. Kun kaikki on valmista, bambu halkaistaan ja esiin tulee makkaran näköinen munakokkelipötkö, jonka maussa on jotain ainutlaatuisen ihastuttavaa. Tule joskus Salomonsaarille kokeilemaan sitä!

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa