Käytä aineellista omaisuutta viisaasti
RAHA itsessään ei ole vahingollista, mutta rakkaus rahaan voi olla vahingollista. Raamattu on hyvin realistinen tässä asiassa. Vaikka se varoittaa rahanrakkaudesta, se myös sanoo: ”Hauskuudeksi ateria laitetaan, ja viini ilahuttaa elämän; mutta raha kaiken hankkii.” (Saarn. 10:19) Hyvä ateria voi todella olla nautittava. Mutta ruokaa ja juomaa ei voida hankkia rahatta. Raha on välttämättömyys tässä maailmassa. Se on arvokas väline, jota tulee käsitellä viisaasti.
Raamattu tähdentää viisauden tärkeyttä aineellisen omaisuuden suhteen. Me luemme: ”Viisaus on yhtä hyvä kuin perintöosa . . . Sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.” (Saarn. 7:12, 13) Perintö on ehdottomasti arvokas. Mutta jos ihminen ei osaa käsitellä rahaa viisaasti, hän voi pian olla rahaton. Raha suojelee jossakin määrin köyhyydeltä ja siihen liittyviltä pulmilta. Mutta viisaus tarjoaa vielä paremman turvan. Sen avulla ihminen kykenee käyttämään varallisuuttaan oikein ja välttämään sellaista, joka voisi vaarantaa hänen ja hänen perheensä hyvinvoinnin.
Sen ohella, että Raamattu tähdentää viisauden tärkeyttä, se varaa periaatteet, joita noudattamalla ihmiset voivat toimia viisaasti. Ne, jotka eivät tunne tai arvosta näitä periaatteita, kohtaavat monia vakavia ongelmia.
Ajatelkaamme erästä australialaista avioparia. He ostavat monenlaista luotolla. Menojen peittämiseksi sekä mies että vaimo käyvät työssä. Vaikka miehen bruttopalkka on 770 markkaa viikossa, hänelle jää tästä summasta vain 51 markkaa. Muu raha menee vanhojen velkojen maksuun. Tämä pariskunta on tehnyt niin monia hankintoja, että jokainen palkka kattaa pääasiassa heidän velkojensa karttuvan koron, ja hyvin pieni osa käytetään itse velkasummaan. Perhesuhteet ovat kireät, ja mies pakenee jatkuvasti huonon taloudellisen tilanteen painetta alkoholijuomien pariin. Alkoholin vaikutuksen alaisena hän usein särkee omaisuutta. Hajotetut huonekalut ja rikotut keittiövälineet ynnä muu sellainen täytyy sen jälkeen korvata uusilla, ja se vain lisää taloudellisia ongelmia.
Mitkä Raamatun periaatteet voisivat auttaa tätä miestä ja muita, jotka ottavat enemmän velvoitteita kuin he voivat kantaa? Raamattu sanoo meille: ”Velallinen joutuu velkojan orjaksi.” (Sananl. 22:7) ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.” (Room. 13:8) ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varaa tehdä se loppuun? Muutoin hän saattaa laskea sen perustuksen, mutta ei pystyisi saamaan sitä valmiiksi, ja kaikki katselijat saattaisivat alkaa ilkkua häntä sanoen: ’Tämä mies alkoi rakentaa, mutta ei pystynyt saamaan valmiiksi.’” – Luuk. 14:28–30.
Ihmisen on todella viisasta harkita etukäteen, voiko hän ottaa jonkin taloudellisen vastuun. Muutoin, kuten Raamattu sanoo, ihminen voi havaita olevansa velkojansa orja. Hän voisi velkaantua toivottomasti. Miten paljon parempi olisikaan, ettei ’ole kenellekään mitään velkaa’!
Eritoten tulee niitten, joilla on rajoitetusti omaisuutta, olla varovaisia, etteivät käytä tulojaan liikaa epäolennaiseen. Koska heillä ei ole varaa hoitaa huonosti raha-asioitaan, he tekevät hyvin noudattaessaan Raamatun kehotusta olla uuttera, välttää tuhlailua ja tehdä viisaita ostoksia. (Vrt. Sananl. 31:14, 15.) Pane merkille, mitä voi tapahtua, kun näin ei tehdä.
Vaikka jotkut vähävaraiset voisivat kävellä, he matkustavat taksilla aivan lyhyenkin matkan. Sen sijaan että he kirjoittaisivat kirjeen, he saattavat soittaa kaukopuhelun. He voivat kuluttaa paljon rahaa virvoitusjuomiin, leivoksiin, kakkuihin, makeisiin, jalostettuihin ruokatarvikkeisiin ja valmiisiin aterioihin. On surullista, että nopeiden, helposti valmistettavien aterioiden suosiminen vaikuttaa haitallisesti sekä heidän talousarvioonsa että heidän perheensä terveyteen. Koska tällaiset ruoat eivät ole todella ravitsevia, lapset voivat usein sairastua.
Brasiliassa jotkut köyhät perheet ostavat runsaan 200 prosentin voitolla myytäviä jogurttipurkkeja. Ajattelepa vain, kuinka paljon nainen voisi säästää rahaa valmistamalla jogurttia ja muuta sellaista kotona! Toisilla perheillä on pieniä maatilkkuja, mutta he eivät kasvata niissä mitään. He voivat antaa banaanien, kookospähkinöiden ja appelsiinien pilaantua maallaan ja ostaa niitä kauppiailta. Toiset kuluttavat rahaa matolääkkeisiin, samalla kun papaijan hedelmiä mätänee heidän puutarhassaan. Kuitenkin papaija on tropiikin paras matolääke.
Ajattele vastakohtana tapausta, jossa kahden lapsen isä soveltaa Raamatun periaatteita. Tämä brasilialainen mies on oppinut pitämään huolta vähäisillä tuloilla nelihenkisestä perheestään. Ostamalla päivän vanhaa lihaa hän maksaa siitä vähemmän. Hän menee torille vähän ennen sen sulkemisaikaa ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Koska puotien hoitajat haluavat saada kaiken myydyksi, hän voi ostaa ruokaa hyvin alennettuun hintaan. Vaikka hedelmät ja vihannekset eivät ole yhtä hyvän näköisiä kuin päivän alussa, ne ovat yhä hyviä ja terveellisiä. Tekemällä tällaisia viisaita ostoksia tämä mies käyttää vain kolmanneksen siitä summasta, mitä muut käyttävät ostaessaan samanlaista ruokaa.
Ajattele myös Brucen, pitkän ja hintelän perheellisen miehen, esimerkkiä. Hän teki Kanadassa suurina pulavuosina 10-tuntista päivää kuutena päivänä viikossa. Hän sai palkkaa noin 50 markkaa viikossa. Silti hän piti vaatimattomalla tavalla hyvää huolta perheestään. Perheellä oli aina kunnollista ruokaa, vaatteet ja asunto. Kuinka hän onnistui, kun tuollaiset tulot olivat pienet jopa 1930-luvulla?
Hän eli Jeesuksen Kristuksen antaman esimerkin ilmaiseman periaatteen mukaan. Kun Jeesus ruokki yli 5000 ihmistä, hän neuvoi opetuslapsiaan: ”Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, niin ettei mitään mene hukkaan.” (Joh. 6:12) Bruce sovelsi tätä periaatetta itseensä ja teroitti samaa onnellisen perheensä jäsenten mieleen ja sydämeen. Hän vahvisti oivallista taloudenhoitoa tähdentävää opetustaan kiinnittämällä huomiota Jeesuksen kuvaukseen taloudenhoitajasta, joka menetti työnsä tuhlaavaisuutensa takia. (Luuk. 16:1, 2) Seurauksena oli, että perhe ei tuhlannut mitään – ruokaa, vaatteita, huonekaluja, lämpöä eikä sähköä. He pitivät hyvää huolta omaisuudestaan.
Toisten rahallista auttamista koskevat Raamatun lausunnot voisivat myös auttaa monia välttymään taloudellisilta ongelmilta. Joillakuilla tunteellisilla ihmisillä on taipumus antaa lainaa ilman takuita tai he jopa menevät takaamaan muita. Tällä tavalla he usein menettävät rahaa ja kokevat vakavia taloudellisia vastoinkäymisiä. Näin ollen he hyötyisivät suuresti ottamalla vaarin seuraavista Raamatun varoituksista: ”Joka vierasta takaa, sen käy pahoin.” (Sananl. 11:15) ”Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.” (Sananl. 17:18) Lisäksi ihmisille, jotka ovat vastuuttomia, laiskoja ja haluttomia ottamaan vastaan tarjolla olevaa työtä, jota he kykenisivät tekemään, ei pitäisi antaa taloudellista apua. Raamatun sääntö on: ”Jos joku ei tahdo tehdä työtä, älköön hän syökökään.” (2. Tess. 3:10) Toisaalta Raamattu kehottaa auttamaan niitä, jotka ovat todellisessa puutteessa. – Ef. 4:28.
Eikö olisi hyödyllistä, jos useammat ihmiset tuntisivat taloudellisten asioiden hoitoa koskevat Raamatun periaatteet ja kiinnittäisivät niihin huomiota? Se varmasti auttaisi heitä saamaan leipää pöytäänsä.