Mitä on tapahtumassa avioliitolle?
KAIKKIALTA maailmasta saapuvat uutiset kertovat melko yhtäpitävästi: avioliitto on vaikeuksissa.
On totta, että uutislähteet julkaisevat mielellään sellaista, mikä on sensaatiomaista. Se on yksi syy, miksi avio-ongelmia korostetaan usein tiedotusvälineissä, samalla kun monet hyvät avioliitot jäävät suhteellisen vähälle huomiolle.
Siitä huolimatta ei voida kieltää sitä, että syvälliset muutokset raastavat avioliittojärjestelyä kuin pyörremyrskyn voimalla.
Kuinka vakavaa?
Kuinka vakava ongelma on? Seuraavat havainnot ovat tyypillisiä lähes kaikille maailman maille.
Alankomaat: ”Avioliittoa uhkaava kehitys on tuskin vähemmän kauaskantoista kuin maailmanvallankumous.” – Kirjan The End of Monogamous Marriage? julkaisijat.
Englanti: ”Jotkut pitävät tätä muutosta tämän vuosisadan suurimpana yhteiskunnallisena mullistuksena.” – London Sunday Telegraph.
Meksiko: ”Avioliitto on lähellä entistä voimakkaampaa rappion kautta, minkä jälkeen se ei voi toipua.” – Sosiologi, tri Juana Armanda Alegria.
Yhdysvallat: ”Luja, pitkäikäinen avioliitto on käynyt niin tavattoman harvinaiseksi, että se on alkanut kiinnostaa jälleen.” – McCall’s-aikakauslehti.
Joillakuilla on niin kielteinen käsitys avioliitosta, että eräs amerikkalainen huomioitsija sanoi, eikä aivan piloillaan: ”Kenties vihkitodistuksessa pitäisi lukea: VAROITUS: LÄÄKINTÖHALLITUKSEN PÄÄJOHTAJA ON PÄÄTTÄNYT, ETTÄ AVIOLIITTO VAARANTAA TERVEYTESI.”
Avioerojen valtava lisäys
Avioerot ovat lisääntyneet valtavasti kuluneella vuosikymmenellä. Australiassa avioerot nelinkertaistuivat kymmenessä vuodessa. Australialainen Women’s Weekly sanoo: ”Avioparit hajoavat kuin jäävuoret kesäisellä merellä. . . . Jokin hyvin syvällinen näyttää järkyttävän perinteisiä avioliittokäsityksiämme.”
Maclean’s-lehden mukaan Kanadassa avioerojen määrä viisinkertaistui kymmenessä vuodessa. Samassa ajassa avioerojen määrä kaksinkertaistui Ruotsissa ja Suomessa. Japanissa on ollut lisäystä neljänätoista perättäisenä vuotena. Rhodesiassa kolmesta avioliitosta yksi päättyy nykyään avioeroon.
Englannissa ilmestyvä London Sunday Telegraph sanoi:
”Jokaisen perhettä arvossa pitävän yhteiskunnan on pakko suorastaan kauhistella tuoreimpia avioerotilastoja. . . . Englannin avioeroluvut ovat nykyään maailman korkeimpia: melkein yksi avioero kahta vihkimistä kohti.
”Tällä vauhdilla särkyneitä koteja on pian yhtä paljon kuin ehjiä koteja, särkyneistä kodeista olevia lapsia yhtä paljon kuin ehjistä kodeista olevia lapsia ja hylättyjä vaimoja yhtä paljon kuin niitä, joita ei ole hylätty.”
Mikään poliittinen vakaumus ei ole immuuni tälle suuntaukselle. Neuvostoliitossa tapahtuu avioeroja suunnilleen samassa suhteessa kuin Yhdysvalloissa. Soviet Life -lehti myöntää: ”Keskimäärin joka kolmas avioliitto puretaan virallisesti. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna lukumäärä on kasvanut.”
Yhdysvalloissa suhde on sama: joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Ja nykyään siihen sisältyy tasaisesti kasvava määrä vanhempia pariskuntia, jotka ovat olleet avioliitossa 20 vuotta tai kauemmin. Tosin monet, jotka eroavat, avioituvat uudelleen. Mutta lähes puolet eroaa uudestaan!
Eivät myöskään tämän maailman uskonnot ole immuuneja tälle suuntaukselle. Juutalaisissakin avioliitoissa, joissa perhesiteet ovat ennen olleet hyvin voimakkaat, on tapahtumassa romahdus. Tuhannen ortodoksisen rabbiinin pitämässä kokouksessa, jossa keskusteltiin aiheesta ”Amerikanjuutalainen perhe-elämä – kriisi ja romahdus”, myönnettiin, että kymmenestä juutalaisesta avioliitosta neljä purkautuu.
Toinen suuntaus
On toinenkin suuntaus, josta koituu vakavia seuraamuksia avioliittojärjestelylle. Yhä useammat ihmiset asuvat yhdessä astumatta lailliseen avioliittoon. He eivät halua sitoutua, vaan haluavat olla vapaat katkaisemaan suhteen silloin kun he niin tahtovat.
Tietenkään se, että ihmiset asuvat yhdessä ilman laillista avioliittoa, ei ole ajatuksena uusi. Sellaista on jossain määrin esiintynyt kauan eri maissa. Uutta on se, että tällä tavalla asuvien ihmisten määrä kasvaa suunnattomasti, ja se, miten laajalti tällainen käytäntö hyväksytään. Tämä suuntaus voimistuu nopeasti etenkin nuorten aikuisten keskuudessa. Mutta se ei rajoitu heihin. Yhä useammat vanhemmat ihmiset tekevät samoin.
Eräässä Etelä-Amerikan maassa asuu nykyään arviolta 40–50 prosenttia pariskunnista yhdessä ilman avioliittoa. Sellaisten yhteistaloutta pitävien miesten ja naisten lukumäärä, jotka eivät ole sukua toisilleen, kohosi Yhdysvalloissa vuonna 1977 noin 1,5 miljoonaan, kun heitä oli vuonna 1970 noin 650000.
Kerrostalon isännöitsijä sanoi eräässä Afrikan maassa: ”En todellakaan käsitä, mitä nuorten keskuudessa on tapahtunut. Tässä talossa avoparit vaihtavat kumppaneitaan niin taajaan, etten koskaan tiedä varmasti, kuka tulee maksamaan kuukauden vuokran.”
Miksi monet karttavat avioliittoa
Omien vanhempien avioliiton antama huono esimerkki on yksi syy, miksi jotkut ovat mieluummin menemättä naimisiin. Elämä kodeissa, joissa äidit ja isät olivat ”kiinni toistensa kurkussa”, on usein vahingoittanut lapsia tunneperäisesti.
Eikä kysymyksessä ole pelkästään kielikuva. Eräässä tutkimuksessa neljäsosa avioeroja hakeneista vaimoista esitti syyksi sen, että aviomies oli pahoinpidellyt heitä. Sosiologi Richard Gelles Yhdysvaltain Rhode Islandin yliopistosta havaitsi, että runsas puolet hänen haastattelemistaan pariskunnista oli käyttänyt väkivaltaa toisiaan vastaan. Viranomaisten mielestä vaimon lyöminen on ”rikos, josta harvimmin ilmoitetaan”. Ja nykyään myös vaimot vahingoittavat aviomiehiään huomattavassa määrin!
Avioliiton pulmista voi koitua vahinkoa myös syntymättömille lapsille. Kanadalainen psykologi, tri Dennis Stott sanoo, että onnettoman avioliiton rasitus voi vaikuttaa odottaviin naisiin siten, että he synnyttävät kaksi kertaa niin usein ruumiillisesti ja tunneperäisesti vammaisia lapsia kuin ne äidit, jotka avioliitossaan ovat suhteellisen vapaita rasituksesta.
Niinpä Herätkää!-lehden Espanjan-kirjeenvaihtaja toteaa:
”Monia nuoria kauhistuttaa nykyään mahdollisuus, että he tekevät elinikäisen erehdyksen. Melko monet ovat kärsineet omien vanhempiensa onnettomien avioliittojen seurauksista pitkiä ja kivuliaita vuosia, ja heillä on yhä henkisiä vammoja sen vuoksi. He eivät halua, että heidän mahdollisista lapsistaan tulee yhtä onnettomia kuin he olivat.”
Me emme siis voi välttyä siltä karulta todellisuudelta, mitä avioliitolle on tapahtumassa maailmanlaajuisesti. Se ei ole kaunis kuva. Se aiheuttaa paljon sydänkipua ja vahinkoa sekä aviopuolisoille että heidän lapsilleen, jotka ovat tulevaisuudessa mahdollisesti isiä ja äitejä.
Miksi kaikkea tällaista tapahtuu nykyään? Kuinka voivat avioliiton onnellisuutta haluavat saada sen? Vai onko mahdollista, että avioliittojärjestelyssä itsessään on vikaa?