He eivät unohda Kaukoidän matkaansa!
”UNOHTUMATTOMIA päiviä!” Näin ajatteli eräs pariskunta Kaukoidän matkastaan. Monet erilaiset matkaseurueet, jotka matkustivat sinne maailman eri osista, olivat samaa mieltä.
Mikä oli näiden tällaisiin arvostuksen ilmauksiin johtaneiden matkojen kohde? Se oli sarja viime kesänä Kaukoidän maissa pidettyjä Jehovan todistajain ”Voittoisan uskon” kansainvälisiä konventteja.
Tulevien kokemusten esimakua
Ennen kuin matkojen pitkillä reiteillä ehdittiin Kaukoitään asti, Havaijisaarilla koettiin esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Vieraat otettiin vastaan perinteisellä havaijilaisella lämmöllä ja vieraanvaraisuudella.
Siellä pidettiin heinäkuussa kaksi kansainvälistä konventtia, joissa oli läsnä yhteensä runsaat 17500 ihmistä. Jumalan tarkoituksiin keskittyneen rakentavan ohjelman lisäksi vieraita viihdytettiin paikallisesti höystetyllä esityksellä. Kolmena päivänä ennen ohjelman alkua esitettiin tunnin ajan nimenomaan Havaijilta ja muilta Tyynenmeren saarilta peräisin olevia värikkäitä lauluja ja tansseja. Kerrottiin ensi käden tietoja saarnaamistyön edistymisestä sellaisissa paikoissa, joista monet vieraat olivat tuskin kuulleet. Niitä olivat esimerkiksi Truk, Ponape, Palau, Kusaie ja Jap.
Yksi kerrotuista kokemuksista oli läntisellä Tyynellämerellä sijaitsevalta Japilta. Eräs 18-vuotias todistaja halusi kovasti olla läsnä Havaijilla pidettävässä konventissa, mutta hänellä ei ollut mahdollisuutta hankkia matkalippuun tarvittavaa rahasummaa. Tytön isä oli kuollut, ja hänen äitinsä oli hylännyt hänet. Auttaakseen häntä pääsemään konventtiin hänen todistajatoverinsa antoivat hänelle 2000 markkaa. Jotkut heistä ryhtyivät kalastamaan, joskus 6–8 tuntia yössä, ja he myivät kalat aamulla. Toiset todistajat poimivat kookospähkinöitä työajan jälkeen ja myivät ne liikkeisiin. Lisäksi he valmistivat kopraa myytäväksi. Näillä toimenpiteillä saatiin vielä 3600 markkaa, niin että tämä nuori todistaja saattoi päästä konventteihin, ei ainoastaan Havaijille, vaan myös Manner-Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Se oli hänen ensimmäinen matkansa pienen pieneltä Japin saarelta!
Japaniin
Hieman yli viikko sen jälkeen alkoivat kansainväliset konventit Japanissa. Yksi monista sinne suuntaavista matkoista alkoi Anchoragesta Alaskasta Japanin lentoyhtiön lennolla. Eräs seuramatkalainen kertoi:
”Jättimäinen DC-10 nousi ilmaan kello 17:n jälkeen. Ihailimme alhaalla näkyviä laskevan auringon valossa kylpeviä Alaskan jylhiä vuorijonoja ja etäämmällä kohoavaa McKinleyn vuorta.
”Osapuilleen silloin kuulin äänen, joka tervehti minua ja sanoi: ’Onko tämä ensimmäinen matkanne Japaniin?’ Nuori nainen oli itämaalainen, mutta kotoisin San Franciscosta, eikä hän kuulunut meidän matkaseurueeseemme. ’Tulette ihastumaan Japaniin’, hän sanoi, mutta jatkoi sitten: ’Amerikkalaiset ovat aina niin avoimia ja niin valmiita hymyilemään muukalaisillekin. Japanilaiset eivät ole luonnostaan sellaisia.’ Mutta hän sai vielä kokea miellyttävän, odottamattoman yllätyksen.
”Saavuttuamme tuntien kuluttua Tokioon eräs japanilaisten todistajien koko seurakunta oli tullut tervehtimään ja tapaamaan meitä. Me olimme hukkua innostuksen ja ystävällisyyden tulvaan. Iloiset huudot raikuivat, meille taputettiin, meitä halailtiin ja suudeltiin. Tällainen käytännössä ilmenevä epätavallinen lämpö oli hyvin liikuttavaa. Käännyin sen jälkeen naisen puoleen, joka puhui minulle lentokoneessa japanilaisten pidättyvyydestä, ja kysyin leikilläni: ’Sanoitteko te, että japanilaiset eivät hymyile ja ovat pidättyviä?’ Hän nauroi ja kohautti olkapäitään.”
Konventissa koettua
Nagoja, Osaka, Sapporo ja Tokio olivat konventtikaupunkeja. Niissä oli läsnä yhteensä runsaat 78000 ihmistä eli noin 47000 enemmän kuin vuonna 1973, jolloin Japanissa viimeksi pidettiin kansainvälisiä konventteja.
Kun Osakan konventin piti alkaa, kaksi häijyä pyörremyrskyä suuntasi kulkunsa kohti tätä rannikkokaupunkia. Runsaan 800 todistajan, jotka tulivat vuokratulla laivalla Okinawalta, oli uhmattava toista näistä pyörremyrskyistä. Normaalisti 35 tunnin matka kesti 64 tuntia vuoren korkuisessa aallokossa. Laiva saapui Osakaan kello 7 konventin toisena päivänä. Ja minne nämä osanottajat menivät? Lepäämään majapaikkoihinsako? Ei, he menivät suoraan konventtiin! Ja päivän ohjelmajakson jälkeen ryhmä näitä okinawalaisia tarjoutui työskentelemään konventin vapaaehtoisessa palveluksessa!
Se liikuttava toimitus, jonka jokainen puhuja koki ennen puheensa pitämistä, teki moniin syvän vaikutuksen. Pyörremyrskyjen vuoksi satoi rankasti. Niinpä muuan vanhempi todistajanainen, joka on saarnannut yli 20 vuotta koko ajallaan, oli odottamassa kengänpuhdistusvälineiden kanssa. Hän puhdisti kunkin puhujan kengät liasta ja mudassa ja kiillotti ne nykyaikaisena muunnelmana siitä, kun Jeesus neuvoi ’pesemään toistensa jalat’. – Joh. 13:14.
Uskonnollista taikauskoa
Lähellä Osakaa sijaitsee Kioton kaupunki, jossa on monia šintolaisia ja buddhalaisia temppeleitä ja pyhäkköjä. Joihinkin näistä paikoista oli järjestetty kiertomatka.
Mutta mitä ovat nuo temppelien puutarhoissa kasvaviin puihin sidotut paperit? Opas selittää, että ne, jotka haluavat toivoa jotakin, ostavat tuota nimenomaista toivomusta varten valmistetun painetun rukouksen tai oraakkelin vastauksen. Sen jälkeen ostaja menee temppelialueella kasvavan puun luo ja sitoo sen oksaan. Hän ei ajattele persoonallista Jumalaa, vaan nykyään kuolleina olevien ihmisten ”henkiä”, ihmisten jotka tekivät temppelistä tai pyhäköstä kuuluisan. Heidän katsotaan olleen kyvykkäitä ihmisiä ja voivan osoittaa suosiotaan ’toisesta maailmasta’ käsin. Kuitenkin Jumalan sana osoittaa selvästi, etteivät kuolleet pysty auttamaan eläviä. – Saarn. 9:5, 10.
Matkalaiset näkivät ihmisiä saapuvan myös temppeleissä tai pyhäköissä olevien suurten alttarien luo. Nämä ihmiset heittivät rahauhrin suureen laatikkoon ja vetivät sen jälkeen narusta, niin että puupölkky löi kelloon. Toiset taputtivat käsiään. Selitettiin, että nämä toimenpiteet herättävät sen ”jumalan” huomion, jolle he halusivat esittää anomuksen. Tästä sai sen vaikutelman, että ”jumala” oli nukkumassa tai muuten varattu. Vieraiden mieleen muistui Elia ja hänen kokemuksensa Baalin palvojien kanssa. – 1. Kun. 18:27.
Suuri vastakohtaisuus
Millaisen vastakohdan Vartiotorni-seuran Tokiossa, Numazussa ja Ebinassa sijaitseviin haaratoimistotiloihin suoritetut kiertomatkat tarjosivatkaan noille näkymille! Nämä sykkivät rakentavaa toimintaa, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä vapautumaan väärästä palvonnasta.
Japanissa suoritettava työ hoidettiin aluksi Tokion toimitiloista käsin. Mutta työssä tapahtunut kasvu vaati toisen painorakennuksen pystyttämistä Numazuun, ja se valmistui vuonna 1972. Vuoteen 1978 mennessä tämän kirjapainon henkilökunta oli painanut ja postittanut yli 100 miljoonaa Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä!
Koska työ laajeni edelleen nopeasti, hankittiin uusi tontti Ebinasta. Sinne kohoaa paraikaa painorakennus, johon tulee lattiapinta-alaa runsaat 10000 neliömetriä eli kolme kertaa enemmän kuin Numazuun. Jehovan todistajat tekevät kaiken työn, ja sen odotetaan valmistuvan vuoden kuluessa. Uusiin tiloihin sijoitetaan 350 työntekijää, uusi neljällä värillä painava offset-rotaatiopainokone ja automaattiset kirjansitomislinjat, jotka pystyvät valmistamaan yli 40000 kirjaa päivässä.
Seuraavaksi Koreaan
Korean konventit alkoivat noin viikko Japanin konventtien alkamisen jälkeen. Niitä oli neljä – yksi Taegussa, kaksi Söulissa ja yksi Taejonissa, ja niissä on läsnä yhteensä 33181 henkeä.
Yksi valtameren takaa saapuneista vieraista sanoi myöhemmin: ”Vaikka korealaiset veljemme ja sisaremme eroavatkin ulkonäöltään ja tavoiltaan japanilaisista veljistämme, he olivat todella toistensa veroisia vieraanvaraisuudessa. Melkein joka ilta korealaiset veljet kävivät hotellissa noutamassa joitakuita matkaseurueemme jäseniä viedäkseen heidät kotiinsa tai jonnekin muualle syömään heidän tyypillisiä ruokiaan ja nauttimaan perheiden järjestämistä lämminhenkisistä seuranpitotilaisuuksista.” Usein vieraita viihdytettiin korealaisella musiikilla, laululla ja tanssilla. Tällainen lämminsydäminen vieraanvaraisuus teki jokaiseen syvän vaikutuksen.
Korealaiset todistajat kohtaavat monia ongelmia. Perinteistä johtuva suvun vastustus on yleistä. Kerrottiin kokemus poliisiupseerista, jonka vaimosta tuli Jehovan todistaja. Hän sanoi raivostuneena vaimolleen: ”Ammun sinut, jollet jätä tätä uskontoa!” Vihaisena hän tempaisi pistoolinsa, ja ’pelastaakseen kasvonsa’ hän sen jälkeen ampui, mutta tähtäsi kattoon. Silti hän myöhemmin kiinnostui Raamatusta ja hän itse ja hänen kaikki kuusi lastaan ovat nykyään Jehovan todistajia! Hänet on äskettäin nimitetty kristityksi vanhimmaksi.
Käytyään Japanissa ja Koreassa muuan vieras huudahti: ”Matkamme on ollut tähän asti kuin vuorelle kiipeämistä – mitä korkeammalle kiipeää, sitä voimakkaampia elämyksiä kokee. Mitä pitemmälle matkamme edistyi, sitä enemmän iloitsimme näiden eri maissa asuvien samaa Jumalaa palvovien tovereittemme seurassa olemisesta. Kysyimmekin siksi itseltämme: voiko mikään vetää vertoja sille, mitä olemme kokeneet tähän mennessä?”
Hongkong oli valmiina kohtaamaan haasteen.
Haltioituneet kiinalaiset
Oli mielenkiintoista saada tietää, että 750:stä Hongkongin Jehovan todistajasta yli 500 ei ollut ollut koskaan läsnä kansainvälisessä konventissa. He olivat innoissaan saadessaan niin monia vieraita eri maista. Yksi sanoi: ”Tämä konventti auttaa meitä ymmärtämään, että yhden uskon omaavat ihmiset voivat elää yhdessä rauhassa ja sopusoinnussa.” Toinen sanoi: ”Jehova totisesti opettaa meitä kaikkia, riippumatta siitä, mitä rotua tai väriä olemme tai mitä kieltä me puhumme.”
Hongkongilaiset veljet ja sisaret ottivat vieraat lämpimästi vastaan. Yksi vieraista kertoi: ”Miellyimme heti heidän avoimeen ystävällisyyteensä. He lähestyivät kolmen ja neljän hengen ryhmissä ja sanoivat: ’Nimeni on Loo Mei Ling. Mutta amerikkalainen nimeni on Rose. Sukunimeni on Loo. Mikä sinun nimesi on? Kerro minulle jokin kokemus.’”
Kiinalaisten hoitama konventtiohjelma oli mieliinpainuva, samoin heidän melodinen laulunsa. Kaikki olivat iloisia siitä, että läsnä oli yli 1300 henkeä.
Toinen unohtumaton kohokohta oli, kun vieraat menivät kiinalaisten todistajien kanssa tapaamaan hongkongilaisia heidän koteihinsa. Eräs toisesta maanosasta saapunut osanottaja sanoi: ”Meitä oli niin paljon, että tuntui kuin olisimme olleet mukana länsimaalaisten Hongkongiin tekemässä maihinnousussa. Jotkut meistä opettelivat lyhyet alkusanat, kuten esimerkiksi ’jo san’, jonka pitäisi tarkoittaa ’hyvää huomenta’ riippuen siitä, miten se sanotaan! Me sanoimme nuo sanat ovella, ja sen jälkeen kiinalainen toverimme astui nopeasti esiin ja pelasti tilanteen puhumalla ovenavaajalle paikallisella kielellä. Näillä yhdessä vietetyillä hetkillä, olimmepa sitten käymässä kodeissa, haaratoimistossa tai läsnä konventissa, oli meihin jokaiseen tunneperäisesti ja hengellisesti antoisa vaikutus.”
Filippiiniläistä vieraanvaraisuutta
Elokuu lähestyi loppuaan, ja monien matkojen seuraava pysähdyspaikka oli Filippiineillä sijaitseva Manila. Siellä oli käytössä kaksi vieretysten olevaa Rizal Memorial -rakennuskokonaisuuteen kuuluvaa stadionia, joissa oli läsnä yhteensä runsaat 35000 henkeä.
Quezon Cityn esikaupungissa sijaitsevaan Vartiotorni-seuran haaratoimistoon tehtiin miellyttävä vierailu. Ulkomaisia osanottajia täynnä olevat bussit työntyivät ajotielle, ja haaratoimiston henkilökunta ja muita avustajia oli jo tilavalla nurmikolla valmiina tarjoilemassa ruokaa ja kylmiä juomia, ennen kuin vieraat tekivät kiertokäynnin haaratoimiston tiloissa.
Filippiiniläisten todistajien kanssa aterioiminen ja heidän kokemustensa kuuleminen antoivat oman lisänsä unohtumattomiin muistoihin. Matkaseurueen jäsenet kokoontuivat yhteen iltaisin vertailemaan kokemuksiaan ja vaihtamaan ajatuksia.
Mutta aika kului nopeasti. Minne huomenna? Taiwanin pääkaupunkiin Taipeihin, seuraavan kansainvälisen konventin pitopaikkaan.
Eivät unohdu helposti
Monelle matkailijalle jäi kauan säilyviä eläviä muistoja Taiwanista, jossa on elämää sykkivä pääkaupunki ja monenlaista kaunista ja kiehtovaa. Mutta heidän unohtumattomin elämyksensä oli saada olla ensimmäistä kertaa taiwanilaisten todistajatovereitten seurassa ja nähdä heidän vahva uskonsa Jumalaan.
Tuota uskoa koetellaan Taiwanissa. Yksi syy on se, että kun jostakusta tulee Jehovan todistaja, usein muu suku vastustaa sitä katkerasti. Kuitenkin konventissa, jossa oli läsnä yli 1600 henkeä, neljä eri suvuista olevaa kiinalaista näki, miten joitakuita heidän sukulaisiaan kastettiin Jehovan todistajiksi! Tämä valaisee sitä, että kun pyritään auttamaan toisia sukulaisia oppimaan Jumalan sanan totuuksia, se johtaa toisinaan suotuisaan tulokseen.
Täälläkin oli järjestetty erikoisohjelmaa vieraita varten, ja siitä nautittiin suunnattomasti. Esimerkiksi huilu, rummut, jousisoittimet ja kumistimet oli kaikki sovitettu yhteen kiehtovaksi äänikudelmaksi. Upeisiin vaatteisiin pukeutuneet amisheimoon kuuluvat todistajat lauloivat ja tanssivat vieraille.
Vierailun päätteeksi kaikkien vieraiden tunteet kiteytyivät seuraavaan ajatukseen: ”Tulemme aina muistamaan taiwanilaisten veljien ilmaiseman rakkauden ja vieraanvaraisuuden.”
Todella kansainvälistä
Matkamme jatkui elokuun lopulla Papua-Uudessa-Guineassa sijaitsevaan Port Moresbyyn. Siellä oli edustettuna 80 eri kieliryhmää! Tuhatkunta muista maista saapunutta (enimmäkseen valkoista) vierasta tapasi noin 2000 paikallista todistajaa.
Nämä eri ryhmät tekivät toisiinsa unohtumattoman vaikutuksen. Tavallinen valkoinen ei kohtele ystävällisesti näitä alkuasukkaita. Silti täällä vallitsi monia rotuja olevien kansallisuuksien välillä aito veljeys ja todellinen rakkaus.
Tämä lähes 3000 hengen konventti oli suurin tällä saarella koskaan nähty Jehovan todistajien kokous. Se todella avasi Port Moresbyn 110000 asukkaan silmät.
Erään ylängöllä asuvan todistajan kokemus osoittaa, että Jumalan sanalla on voimaa muuttaa ihmisiä. Hän oli aiemmin johtanut heimojen välisiä julmia sotia, surmannut useita ihmisiä ja haavoittanut monia muita. Mutta nykyään hän matkustaa Jehovan todistajana samalla alueella, jossa hän oli johtanut heimoriitoja, ja saarnaa hyvää uutista siitä, miten Jumala parantaa suurenmoisella tavalla hengelliset haavat ja miten Jumalan uudessa järjestyksessä tapahtuu ruumiillinen parantuminen.
Sodan asemesta rauha
Hieman yli kahden tunnin lentomatka vei matkustavaiset Port Moresbystä Guadalcanalille Salomosaarille. Noin 35 vuotta sitten tämä saari pääsi maailman lehtien otsikoihin Tyynenmeren sodan näyttämönä. Moni kuoli hirvittävissä taisteluissa. Yksistään erään merenlahden pohjassa sanotaan olevan ainakin 48 sotalaivaa sekä monia muita taistelussa uponneita aluksia.
Mutta syyskuun alussa Guadalcanal oli maailman rauhallisimpien ihmisten yhteenkokoontumisen näyttämönä. He olivat läsnä Honiaran kaupungissa pidetyssä Jehovan todistajien ”Voittoisan uskon” kansainvälisessä konventissa. Konventin valmisteluissa työskennelleet todistajat saivat järkyttävän muistutuksen sodan päivistä, kun kauan maahan hautautuneena ollut 230 kilon painoinen pommi räjähti aivan kaupungin ulkopuolella.
Erityisten majoitustilojen rakentaminen eri saarilta saapuneita paikallisia todistajia varten kuului osana valmisteluihin. Ne olivat pitkiä taloja, joissa oli palmunlehdistä tehdyt seinät ja katot. Jotkut todistajat olivat työskennelleet koko ajallaan kuukausia, ja he olivat ensin leikanneet lehdet kotisaarellaan Malaitalla ja kuljettaneet ne sitten mukanaan Honiaraan, jossa ne punottiin levyiksi. Sen jälkeen oli vuorossa talojen rungon pystytys, ja ne verhottiin näillä lehdistä valmistetuilla levyillä.
Oli hyvin mielenkiintoista, että paikallisten todistajien joukossa oli useita entisiä pakanoita. Jotkut olivat olleet pakanallisia pappeja, toimeliaita Saatanan palvojia ja eläneet sääntöjen mukaan, jotka leimasivat naisen kanssa asumisen samassa talossa ja jopa naisen valmistaman tai käsittelemän ruoan syömisen tambuksi (kielletyksi). Mutta nyt nämä samat ihmiset istuivat konventissa veljiensä ja sisartensa kanssa, söivät sisarten valmistamaa ruokaa ja olivat iloisia siitä, että Jehovan puhdas palvonta oli vapauttanut heidät aiemmasta orjuuttavasta tambusta.
Konventti teki syvän vaikutuksen paikkakuntaan. Konventin sunnuntaina kaupunginsihteeri puhui radiossa ja ilmaisi mielihyvänsä siitä tavasta, jolla todistajat olivat hoitaneet paikallista kulttuurikeskusta, jossa konventtia pidettiin. Hän sanoi sen olleen paljon puhtaampi kuin milloinkaan tavallisten työntekijöiden jäljiltä. Ihmiset lähestyivät tuntemiaan paikallisia todistajia yhä uudelleen ja kertoivat heille, miten suuren vaikutuksen järjestelyt ja ohjelma olivat tehneet heihin. Lisäksi oli ilahduttavaa, että läsnä oli lähes 1500 henkeä eli suurin määrä, mitä Salomosaarilla on koskaan ollut.
Konventin päätyttyä monet vieraat lähtivät kohti kaikkialla maapallolla hyvin hajallaan sijaitsevia kotejaan. Mukanaan he veivät kaiken sen hyvän, jonka he olivat kuulleet ja kokeneet kaikissa Kaukoidän konventeissa.
Matkat oli järjestetty palvelemaan etupäässä hengellisiä päämääriä, jotta saataisiin olla Kaukoidässä asuvien veljien ja sisarten seurassa ja kokea keskinäistä rohkaisua. Nuo päämäärät toteutuivat yli odotusten, ja se sai erään matkailijan sanomaan: ”Ne olivat tosiaan unohtumattomia päiviä, päiviä joina ilmaistiin tavallisuudesta poikkeavaa vieraanvaraisuutta ja rakkautta.” Sen tähden voidaan ymmärtää, miksi monet sanoivat pitävänsä tätä kansainvälisten konventtien sarjaa ”parhaana tähän mennessä”.
[Kuva s. 17]
Honolulussa oli monista maista tulleita konventtivieraita, mukaan luettuina nämä, jotka olivat saapuneet Tyynellämerellä sijaitsevalta Ponapen saarelta
[Kuva s. 19]
Osakassa käyty helmitaulun ja sähkölaskukoneen välinen ’kilpailu’ päättyi tasapeliin; lisäksi vieraita viihdytettiin koto-nimisten kielisoittimien esityksellä
[Kuva s. 20]
Yhdysvalloista saapunut konventtiedustaja nauttii uusien ystävien seurasta Söulin konventissa Koreassa
[Kuva s. 21]
Taipeissa ruokala tarjosi konventtivieraille runsaasti riisiä; ja amisheimoon kuuluva äiti lapsineen
[Kuva s. 22]
Kilpi, jossa toivotetaan tervetulleeksi Port Moresbyssä pidettyyn Papua-Uuden-Guinean konventtiin, sisältää pidginenglanniksi kirjoitettuja ohjeita