Japanilaiset puutarhat ovat todella erilaisia
Herätkää!-lehden Japanin-kirjeenvaihtajalta
ONKO puutarhasi sellainen, jossa hyvin leikattua nurmikkoa reunustavat kukkapenkeissä kasvavat kevätkukat tai kesäruusut? Jos on, asut luultavasti jossakin länsimaassa, jossa puutarhaan usein kuuluu kukkapenkkejä, joiden sisältö vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Monet japanilaiset puutarhat ovat kuitenkin varsin erilaisia.
Mitä pitäisit sellaisesta puutarhasta, jossa on ainoastaan kiviä ja hiekkaa? Kiotossa Japanissa sijaitsee kuuluisa kuivamaisemapuutarha. Tämä Ryoan-jin kivipuutarha edustaa karesan-suin nimellä tunnettua puutarhatyyppiä. Karesan-sui tarkoittaa ’vuoriston kuivaa vettä’. Viisitoista erimuotoista ja -kokoista kiveä esittää vuoria. Ne on huolellisesti järjestetty haravoidun valkoisen soran edustamaan ”veteen”. Tässä puutarhassa ei voida nähdä minkäänlaisia kukkia tai kasveja. Se on abstraktista ajattelua ja ”tyhjyyttä” korostavan zen-buddhalaisuuden vaikutuksesta syntynyt aikaansaannos.
Tämä kivipuutarha on ainoastaan yksi japanilaisen maisemallisen puutarhanhoidon muodoista. Saiho-jissä Kiotossa sijaitseva sammalpuutarha on taas toisentyyppinen puutarha, jossa 50 erilaista sammallajia muodostaa samettimaton ikivanhojen puiden alle. Monet muut kauniit puutarhat ovat niin suuria, että niissä on lammikoita ja puroja, kivisiltoja ja -lyhtyjä, mäntyjä ja kukkivia pensaita.
Maisemallisen puutarhanhoidon historia
Vanhin kuvaus japanilaisista puutarhoista on 700-luvulla kirjoitetussa Nihon-šokissa (Japanin aikakirjoissa). Siinä meille kerrotaan keisarinna Suikon palatsin eteläiselle pihalle vuonna 612 rakennetusta sillasta ja vuoren taiteellisesta jäljitelmästä. Tämä näyttää olleen ensi askeleita kohti maisemallisen puutarhanhoidon kehitystä sellaiseksi, jollaisena me sen tunnemme nykyään.
Myöhemmin perättäiset šogunit eli ylipäälliköt hallitsivat maata vuodesta 1185 vuoteen 1868, jolloin monarkia palautettiin keisari Meidžin yhteydessä. Vaikka šogunit kävivät katkeraa sotaa keskenään, maisemapuutarhojen hoito kiinnosti heitä kovasti. Joissakin puutarhoissa lammikoita ja puroja suurennettiin niin paljon, että vieraat saattoivat nauttia venematkasta ja ihailla maisemia erilaisista edullisista kohdista käsin. Jotkin näistä loistavista puutarhoista ovat säilyneet nykypäiviin asti.
Kiotossa sijaitsevan kuuluisan Kinkakujin eli Kultaisen paviljongin puutarha on silmiinpistävä esimerkki. Sen rakensi vuonna 1397 Ashikaga-suvun kolmas šogun Yoshimitsu. Vaikka paviljonki tuhoutui tulipalossa vuonna 1950, se on sen jälkeen korjattu entiselleen. Lammikko ja ympäröivä puutarha muistuttavat silloin eläneen hallitsevan luokan nauttimasta loistosta.
Kivien, hiekan ja kivikoristeitten käyttö on yksi syy näitten vanhojen japanilaisten puutarhojen pitkäikäisyyteen. Puut vanhenevat ja bambuaidat ja olkikatot lahoavat, mutta kivet säilyvät kivisiltojen, -lyhtyjen, vesialtaitten ja teehuoneelle johtavilla poluilla olevien astinkivien muodossa.
Pieneen mahdutetut kotipuutarhat
Vaikka entisajan tavallisten ihmisten puutarhoista tiedetäänkin vähän, tiedämme ”luontoon” kohdistuvan rakkauden säilyneen lujana japanilaisten sydämessä. Šinto-uskonnon mukaisesti heidän esi-isänsä palvoivat vuoria, puita, jokia ja järviä sekä auringon jumalatarta. Nykyäänkin voidaan nähdä erittäin vanha puu, jonka rungon ympäri sidottu kierretty olkiköysi viittaa siihen, että sitä pidettiin pyhänä puuna.
Nykyään japanilaiset ovat käyttäneet hyödyksi pienimmätkin tyhjät tilat puutarhan perustamiseksi. Siihen voi kuulua vain muutama huolellisesti sijoitettu kivi, kallellaan oleva mänty ja pieni pensas. Mutta mitä on sanottava valtavissa kerrostalokokonaisuuksissa asuvista ihmisistä? Miten he voivat nauttia oman puutarhan omistamisen tuottamasta mielihyvästä? Tässä vaiheessa pienentäminen tulee mukaan kuvaan.
Voitko kuvitella pienellä 50 x 30 senttimetrin laajuisella tarjottimella olevaa vuoristo- ja merimaisemaa? Sitä sanotaan bonkeiksi, joka tarkoittaa ’tarjottimella olevaa pienoismaisemaa’. Siinä on pieni noin kymmenen senttimetrin korkuinen kivi, joka muistuttaa vuorta ja viettää alas rosoisiin kallioihin ja saarien täplittämään mereen, jolle vaahtopäiset aallot antavat loppusilauksen. Siellä on jopa veneitä ja kalastajia hiuksenohuine ongensiimoineen. Tai maisemana voi olla lumihuippuinen Fudživuori, ja sen alla on lilliputtitalo olkikattoineen ja pienen pienine liukuovineen. Toisessa mallissa on puutarha, jota lyhdyt, pensaat ja puut täydentävät, eikä se ole kolmea senttimetriä korkeampi. Näissä tarjotinpuutarhoissa meret, joet ja lammikot tehdään hiekasta. Silti ne ovat niin todellisia, että kerrostalossa asuva voi nauttia valtamerinäkymästä tai maalaismaisemasta jopa pienessä eteisessään.
Bonsai on myös taito, jossa japanilaiset kunnostautuvat. Ne ovat eläviä puita ja kasveja, jotka pidetään kääpiökokoisina huolellisella varsien ja juurien leikkuulla. Matalassa ruukussa, joka on niin pieni, että se mahtuu kämmenelle, saattaa kasvaa vaahterametsikkö. Tai 50 senttimetrin korkuinen pahkainen mänty voi osoittautua 150 vuotta vanhaksi. Nämä kääpiöpuut ja -pensaat siirtyvät usein perintönä sukupolvelta toiselle, ja niitä pidetään perhekalleuksina.
Käynti Gyoenin puutarhassa
Mutta mitäpä jos tulisit kanssamme marraskuussa Šindžukuun katsomaan paljon suurempaa Gyoenin puutarhaa? Tämä yli 57 hehtaarin laajuinen puisto sijaitsee Tokion vilkkaimpiin kuuluvassa osassa ja on vain 15 minuutin kävelymatkan päässä Šindžukun asemalta. Lähistöllä on Tokion korkeimpia pilvenpiirtäjiä suurine tavarataloineen ja maanalaisine ostoskeskuksineen. Miten yllätymmekään, kun menemme Gyoenin puistoon ja näemme laajat alueet vihreitä ruohokenttiä, satoja suuria puita, pensaita ja ruusutarhoja! Tämä on puutarhan länsimaalaistyylinen osa, jonka on suunnitellut ranskalainen puutarhanviljelijä Henri Martinet. Näemme tulppaani puita, plataaneja, magnolioita ja kauniita Himalajan setrejä. Jotkin näistä setreistä ovat nykyään 50–60 metrin korkuisia, ja niiden oksat levittäytyvät varjostamaan monia vierailijoita, jotka tulevat kiertokäynnille tai vain virkistäytymään perheen ja ystävien kanssa laajoille vihreille ruohokentille.
Jatkamme kulkuamme ja saavumme pienelle lammikolle, jossa on saareen johtava silta. Keskellä saarta olevan kivilyhdyn perusteella ymmärrämme, että jätämme nyt taaksemme länsimaalaistyylisen puutarhan ja näemme sellaista, mikä on tyypillisesti japanilaista.
Lähellä on avoin katos, jonka seinät ja katto on tehty ohuista yhteenpunotuista bambun varsista. Tummanpunertavan purppuranvärisine koristuksineen tämä katos on todella sopiva paikka krysanteemien näytteilläpitoon. Katso tuotakin kasvia! Oksat on pantu taipumaan niin, että siitä on tullut kuvun muotoinen, ja yhdestä päävarresta on puhjennut yli 350 ihastuttavaa keltaista kukkaa. Kauempana reitin varrella näemme vastaavanlaisia kukkia – toiset ovat puhtaan valkoisia ja toiset vaalean- tai tummanpunaisia. On ihmeellistä, että yhteen kasviin voi puhjeta niin monta kukkaa. Kun polku tekee mutkan, saavumme toisten katosten luo, joissa kussakin on erilainen krysanteemi. Joissakin kasveissa on satoja pieniä kukkia, jotka putoavat ryöppyinä noin kaksi metriä latvasta mitattuna, kun taas toiset ovat vain noin 30–40 senttimetrin korkuisia ja näyttävät hyvin herkullisilta hennon vaaleanpunaisissa, keltaisissa ja valkoisissa väreissään. Ja täällä on jotakin aivan erilaista – yksi ainoa kaunis kukka kruunaamassa yksittäistä vartta. Jokainen kukka on suunnilleen teevadin kokoinen, ja joissakin on leveät, kiertyvät ja toisissa ohuet, heiveröiset terälehdet. Ulkona kukkapenkeissä on keskikokoisia kasveja, joissa on erivärisiä kukkia. Kerran täällä kasvoi yli 800 lajiketta – todellinen kunnianosoitus japanilaisen puutarhurin taidolle.
Kun nyt ylitämme kaarisiltaa, vesi alkaa väreillä alhaalla lammikossa. Katso noita kaloja – puna-, kulta-, musta- ja hopeatäpläisiä karppeja. Jotkin niistä ovat puolen metrin mittaisia. Kun karpit kuulevat ihmisten puhuvan, ne tulevat pintaan yhdessä uteliaan kilpikonnan kanssa, ja vieraat ruokkivat niitä mielellään eväslaukustaan löytyvillä murusilla. Ei ihme, että kalat elävät kypsään vanhuuteen asti! Joidenkin niistä sanotaan olevan yli 16-vuotiaita.
Olemme nauttineet Gyoeniin tekemästämme vierailusta erityisesti siksi, että saatoimme verrata länsimaalais- ja japanilaistyyppisten puutarhojen kauneutta. Se, mitä Tekijämme on tehnyt hyväksemme, on mahdollistanut nämä molemmat. Hän on suonut meille kauneuden tajun ja on varannut yltäkylläisen vaihtelevan kasvikunnan tämän aistin erään puolen tyydyttämiseksi.