Silmäys kuuluisiin puutarhoihin
IHMISEN kokemukset paratiisista alkoivat puutarhassa, joka sijaitsi Eedeniksi kutsutulla alueella, mahdollisesti lähellä Vanjärveä, joka nykyään kuuluu Turkkiin. Joki, joka haarautui neljäksi joeksi, kasteli tätä puutarhaa Aadamin ja Eevan puolesta, jotka oli asetettu ”viljelemään sitä ja huolehtimaan siitä”. Oli varmasti innostavaa saada hoitaa puutarhaa, jossa oli runsaasti ”kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi”! (1. Mooseksen kirja 2:8–15.)
Eeden oli täydellinen koti. Aadamin ja Eevan ja heidän jälkeläistensä oli määrä laajentaa sitä, ja heidän oli epäilemättä määrä käyttää mallinaan Jumalan erinomaista alkuperäissuunnitelmaa. Lopulta koko maapallo olisi muutettu paratiisiksi, jossa kaikille ihmisille olisi ollut riittävästi tilaa. Ensimmäisten vanhempiemme harkittu tottelemattomuus kuitenkin johti siihen, että heidät karkotettiin tästä miellyttävästä, turvallisesta paikasta. Kaikki muut ihmissuvun jäsenet ovat murheellista kyllä syntyneet Eedenissä olleen kodin ulkopuolella.
Luojan tarkoitus oli kuitenkin ollut, että ihmiset eläisivät paratiisissa. Niinpä oli luonnollista, että tulevat sukupolvet yrittäisivät ympäröidä itsensä sen jäljitelmillä.
Varhaisia puutarhoja
Babylonin riippuvia puutarhoja on pidetty yhtenä muinaisajan maailman ihmeistä. Kuningas Nebukadnessar rakennutti ne yli 2500 vuotta sitten meedialaiselle vaimolleen, joka ikävöi kotimaansa metsiä ja kukkuloita. Tällä pengerretyllä holvikaarirakennelmalla oli korkeutta 22 metriä, ja kaikilla sen tasanteilla oli runsaasti istutuksia ja niin paljon multaa, että niillä kasvoi suuria puita. Koti-ikävää potenut kuningatar todennäköisesti tunsi olonsa paremmaksi kävellessään tällä pengerretyllä Eedenin kaltaisella alueella.
Puutarhataide oli huomattavalla sijalla Egyptin hedelmällisessä Niilin laaksossa. Puutarhakirjassa The Oxford Companion to Gardens sanotaan: ”Egyptistä ovat peräisin maailman vanhimmat puutarhoja esittävät kuvat, ja puutarhanhoidolla on siellä – – poikkeuksellisen pitkät perinteet.” Thebasta on löydetty eräälle virkamiehelle kuuluneen puutarhan rakennussuunnitelma, joka on peräisin noin vuodelta 1400 eaa., ja siinä näkyy lammikoita, puukujanteita ja paviljonkeja. Kuninkaallisten puutarhojen jälkeen loisteliaimpia olivat temppelipuutarhat lehtoineen, kukkineen ja yrtteineen. Kasteluvetensä ne saivat kanavia pitkin lammikoista ja järvistä, jotka kuhisivat vesilintuja ja kaloja ja jotka olivat täynnä lootuksen kukkia (vrt. 2. Mooseksen kirja 7:19).
Persialaisetkin jättivät jo varhain jälkensä puutarhanhoitoon. Persian ja Egyptin puutarhat olivat niin loisteliaita, että palatessaan Kreikkaan 300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuren voittoisat sotajoukot toivat mukanaan runsaasti siemeniä, kasveja ja ideoita. Aristoteles ja hänen oppilaansa Theofrastos järjestivät Ateenaan kasvikokoelman, jota jatkuvasti kartutettiin, ja he perustivat sinne kasvitieteellisen puutarhan, jossa tutkittiin ja luokiteltiin kasveja. Monilla rikkailla kreikkalaisilla oli komeita puutarhoja, kuten oli ollut egyptiläisillä ja persialaisilla ennen heitä.
Ahtaassa Roomassa kaupunkilaiset sulauttivat asunnon ja puutarhan toisiinsa. Rikkaat perustivat huviloittensa yhteyteen maaseudulle silmiä hiveleviä puistoja. Jopa hirmuvaltias Nero halusi oman Eedeninsä, joten hän säälittä hääti satoja perheitä, puratti näiden asunnot ja perusti palatsinsa ympärille noin 50 hehtaarin kokoisen yksityispuiston. Myöhemmin, vuoden 138 vaiheilla, roomalainen puutarhataide saavutti huippunsa keisari Hadrianuksen Tivolin huvilalla. Sen yhteydessä oli noin 240 hehtaarin alueella puistoja, lammikoita, järviä ja suihkukaivoja.
Muinaisilla israelilaisilla oli myös puutarhoja ja puistoja. Juutalainen historioitsija Josefus kirjoittaa, miten Eetamissa, noin 13–16 kilometrin päässä Jerusalemista, oli ihastuttavia puistoja, joissa oli runsaasti puroja. Eetamin puistot ovat saattaneet kuulua niihin ”puutarhoihin”, ”puistoihin”, ”vesilammikoihin” ja siihen ”metsään”, jotka Salomo Raamatun mukaan oli tehnyt itselleen (Saarnaaja 2:5, 6). Jerusalemin ulkopuolella Öljyvuorella sijaitsi Getsemanen puutarha, jonka Jeesus Kristus teki kuuluisaksi. Se oli Jeesukselle pakopaikka, jossa hän saattoi rauhassa opettaa opetuslapsiaan (Matteus 26:36; Johannes 18:1, 2).
Arabialaisista puutarhoista englantilaisiin puutarhoihin
Kun arabialaiset sotajoukot levittäytyivät 600-luvulla itään ja länteen, Aleksanteri Suuren tavoin nekin tutustuivat persialaisiin puutarhoihin (vrt. Ester 1:5). Howard Loxton kirjoittaa, että ”arabit havaitsivat persialaisten puutarhojen muistuttavan hyvin suuresti sitä paratiisia, joka oli luvattu oikeauskoisille Koraanissa”. Persialaisen esikuvansa tavoin tyypillinen arabialainen puutarha – jollaisia oli maurien hallitsemasta Espanjasta Kashmiriin asti – oli jaettu neljään osaan neljällä purolla, jotka yhtyivät toisiinsa keskellä puutarhaa lammikossa tai suihkukaivossa, mikä johdattaa ajatukset Eedenin neljään jokeen.
Mogulihallitsijat istuttivat 1600-luvulla Intian pohjoisosan kauniissa Kashmirinlaaksossa Daljärven läheisyyteen yli 700 paratiisimaista puutarhaa. Niistä muodostui häikäisevä värien paletti, jonka lomassa oli satoja suihkukaivoja, pengermiä ja vesiputouksia. Šah Jahan (Taj Mahalin rakennuttaja) rakennutti Daljärven rannalle mustasta marmorista paviljongin, josta yhä löytyy seuraavanlainen hakattu teksti: ”Jos paratiisi on maan päällä, niin se on täällä, se on täällä, se on täällä.”
Muutama sata vuotta aikaisemmin Eurooppa oli jättänyt keskiajan taakseen ja astunut 1300-luvulla renessanssiaikaan. Roomalainen puutarhanhoitoperinne, jonka 400-luvulla alkanut keskiaika oli tallannut jalkoihinsa, alkoi jälleen kukoistaa – tällä kertaa kirkon vallan alaisuudessa. Kristikunta piti puutarhaa ”väliaikaisena paratiisina”. Erään 800-luvun luostarin piirustuksissa on kaksi puutarhaa, joiden kohdalla lukee ”paratiisi”. Kristikunnan puutarhoista tuli pian suurempia ja loisteliaampia, mutta sen sijaan että ne olisivat kuvastaneet hengellisiä ihanteita, niistä tuli monessa tapauksessa vallan ja varallisuuden vertauskuvia.
Valloitettuaan Napolin vuonna 1495 Ranskan kuningas Kaarle VIII kirjoitti kotiin: ”Ette voi uskoa, miten kauniita puutarhoja minulla on tässä kaupungissa – – Tuntuu siltä, että tarvittaisiin enää vain Aadam ja Eeva, niin se olisi maallinen paratiisi.” Jos Kaarle olisi elänyt 1600-luvulle, hän olisi nähnyt Ranskan maaperällä kuningas Ludvig XIV:n valtavat puutarhat. Kirjan The Garden mukaan Versailles’n palatsin puutarhojen ”voidaan edelleen sanoa olevan suurimpia ja loistokkaimpia koko maailmassa”.
Renessanssi oli kuitenkin antanut paratiisille uuden määritelmän: luonnon tulee palvella valistunutta ihmistä, jonka tehtävänä on luoda järjestys puutarhaan puhdistamalla se kaikesta luonnonmukaisuudesta. Puut ja kukat oli kaikki järjestetty ankaran geometrisiin kuvioihin. Vanha roomalainen topiaria – puitten ja pensaitten leikkaaminen, sitominen ja taivuttaminen koristeellisiin muotoihin – koki näin ollen valtavan elpymisen.
Meritse tehdyt tutkimus- ja kauppamatkat paljastivat 1700- ja 1800-luvuilla länsimaille uusia kasveja ja puutarhataiteen käsitteitä. Englannista tuli vuorostaan johtava maa puutarhasuunnittelun alalla. The New Encyclopædia Britannica sanoo: ”1700-luvun Englannissa ihminen alkoi yhä paremmin tiedostaa sen, että hän oli osa luontoa. Ihminen ei enää halunnut pakottaa luontoa ihmistekoiseen geometriseen järjestykseen, vaan hän alkoi miettiä, miten hän voisi saattaa oman elämänsä sopusointuun luonnon kanssa.” Esimerkiksi William Kent ja Lancelot Brown kunnostautuivat puutarhasuunnittelijoina. Brown suunnitteli Englantiin yli 200 kartanopuutarhaa. Kaksi miestä, joista tuli Yhdysvaltain presidenttejä – Thomas Jefferson ja John Adams – kiersivät vuonna 1786 ympäri Englantia tutustumassa englantilaisiin puutarhoihin.
Idän puutarhoja
Kiinalaiset puutarhanhoitoperinteet ovat merkinneet itämaiselle kulttuurille samaa kuin Egyptin, Kreikan ja Rooman puutarhanhoitoperinteet länsimaiselle kulttuurille. Kiinalaiset harjoittivat alun perin animistista uskontoa, jossa joet, kivet ja vuoret käsitettiin kaikki aineellistuneiksi hengiksi, ja sen vuoksi niitä tuli myös kunnioittaa. Sen jälkeen taolaisuus, kungfutselaisuus ja buddhalaisuus levisivät yli tuon maan ja tuottivat omia puutarhamuotojaan.
Japaninmeren toisella puolella japanilaisille puutarhoille kehittyi oma tyylinsä, jossa muoto menee värien edelle ja jossa joka esineellä on oma tarkka paikkansa. Puutarhuri yrittää vangita luonnon estetiikan pienelle alueelle siten, että hän sijoittaa kivensä huolellisesti sekä istuttaa, karsii, sitoo ja taivuttelee sen kasvit pikkutarkasti. Todisteena tästä on bonsai (tarkoittaa ’ruukkukasvia’), puunkasvatustapa, jolla puista saadaan yksin tai ryhmään istutettuina kääpiökokoisia sekä muodoltaan ja mittasuhteiltaan täsmälleen halutunlaisia.
Vaikka itämainen puutarha saattaakin tyylillisesti erota länsimaisesta puutarhasta, siinäkin kuvastuu paratiisinkaipuu. Japanin puutarhahistorian tuntija Wybe Kuitert kirjoittaa, että esimerkiksi Heian-kaudella Japanissa (794–1185) puutarhurit pyrkivät loihtimaan ”maallisen paratiisin” tunnelman.
Yleismaailmallista rakkautta
Rakkaus puutarhoihin on yleismaailmallista. Sitä tunsivat jopa metsästys- ja keräilytaloudessa eläneet heimot, jotka asuivat ”luonnon” puutarhoissa: viidakoissa, metsissä ja savanneilla. Tarkastellessaan ”Meksikon atsteekkeja ja Perun inkoja” Britannica-tietosanakirja sanoo, että ”espanjalaiset valloittajat kertoivat taidokkaista puutarhoista, joissa oli pengerrettyjä kukkuloita, lehtoja, suihkukaivoja ja koristeellisia lammikoita – – samankaltaisia kuin senaikaisissa länsimaisissa puutarhoissa”.
Mistä muinaiset lehdot, joita oli kahden puolen Niiliä, idän puutarhat, nykyiset kaupunginpuistot ja kasvitieteelliset puutarhat ovat siis osoituksena? Siitä, että ihmiskunta kaipaa paratiisia. Terry Comito sanoo tästä pysyvästä ”paratiisinkaipuusta” kirjassaan: ”Puutarhat ovat paikkoja, joihin ihmiset tulevat kuin kotiinsa.” Ja kukapa ei olisi mielissään voidessaan sanoa, että ”minun kotini on kuin Eedenin puutarha”? Mutta onko maailmanlaajuinen Eeden – joka ei olisi ainoastaan rikkaita varten – pelkkä haavekuva? Vai onko sen toteutuminen varmaa?
[Kuva s. 7]
Taiteilijan näkemys Babylonin riippuvista puutarhoista
[Kuva s. 7]
Klassinen puutarha Japanissa
[Kuva s. 7]
Versailles, Ranska
Ihmiset ovat kautta aikojen tunteneet paratiisinkaipuuta
[Lähdemerkintä]
French Government Tourist Office/Rosine Mazin