Miten usein olet katselija?

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

JOS olet katselija, niin sinua tarvitaan! Aikaasi tarvitaan, rahojasi tarvitaan ja joskus tarvitaan henkilökohtaista läsnäoloasi. Olet miljoonien markkojen arvoisten sijoitusten ja järjestelmien korvaamaton osa.

Urheilu- ja viihdetapahtumat tarvitsevat katselijoita. Jalkapallo- tai pesäpallo-ottelua ympäröivää sähköistä ilmapiiriä ei olisi olemassa ilman tuhansia huutavia ja hurraavia katselijoita. Miten pelaajat reagoivatkaan ihmisjoukon innostukseen! Lisäksi katselijat varaavat tarpeellisen pääoman, josta maksetaan peli- tai esiintymistilojen vuokrat ja pelaajille, esiintyjille ja virkailijoille. Sitä paitsi rahaa jää tavallisesti niin paljon jäljelle, että järjestäjät saavat melkoisen voiton.

Kun on kysymys mainostelevisiosta, jokainen katselija on tärkeä. Miten kiihkeästi mainostajat haluavatkaan korkeita katsojamääriä! Katsojien lukumäärä vaikuttaa hyvin suuresti mainonnan tuloksiin sekä mainostajilta saataviin tuloihin.

Huomiosi saaminen

Toisinaan me kaikki haluaisimme tahdin muutosta nauttiaksemme jonkinlaisesta ajanvietteestä tai virkistyksestä. Urheilu- ja viihdemaailman haasteena on vangita huomiomme.

Se onnistuu erittäin hyvin, kun meidät saadaan vedetyiksi mukaan tunneperäisesti. Jos me esimerkiksi otamme kantaa johonkin urheilutapahtumaan, silloin me paljon todennäköisemmin seuraamme tuota tapahtumaa loppuun saakka. Yrittäessään saada uusia ystäviä urheilu- ja viihdeteollisuus julkaisee runsaasti aineistoa valokeilassa olevista henkilöistä – olkootpa he sitten mestariurheilijoita tai ”pop”-tähtiä. Jos katselijat todella oppivat tuntemaan pelaajat tai esiintyjät ja heidän myötä- ja vastoinkäymisiään, toiveitaan ja pettymyksiään, silloin tunteet tulevat vedetyiksi mukaan. Muuan inhimillisen käyttäytymisen viisas tutkija totesikin: ”Sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” (Luuk. 6:45) Niinpä ihmiset puhuvat usein siitä, miksi jokin joukkue voitti tai hävisi viimekertaisen ottelunsa, mitä tulee tapahtumaan seuraavassa ottelussa, kuka on joukkueessa ja miksi jotkut toiset eivät ole. Tai ihailijat voivat keskustella siitä, mistä viihdetaiteilijat pitävät ja eivät pidä, missä he ovat ja mitä he tekevät. Tämä tapa on juurtunut niin syvään joihinkuihin teini-ikäisiin, että he sanovat ”rakastavansa” tiettyjä esiintyjiä, vaikkeivät he ole koskaan edes tavanneet heitä.

Mainontakin menee pitkälle vetääkseen mielenkiintomme puoleensa. Televisio-ohjelmista tai elokuvista näytetään jännittäviä tai kiinnostavia lyhyitä otteita ”ruokahalusi kiihottamiseksi”. Sanoma- ja aikakauslehtien julkaisemat ylistävät lausunnot lisäävät mielenkiintoa ja uteliaisuutta.

Mielenkiintosi säilyttäminen

Sitten kun katselijan mielenkiinto ja huomio on saatu heräämään, ne täytyy saada säilymään. Kiihtymyksen, jännityksen ja uteliaisuuden käyttö ovat eräitä tapoja, joilla se tehdään.

Tunne siitä, että ”jotakin saattaisi tapahtua” seuraavassa hetkessä, pitää monen katselijan takertuneena urheilutapahtumaan. Voidaan saada kunniajuoksu tai maali tai antaa tyrmäävä nyrkinisku. Jos aikoo nähdä sen, kun se tapahtuu, täytyy katsella jatkuvasti.

Monet rikos- ja jännitysohjelmat käyttävät hyväkseen samaa periaatetta. Tapahtuu rikos tai näyttää siltä, että sellainen tulee tapahtumaan. Kuka on todellisuudessa syyllinen? Miten se ratkaistaan? Pääseekö joku pakoon vai saako hän surmansa? Kun katselijan uteliaisuus ja tunteet on kiedottu mukaan, hänellä on pakottava halu jatkaa katselua, vaikka muut asiat saattavatkin vaatia kovaäänisesti huomiota.

Jotkin esitykset keskittävät huomion ihmisten lähimmäisiä kohtaan tuntemaan luonnolliseen mielenkiintoon. Televisio-ohjelmat esittävät samoja henkilöitä eri tilanteissa tai jatkokertomuksessa. Henkilöt voivat tulla katsojalle todellisiksi. Hän tulee vedetyksi tunneperäisesti mukaan esitettäviin tapahtumiin ja hänellä on voimakas halu seurata myöhempää jaksoa. Ennen pitkää hän huomaa varaavansa uskollisesti ajan tuon ohjelman katseluun.

Oletko katselija suuren osan vapaa-ajastasi? Mitä seurauksia siitä on ollut sinulle henkilökohtaisesti? Jos urheilutapahtumien tai muun viihteen katselu on pelkästään virkistäytymiskeino, seuraukset voisivat olla erinomaisia. Me kaikki tarvitsemme virkistystä. Mutta oletko todella virkistynyt jälkeenpäin? Vai huomaatko olevasi pettynyt ja ärtynyt, jos suosikkijoukkueesi ei onnistunut voittamaan? Oletko jännittynyt ja uneton jännittävän myöhäisillan elokuvan jälkeen? Oletko kenties tyytymätön viihteen ”tyhjyyteen”?

Valvotko ajanvietettäsi vai valvooko se sinua? Huomaatko olevasi katselija siksi, että olet työskennellyt ankarasti ja tunnet todella tarvitsevasi taukoa, vai onko se ainoastaan helppo tapa kuluttaa aikaa tarvitsematta ponnistella tai käyttää ajattelukykyä?

Mitä on sanottava keskustelun tasosta perheessäsi? Kun joissakin kodeissa televisio on auki, jokaisen on oltava ”kunnioittavan hiljaa”. Toisissa perheissä isä saattaa olla syventynyt klassiseen musiikkiinsa olohuoneessa, samalla kun hänen teini-ikäinen tyttärensä kuuntelee uusimpia iskelmälevyjä makuuhuoneessaan. Ajanviete saattaa säännöllisesti hajottaa perheen eri suuntiin, joten mahdollinen ajatustenvaihto on joka tapauksessa vähäistä. Kun perheet käyttävät vähän aikaa yhdessä keskustelemiseen, näkökulmien ja kokemusten esittämiseen, se myötävaikuttaa perhesuhteiden vakavaan murtumiseen.

Ratkaisujen edessä

Tavallisesti ratkaistavana ei ole se, pitäisikö meidän olla katselijoita vai ei, sillä me kaikki olemme katselijoita jossakin määrin elämässä, vaikka me vain seuraisimme sitä, kun joku opettelee tekemään jotakin. Kysymys on pikemminkin siitä, mitä katsellaan, kuinka usein ja kuinka kauan.

Tietenkin on aikoja, jolloin meidän ei pitäisi olla katselijoita tai jäädä vain katselijoiksi. Kun esimerkiksi on syttynyt tulipalo tai tapahtunut onnettomuus, inhimillinen uteliaisuus saa usein monet kerääntymään ympärille, ja siitä voi olla haittaa niille, jotka koettavat auttaa huono-onnisia uhreja.

Ihminen voisi harkita myös sitä, onko henkilökohtainen osallistuminen johonkin toimintaan ehkä arvokkaampaa hänelle, kuin että hän ainoastaan katselisi toisia. (Huom. 2. Aikak. 7:1–3.) Jotkut ovat huomanneet jonkin pelin pelaamisen perheenjäsenten tai ystävien kanssa virkistävän mieltä ja ruumista. Jotkut nauttivat jostakin harrastuksesta tai käsityöstä tai sellaisen tekemisestä, josta toiset voivat nauttia. Tällainen voi tuoda sellaisen tyydytyksen ja aikaansaamisen tunteen, jollaisen katselijana harvoin saa. Lisäksi se johtaa erityiseen onnellisuuteen, joka tulee ainoastaan niille, jotka harjoittavat antamista. – Apt. 20:35.

Kristittyjen täytyy varata runsaasti aikaa käytettäväksi hengellisissä toiminnoissa. Raamatun ja sitä käsittelevän kirjallisuuden henkilökohtainen lukeminen tai niistä keskusteleminen virkistää ja innostaa. Se osaltaan edistää ihmisen mielenrauhaa. Jumalan sanan hyvien asioitten kertominen toisille virkistää sekä ruumiillisesti että henkisesti. Se rakentaa kaikkia asianosaisia, vastaanottajat mukaan luettuina. Osallistuminen tähän toimintaan yhdessä lujittaa perhesiteitä ja tuottaa ainutlaatuista iloa.

Vietettyämme siis illan tai tunninkin katselijoina teemme kaikki hyvin kysyessämme itseltämme: Käytettiinkö tuo aika hyvin? Olenko hyötynyt jollakin tavalla? Mitä muuta minä olisin voinut tai minun olisi pitänyt tehdä? Kun muistamme, että ”kukin meistä on tekevä itsestään tilin Jumalalle”, me haluamme käyttää aikamme ja elämämme parhaalla mahdollisella tavalla. Se, missä määrin me käytämme aikaa katselijoina, vaikuttaa nykyiseen onnellisuuteemme ja tyytyväisyyteemme elämässä ja myös tulevaisuuteemme. – Room. 14:12; Gal. 6:7.