Yleisön raivo

Käsitellessään sitä, miten kansakunnan urheilutoiminnat heijastavat sen yhteiskuntaa, englantilainen ”New Scientist” -aikakauslehti totesi: ”Jalkapallo antaa erittäin vähän mahdollisuuksia aggressiivisen käytöksen ilmaisemiselle [pelaajien keskuudessa], mutta tämä taistelunhaluinen rooli näyttää siirtyvän yleisöön. . . . Aseelliset vartijat, piikkilanka-aidat ja pakotunnelit, joita pidetään välttämättöminä joissakin paikoissa pelaajien ja viranomaisten suojelemiseksi niiltä, joita he ovat tulleet viihdyttämään, tuovat mieleen paremminkin vankilaan sopivan turvallisuusjärjestelmän.” ”Britannica”-tietosanakirja on kuvannut tätä yleisön järjettömyyttä viime aikoina ”Book of the Year” -vuosikirjoissaan:

”Väkivaltaisuudet ympäröivät jalkapalloilua edelleen vuonna 1975, ja pahimmat häiriönaiheuttajat näyttivät sikiävän Englannissa . . . Mutta Englannilla ei ollut yksinoikeutta tähän nykyaikaiseen tautiin. Kun Santiagossa Chilessä oli 25. kesäkuuta ajettu peräti yhdeksäntoista pelaajaa kentältä tappelunnujakan jälkeen, pelaajat eivät voineet poistua pelialueelta viiteentoista minuuttiin katsomosta tulleen kivisateen vuoksi. . . . Lisäksi saatiin tietoja mellakoista muualla Etelä-Amerikassa ja Italiassa.” – 1976, s. 350.

1977: ”Jalkapalloilua ympäröi jatkuvat väkivaltaisuudet maailman riitelevän puoluehengen sivutuotteena. Erään Cardiffissa [Walesissa] käydyn Euroopan mestaruusottelun aikana . . . yleisö heitteli kentälle oluttölkkejä osoittaakseen suuttumustaan itäsaksalaisen erotuomarin tekemistä päätöksistä. . . . Maltalla useat hulinoineet pelaajat saivat vankeustuomion, ja eräässä Etelä-Amerikassa käydyssä ottelussa yksi erotuomari kuoli pelaajien hyökättyä hänen kimppuunsa.” – S. 350.

1978: ”Yleisövaikeuksia oli jatkuvasti maailmanlaajuisesti, ja yhä useammat maat pystyttivät huligaaneja varten aitoja. Barcelonassa Espanjassa kaivettiin 600000 markan hintainen vallihauta jalkapallointoilijoiden pitämiseksi poissa pelikentältä.” – S. 394.